Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun
https://www.is.fi/perhe/art-2000009019990.html
Miksi tälläinen lapsi pakotetaan kouluun jos se aiheuttaa lapselle suurta kärsimystä ja vain lisää mielenterveysongelmia? Eikö tälläiselle lapselle kotikoulu tai nettiperuskoulu olisi hyvä ratkaisu? Peruskoulun jälkeen vaikka nettilukioon tai muuhun etäopiskelun mahdollistavaan kouluun.
Tällöin lapsi pääsisi opiskelemaan mielekkäässä turvallisessa ympäristössä ja saisi niitä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Jos lapsesta saakka pakotetaan johonkin missä väistämättä tulee epäonnistumaan, ei siitä seuraa mitään muuta kuin lisää ongelmia. Ties vaikka tämäkin lapsi päätyisi jonain päivänä itselleen mielekkääseen etätyöhön, niitä kun enenevässä määrin on tarjolla nykyään.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa nepsyt ei kyllä saa usein yhtään mitään tukitoimenpiteitä. Ennen käytöshäiriöiset laitettiin edes tarkkikselle, mikä helpotti nepsyjen olemista samalla luokalla muiden kanssa. Toki niissä käytöshäiriöisissäkin saattoi olla niitä nepsyjä joilla ei ollut dg tai oikeanlaisia apuja. Luokkakoot myös on kasvaneet, enemmän avoimia oppimisympäristöjä, koulut ylipäänsä muuttuneet rauhattomammaksi ympäristöksi. Luokkia pitäisi ihan ensimmäisenä pienentää, lisää erityispedagogeja, lisää koulunkäyntiavustajia. Ne nepsyt jotka pärjäsivät vielä 30 vuotta sitten kouluissa ei pärjää nykyään enää levottomuuden yms vuoksi.
Ja siis esim kehitysvammaiset saavat kyllä kaiken tuen ja avun, mutta nepsyt ovat tässä väliinputoajia. Ei käy yhtään opettajien hommaa kateeksi, koko ajan vaan hankalammaksi menee.
Just näin, nepsyt yleistetään liian usein sellaisiksi kenellä on impulssikontrollin häiriöitä ja rauhattomuutta. Useimmilla ei ole rauhatonta, tuntirauhaa häiritsevää käytöstä, vaan he nimenomaan kärsivät siitä luokan rauhattomasta ilmapiiristä; eivät kykene keskittymään, sisäistämään ohjeita, tuottamaan tekstiä, kokoamaan tavaroitaan ja ajatuksiaan siirtymätilanteissa etc.
Ja nekin ADHD kärsivistä, joilla on lapsena rauhattomuutta, oppivat kasvaessaan yleensä hallitsemaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle mallille on Suomi mennyt. Autismeja, nipsuja, asburgereita, yliherkkiä lumihiutaleita. Väestörakenne väärinpäin ja nuorista joka viides joku bäykäbäy. Kuka helvetti tätä yhteiskuntaa enää pitää pystyssä? Paras varmaan, että viimeinen sammuttaa valot!
Pitäisiköhän tätä asiaa sitten tutkia hieman tarkemmin, olisko ideaa?
Vaikuttaisi siltä, että on jokin ympäristötekijä joka altistaa kasvun ja kehityksen sekä neurologisille häiriöille.
No ei ole. Ihan on geneettistä ja perinnöllistä.
Okei, I C, kerro ihmeessä lisää! Eli perinnöllinen, geneettinen häiriö, joka on yleistynyt räjähdysmäisesti, kiehtovaa! Oletan, että autistit sitten parittelee kuin kanit, vai miten olit tämän ajatellut?
Itse nepsy -nuoren äitinä uskallan kyllä ihan ammentaa tutkimustiedosta, että noin 60% diagnooseista sisältää viitteitä perinnöllisyydestä, toisin sanottuna 40% ei sisällä.
