Jos joutuisit asumaan keskelle korpea

Miksi menisin korpeen, en halua.

Olen asunut korvessa jo 40v.

Painajainen olisi jos joutuisin kaupunkiin tai edes pikkukylän taajamaan.

Pärjättäisiin jollain lailla, mutta en halua asua niin.

Pärjäisin hyvin. Mutta jos olisi pakko asua vaikka Tikkurilassa, niin en pärjäisi.

Mikäs täällä ollessa. Päättyvän tien varteen kun saisi siirrettyä töllin niin olisi täydellistä, onneksi posti ja metsästysporukka ainoat jotka ohi eksyvät.

Asun ja pärjään. Kauppaan 25km ja lähin naapuri 2,5km päässä. Ihana oma rauha! Metsän eläimiä näkee lähes päivittäin, jopa ahman oon onnistunu näkemään täällä. Töihin on 50km per suunta matkaa, se on ainoa asia joka hieman ketuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Nauttisin olostani t: erakko. Vielä jos olisi jonkun mäennyppylän tai vaaran päällä, josta aukenisi upea järvimaisema niin en poistuisi kotoa muualle kuin töihin ja kauppaan.

Turha muuttaa korpeen, jos pitää käydä töissä sieltä käsin -  ellei kyse ole eräoppaana olemisesta tms. 

Vierailija kirjoitti:

Asun ja pärjään. Kauppaan 25km ja lähin naapuri 2,5km päässä. Ihana oma rauha! Metsän eläimiä näkee lähes päivittäin, jopa ahman oon onnistunu näkemään täällä. Töihin on 50km per suunta matkaa, se on ainoa asia joka hieman ketuttaa.

Minä näen eläimiä joka päivä Helsingissä, enkä tarkoita muiden lemmikkejä. 

Ilman sähköä ja juoksevaa vettä?

Ilman autoa?

Olin 2kk. Puiden ja veden kantaminen oli aika rankkaa

Muutaman kerran kävin jossain muualla, mutta muuten olin keskellä korpea mökillä koko kesän. Vapaaehtoisesti ja nautin joka hetkestä. Talvella olisi pakko olla auto (nyt ei ole), joku auraamaan tie ja paremmin lämpöä pitävä talo, mutta voisin asua "korvessa" ympäri vuoden. Entäs ap? Ei taida olla enää kuulolla.

Olen asunut keskellä korpea elämäni ensimmäiset 20v eikä ole hinkua takaisin. Pärjäisin mutten viihdy.

Kohta tulee 50v täyteen "korvessa" asumista. Muutama vuosi tuli testattua kaupunkielämää. Ei sovi minulle sellainen.

Teen 75% työajastani etätöitä, loput asiakaskäyntejä, joihin joutuisin joka tapauksessa ajamaan kymmeniä kilometrejä. Tänään oli toimistopäivä, tulostusta, juoruilua ja muuta sellaista tärkeää. Toimistolta palatessa kävin ruokakaupoissa, aamulla toimistolle mennessä vein kierrätykseen pakkausmateriaalit ja metallit. Tää on tätä tuo tullessas, vie mennessäs -touhua. Tässä olen iltasella kärrännyt viisi kottikärryllistä puita, kerännyt puoli kipollista papuja ja nostin vielä huomiseksi perunatkin valmiiksi.

Pihaan ei näy naapurien valoja, eikä ketään haittaa, jos ulkoilutan koiraa risoissa kalsareissa tai ilman kalsareita. Voi pitää perunamaani rikkaruohojen vallassa eikä kukaan voi käydä nipottamassa korttelin viihtyvyyden heikentämisestä. Eikä kukaan käy keräämässä ilman lupaani Ukraina-pellostani auringonkukkia.

Lapset kulkevat kouluun taksilla, tai mopoautolla. Joku urhoollinen menee polkupyörälläkin.

Rusakon näin viimeksi Hesassa Käpylässä, mutta tähän aikaan vuodesta niitä ei tosiaan pihoilla näe täällä maalla. Tulevat vasta talvella jyrsimään hedelmäpuita (ja syömään pois pavunversot, jätän ne tarkoituksella tuonne pellolle, niin on elukoillekin syötävää).

Talvella on lunta maassa (yhtään lumetonta talvea ei ole osunut minun kohdalleni, on niitäkin ollut joskus, mutta silloin en ole ollut täällä) ja se tuo valtavasti valoa. Missään ei ole varjot niin pimeitä kuin kaupungeissa. Lumityöt saattavat olla fyysisesti rasittavia, mutta eipähän kukaan rutise, että olen kasannut lumet hänen pihaansa. Omaan pihaan saan kasata ihan sellaisia Gizan pyramideja kuin halua. Ja vaikka valaista ne.

Tai olla ihan pimeässä, eikä kukaan voi rutista, että jalkakäytävällä on taloni kohdalla liukasta ja pimeää.

Tästä saa ehkä sen kuva, että en pidä ihmisistä. Ihan oikein päätelty.

Up

Elämäni ekat 20 vuotta asunut noin ja takaisin kaipaan.