syöpähoidoista kieltäytyminen

Vierailija kirjoitti:

Selvinnyt kirjoitti:

Kyllähän niistä saa kieltäytyä jos haluaa. En kuitenkaan ymmärrä miksi joku kieltäytyisi hoidoista, jos on hyvät mahdollisuudet selvitä. Syöpä ei tarkoita automaattisesti kuolemantuomiota.

Itse en todellakaan edes harkinnut kieltäytymistä 20-vuotiaana vaan otin vastaan sytostaatit ja sädehoidon. Totta kai elämänlaatu kärsi, mutta tässä olen edelleen 43-vuotiaana. En olisi jos olisin kieltäytynyt hoidoista. Kyllä se elämänlaatu palasi kun hoidot loppuivat ja paljon olen ehtinyt elää ja tehdä. Syöpä vielä uusiutui muutaman vuoden päästä, mutta siitäkin selvisin ja aikaa tästäkin on jo yli 15 vuotta. 

Toki hoidot jättivät jälkensä elimistöön, mutta ei mitään sellaista mikä suuresti tällä hetkellä vaikuttaisi elämääni. 

Ulkosynnytyssyövässä joudutaan usein poistamaan klitoris. Se kyllä vaikuttaa ihan päivittäiseen elämään.

Miljoonilla naisilla ei ole klitorista ympärileikkauksen takia ja he pystyvät silti tuntemaan seksuaalista nautintoa ja jopa saamaan orgasmin muuta kautta.

Ulkosynnytinsyöpä on aika harvinainen, kun taas kohtu-, munasarja- ja varsinkin kohdunkaulansyöpä yleisempiä. En tiedä, minkä takia ap valmistautuu juuri ulkosynnytinsyöpään, kun sen todennäköisyys osua kohdalle taitaa olla melko häviävän pieni.

Koko ikäni perussairaana olleena mittani on täynnä. Hoitojen aikaisen elämänlaadun huononemisen voisin jaksaa mutta se että kaikkien entisten ongelmien lisäksi olisi loppuelämän vielä lisää ongelmia ei houkuta pätkääkään. Pois pääsee toki milloin vain mutta minusta olisi turha tuhlata hoitoja.

Osa sairastuneista menehtyy hoitoihin.

Jotkut ovat hoitojen vuoksi petipotilaina. Yleensä toipuvat tästä myrkkyrundista.

Jos resursseja, huomio ravintoon, stressiin, myrkkyihin, saasteisiin, k-inj ekt oih in, palautumiseen lepoon ja uneen. Ihminen on kokonaisuus ja moni asia vaikuttaa elämän palapelissä.

Minä en kieltäytynyt syöpähoidoista ja niistä jäi pysyvää vaikeaa haittaa, sen enempää avautumatta. Lääkärit painostivat hoitoon, nykyään itsemääräämistä korostetaan ehkä eri tavalla. Jos saisin toisen tilaisuuden niin päättäisin toisin, mutta kelloa ei voi kääntää taaksepäin. Kaikesta huolimatta sanon, että syöpähoidon ottaminen tai ottamatta jättäminen riippuu täysin tilanteesta ja hoidon aiheuttamista riskeistä ja syövän riskeistä. Ei siitä voi sanoa mitään yleismaailmallista. Jos saisin toisen syövän, niin saattaisin tilannetta harkittuani mennäkin hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Koko ikäni perussairaana olleena mittani on täynnä. Hoitojen aikaisen elämänlaadun huononemisen voisin jaksaa mutta se että kaikkien entisten ongelmien lisäksi olisi loppuelämän vielä lisää ongelmia ei houkuta pätkääkään. Pois pääsee toki milloin vain mutta minusta olisi turha tuhlata hoitoja.

