Lue keskustelun säännöt.
Suomessa 86 000 kotitaloudella vähintään 1 miljoonan euron nettovarallisuus
02.09.2022 |
Ja vielä kehdataan valehdella päin naamaa, ettei muka ihmisten tulo-ja varallisuuserot olisi kasvaneet muutamana viime vuosikymmenenä Suomessa. Näkeehän sen sokea Reettakin kun ympärilleen katselee, etenkin suuremmissa kaupungeissa.
Hyvä kuitenkin, että meillä velkaisena kansakuntana on varaa maksaa myös heille nyt varsin avokätisiä tukia sähkölaskuihin ja varmasti suuri osa tästä porukasta myös sai yrityksilleen korona tukia parina viime vuotena. Toki tämän johdosta ei rahaa riitä enää vanhusten huoltoon tai teiden ylläpitoon.
Tällä porukalla on omistuksia yhteensä 86 miljardia, eli 86 000 miljoonaa. Kohta he siis omistavat lähes Suomen valtionvelan 140 miljardia verran omaisuutta.
Jos oletetaan, että keskiverto kotitaloudessa Suomessa asuu 3 henkilöä, löytyy meiltä jo 258 000 suomalaista, jotka asuvat miljonääri kotitalouksissa.
Näin ei maa maannut vielä 90-luvun laman aikoihin, jolloin kansa oli paljon tasa-arvoisempaa. Vasta sen jälkeen alkoi rahan ja omaisuuksien isojako sekä Suomen kansallisvaltion velkaannuttaminen ja hidas alasajo.
Millä ihmeellä tämä porukka oikein sitten on kerännyt nämä miljoonansa?
Pörssissä? Korruptiolla? Bisneksillä? Perinnöillä?
Kommentit (89)
Meilläkin tuollainen omaisuus on. Iso osa on perittyä. Perintöjä on jonkun verran vielä tulossa. Suuri osa on kiinni helsinkiläisessä perheasunnossa ja loput sijoitettu. Palkkatöistä tulee kuukausittain pikkasen keskimääräistä parempaa palkkaa kiitos koulutuksen. Meilläkin on akateemiset koulutukset. Lapsia on yksi, joten tuo tulee perimään varsin kivan potin aikanaan. Siihenhän tämä perustuu. Lapsia ei ole tehty monissakaan perheissä liikaa, joten perinnöt ovat voineet kasvaa. Joka sukupolvi kasvattaa pottia entisestään, niinkuin kuuluukin. En näe mitään pahaa siinä, että varallisuuserot kasvavat, sehän se paras kannustus on tehdä aikuisiässä töitä ja opiskella eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, nettovarallisuuteni on yli miljoona, ja valtaosa siitä on tullut pitkän ajan kuluessa (20 v) 1) sijoittamalla kuukausittain osakkeisiin oikein hajauttaen 2) hoitamalla raha-asiat hyvin 3) säästeliäällä elämäntyylillä. Olen tavallisessa palkkatyössä, millä ei tietenkään vaurastu. Sen sijaan, että olettaisin sinun rahojesi olevan omiani ja kadehtisin asiansa hyvin hoitaneita, otin selvää, miten vaurastuminen tapahtuu ja toimin. Mahdollista jokaiselle hiukan uteliaalle oppimishaluiselle, joka pystyy töissä käymään eikä tekeydy uhriksi. Samalla olen maksanut isot verot niin työstä kuin sijoituksistakin. Isot verot ovat pörssiyhtiötkin maksaneet, samalla kun ovat työllistäneet ja luoneet hyvinvointia. Kateuden sijaan Suomi tarvitsee enemmän miljonäärejä ja kannustusta vaurastumiseen.
Hienoa, että olet menestynyt. Jos olet rehellinen, niin myönnät varmaan sijoittaneesi suomalaisiinkin yrityksiin, jotka ovat tehneet mittavia sijoituksia niin Venäjälle kuin Kiinaan, kenties joihinkin diktatuureihinkin? Koska näin on tehnyt varmaankin vähintään 75% pörssiyrityksistä.
