Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kyllä loppu minun osalta treffailut sun muut
03.09.2022 |
Kohta 3 vuotta tässä treffaillut, laittanut itseään likoon, kehittänyt itseään, ollut myös yksin aina välissä. Ja vaikka nyt olenkin oppinut mm. itsevarmuutta ja kehittänyt omaa itsereflektointia paljon, niin muutoin käteen on jäänyt vaan tyhjä luu. Paljon surua ja pettymystä, valehtelua ja hylkäämistä. Laskin että viimeisen vuoden aikana minulla on ollut kolme ihmissuhdetta. 2 kk, 2 kk ja 4kk pituiset. Hitto miten paljon mahtuu kuulkaa tunteita tommoseen; ihastumista, jännitystä, viimiseen ehkä jo vähän rakastuinkin. Sit korkeelta putoamista pettymyksiin, eroon, ikävään... ihmekös olen henkisesti ihan uupunut.
Jatkossa keskityn vain itseeni ja lapsiini (joita en yhteenkään suhteeseen ole sotkenut ja siitä kannan ylpeyttä!) Jospa se mielenrauhakin siitä taas laskeutuis.
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on lapsia, kukaan mies ei tosissaan ole kiinnostunut susta. Tää on kylmä totuus.
Mies haluaa lähelleen vain itse siittämänsä lapset.
Itkut ei siinä auta. Eikä alapeukut ...
Ihan samaan ongelmaan törmää lapsettomana naisena. Miehiä jotka haluaa muutamien kuukausien tapailu(seksi)suhteita, mutta ei lopulta mitään vakavaa. Tai sit on muuten sekoja, saamattomia tai riippuvaisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asko67 kirjoitti:
Nussitaan ap.
Veikkaan, että noilla puheilla toiveesi varmasti toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on lapsia, kukaan mies ei tosissaan ole kiinnostunut susta. Tää on kylmä totuus.
Mies haluaa lähelleen vain itse siittämänsä lapset.
Itkut ei siinä auta. Eikä alapeukut ...
Uusioperheitä on vaikka kuinka paljon ja kaikenlaisilla kokoonpanoilla. Joskus molemmilla lapsia ennestään, joskus vain naisella, joskus miehellä. Joskus tehdään yhteisiä lapsia, joskus ei.
Todella monelle miehelle on kelvannut ja kelpaa kumppaniksi vakavaan suhteeseen nainen, jolla on lapsia.
Ap:lla sentään on ollut vipinää yms ja lapsiakin vielä edellisestä suhteesta, itse raakoja pakkeja saanut oisko 1/10 miehestä omaa alkeelliset käytöstavat yms suurin osa ei.
Ap:n teksti kuin minun kokemuksistani sillä erotuksella, että olen mies. Lapsiani en ole halunnut myöskään esitellä toiselle ennen kuin olen ollut varma. Eipä se minun varmuuteni ole auttanut, kun toisen mieli onkin muuttunut. Todella rikkovaa ja kuluttavaa. Itsevarmuuskin katoaa aina kuukausiksi näiden jälkeen ja pahoin pelkään, ettei sitä enää saakaan takaisin.
Miksi muuten niin monelle naiselle on niin tärkeää saada nähdä lapset jo alkuhuumassa? Eikö edes heitä voisi säästää, kun kuitenkin se alkuhuuma laimenee ja vasta sen jälkeen teette valinnan haluatteko olla kanssani, eli ette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täällä maalla ainakin miehet etsii ihan pitkäaikaista kumppania vaikka täällä joku väittää että kaikkien miesten unelma kun saa liihottaa vapaana. Valtaosa avioeroista on naisen alkuun panemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on lapsia, kukaan mies ei tosissaan ole kiinnostunut susta. Tää on kylmä totuus.
Mies haluaa lähelleen vain itse siittämänsä lapset.
Itkut ei siinä auta. Eikä alapeukut ...
Silti tuhannet ja taas tuhannet miehet elää uusperheissä. Vaikka sinä kuinka täällä parjaisit ja alapeukuttaisit asiaa...
Elävät ja elävät ... Kuinka mielellään, kuinka tosissaan, kuinka sitoutuneina, kuinka onnellisina, kuinka KAUAN?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on lapsia, kukaan mies ei tosissaan ole kiinnostunut susta. Tää on kylmä totuus.
