Mies ei vienyt koiraa ulos, vaikka olin kuumeessa

Vierailija kirjoitti:

Huhheijaa, miten koiraa suomessa palvotaan. Erota koiran takia? Koira piikille, niin homma hoidettu. Ottaa sitten uuden kun paranee.

Huhheijaa vie itsesi piikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä on vähän tätä, että kun he itse ovat kipeitä, niin se on maailman loppu, mutta sitten kun muut ovat, niin se ei ole mitään.

Jaa, mä saan kyllä sairastaa rauhassa, ja sain silloinkin, kun lapsi oli pieni. Valitkaa empaattinen mies, älkää tunnevammaista.

Nimenomaan. Empatiakyky on oikeasti yksi ihmisen tärkeimmistä piirteistä. Olen saanut myös sairastaa rauhassa ja minulle on tuotu särkylääkettä, kuumaa juomaa, ruokaa ym. sänkyyn ja lapset ja lemmikit hoidettu mukisematta. Tämä toimii molempiin suuntiin ja näin sen kuuluukin olla.

Niin on, miehen empatiakyky vaikuttaa myös mahdollisiin jälkeläisiin todella olennaisesti. Ei kannata tuhlata yhtään hetkeä elämästään tunnevammaisen kanssa ellei itse ole samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran ulkoilutusapuja saa nopeasti ja pientä korvausta vastaan tai ilmaiseksikin vaikka Facebookin paikallisista puskaradioista tai koiraryhmistä. Mutta ei, sen sijaan pitää valittaa av-palstalle.

Enpä voisi kuvitella itselleni tilannetta, että ruinaisin lenkitysapua tuntemattomilta Facebookissa, jos kotona on toinen TÄYSIN siihen kykenevä aikuinen. Aika nöyryyttävää.

Ei siinä ole mitään nöyryyttävää. Itse olen ulkoiluttanut monien erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten koiria. Silloin kun aloitin, olin nuori ja pyöritin 4h kerhon alaisuudessa omaa yritystä, joka tarjosi eläintenhoitoa. Vaikka olen jo aikuinen ja perheellinen, enkä enää tekemisissä 4h:n kanssa, hoidan edelleen joidenkin hyviksi kavereiksi tulleiden ihmisten eläimiä jos on paha tilanne. Joskus yhteyttä ottaa ihan tuntemattomatkin, jotka ovat saaneet yhteystietoni joltain tutultani, autan jos voin. Enkä kysele mitään.

Jaa jaa. Itse kyllä miettisin pari kertaa, että millaisen hirviön kanssa oikein elän, jos joudun pyytämään ulkopuolista lenkitysapua, kun itse sairastan ja toinen olisi kykenevä ulkoiluttamaan, mutta ei vaan jaksa/halua. Eri juttu, jos kumpikin makaisi sängynpohjalla 40 asteen kuumeessa, mutta näin ei ap:n tapauksessa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Koira on sinun, ei teidän! Mikset ole järjestänyt koirasi hoitoa asiallisesti jo ajoissa? Kuulostat eläinrääkkääjältä, et voi jättää eläintä toisten vsstuulle.

Tekstissä lukee koiramme, ei koirani. Ääliö.

Luen ihan järkyttyneenä tätä ketjua. Millaisten miesten kanssa te oikein olette?

Mä olen juuri nyt kipeä, en edes pahasti, voisin mennä pihalle ja päästää koirat siihen tarpeilleen.

Silti mun mies ennen töihin lähtöä lenkitti koirat, hoiti lapsille aamupalat, toi mulle kahvia ja aamupalan sänkyyn, pussasi otsalle ja vannotti et pitää soittaa jos olo huononee tai tarviin jotain, niin hän kyllä tuo.

Oli myös tehnyt mulle ruoan valmiiksi et voin vaan lämmittää.

Meillä otetaan tasapuolisesti koppi kotitöistä,lemmikeistä ja lapsista kun toinen on kipeä.

Valitkaa itsellenne tällainen mies, älkääkä tyytykö vähempään.

Tässä taas yksi syy miksi on parempi olla sinkku. Ei tarvitse toivoa ja pyytää että joku muu hoitaisi, tekisi, huolehtisi puolestani. Kaikki vastuut tulee mitoitettua oikein. Niin että kaikissa tilanteissa pystyy hoitamaan tai sitten hoidetaan rahakourassa tai vastapalveluksin ystävien kesken.

Minulla oli ruuhkavuosina koiria. Sitä liiallisen kuormansa edessä ja parisuhteessa olevana aina jotenkin oletti että kuormaa, tehtäviä ja velvollisuuksia jaettaisiin. Sitten kun odotti, pyysi ja vaati, eikä homma kuitenkaan toiminut, oli pinnatiukalla ja ahdisti.

Kävin jo aika pian sitten itseni kanssa neuvottelun, minä hoidan, minä huolehdin ja myös päätän kaiken lapsiin ja lemmikeihin liittyvät asiat. Ei turhia toiveita ei turhia pettymyksiä.