Kyllä, pysyvä sairaus taitaa olla melkein pahinta mitä elämään voi tulla, ainakin sellainen joka vaikuttaa elämänlaatuun paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ikäni perussairaana olleena mittani on täynnä. Hoitojen aikaisen elämänlaadun huononemisen voisin jaksaa mutta se että kaikkien entisten ongelmien lisäksi olisi loppuelämän vielä lisää ongelmia ei houkuta pätkääkään. Pois pääsee toki milloin vain mutta minusta olisi turha tuhlata hoitoja.

Kyllä, pysyvä sairaus taitaa olla melkein pahinta mitä elämään voi tulla, ainakin sellainen joka vaikuttaa elämänlaatuun paljon.

Mulla pysyvänä sairautena sädehoitojen takia kilpirauhasen vajaatoiminta. Ei ole ollut haittaa, kunhan muistaa ottaa lääkkeet. Vajaatoimintaa osattiin odottaa ja siihen päästiin heti puuttumaan. Enemmän huolettaa suurentunut rintasyöpäriski, mutta en mä ole antanut sen mun elämää rajoittaa enkä elä jatkuvassa pelossa. Ensimmäinen mammografia tehtiin kun olin 30v. 

Selvinnyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ikäni perussairaana olleena mittani on täynnä. Hoitojen aikaisen elämänlaadun huononemisen voisin jaksaa mutta se että kaikkien entisten ongelmien lisäksi olisi loppuelämän vielä lisää ongelmia ei houkuta pätkääkään. Pois pääsee toki milloin vain mutta minusta olisi turha tuhlata hoitoja.

Kyllä, pysyvä sairaus taitaa olla melkein pahinta mitä elämään voi tulla, ainakin sellainen joka vaikuttaa elämänlaatuun paljon.

Mulla pysyvänä sairautena sädehoitojen takia kilpirauhasen vajaatoiminta. Ei ole ollut haittaa, kunhan muistaa ottaa lääkkeet. Vajaatoimintaa osattiin odottaa ja siihen päästiin heti puuttumaan. Enemmän huolettaa suurentunut rintasyöpäriski, mutta en mä ole antanut sen mun elämää rajoittaa enkä elä jatkuvassa pelossa. Ensimmäinen mammografia tehtiin kun olin 30v. 

"Kyllä, pysyvä sairaus taitaa olla melkein pahinta mitä elämään voi tulla, ainakin sellainen joka vaikuttaa elämänlaatuun paljon." Näitäkin on ja ei, eipä paljon pahempaa.

Ap, mä luulen ettei moni mieskään innostu kasvaimien täyttämästä värkistä. Väkisin työnnät siittimen sisään kun kasvain on jo tukkinut tien. Lisäksi virstaa voi tulla mistä vaan, alapään syövät kun helposti vievät pidätyskyvyn ja lisäksi tulee reikiä ihan uusiin paikkoihin esim virtsaputkeen kun työntää katetrin se voi mennä emättimen puolelle. Kipeääkin saataisi tehdä, hoidotkin toki myös.

Vierailija kirjoitti:

Selvinnyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ikäni perussairaana olleena mittani on täynnä. Hoitojen aikaisen elämänlaadun huononemisen voisin jaksaa mutta se että kaikkien entisten ongelmien lisäksi olisi loppuelämän vielä lisää ongelmia ei houkuta pätkääkään. Pois pääsee toki milloin vain mutta minusta olisi turha tuhlata hoitoja.

Kyllä, pysyvä sairaus taitaa olla melkein pahinta mitä elämään voi tulla, ainakin sellainen joka vaikuttaa elämänlaatuun paljon.

Mulla pysyvänä sairautena sädehoitojen takia kilpirauhasen vajaatoiminta. Ei ole ollut haittaa, kunhan muistaa ottaa lääkkeet. Vajaatoimintaa osattiin odottaa ja siihen päästiin heti puuttumaan. Enemmän huolettaa suurentunut rintasyöpäriski, mutta en mä ole antanut sen mun elämää rajoittaa enkä elä jatkuvassa pelossa. Ensimmäinen mammografia tehtiin kun olin 30v. 