Mies haluaa lähelleen vain itse siittämänsä lapset.
Itkut ei siinä auta. Eikä alapeukut ...
Ihan samaan ongelmaan törmää lapsettomana naisena. Miehiä jotka haluaa muutamien kuukausien tapailu(seksi)suhteita, mutta ei lopulta mitään vakavaa. Tai sit on muuten sekoja, saamattomia tai riippuvaisia..
Niin, sinullakin on standardit joiden vuoksi hylkäät tapailukumppanisi. Riippuvaisuus lienee pikemminkin hyve, jos toisen kanssa haluaa itsekin olla. Koskaan en ole myöskään ymmärtänyt miksi saamattomuus on parisuhteessa haitta. Ei parisuhde ole mielestäni mikään suoritus jossa pitää aina saada jotain aikaan ja toteuttaa toisen toiveita. Yhdessäoloa parhaimmillaan, kun ei tarvitse tehdä mitään ja voi vain olla ja lötkötellä yhdessä. Työ riittää minulle työksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.
Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...
Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.
Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?
Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet onnekas. Moni meistä saa olla vuodesta toiseen yksin.
Mitä onnekasta on tulla rikotuksi kerta toisensa jälkeen?
-eri M
Vierailija kirjoitti:
Olet kehittänyt itsevarmuutta ja itsereflektointia? Oletko nainen vai mies? Miten on ulkonäkösi kehittämisen laita, joka on se ratkaisevin askel?
Olen nainen ja itsereflektoinut ja kehittänyt itseäni. UIkonäkö siinä sivussa on kehittynyt sen verran, että näytän ystävälliseltä, miellyttävältä, sydämelliseltä ja viisaalta, mutta en missiltä. Mielestäni ajankäyttöni on ollut fiksumpaa näin.
Ei haittaa, vaikka ei löytyisi kumppania, olen tasapainossa itseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.
Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...
Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.
Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)
No ei selvästi vaikuta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta! Ihmettelen, miksi ylipäätään haluaisit suhteeseen jonkun ikäisesi keskiverron, jos mahdollisuus on saada nuorta mallimiestä silloin, kun haluaa?
Itse taidan olla vielä astetta pidemmällä oleva mies. En jaksa enää edes niitä seksi/tapailusuhteita. Olisi ollut tarjolla pariinkin kertaan sellainen ja vähän aikaa niitä kestikin, mutta lopetin, koska niissäkin minusta tuntuu vaivalloiselta pitää yhteyttä, sopia tapaamisia molempien menojen mukaan jne. Ehkä olen seonnut, mutta yksin olen onnellisimmillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on lapsia, kukaan mies ei tosissaan ole kiinnostunut susta. Tää on kylmä totuus.
Mies haluaa lähelleen vain itse siittämänsä lapset.
Itkut ei siinä auta. Eikä alapeukut ...
Silti tuhannet ja taas tuhannet miehet elää uusperheissä. Vaikka sinä kuinka täällä parjaisit ja alapeukuttaisit asiaa...
Elävät ja elävät ... Kuinka mielellään, kuinka tosissaan, kuinka sitoutuneina, kuinka onnellisina, kuinka KAUAN?
Moni elää onnellisena ja pitkään, osa lopun elämäänsä. Osa on onnettomia ja eroaa. Se on elämää sekin ja koskee kaikkia suhdemuotoja. Uusperheissä on toki usein enemmän kuormaa kuin ydinperheessä, ei se siitä silti automaattisesti huonoa tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.
Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...
Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.
Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)
Tää kuulostaa hyvältä, mutta itsestäni ainakin tiedän, etten pystyisi ylläpitämään tuollaista suhdetta ilman tunteita. Lopulta tulis tunteet, ja jos mies ei halua vakavaa (ja oli sovittu, ettei vakavaa suhdetta tule), olisi se suhde pakko lopettaa, kun ne tunteet iskee. Olisi taas repivää ja satuttavaa. Kuulostaa siis hyvältä, mutta huono fiilis jäis vaan lopulta ainakin mun tapauksessa.
N37
Vierailija kirjoitti:
Itse taidan olla vielä astetta pidemmällä oleva mies. En jaksa enää edes niitä seksi/tapailusuhteita. Olisi ollut tarjolla pariinkin kertaan sellainen ja vähän aikaa niitä kestikin, mutta lopetin, koska niissäkin minusta tuntuu vaivalloiselta pitää yhteyttä, sopia tapaamisia molempien menojen mukaan jne. Ehkä olen seonnut, mutta yksin olen onnellisimmillani.