Minun tilanteeni parani mutta parisuhteen hidas hiipuminen siitä alkoi kohti lopullista avioeroa. Sen olin kyllä tiedostanut jo muutenkin.

Exäni väitti aina minun esittävän kun olin kipeä, muistan kerran kun puhuin miten  huono olo ja että töissä kiertää vatsatautia niin varmaan nyt ja menen lepäämään niin ei, pakotti lähtemään tupakalle tuuletusparvekkeelle. Aloin siellä sitten oksentaa ja osa roiskui exän kengille, sai  hirveän kohtauksen ja huusi  että painu v""uun.  Minun olisi pitänyt lähteä kotoani johonkin sairastamaan ja paiskoi ovia ja huudatti telkkaa koska joutui nukkumaan sohvalla. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas yksi syy miksi on parempi olla sinkku. Ei tarvitse toivoa ja pyytää että joku muu hoitaisi, tekisi, huolehtisi puolestani. Kaikki vastuut tulee mitoitettua oikein. Niin että kaikissa tilanteissa pystyy hoitamaan tai sitten hoidetaan rahakourassa tai vastapalveluksin ystävien kesken.

Minulla oli ruuhkavuosina koiria. Sitä liiallisen kuormansa edessä ja parisuhteessa olevana aina jotenkin oletti että kuormaa, tehtäviä ja velvollisuuksia jaettaisiin. Sitten kun odotti, pyysi ja vaati, eikä homma kuitenkaan toiminut, oli pinnatiukalla ja ahdisti.

Kävin jo aika pian sitten itseni kanssa neuvottelun, minä hoidan, minä huolehdin ja myös päätän kaiken lapsiin ja lemmikeihin liittyvät asiat. Ei turhia toiveita ei turhia pettymyksiä.

Minun tilanteeni parani mutta parisuhteen hidas hiipuminen siitä alkoi kohti lopullista avioeroa. Sen olin kyllä tiedostanut jo muutenkin.

Niinhän se menee: ensin loppuvat kunnioitus ja arvostus ja pian niiden jälkeen rakkaus ja halu.

Vierailija kirjoitti:

Exäni väitti aina minun esittävän kun olin kipeä, muistan kerran kun puhuin miten  huono olo ja että töissä kiertää vatsatautia niin varmaan nyt ja menen lepäämään niin ei, pakotti lähtemään tupakalle tuuletusparvekkeelle. Aloin siellä sitten oksentaa ja osa roiskui exän kengille, sai  hirveän kohtauksen ja huusi  että painu v""uun.  Minun olisi pitänyt lähteä kotoani johonkin sairastamaan ja paiskoi ovia ja huudatti telkkaa koska joutui nukkumaan sohvalla. 

Miksi ihmeessä suostuit lähtemään tupakalle? Miksi alensit itsesi noin?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sä tekisit jos olisit sinkku? Kuka veisi koiran ulos?

Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos ei saa sen enempää apua ja tukea kuin sinkkunakaan?

Vierailija kirjoitti:

Luen ihan järkyttyneenä tätä ketjua. Millaisten miesten kanssa te oikein olette?

Mä olen juuri nyt kipeä, en edes pahasti, voisin mennä pihalle ja päästää koirat siihen tarpeilleen.

Silti mun mies ennen töihin lähtöä lenkitti koirat, hoiti lapsille aamupalat, toi mulle kahvia ja aamupalan sänkyyn, pussasi otsalle ja vannotti et pitää soittaa jos olo huononee tai tarviin jotain, niin hän kyllä tuo.

Oli myös tehnyt mulle ruoan valmiiksi et voin vaan lämmittää.

Meillä otetaan tasapuolisesti koppi kotitöistä,lemmikeistä ja lapsista kun toinen on kipeä.

Valitkaa itsellenne tällainen mies, älkääkä tyytykö vähempään.

Meillä homma toimii myös noin.

Jos jompikumpi on kipeänä, niin tietenkin se terveempi osapuoli hoitaa ja lenkittää koiran. Lisänä ylläpitää kotia ja tekee ruoan. Ei tulisi mieleenkään sanoa miehelleni jos on kipeänä, että en käytä, enkä tee.

Älytöntä minkälaisissa parisuhteissa ihmiset ovat. Jos koiran hoitaminen ei onnistu toisen ollessa sairaana, niin miten sitten esim. lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ajatellut lisääntyä tuon helmen kanssa.

Kävi kyllä mielessä tämäkin seikka... Toisaalta mies on nyt muuten ollut huomioiva ja tuonut teetä ja mehua ym. Ja ymmärrän, että häntäkin väsyttää, mutta silti jäin kaipaamaan jonkinlaista empatiakykyä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni väitti aina minun esittävän kun olin kipeä, muistan kerran kun puhuin miten  huono olo ja että töissä kiertää vatsatautia niin varmaan nyt ja menen lepäämään niin ei, pakotti lähtemään tupakalle tuuletusparvekkeelle. Aloin siellä sitten oksentaa ja osa roiskui exän kengille, sai  hirveän kohtauksen ja huusi  että painu v""uun.  Minun olisi pitänyt lähteä kotoani johonkin sairastamaan ja paiskoi ovia ja huudatti telkkaa koska joutui nukkumaan sohvalla. 