"Kyllä, pysyvä sairaus taitaa olla melkein pahinta mitä elämään voi tulla, ainakin sellainen joka vaikuttaa elämänlaatuun paljon." Näitäkin on ja ei, eipä paljon pahempaa.

Minulla on pysyvä sairaus syövän hoidon takia ja se on tekijä, joka on kaikkein eniten vaikuttanut elämääni negatiivisesti ja pahinta on, ettei se lopu koskaan. Siis takana on eroja, läheisien kuolemaa, köyhyyttä, haitallisia ihmissuhteita, rikoksen kohteeksi joutuminen ym jne ja silti sairaus on ainoa asia jonka muuttaisin menneisyydestäni, nimenomaan sen takia että se vaikuttaa niin negatiivisesti jokaiseen asiaan nyt ja myös tulevaisuudessa ja se tekee kaikesta normaalista niin hankalaa. Sinulla on oikeus omaan kokemukseen, mutta älä mene olettamaan, että kaikista tuntuisi samalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siitä saa kieltäytyä, mutta etköhän useimmat kuitenkin haluaisi parantua. Hoitamattoman syövänkin takia jossain vaiheessa elämänlaatu heikkenee.

Itse kyllä varmasti useimmissa tapauksissa ottaisin syöpähoitoa vastaan. Kuitenkin esim intiimialueen syövät jättäisin hoitamatta, sillä en todellakaan halua, että alapääni silvotaan sellaiseen kuntoon, etten saa seksuaalista nautintoa enää. Elämä ei olisi enää elämisen arvoista sen jälkeen. ap

Luuletko todella, että alapäässä vertavuotava kukkakaali on yhtään sen nautinnollisempi kuin hoidon jälkeinen tila?

En luule. Mutta hoitamattomuus antaa viimeiset elinkuukaudet aikaa kuitenkin nauttia seksuaalisuudesta. ap

Et ole tainnut nähdä syöpäpotilaan viimeisiä kuukausia?

Ei silloin ole seksi mielessä kun huudat tuskasta ja olet välillä tajuton.

Taas täällä on nämä oman elämänsä "syöpäasiantuntijat" pelottelemassa. Nykyään ei kuolla syöpäänkään huutamalla ja karjumalla, vaan potilas voidaan laittaa niin syvään nukutukseen, että sitä vaan nukkuu kunnes elämä on ohitse. Kenenkään ei tarvitse kirkua ja kärsiä. Lääkityskin on kehittynyt. Ja kaiken tämän voi itse ilmoittaa hoitotahdossa ettei käy esim. niin, että sukulaiset haluvat istua sängyn vierellä "juttelemassa" kun potilas itse ehkä haluaisi jo olla taju kankaalla.

Ja toki aikuinen ihminen saa kieltäytyä hoidoista niin halutessaan. Mutta kannattaa miettiä miksi kieltäytyisi ja kysyä lääkäriltä kaikki ne kysymykset, jotka vaivaavat mieltä.

Kyllä, potilas voidaan laittaa nukutukseen loppuajaksi. Harmi vaan, että on useita kaupunkeja/kuntia, joissa paikkoja tällaiseen on vaan muutama, jos ollenkaan.

Kyllä siihen syöpään nyt ikävä vaan kuollaan yhä edelleen tuskasta parkuen ja kärsien, sen kertominen ei ole mitään pelottelua tai valehtelua.

Paljon olisi vielä asiassa parannettavaa. Joten älä viitsi vähätellä niiden kokemuksia, jotka tietävät ja tuovat asiaan liittyviä epäkohtia julki.

-eri

Samaa olen jotunut todistamaan muutaman kerran lähivuosina. Sairaalan käytävät raikuivat kipuhuudosta mutta ei sitä kipulääkitystä voitu antaa kun mennään ohjeistuksen mukaan ja seuraava satsi tulee vasta seuraavana aamuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siitä saa kieltäytyä, mutta etköhän useimmat kuitenkin haluaisi parantua. Hoitamattoman syövänkin takia jossain vaiheessa elämänlaatu heikkenee.