Olet kenties hyötynyt taloudellisesti siitä, että tuotteita on valmistettu halvalla kehittyvissä- ja kehitysmaissa työntekijöiden oikeuksia polkien tai ympäristöä tärvellen.
Olet ollut kenties osallisena siihen, että Venäjä voimaantui siinä määrin länsimaisten investointien seurauksena, että sillä oli varaa aloittaa sota Ukrainassa.
Olet ollut kenties osallisena siinä, että länsimaista on kadonnut satoja tuhansia työpaikkoja Kiinaan ja muualle kehittyviin ja kehitysmaihin, joissa yritykset takoo suurempia voittoja ja voi näin ollen maksaa suurempia osinkoja.
Tämä ahneuden ruokkima kehityskulku on saanut aikaiseksi epävakautta, tuhoa, sotaa ja Kiinan nousun, joka alkaakin piakkoin olla uhka koko läntiselle maailman järjestykselle ja hyvinvoinnille.
Kyllä se liiallinen ahneus vain on aina jonkun muun hyvinvoinnista tai eduista pois. Tätä tosiasiaa vain etuoikeutettu ei itselleen halua tai uskalla myöntää.
En ole tämä vastaaja, mutta kuule tehdäänkö niin että jos kaikki mitä kaupasta ostat on suomalaista ja suomessa tehty niin olet oikeutettu heittämään ensimmäisen kiven. Jos suomalaiset ostaisivat vain suomalaista niin täällä olisi täystyöllisyys. Ota ensin selvää ennen kuin huutelet ja syyttelet toisia.
Niin, valitettavasti tiedän kyllä. Kiitos ahneuden ja lyhytnäköisyyden, nykyisin on tosiaan melkoisen vaikeaa löytää tuotteita, joissa ei olisi "made in China" merkintää tai alkuperää.
Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Itse asiassa vasta muutamien vuosikymmenten ajan ja juuri sen ajan länsimaat ovat velkaantuneet kuin viimeistä päivää.
Niin "ahneita ja lyhytnäköisiä" ovat suomalaiset kuluttajat kun ostavat halvinta, eivätkä suomalaista. Jos sitä kotimaista vaadittaisiin eikä ostettaisi sitä kiinanpskaa niin meillä kaikilla olisi töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on AP:ltä pois että jotkut ovat osanneet hoitaa raha-asiansa hyvin?
Raha-asioiden hyvin hoitamisella ja vaurastumisella ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Pienempi palkkainen ei miljonääriksi päädy kuin hyvällä onnella, vaikka eläisikin järkevästi ja säästeliäästi. Todella isotuloinen taas voi hassata rahojaan turhuuksiin, palkata ammattilaisen tekemään sijoituspäätöksiä puolestaan ja vaurastua.
Monet hyväpalkkaiset työt menevät supliikilla, suhteilla ja verkostoilla. Kompetenssi tehtävään ei aina ole se taikasana.
Monet saa myös valtavia perintöjä, eivätkä ole tehneet itse mitään niiden eteen. Pistävät sitten perittyään jonkin varainhoitoyhtiön hoitamaan perimäänsä omaisuutta. Mikä tuossakaan vaatii erityistä osaamista? Syntyä oikeaan perheeseen?
Se ettei kompetenssi tehtävään ratkaise on toki valitettavaa, mutta miksi tämä toisten vaurastuminen on ongelma? Miten se tekee Suomesta huonomman paikan, että ihmiset saavat perintöjä tai saavat sijoituksistaan tuottoa? Verotuloja se kaikki ainakin lisää.
Onko yhteiskunnan eriarvoistuminen koskaan tehnyt yhdestäkään maasta parempaa paikkaa elää ja asua, etenkään köyhille tai alemmalle keskiluokalle? Itse en ole sellaiseen vielä törmännyt.
Toki sellainenkin maa on varmasti mukava paikka asua, jos sattuu kuulumaan perintökerman yläluokkaan tai syntymään poikkeuksellisilla ominaisuuksilla varustettuna, jolloin omaa yhteiskunnallista asemaansa voi parantaa pääsemällä kouluttautumaan erittäin kilpailtuihin opinahjoihin. Suurimman osan asemaa ja oloja nämä eivät kuitenkaan paranna.
