Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi amikseen vai lukioon?
04.09.2022 |
Vai toivotko salaa tai vähemmän salaa jompaakumpaa vaihtoehdoista?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se valtava pettymys, jos ei lukiota kävisi. Sitten saa opiskella tai tehdä ihan mitä haluaa, vaikka sitten opiskella itselle joku käsityöläisammatti. Peruskoulussa jää tuo yleissivitys kuitenkin vielä hyvin ohueksi ja onhan esimerkiksi kielijäkin hyvä opiskella peruskoulun jälkeen vielä ihan kunnolla.
Lukion käymättömyys myös hankaloittaa, jos myöhemmällä iällä haluaakin opiskella lisää tai vaihtaa uraa.
Kyllä se yleissivistys jää lukiossakin vielä hyvin ohueksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut pettynyt yhteenkään lapsistani. Yksi on käynyt amiksen, on nykyään ulkomailla Michelin ravintolassa kokkina. Kaksi muuta ovat seuranneet äidin jalan jäljissä lukioon ja yliopistoon.
Amis on hyvä, se avaa polun työelämään paremmin kuin lukio tai elämänkoulu.
Kunhan on itse tyytyväinen ja että hänestä kasvaa kunnon kansalainen. Lukiossa se on todennäköisempää seuran vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin DI:n paperit amispohjalta, mutta miksi tehdä asiat vaikeasti?
Toki heidän olisi hyvä ymmärtää, että myös lyhyellä matematiikalla voi opiskella mitä vaan, jos ilman sitäkin... Toki ne pitkän kirjat pitää sitten lukea yksin... Mikä ei nyt helpoin tie ja en tiedä onko lapsistani siihen...
Ei niin mitään merkitystä, kunhan aikuisena elättävät itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen kävi lukion ja toinen ammattikoulun. Kumpikin omien kykyjen ja halun mukaan, toki autettiin ammatinvalinnassa varsinkin amiskseen menevää, kun oli valintamahdollisuudet hyvin rajalliset.
Amikseen toivon, raksa, sähkö tai lvi. Kunnollinen ammattilainen saa aina töitä ja aloilla on hyvät palkat, siten tietäisin että lapseni elää palkallaan. Lisäksi ovat niin käytännönläheisiä ammatteja, ettei jää sormi suuhun vaikka mitä kävisi ja taas tullaan siihen, että pärjää maailmalla itsenäisesti. Vanhempana painajaiseni olisi, että lapseni olisi niin avuton, että joutuisi turvautumaan ostettuihin palveluihin tai tuttujen hyväntahtoisuuteen. Mieluummin olisi se, jolta apua pyydetään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin DI:n paperit amispohjalta, mutta miksi tehdä asiat vaikeasti?
Toki heidän olisi hyvä ymmärtää, että myös lyhyellä matematiikalla voi opiskella mitä vaan, jos ilman sitäkin... Toki ne pitkän kirjat pitää sitten lukea yksin... Mikä ei nyt helpoin tie ja en tiedä onko lapsistani siihen...
Saahan sen lukion käydä myöhemminkin.
No kieltämättä petyin, kun ka 9,6 nuori halusi amikseen. Mutta ne on mun henkilökohtaisia tunteita, ja en heijasta niitä lapseen. Se on kuitenkin hänen elämänsä.
Minä olen lääkäri, isänsä opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi vaan kunhan kävisi koulun motivoituneena.
Ei tietenkään ole. En arvostele ihmisiä muutenkaan koulutuksen perusteella. Lapsia on aina kannustettu olemaan omia itsejään, kaikki työ on arvoskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin DI:n paperit amispohjalta, mutta miksi tehdä asiat vaikeasti?
Toki heidän olisi hyvä ymmärtää, että myös lyhyellä matematiikalla voi opiskella mitä vaan, jos ilman sitäkin... Toki ne pitkän kirjat pitää sitten lukea yksin... Mikä ei nyt helpoin tie ja en tiedä onko lapsistani siihen...
Saahan sen lukion käydä myöhemminkin.
Juu. Itsellä ruotsi tökki liikaa - valitettavasti
Riippuu taipumuksista. Ehkä amikseen (ammattikouluun tai ammattikorkeaan), jos ei ole oppinut helpolla peruskoulussa, mutta on lahjakkuutta kädentaidoissa tai muussa. Ei ole tarvetta päteä lapsella, kun olen itse akateeminen. Pääasia, että lapsi on onnellinen.
Toivon avoimesti lapseni menevän lukioon ja yliopistoon.
Ei ollut tarpeeksi hyvä lukioon. Kuha opiskelee ammatin.
Ihan sama, kunhan itse mieleisensä valitsee.
Mun äiti oli aikoinaan ilmoittanut mut lukioon, vaikka itse olin aatellut kauppakoulua. Sillä oli tarve leipoa musta ylioppilas, kun ei itsellään ollut siihen nuorena mahista. Kävin sitten lukiota vajaat 2 vuotta, lopetin ja menin töihin.
Omista lapsista muut ovat käyneet lukion ja jatkaneet siitä opiskelujaan, nuorin valitsi toisin.
On. Hänen keskiarvonsa oli lähempänä kymppiä. Onneksi meni lukioon, enkä kyllä koskaan muuta ajatellutkaan.
Olisihan se valtava pettymys, jos ei lukiota kävisi. Sitten saa opiskella tai tehdä ihan mitä haluaa, vaikka sitten opiskella itselle joku käsityöläisammatti. Peruskoulussa jää tuo yleissivitys kuitenkin vielä hyvin ohueksi ja onhan esimerkiksi kielijäkin hyvä opiskella peruskoulun jälkeen vielä ihan kunnolla.
Lukion käymättömyys myös hankaloittaa, jos myöhemmällä iällä haluaakin opiskella lisää tai vaihtaa uraa.