Itse kyllä varmasti useimmissa tapauksissa ottaisin syöpähoitoa vastaan. Kuitenkin esim intiimialueen syövät jättäisin hoitamatta, sillä en todellakaan halua, että alapääni silvotaan sellaiseen kuntoon, etten saa seksuaalista nautintoa enää. Elämä ei olisi enää elämisen arvoista sen jälkeen. ap

Luuletko todella, että alapäässä vertavuotava kukkakaali on yhtään sen nautinnollisempi kuin hoidon jälkeinen tila?

En luule. Mutta hoitamattomuus antaa viimeiset elinkuukaudet aikaa kuitenkin nauttia seksuaalisuudesta. ap

Et ole tainnut nähdä syöpäpotilaan viimeisiä kuukausia?

Ei silloin ole seksi mielessä kun huudat tuskasta ja olet välillä tajuton.

Taas täällä on nämä oman elämänsä "syöpäasiantuntijat" pelottelemassa. Nykyään ei kuolla syöpäänkään huutamalla ja karjumalla, vaan potilas voidaan laittaa niin syvään nukutukseen, että sitä vaan nukkuu kunnes elämä on ohitse. Kenenkään ei tarvitse kirkua ja kärsiä. Lääkityskin on kehittynyt. Ja kaiken tämän voi itse ilmoittaa hoitotahdossa ettei käy esim. niin, että sukulaiset haluvat istua sängyn vierellä "juttelemassa" kun potilas itse ehkä haluaisi jo olla taju kankaalla.

Ja toki aikuinen ihminen saa kieltäytyä hoidoista niin halutessaan. Mutta kannattaa miettiä miksi kieltäytyisi ja kysyä lääkäriltä kaikki ne kysymykset, jotka vaivaavat mieltä.

Suomessa ei ole kunnollista saattohoitoa saatavilla lähellekään kaikissa kaupungeissa. Teoriassa on kivinhoitomahdollisuuksia, käytännössä ne eivät ole kaikkien ulottuvilla ja se on valtava vääryys.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jopa sairasta, että ap:lle seksi on noin tärkeää. 

Todellakin. Suorastaan kuvottavaa. Eihän tuollaisen kanssa kukaan edes halua olla.

Hoidoista voi kieltäytyä tai niihin voi suostua. Kaikki tekee niinkuin parhakseensa näkee sen jälkeen kun on kerrottu mitä mahdollisesti tapahtuu hoidon jälkeen tai hoidon ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jopa sairasta, että ap:lle seksi on noin tärkeää. 

Mitä sairasta siinä on? Tiedän itse, millä ehdoilla haluan elämääni elää. ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin syöpähodoista kieltäytymistä, kun sain diagnoosin pitkälle levinneestä syövästä kaksi viikkoa aivoaneurysmadiagnoosini jälkeen. Odotin ensin tutkimuksia sekä lääkärien kommenteja ja päätin mennä leikkauksen jälkeen syöpähoitoihin. Olin eristyshuoneessa neljä ja puoli viikkoa elinsiirtoni vuoksi.

Minulla kävi tuuri, leikkaus onnistui ja paranin verisyövästä, mikä on erittäin harvinaista. 

Olen hyvässä kunnossa 10 vuotta siirteen jälkeen ja löysin uuden työpaikan saatuani edellisestä syövän vuoksi potkut yt-neuvotteluissa. 

Mutta tuossahan on vielä elämänlaatua jäljellä. Eri asia kuin se, että vaikkapa se klitoris olisi poistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siitä saa kieltäytyä, mutta etköhän useimmat kuitenkin haluaisi parantua. Hoitamattoman syövänkin takia jossain vaiheessa elämänlaatu heikkenee.