Sivusta, mutta mitä merkitystä sillä on? Itse olen huomannut, että vahvasti periytyy, mutta myös varmasti muita tekijöitä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen diagnosointi on mennyt mallille, jossa etenkin lapsien kohdalla laitetaan selkeästi käytöshäiriöisiä ja psyykkisesti oireilevia lapsia autismin alle. Ja nyt en puhu Sakarista - hän vaikuttaa aika klassiselta autistilta.
Ei periydy vahvasti.
* Autismikirjon häiriöiden periytyvyys
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että perimällä on keskeinen vaikutus autismikirjon syntyyn. Viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 64-91 % (3,4). Sisarusten riski häiriön kehittymiseen on noin 17,4-kertainen kuin väestössä keskimäärin, jos vanhemmalla sisaruksella on lapsuusiän autismi ja 8,4-kertainen, jos kyseessä on laajempi autismikirjo (2).*
Jep, periytyy kyllä vahvasti. Itse olen harkinnut, että uskallanko lähteä lastentekoon lievästi autistisen mieheni kanssa... Olen läheltä nähnyt, että autististen lasten kasvattaminen on aika rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Tuohon poikaan on mennyt satoja tuhansia euroja. Joku muu on jäänyt hoitamatta, ehkä sellainen jolla voisi joskus olla jotain annettavaakin yhteiskunnalle.
Ja sitten jos jollekin päästä pidettävälle saadaankin joku ammatti ja työpaikka, niin sinne pitäisi palkata pari työntekijää pelkästään katsomaan tämän yhden perään.
Älä viitsi. Esim laaduntarkkailun tehtävissä voi työskennellä ohjeistettuna ja täysin yksin, usein jopa eristettynä puhdastiloihin. Sama erilaisissa pakkaus -ja keräilytehtävissä. Autisti on usein hyvinkin tarkka ja systemaattinen ja siksi tämän tyyppinen työ sopisi mahdollisesti hyvin hänelle. Mutta ensin pitää hoitaa oppivelvollisuus loppuun.
Ihan vilpittömästi hämmästyn joka kerran kun huomaan, että jonkun mielestä sairaudesta tai häiriöstä kärsivän voisi vain eliminoida pois viemästä resursseja.
Jos tosiaan näin on, niin on se kumma, kun vuosikymmenestä toiseen osatyökykyisten työllistyminen on heikkoa. Tottahan toki tästä syytetään työnantajia ennakkoluuloista. Mutta on myös se mahdollisuus, että kokemusta on ja on todettu, ettei kannata.
Ja kuinka tämä liittyy neuropsykiatrisiin häiriöihin tai autismiin, josta ketjussa puhutaan?
Kuulostaa hyvin samanlaiselle kuin veljeni tilanne kun hän oli tuossa tilanteessa. Oli lopulta eläkkeellä, mutta löysi onneksi itselleen hyvän työnantajan ja töitä! Eli työnantaja oppisopimuksella koulutti, sai kyllä veljestäni hyvän ja tarkan työntekijän. Eli ei tullut hänestäkään yhteiskunnan elättiä, vaikka nepsyt tässä ketjussa sellaisiksi leimataankin. Syrjäytymässä olevan nuoren pääseminen osaksi yhteiskuntaa voi olla lopulta hyvinkin pienistä asioista kiinni. Toivottavasti tuo uutisen nuori saa vielä asianmukaista apua ja löytää itselleen paikan tässä yhteiskunnassa. Nythän kukaan ei edes tiedä millaisia taitoja ja kykyjä hänellä voisi olla jos olisi alusta asti päässyt oikean tuen piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle mallille on Suomi mennyt. Autismeja, nipsuja, asburgereita, yliherkkiä lumihiutaleita. Väestörakenne väärinpäin ja nuorista joka viides joku bäykäbäy. Kuka helvetti tätä yhteiskuntaa enää pitää pystyssä? Paras varmaan, että viimeinen sammuttaa valot!
Pitäisiköhän tätä asiaa sitten tutkia hieman tarkemmin, olisko ideaa?
Vaikuttaisi siltä, että on jokin ympäristötekijä joka altistaa kasvun ja kehityksen sekä neurologisille häiriöille.