Sijoittamisessa on mukana paljonkin epäeettisyyttä, ihan jo tulostavoitteista lähtien, jotka realisoituvat yleensä työntekijäportaalle alati kiristyvänä työtahtina, kaikista muista moraali puolen dilemmoista nyt puhumattakaan.
Perintöjen eteen taas kukaan ei ole pääsääntöisesti tehnyt suuremmin mitään ja jos niitä ei veroteta riittävän kovalla kädellä, on tuloksena varallisuuserojen kasvu sukupolvi sukupolvelta ja uuden luokkayhteiskunnan synty, josta jopa HS jo kirjoitti.
Ja tuo taas johtaa siihen, että meiltä katoaa puolet työpaikoista. Ei ole kannattavaa perustaa firmaa, joka omistajan kuollessa ei voi enää jatkaa perintöverojen takia tai johon ei kannata investoida, koska omistajan kuolema tarkoittaisi sitä, että kaikki menetetään. Iso osa työpaikoista on näissä pienissä yrityksissä, joiden elinmahdollisuudet perintöveron nostaminen vie.
Tosin olisi hyvä, että suurin osa olisi yrittäjiä yhden hengen yrityksissään ja siten vapaana sijoittajien määräysvallasta. Mitä sinä tekisit työksesi, jos joutuisit elättämään itsesi yrittäjänä? Kuka ostaisi työpanoksesi?
Eiköhän ne yritykset aina joku ostaisi, vaikka perintöverotus (muka) estäisi joissain tapauksissa suorat sukupolvenvaihdokset. Kyllä kannattavaa liiketoimintaa harjoittavalle yritykselle aina löytyy halukkaita ostajia.
Ehkä suuntana pitäisi olla, että myös yritysten työntekijät olisivat entistä vahvemmin mukana omistajina. Tämä lisäisi sitoutumista ja toisaalta myös eittämättä parantaisi työntekijöiden oloja.
Meillä yritettiin tätä, että työntekijät olisivat ostaneet yrityksen yrittäjän eläköityessä. Se kaatui siihen, että vaikka yrityksen tuotto oli keskimäärin 23%, niin työntekijät eivät uskaltaneet ottaa velkaa yrityksen osakkeiden ostamista varten. Katsoivat että oli liian suuri riski, vaikka olisivat samalla työllään (kuin mitä normisti muutenkin tekivät) neljässä vuodessa maksaneet velan pois ja samalla kasvattaneet yritystä. Ei se yrittäjän pallille istuminen ole aina henkisesti niin helppo juttu, joillekin täysin mahdoton.
Nytkin on tosi paljon kannattavia yrityksiä myynnissä, mutta kuinka moni työtön niistä on kiinnostunut? Usein luopuva yrittäjä voi olla valmis jopa rahoittamaan yrityksen hankintaa, mutta kun ei, niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, otetaan esimerkiksi lääkäri pariskunta.
Mies ja nainen, molemmat valmistuvat lääkäreiksi 28-vuotiaina ja työskentelevät 65-vuotiaiksi saakka julkisella sektorilla tk lääkäreinä (palkka 7000/kk bruttona).
He tienaavat karkeasti 2 * 87 500 euroa/bruttona vuodessa, eli yhteensä ~8000 euroa nettona/kk ja ~100 000 nettona/v.
He kerryttävät tuloistaan varallisuutta 4000 euroa/kk tai 48 000 euroa vuodessa maksamalla asuntolainaa ja sijoittamalla pörssiosakkeisiin.
37-vuodessa he ovat kerryttäneet 1 776 000 euron omaisuuden, eikä tämä huomioi sitä, että luultavimmin heidän asunnon ja osakkeiden arvot ovat vähintään kaksinkertaistuneet, eli omaisuutta saattaa helposti olla 3-4 miljoonaa euroa.
Onko tämä sitten järkevää tai millään tavalla hyödyllistä julkisten verovarojen käyttöä? Sitä voi jokainen pohtia omalla kohdallaan. Mielestäni kuitenkaan tässä ei ole mitään järkeä huomioiden, että meillä on 25 000 - 30 000 lääkäriä, joiden palkan maksaa joko suoraan tai välillisesti veronmaksajat.