Miksi ihmeessä suostuit lähtemään tupakalle? Miksi alensit itsesi noin?

Kai olin  niin nuori ja rakastunut ja arka, on tuosta jo 20 vuotta tai vähän ylikin.. nykyään en enää edes polta mutta jos joutuisin vastaavaan tilanteeseen uudestaan, ilmoittaisin meneväni nyt pötköttelemään ämpäri vieressä ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen ihan järkyttyneenä tätä ketjua. Millaisten miesten kanssa te oikein olette?

Mä olen juuri nyt kipeä, en edes pahasti, voisin mennä pihalle ja päästää koirat siihen tarpeilleen.

Silti mun mies ennen töihin lähtöä lenkitti koirat, hoiti lapsille aamupalat, toi mulle kahvia ja aamupalan sänkyyn, pussasi otsalle ja vannotti et pitää soittaa jos olo huononee tai tarviin jotain, niin hän kyllä tuo.

Oli myös tehnyt mulle ruoan valmiiksi et voin vaan lämmittää.

Meillä otetaan tasapuolisesti koppi kotitöistä,lemmikeistä ja lapsista kun toinen on kipeä.

Valitkaa itsellenne tällainen mies, älkääkä tyytykö vähempään.

Meillä homma toimii myös noin.

Jos jompikumpi on kipeänä, niin tietenkin se terveempi osapuoli hoitaa ja lenkittää koiran. Lisänä ylläpitää kotia ja tekee ruoan. Ei tulisi mieleenkään sanoa miehelleni jos on kipeänä, että en käytä, enkä tee.

Älytöntä minkälaisissa parisuhteissa ihmiset ovat. Jos koiran hoitaminen ei onnistu toisen ollessa sairaana, niin miten sitten esim. lasten kanssa?

Oksettavaa verrata koiraa lapsiin! Kyllä mun mies hoitaa lapset ihan mukisematta. Koiraa ei hoida, se on mun oma juttu. Koira ei ole yhteinen, lapset on.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sä tekisit jos olisit sinkku? Kuka veisi koiran ulos?

Oletko ihan tosissasi? Ttu mikä tunnevammainen.

Kyllä on taas empaattisia ihmisiä liikkeellä.

Miten ihmiset ovat noin ilkeitä? Nauttivatko siitä? Ilmeisesti.

Mies heti vaihtoon, tuo kertoo niin synkkää hänen luonteestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen ihan järkyttyneenä tätä ketjua. Millaisten miesten kanssa te oikein olette?

Mä olen juuri nyt kipeä, en edes pahasti, voisin mennä pihalle ja päästää koirat siihen tarpeilleen.

Silti mun mies ennen töihin lähtöä lenkitti koirat, hoiti lapsille aamupalat, toi mulle kahvia ja aamupalan sänkyyn, pussasi otsalle ja vannotti et pitää soittaa jos olo huononee tai tarviin jotain, niin hän kyllä tuo.

Oli myös tehnyt mulle ruoan valmiiksi et voin vaan lämmittää.

Meillä otetaan tasapuolisesti koppi kotitöistä,lemmikeistä ja lapsista kun toinen on kipeä.

Valitkaa itsellenne tällainen mies, älkääkä tyytykö vähempään.

Meillä homma toimii myös noin.

Jos jompikumpi on kipeänä, niin tietenkin se terveempi osapuoli hoitaa ja lenkittää koiran. Lisänä ylläpitää kotia ja tekee ruoan. Ei tulisi mieleenkään sanoa miehelleni jos on kipeänä, että en käytä, enkä tee.

Älytöntä minkälaisissa parisuhteissa ihmiset ovat. Jos koiran hoitaminen ei onnistu toisen ollessa sairaana, niin miten sitten esim. lasten kanssa?

Oksettavaa verrata koiraa lapsiin! Kyllä mun mies hoitaa lapset ihan mukisematta. Koiraa ei hoida, se on mun oma juttu. Koira ei ole yhteinen, lapset on.

Jaapatijaapati. Meillä on myös koira ihan yhteinen. Ja vaikkei olisikaan, niin tiedän, että mieheni todellakin auttaisi myös sen hoidossa, jos olisin itse estynyt. Oksettavaa tuollainen tunnevammaisuus.

Onko ap sanonut jossain, että koira on vain hänen? Ei.

Koirahan tuossa kärsii, jos ei pääse kuin minimi pissalle ja kakalle ilman lenkitystä. EIkö naapuri voi auttaa? Itse naapurina mieluusti käyttäisin koiraanne etätöiden lomassa pienellä lenkillä muutaman kerran päivässä ja normi aamu- ja iltapissa-kakat siihen päälle.