No ei ole. Ihan on geneettistä ja perinnöllistä.
Okei, I C, kerro ihmeessä lisää! Eli perinnöllinen, geneettinen häiriö, joka on yleistynyt räjähdysmäisesti, kiehtovaa! Oletan, että autistit sitten parittelee kuin kanit, vai miten olit tämän ajatellut?
Itse nepsy -nuoren äitinä uskallan kyllä ihan ammentaa tutkimustiedosta, että noin 60% diagnooseista sisältää viitteitä perinnöllisyydestä, toisin sanottuna 40% ei sisällä.
Sivusta, mutta mitä merkitystä sillä on? Itse olen huomannut, että vahvasti periytyy, mutta myös varmasti muita tekijöitä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen diagnosointi on mennyt mallille, jossa etenkin lapsien kohdalla laitetaan selkeästi käytöshäiriöisiä ja psyykkisesti oireilevia lapsia autismin alle. Ja nyt en puhu Sakarista - hän vaikuttaa aika klassiselta autistilta.
Ei periydy vahvasti.
Autismi periytyy melkoisen suurella todennäköisyydellä. Jos 2 autistia hankkii lapsia, on heissä suurella todennäköisyydellä autisteja. Autismipiirteisetkin saavat autisteja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin voisin vain lopettaa kaiken tekemisen ja pyytää yhteiskuntaa järjestämään kaikki asiat puolestani. En suostuisi ylipäänsä mihinkään sellaiseen mikä vaatii pienintäkään ponnistelua. Paitsi että pelaisin päivät ja yöt tietokonepelejä. Jos joku tulee häiritsemään ja esittämään jotain, vedän peiton pään yli ja mökötan, kunnes lautasellinen sellaista ruokaa, mitä suostun syömään tuodaan nenäni eteen. Palstamammat tietysti ymmärtäisivät ja tukisivat minua, koska olen niin hätääkärsivä ja apuatarvitseva. Mutta en tietenkään ota mitään apua vastaan enkä suostu mihinkään yhteistyöhön. Pääasia, että muut hoitavat ja maksavat kaikki tarpeeni. Itse vain pelailen.
Joo tästähän ei nyt tässä tilanteessa ollut kuitenkaan millään tasolla kyse.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin voisin vain lopettaa kaiken tekemisen ja pyytää yhteiskuntaa järjestämään kaikki asiat puolestani. En suostuisi ylipäänsä mihinkään sellaiseen mikä vaatii pienintäkään ponnistelua. Paitsi että pelaisin päivät ja yöt tietokonepelejä. Jos joku tulee häiritsemään ja esittämään jotain, vedän peiton pään yli ja mökötan, kunnes lautasellinen sellaista ruokaa, mitä suostun syömään tuodaan nenäni eteen. Palstamammat tietysti ymmärtäisivät ja tukisivat minua, koska olen niin hätääkärsivä ja apuatarvitseva. Mutta en tietenkään ota mitään apua vastaan enkä suostu mihinkään yhteistyöhön. Pääasia, että muut hoitavat ja maksavat kaikki tarpeeni. Itse vain pelailen.
Tuoko olisi sitten hyvää elämää?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin voisin vain lopettaa kaiken tekemisen ja pyytää yhteiskuntaa järjestämään kaikki asiat puolestani. En suostuisi ylipäänsä mihinkään sellaiseen mikä vaatii pienintäkään ponnistelua. Paitsi että pelaisin päivät ja yöt tietokonepelejä. Jos joku tulee häiritsemään ja esittämään jotain, vedän peiton pään yli ja mökötan, kunnes lautasellinen sellaista ruokaa, mitä suostun syömään tuodaan nenäni eteen. Palstamammat tietysti ymmärtäisivät ja tukisivat minua, koska olen niin hätääkärsivä ja apuatarvitseva. Mutta en tietenkään ota mitään apua vastaan enkä suostu mihinkään yhteistyöhön. Pääasia, että muut hoitavat ja maksavat kaikki tarpeeni. Itse vain pelailen.