Jos lääkäreille maksettaisiin vähemmän, niin loputkin heistä olisivat Norjassa töissä. Suomi ei ole enää mikään suljettu maa, jossa voidaan ihmisiä pitää vasten tahtoaan. AP on hyvä ja lukee lääkäriksi, niistä on pulaa.
Tarkoitatko sitä, että alan opiskelijoiden kiintiö on tarkoituksellisesti suuri, jotta sillä voitaisiin täyttää puute?
Vai kenties sitä, että kiintiö on tarkoituksellisesti pieni, jotta sillä voitaisiin... (rumpujen päristystä)...täyttää lääkäreiden palkka-ahneus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on AP:ltä pois että jotkut ovat osanneet hoitaa raha-asiansa hyvin?
Raha-asioiden hyvin hoitamisella ja vaurastumisella ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Pienempi palkkainen ei miljonääriksi päädy kuin hyvällä onnella, vaikka eläisikin järkevästi ja säästeliäästi. Todella isotuloinen taas voi hassata rahojaan turhuuksiin, palkata ammattilaisen tekemään sijoituspäätöksiä puolestaan ja vaurastua.
Monet hyväpalkkaiset työt menevät supliikilla, suhteilla ja verkostoilla. Kompetenssi tehtävään ei aina ole se taikasana.
Monet saa myös valtavia perintöjä, eivätkä ole tehneet itse mitään niiden eteen. Pistävät sitten perittyään jonkin varainhoitoyhtiön hoitamaan perimäänsä omaisuutta. Mikä tuossakaan vaatii erityistä osaamista? Syntyä oikeaan perheeseen?
Se ettei kompetenssi tehtävään ratkaise on toki valitettavaa, mutta miksi tämä toisten vaurastuminen on ongelma? Miten se tekee Suomesta huonomman paikan, että ihmiset saavat perintöjä tai saavat sijoituksistaan tuottoa? Verotuloja se kaikki ainakin lisää.
Onko yhteiskunnan eriarvoistuminen koskaan tehnyt yhdestäkään maasta parempaa paikkaa elää ja asua, etenkään köyhille tai alemmalle keskiluokalle? Itse en ole sellaiseen vielä törmännyt.
Toki sellainenkin maa on varmasti mukava paikka asua, jos sattuu kuulumaan perintökerman yläluokkaan tai syntymään poikkeuksellisilla ominaisuuksilla varustettuna, jolloin omaa yhteiskunnallista asemaansa voi parantaa pääsemällä kouluttautumaan erittäin kilpailtuihin opinahjoihin. Suurimman osan asemaa ja oloja nämä eivät kuitenkaan paranna.
Sijoittamisessa on mukana paljonkin epäeettisyyttä, ihan jo tulostavoitteista lähtien, jotka realisoituvat yleensä työntekijäportaalle alati kiristyvänä työtahtina, kaikista muista moraali puolen dilemmoista nyt puhumattakaan.
Perintöjen eteen taas kukaan ei ole pääsääntöisesti tehnyt suuremmin mitään ja jos niitä ei veroteta riittävän kovalla kädellä, on tuloksena varallisuuserojen kasvu sukupolvi sukupolvelta ja uuden luokkayhteiskunnan synty, josta jopa HS jo kirjoitti.
Ja tuo taas johtaa siihen, että meiltä katoaa puolet työpaikoista. Ei ole kannattavaa perustaa firmaa, joka omistajan kuollessa ei voi enää jatkaa perintöverojen takia tai johon ei kannata investoida, koska omistajan kuolema tarkoittaisi sitä, että kaikki menetetään. Iso osa työpaikoista on näissä pienissä yrityksissä, joiden elinmahdollisuudet perintöveron nostaminen vie.
Tosin olisi hyvä, että suurin osa olisi yrittäjiä yhden hengen yrityksissään ja siten vapaana sijoittajien määräysvallasta. Mitä sinä tekisit työksesi, jos joutuisit elättämään itsesi yrittäjänä? Kuka ostaisi työpanoksesi?