Itse kyllä varmasti useimmissa tapauksissa ottaisin syöpähoitoa vastaan. Kuitenkin esim intiimialueen syövät jättäisin hoitamatta, sillä en todellakaan halua, että alapääni silvotaan sellaiseen kuntoon, etten saa seksuaalista nautintoa enää. Elämä ei olisi enää elämisen arvoista sen jälkeen. ap

No nyt et taida yhtään tietää, miten gynekologisia syöpiä hoidetaan tai miten seksuaalinen nautinto toimii.

Tiedän kyllä hoitolinjat ja esim ulkosynnytynsyövässä sädehoito ja leikkaus yleisiä. Molemmat tuhoaa seksuaalista nautintoa. Ja tiedän myös miten MINUN seksuaalinen nautinto toimii ja MINULLE ei ole mahdollista nauttia seksistä arpisella lyhentyneellä emättimellä ilman klitorista. Mikään muu nautinto ei elämässä korvaa minulle seksuaalista nautintoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvinnyt kirjoitti:

Kyllähän niistä saa kieltäytyä jos haluaa. En kuitenkaan ymmärrä miksi joku kieltäytyisi hoidoista, jos on hyvät mahdollisuudet selvitä. Syöpä ei tarkoita automaattisesti kuolemantuomiota.

Itse en todellakaan edes harkinnut kieltäytymistä 20-vuotiaana vaan otin vastaan sytostaatit ja sädehoidon. Totta kai elämänlaatu kärsi, mutta tässä olen edelleen 43-vuotiaana. En olisi jos olisin kieltäytynyt hoidoista. Kyllä se elämänlaatu palasi kun hoidot loppuivat ja paljon olen ehtinyt elää ja tehdä. Syöpä vielä uusiutui muutaman vuoden päästä, mutta siitäkin selvisin ja aikaa tästäkin on jo yli 15 vuotta. 

Toki hoidot jättivät jälkensä elimistöön, mutta ei mitään sellaista mikä suuresti tällä hetkellä vaikuttaisi elämääni. 

Ulkosynnytyssyövässä joudutaan usein poistamaan klitoris. Se kyllä vaikuttaa ihan päivittäiseen elämään.

Miljoonilla naisilla ei ole klitorista ympärileikkauksen takia ja he pystyvät silti tuntemaan seksuaalista nautintoa ja jopa saamaan orgasmin muuta kautta.

Ulkosynnytinsyöpä on aika harvinainen, kun taas kohtu-, munasarja- ja varsinkin kohdunkaulansyöpä yleisempiä. En tiedä, minkä takia ap valmistautuu juuri ulkosynnytinsyöpään, kun sen todennäköisyys osua kohdalle taitaa olla melko häviävän pieni.

Tuossa kulttuurisessa ympärileikkauksessa ei poisteta koko klitorista vaan klitoriksen näkyvä osa, mikä kyllä sairaalloisen kamalaa sekin. Mutta mikä sinä olet määrittelemään muiden seksuaalista nautintoa? Jos joku tarvitsee hyvään elämänlaatuun koko klitoriksen niin onko se sinulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siitä saa kieltäytyä, mutta etköhän useimmat kuitenkin haluaisi parantua. Hoitamattoman syövänkin takia jossain vaiheessa elämänlaatu heikkenee.

Itse kyllä varmasti useimmissa tapauksissa ottaisin syöpähoitoa vastaan. Kuitenkin esim intiimialueen syövät jättäisin hoitamatta, sillä en todellakaan halua, että alapääni silvotaan sellaiseen kuntoon, etten saa seksuaalista nautintoa enää. Elämä ei olisi enää elämisen arvoista sen jälkeen. ap

Luuletko todella, että alapäässä vertavuotava kukkakaali on yhtään sen nautinnollisempi kuin hoidon jälkeinen tila?

