Jos joutuisit asumaan keskelle korpea

Totta kai pärjäisin. Sitten kyllä hymy hyytyisi jos täräyttäisi itseään kirveellä polveen puita pilkkoessa.

Tietenkin pärjäisin. Kunhan nuorin 10 v ei enää tarvitse äitiä, niin haluan muuttaa korpeen. En siedä perheen ulkopuolisia ihmisiä ympärilläni.

Olisi mun haave mut puoliso ei lähde.

Pärjäisin kyllä, mutta vilkas mielikuvitus tekisi kyllä välillä tepposia ja pelkäisin omiani :D

Mökillä välillä olen itsekseni tuollaisessa paikassa. 

Nauttisin olostani t: erakko. Vielä jos olisi jonkun mäennyppylän tai vaaran päällä, josta aukenisi upea järvimaisema niin en poistuisi kotoa muualle kuin töihin ja kauppaan.

Unelmani, jos ei tarvitsisi fyysisesti käydä töissä.

Minä SAAN asua keskellä korpea. Mitä sinä haluaisit tietää?

Naapureihin on nykyään useampi kilometri, joten hyvin saa laulaa karaokea aamuyöstä ja hillua paljussa alasti mihin aikaan tahansa.

Puhelin täällä sentään toimii, joten voisin soittaa apua, jos täräyttäisin kirveellä polveen.

parasta olisi, että siellä ei ole vihervasemmistolaisia. niiden verot tosin kiusaavat korvessa asuvia.

Hoh. Johan tuota asun sellaisessa "korvessa".  Pärjäämisen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Miksi olisi?

En, olen urbaani kaupunkilainen. Palvelut pitää olla lähellä.

Toi ois mun unelma jos voisin jotenkin tehdä töitä etänä. Valitettavasti työt ei salli, eikä mieskään ole innostunut ajatuksesta.

Eiköhän tuota aika monikin asu tuollaisessa korvessa ilman että pitävät sitä asuinpaikkaansa jotenkin erikoisena.

Mutta mitenkä pärjäisit jos sinulla ei olisi puhelinta, nettiä, autoa eikä sähköä ja kämppääsi olisi 20 km patikointimatka?  

Vastaan: Huonosti.

Pärjäisin tietysti just nyt metsän keskellä vp-ajan talolla,willieläimet vilistää öisin.Ihanaa,mutta Uudellamaalla kin on pitkä matka kauppaan ja palveluille.Sitten kun tulee aika ei jaksa,ei pärjää.Muutettava vähintään 5km kyliltä.Mutta mihkään kurjiin keskustoihin ei saa kuin pakolla,Inhottavan mieluisaa,vai olisiko kuulo heikentynyt jo ettei kuule...Mutta mahtavampaa elämää olekkaan kuin tää,tulet palaa lämpöä hellassa,masu täynnä..nukkumaan.

Asun juuri niin. Lähimpään kauppaan on 15 km. Onhan tässä naapureita, maanviljelijöitä, mutta myös kaupungissa töissä käyviä. Teen etätöitä. Nautin olostani, enkä vaihda mihinkään lähiöön ennen kuin olen niin vanha, että on pakko.

En ilman autoa. Enkä muutenkaan sairauden tskia. Ja hulluksi siellä tulee.

Pärjäisin, joskin mielikuvitteleva minä hankkisi vahtikoiran.

Jos terveyttä ja ikää riittäisi niin pärjäisin. Mä olen mieleltäni metsäihminen.

Nykytilanne huomioiden, vois aiheuttaa melkoista alkukankeutta, mutta jos on pakko, eikä vaihtoehtoja anneta, voi olla, että pärjäisin, mutta en tiedä kuinka kauan.

Täällä ollaan jo. Toki vaatii metsää ja kalustoa, jolla pärjätä.

Niin siis saisin?

Pärjäisin hyvin ja vielä tuon tavoitteen toteutan.