Eiköhän ne yritykset aina joku ostaisi, vaikka perintöverotus (muka) estäisi joissain tapauksissa suorat sukupolvenvaihdokset. Kyllä kannattavaa liiketoimintaa harjoittavalle yritykselle aina löytyy halukkaita ostajia.
Ehkä suuntana pitäisi olla, että myös yritysten työntekijät olisivat entistä vahvemmin mukana omistajina. Tämä lisäisi sitoutumista ja toisaalta myös eittämättä parantaisi työntekijöiden oloja.
Meillä yritettiin tätä, että työntekijät olisivat ostaneet yrityksen yrittäjän eläköityessä. Se kaatui siihen, että vaikka yrityksen tuotto oli keskimäärin 23%, niin työntekijät eivät uskaltaneet ottaa velkaa yrityksen osakkeiden ostamista varten. Katsoivat että oli liian suuri riski, vaikka olisivat samalla työllään (kuin mitä normisti muutenkin tekivät) neljässä vuodessa maksaneet velan pois ja samalla kasvattaneet yritystä. Ei se yrittäjän pallille istuminen ole aina henkisesti niin helppo juttu, joillekin täysin mahdoton.
Kiinnostaisi tietää, miten tuo olisi suunniteltu toimimaan. Jonkun kai pitää olla johtajakin. Esität asian kuin ilman yhtään uutta ihmistä homma olisi pyörinyt kuiten ennenkin. Miten alemman tason työntekijä tuosta vaan hoitaa johtajan homman normaalin työpäivänsä päälle? Tuskin olisivat esim. 10 hengen kimpassa olleet kaikki tarsa-arvoisia toimareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on AP:ltä pois että jotkut ovat osanneet hoitaa raha-asiansa hyvin?
Raha-asioiden hyvin hoitamisella ja vaurastumisella ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Pienempi palkkainen ei miljonääriksi päädy kuin hyvällä onnella, vaikka eläisikin järkevästi ja säästeliäästi. Todella isotuloinen taas voi hassata rahojaan turhuuksiin, palkata ammattilaisen tekemään sijoituspäätöksiä puolestaan ja vaurastua.
Monet hyväpalkkaiset työt menevät supliikilla, suhteilla ja verkostoilla. Kompetenssi tehtävään ei aina ole se taikasana.
Monet saa myös valtavia perintöjä, eivätkä ole tehneet itse mitään niiden eteen. Pistävät sitten perittyään jonkin varainhoitoyhtiön hoitamaan perimäänsä omaisuutta. Mikä tuossakaan vaatii erityistä osaamista? Syntyä oikeaan perheeseen?
Se ettei kompetenssi tehtävään ratkaise on toki valitettavaa, mutta miksi tämä toisten vaurastuminen on ongelma? Miten se tekee Suomesta huonomman paikan, että ihmiset saavat perintöjä tai saavat sijoituksistaan tuottoa? Verotuloja se kaikki ainakin lisää.
Onko yhteiskunnan eriarvoistuminen koskaan tehnyt yhdestäkään maasta parempaa paikkaa elää ja asua, etenkään köyhille tai alemmalle keskiluokalle? Itse en ole sellaiseen vielä törmännyt.
Toki sellainenkin maa on varmasti mukava paikka asua, jos sattuu kuulumaan perintökerman yläluokkaan tai syntymään poikkeuksellisilla ominaisuuksilla varustettuna, jolloin omaa yhteiskunnallista asemaansa voi parantaa pääsemällä kouluttautumaan erittäin kilpailtuihin opinahjoihin. Suurimman osan asemaa ja oloja nämä eivät kuitenkaan paranna.
Sijoittamisessa on mukana paljonkin epäeettisyyttä, ihan jo tulostavoitteista lähtien, jotka realisoituvat yleensä työntekijäportaalle alati kiristyvänä työtahtina, kaikista muista moraali puolen dilemmoista nyt puhumattakaan.
Perintöjen eteen taas kukaan ei ole pääsääntöisesti tehnyt suuremmin mitään ja jos niitä ei veroteta riittävän kovalla kädellä, on tuloksena varallisuuserojen kasvu sukupolvi sukupolvelta ja uuden luokkayhteiskunnan synty, josta jopa HS jo kirjoitti.