Olet ilmeisesti niin oppimaton ja vailla yleissivistystä, ettet ymmärrä sitä että saadakseen diagnoosin tai tautiluokituksen on osallistuttava tutkimuksiin, joita suorittaa psykiatrinen sairaanhoitaja ja /tai häiriöstä riippuen psykologi tai psykiatrian erikoislääkäri ja tähän diagnostiikkaan on olemassa kriteerit.
Jos todella joku nauttii niin valtavasti artikkelissa kuvatunlaisesta elämästä ja oireista, että jaksaa tutkia oireita ja diagnostiikkaa, vetää rooliaan väsymättä 24/7 muutaman vuoden ikäisestä saakka ja onnistuu vielä huijaamaan testit ja kokeet, niin palkitaan veikkonen hänet sitten vaikka työkyvyttömyyseläkkeellä Oscarin arvoisesta performanssistaan.
En oikein tiedä mitä ajatella aikuisesta (?), joka 2020 -luvun Suomessa kuvittelee, että psykiatriset /neuropsykiatriset sairaudet ja häiriöt ovat keksittyjä ja osoitus p*sta luonteesta. Ehkä olisit itse hyötynyt jonkinlaisesta koulunkäynnin avustajasta..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin voisin vain lopettaa kaiken tekemisen ja pyytää yhteiskuntaa järjestämään kaikki asiat puolestani. En suostuisi ylipäänsä mihinkään sellaiseen mikä vaatii pienintäkään ponnistelua. Paitsi että pelaisin päivät ja yöt tietokonepelejä. Jos joku tulee häiritsemään ja esittämään jotain, vedän peiton pään yli ja mökötan, kunnes lautasellinen sellaista ruokaa, mitä suostun syömään tuodaan nenäni eteen. Palstamammat tietysti ymmärtäisivät ja tukisivat minua, koska olen niin hätääkärsivä ja apuatarvitseva. Mutta en tietenkään ota mitään apua vastaan enkä suostu mihinkään yhteistyöhön. Pääasia, että muut hoitavat ja maksavat kaikki tarpeeni. Itse vain pelailen.
Olet ilmeisesti niin oppimaton ja vailla yleissivistystä, ettet ymmärrä sitä että saadakseen diagnoosin tai tautiluokituksen on osallistuttava tutkimuksiin, joita suorittaa psykiatrinen sairaanhoitaja ja /tai häiriöstä riippuen psykologi tai psykiatrian erikoislääkäri ja tähän diagnostiikkaan on olemassa kriteerit.
Jos todella joku nauttii niin valtavasti artikkelissa kuvatunlaisesta elämästä ja oireista, että jaksaa tutkia oireita ja diagnostiikkaa, vetää rooliaan väsymättä 24/7 muutaman vuoden ikäisestä saakka ja onnistuu vielä huijaamaan testit ja kokeet, niin palkitaan veikkonen hänet sitten vaikka työkyvyttömyyseläkkeellä Oscarin arvoisesta performanssistaan.
En oikein tiedä mitä ajatella aikuisesta (?), joka 2020 -luvun Suomessa kuvittelee, että psykiatriset /neuropsykiatriset sairaudet ja häiriöt ovat keksittyjä ja osoitus p*sta luonteesta. Ehkä olisit itse hyötynyt jonkinlaisesta koulunkäynnin avustajasta..?
Neurologi, neuropsykologi ja sairaalan neurologinen osasto. Usean päivän testaukset, kaikkien lapsuuden papereiden tilaamiset, persoonallisuustestaus jne. Näin minulla diagnosointi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa hurjan ylimieliseltä. Ei suostu tekemään mitään, jossa pitäisi jonkun toisen ihmisen ajatuksia pohtia tai olla tekemisissä.
Oletetaan, että olisi huippuälykäs. Sillä ei ole merkitystä, jos itsekkyys estää älykkyyden kanavoitumista muualle kuin itsensä korostamiseen. Yhteiskunnat on yhteiskuntia, ei mitään palvontapyhäkköjä!
Ujous ei ole ylimielisyyttä.