En luule. Mutta hoitamattomuus antaa viimeiset elinkuukaudet aikaa kuitenkin nauttia seksuaalisuudesta. ap

Et ole tainnut nähdä syöpäpotilaan viimeisiä kuukausia?

Ei silloin ole seksi mielessä kun huudat tuskasta ja olet välillä tajuton.

Taas täällä on nämä oman elämänsä "syöpäasiantuntijat" pelottelemassa. Nykyään ei kuolla syöpäänkään huutamalla ja karjumalla, vaan potilas voidaan laittaa niin syvään nukutukseen, että sitä vaan nukkuu kunnes elämä on ohitse. Kenenkään ei tarvitse kirkua ja kärsiä. Lääkityskin on kehittynyt. Ja kaiken tämän voi itse ilmoittaa hoitotahdossa ettei käy esim. niin, että sukulaiset haluvat istua sängyn vierellä "juttelemassa" kun potilas itse ehkä haluaisi jo olla taju kankaalla.

Ja toki aikuinen ihminen saa kieltäytyä hoidoista niin halutessaan. Mutta kannattaa miettiä miksi kieltäytyisi ja kysyä lääkäriltä kaikki ne kysymykset, jotka vaivaavat mieltä.

Ei ainakaan mun isän kohdalla käynyt näin. Kuoli valittaen kauheissa tuskissa.

Isän kivunlievitys oli ihan riittämätöntä viimeisinä päivinä. Uhkasin jopa lääkäriä, että jos isä ei saa riittävää kivunlievitystä välittömästi, niin lähden hakemaan sitä katukaupasta. Hoitajatkin myönsivät lääkärin selän takana, että isän ei tarvitsisi kärsiä yhtään kipuja.

Ilmeisesti riippuu lääkäristä paljon.

Pakkohan ei ole kuin kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvinnyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ikäni perussairaana olleena mittani on täynnä. Hoitojen aikaisen elämänlaadun huononemisen voisin jaksaa mutta se että kaikkien entisten ongelmien lisäksi olisi loppuelämän vielä lisää ongelmia ei houkuta pätkääkään. Pois pääsee toki milloin vain mutta minusta olisi turha tuhlata hoitoja.

Kyllä, pysyvä sairaus taitaa olla melkein pahinta mitä elämään voi tulla, ainakin sellainen joka vaikuttaa elämänlaatuun paljon.

Mulla pysyvänä sairautena sädehoitojen takia kilpirauhasen vajaatoiminta. Ei ole ollut haittaa, kunhan muistaa ottaa lääkkeet. Vajaatoimintaa osattiin odottaa ja siihen päästiin heti puuttumaan. Enemmän huolettaa suurentunut rintasyöpäriski, mutta en mä ole antanut sen mun elämää rajoittaa enkä elä jatkuvassa pelossa. Ensimmäinen mammografia tehtiin kun olin 30v. 

"Kyllä, pysyvä sairaus taitaa olla melkein pahinta mitä elämään voi tulla, ainakin sellainen joka vaikuttaa elämänlaatuun paljon." Näitäkin on ja ei, eipä paljon pahempaa.

Minulla on pysyvä sairaus syövän hoidon takia ja se on tekijä, joka on kaikkein eniten vaikuttanut elämääni negatiivisesti ja pahinta on, ettei se lopu koskaan. Siis takana on eroja, läheisien kuolemaa, köyhyyttä, haitallisia ihmissuhteita, rikoksen kohteeksi joutuminen ym jne ja silti sairaus on ainoa asia jonka muuttaisin menneisyydestäni, nimenomaan sen takia että se vaikuttaa niin negatiivisesti jokaiseen asiaan nyt ja myös tulevaisuudessa ja se tekee kaikesta normaalista niin hankalaa. Sinulla on oikeus omaan kokemukseen, mutta älä mene olettamaan, että kaikista tuntuisi samalta.

Kuka oletti ja mitä? No sinä koska mä en olettanut yhtään mitään vaan kerroin vain omasta tilanteestani.