Kuinka monella loppupeleissä edes on ihan oikeesti ja aidosti toimiva tapailu/panosuhde? Ilman että kumpikaan jossain vaiheessa alkaa haaveilemaan vähän enemmästä? Se kun on niin kovin inhimillistä, kehittää tunteita sellaista kohtaan jonka kanssa säännöllisesti sekstailee ym.
Minulle nykyinen "Ollaan, ei olla. Nähdään, ei nähdä"-meininki ei sovi. Olen ajatellut, että puoliso saa luvan tulla vastaan ns. orgaanisesti ilman deittailuja. Jos ei tule, voin aivan hyvin olla yksin. Olen ollut yksin jo 16 vuotta, joten pärjään kyllä ilman puolisoakin, jos se siihen menee. Ikäväähän se tietysti olisi, mutta en lähde tuonne leikkimään pelejä, jonka säännöt tiedän itseäni rikkoviksi.
Kun tätäkin ketjua lukee niin vaivalloiselta kuulostaa olla pitkähiuksinen missi täydellisillä ihmissuhdetaidoilla ja vartalolla ja koko ajan pitäisi itseään kehittää kun tarjolla on lähinnä lapsen tasolle jumahtahtaneita ylipainoisia juntteja. Niitäkö varten nyt pitää puunata itseään 24/7 että saat elämääsi ihmisen jonka tasolle voisit vajota lopettamalla kaiken yrittämisen elämässä, hankkia lääkitystä vaativan persoonallisuushäiriön ja syödä itsesi vaikka liikuntakyvyttömäksi valaaksi jotta voisitte olla samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin juuri yli 20 vuoden suhteesta. Jotenkin kaipaa läheisyyttä ja toisen kosketusta mutta tiedostan nuo ongelmat enkä toki ole edes valmis suhteeseen muutenkaan niin onnekkaan sattuman kautta tapasin miehen jonka kanssa alkoi kiihkeä seksisuhde. Tämä on oikeasti hyvä ratkaisu, juuri nyt en muuta kaipaa. Miehessä ei mitään vikaa, päinvastoin joku saa hänestä hyvän miehen vielä mutta minulle hän on vain seksiä. Kuten minä hänelle, tässä täysi yhteisymmärrys.
Voi missä nämä naiset piileskelevät, jotka etsivät näitä suhteita...
Itse mietin että jos lopettaisi kumppanin etsimisen kun täyttää 40v (N). Sitten voisi etsiä seksisuhteeseen 25-30v miehen.
Vaikka olenkin kasvoista nätti ja kiva kroppa, en ole koskaan etsinyt, saati ollut suhteessa, suorastaan naurettavan komean miehen kanssa. Komeita/söpöjä ovat toki olleet, mutta eivät mallipoikia. Miltäköhän se tuntuisi liu'uttaa sormea vasten sixpackia? Tukistaa paksua surffitukkaa?Onhan se ikävää että sitä omaa rakasta ei löydy, mutta silloin otetaan irti se mitä saadaan :)
No ei selvästi vaikuta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta! Ihmettelen, miksi ylipäätään haluaisit suhteeseen jonkun ikäisesi keskiverron, jos mahdollisuus on saada nuorta mallimiestä silloin, kun haluaa?
Koska rakkaus on parasta elämässä. Sen takia sinne deittailemaan menee uudelleen aina ottamaan turpaan. Itse olen kahdesti kokenut sen, neljään olen enemmänkin tyytynyt. Ero on vavisuttava. Enää en tyydy.
Tuo mallipoika seksikumppanina ei ole tyytymistä vaan kompromissi. Yhteiskunta kehittyy, joko kehityt mukana tai jäät jalkoihin tekemään kuolemaa. Näyttää siltä että naiselle romanttisessa mielessä 40v on rajapyykki jolloin pitää tehdä päätöksiä.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mies ikinä alkaisi kenenkään kanssa parisuhteeseen, jos saa elää vapaana ja harrastaa seksiä silloin, kun huvittaa? Tuo on suurimman osan miehistä tavoite, että pääsee tuohon tilanteeseen.