Kotikoulu. Miksei siitä puhuta enempää peruskoulun vaihtoehtona? Niin moni lapsi saisi paljon paremmat eväät elämään, saisi kasvaa rauhassa ja käydä koulua omalla tahdillaan. Meillä kuopus sairastui koulun homeesta ja kävi tokaluokasta asti peruskoulun kotona.
Mikään ei ole niin riskialtis, haastava ja epäterve ympäristö lapselle kasvaa kuin nykyinen koululaitos.
Luin kirjoituksen ja tuli kyllä jotenkin surullinen olo. Sakari piirtääkin niin hyvin, kun katsoo tuota Aku Ankka piirrosta. Ymmärrän myös hyvin sen kuinka rasittavaa koulussa on. Liikaa melua ja kiirettä jo ihan tavalliselle oppilaallekin. Etä koulu on myös varmasti vaikea asia ja en ihmettele jos Sakari ei siinä pärjää. Mieleen tuli lähinnä vaan jokin pienluokka tai vastaava. Eihän näitä silti enää paljon edes ole, kun oppilaita pistetään tavallisille luokilla. Itsekin kärsin jopa tavallisena oppilaana melusta joten ymmärrän miten Sakarille se on varmaan sietämätöntä. Samoin vaikeaa se on varmaan amista käydä ja löytää sopivaa koulutusta. Näin se on välillä tavallisellekin. Nämä erikoisemmat kärsivät vaan vielä paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tuo pitäs päästää vaan eläkkeelle. Turhaa tuommosta hullua kouluttaa.
"Hullu" päihittää sinut Mensan testissä todennäköisesti 6-0. Mutta ainahan ihmiset syyttää toista hulluksi kun eivät ymmärrä viisaampaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa hurjan ylimieliseltä. Ei suostu tekemään mitään, jossa pitäisi jonkun toisen ihmisen ajatuksia pohtia tai olla tekemisissä.
Oletetaan, että olisi huippuälykäs. Sillä ei ole merkitystä, jos itsekkyys estää älykkyyden kanavoitumista muualle kuin itsensä korostamiseen. Yhteiskunnat on yhteiskuntia, ei mitään palvontapyhäkköjä!
Mieti hetki onko kyse siitä, ettei suostu, vai että ei kykene? Onko pyörätuolia tarvitseva ylimielinen, kun ei juokse? Kuuro jos ei kuule? Molemmat kätensä menettänyt ylimielinen, kun ei sinua kättele? Ihminen on kuormittunut jos ympäristö on hänelle kohtuuttoman vaikea. Pyörätuolin käyttäjälle ei ehkä sovellu aitajuoksu, on kohtuutonta odottaa yhdenlaisessa ympäristössä samanlaista suoriutumista jokaiselta. Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen avaa ovet ihmisen oman erityisosaamisen löytämiseen. Autisminkirjon ihmisiä yhteiskunta voi kiittää monesta keksinnöstä esimerkiksi, todella tarvitsemme heitä, jotka havainnoivat ympäristöä eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Tuohon poikaan on mennyt satoja tuhansia euroja. Joku muu on jäänyt hoitamatta, ehkä sellainen jolla voisi joskus olla jotain annettavaakin yhteiskunnalle.
Ja sitten jos jollekin päästä pidettävälle saadaankin joku ammatti ja työpaikka, niin sinne pitäisi palkata pari työntekijää pelkästään katsomaan tämän yhden perään.
Älä viitsi. Esim laaduntarkkailun tehtävissä voi työskennellä ohjeistettuna ja täysin yksin, usein jopa eristettynä puhdastiloihin. Sama erilaisissa pakkaus -ja keräilytehtävissä. Autisti on usein hyvinkin tarkka ja systemaattinen ja siksi tämän tyyppinen työ sopisi mahdollisesti hyvin hänelle. Mutta ensin pitää hoitaa oppivelvollisuus loppuun.
Ihan vilpittömästi hämmästyn joka kerran kun huomaan, että jonkun mielestä sairaudesta tai häiriöstä kärsivän voisi vain eliminoida pois viemästä resursseja.
Jos tosiaan näin on, niin on se kumma, kun vuosikymmenestä toiseen osatyökykyisten työllistyminen on heikkoa. Tottahan toki tästä syytetään työnantajia ennakkoluuloista. Mutta on myös se mahdollisuus, että kokemusta on ja on todettu, ettei kannata.
Mikä yritys muka on kokeillut sitä isommassa mittakaavassa? Tunnen muuten yhden kehitysvammaisen, joka tekee itsenäistä työtä asiakaspalvelussa. Hänellä on korkea työmoraali ja hän pärjää oikein hyvin. Mutta kyseessä ei olekaan yritys, vaan yhdistys. Yritystenkin kannattaisi uskaltautua antamaan mahdollisuuksia erilaisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle mallille on Suomi mennyt. Autismeja, nipsuja, asburgereita, yliherkkiä lumihiutaleita. Väestörakenne väärinpäin ja nuorista joka viides joku bäykäbäy. Kuka helvetti tätä yhteiskuntaa enää pitää pystyssä? Paras varmaan, että viimeinen sammuttaa valot!
Pitäisiköhän tätä asiaa sitten tutkia hieman tarkemmin, olisko ideaa?
Vaikuttaisi siltä, että on jokin ympäristötekijä joka altistaa kasvun ja kehityksen sekä neurologisille häiriöille.
No ei ole. Ihan on geneettistä ja perinnöllistä.
Okei, I C, kerro ihmeessä lisää! Eli perinnöllinen, geneettinen häiriö, joka on yleistynyt räjähdysmäisesti, kiehtovaa! Oletan, että autistit sitten parittelee kuin kanit, vai miten olit tämän ajatellut?
Itse nepsy -nuoren äitinä uskallan kyllä ihan ammentaa tutkimustiedosta, että noin 60% diagnooseista sisältää viitteitä perinnöllisyydestä, toisin sanottuna 40% ei sisällä.
Sivusta, mutta mitä merkitystä sillä on? Itse olen huomannut, että vahvasti periytyy, mutta myös varmasti muita tekijöitä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen diagnosointi on mennyt mallille, jossa etenkin lapsien kohdalla laitetaan selkeästi käytöshäiriöisiä ja psyykkisesti oireilevia lapsia autismin alle. Ja nyt en puhu Sakarista - hän vaikuttaa aika klassiselta autistilta.
Ei periydy vahvasti.
* Autismikirjon häiriöiden periytyvyys
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että perimällä on keskeinen vaikutus autismikirjon syntyyn. Viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 64-91 % (3,4). Sisarusten riski häiriön kehittymiseen on noin 17,4-kertainen kuin väestössä keskimäärin, jos vanhemmalla sisaruksella on lapsuusiän autismi ja 8,4-kertainen, jos kyseessä on laajempi autismikirjo (2).*
Miten muka autismi voi periytynyt yli 50 %.
Eihän mikään dominoiva tauti voi periytyä sen enempää kuin puolelle, kun toinen geeni tulee toiselta vanhemmalta.
Meillä Kokoomuksessa ei tunneta empatiaa. Sakari opiskelkoon, jos tuottaa meille lisää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo pitäs päästää vaan eläkkeelle. Turhaa tuommosta hullua kouluttaa.
"Hullu" päihittää sinut Mensan testissä todennäköisesti 6-0. Mutta ainahan ihmiset syyttää toista hulluksi kun eivät ymmärrä viisaampaansa.
Suomessa on yhä hengissä kummallinen *normaalin* vaatimus etenkin 60-luvulla ja ennen sitä syntyneissä. Normaali on heille sama kuin lupa elää ja ihmisarvo. Ihan hirvittävää sakkia.
Jos tosiaan näin on, niin on se kumma, kun vuosikymmenestä toiseen osatyökykyisten työllistyminen on heikkoa. Tottahan toki tästä syytetään työnantajia ennakkoluuloista. Mutta on myös se mahdollisuus, että kokemusta on ja on todettu, ettei kannata.