Ja tuo taas johtaa siihen, että meiltä katoaa puolet työpaikoista. Ei ole kannattavaa perustaa firmaa, joka omistajan kuollessa ei voi enää jatkaa perintöverojen takia tai johon ei kannata investoida, koska omistajan kuolema tarkoittaisi sitä, että kaikki menetetään. Iso osa työpaikoista on näissä pienissä yrityksissä, joiden elinmahdollisuudet perintöveron nostaminen vie.
Tosin olisi hyvä, että suurin osa olisi yrittäjiä yhden hengen yrityksissään ja siten vapaana sijoittajien määräysvallasta. Mitä sinä tekisit työksesi, jos joutuisit elättämään itsesi yrittäjänä? Kuka ostaisi työpanoksesi?
Eiköhän ne yritykset aina joku ostaisi, vaikka perintöverotus (muka) estäisi joissain tapauksissa suorat sukupolvenvaihdokset. Kyllä kannattavaa liiketoimintaa harjoittavalle yritykselle aina löytyy halukkaita ostajia.
Ehkä suuntana pitäisi olla, että myös yritysten työntekijät olisivat entistä vahvemmin mukana omistajina. Tämä lisäisi sitoutumista ja toisaalta myös eittämättä parantaisi työntekijöiden oloja.
Ajatuksena todella hyvä, mutta harva työntekijä suostuu ottamaan kontolleen yrityksen investoinnit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on AP:ltä pois että jotkut ovat osanneet hoitaa raha-asiansa hyvin?
Raha-asioiden hyvin hoitamisella ja vaurastumisella ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Pienempi palkkainen ei miljonääriksi päädy kuin hyvällä onnella, vaikka eläisikin järkevästi ja säästeliäästi. Todella isotuloinen taas voi hassata rahojaan turhuuksiin, palkata ammattilaisen tekemään sijoituspäätöksiä puolestaan ja vaurastua.
Monet hyväpalkkaiset työt menevät supliikilla, suhteilla ja verkostoilla. Kompetenssi tehtävään ei aina ole se taikasana.
Monet saa myös valtavia perintöjä, eivätkä ole tehneet itse mitään niiden eteen. Pistävät sitten perittyään jonkin varainhoitoyhtiön hoitamaan perimäänsä omaisuutta. Mikä tuossakaan vaatii erityistä osaamista? Syntyä oikeaan perheeseen?
Se ettei kompetenssi tehtävään ratkaise on toki valitettavaa, mutta miksi tämä toisten vaurastuminen on ongelma? Miten se tekee Suomesta huonomman paikan, että ihmiset saavat perintöjä tai saavat sijoituksistaan tuottoa? Verotuloja se kaikki ainakin lisää.
Onko yhteiskunnan eriarvoistuminen koskaan tehnyt yhdestäkään maasta parempaa paikkaa elää ja asua, etenkään köyhille tai alemmalle keskiluokalle? Itse en ole sellaiseen vielä törmännyt.
Toki sellainenkin maa on varmasti mukava paikka asua, jos sattuu kuulumaan perintökerman yläluokkaan tai syntymään poikkeuksellisilla ominaisuuksilla varustettuna, jolloin omaa yhteiskunnallista asemaansa voi parantaa pääsemällä kouluttautumaan erittäin kilpailtuihin opinahjoihin. Suurimman osan asemaa ja oloja nämä eivät kuitenkaan paranna.
Sijoittamisessa on mukana paljonkin epäeettisyyttä, ihan jo tulostavoitteista lähtien, jotka realisoituvat yleensä työntekijäportaalle alati kiristyvänä työtahtina, kaikista muista moraali puolen dilemmoista nyt puhumattakaan.
Perintöjen eteen taas kukaan ei ole pääsääntöisesti tehnyt suuremmin mitään ja jos niitä ei veroteta riittävän kovalla kädellä, on tuloksena varallisuuserojen kasvu sukupolvi sukupolvelta ja uuden luokkayhteiskunnan synty, josta jopa HS jo kirjoitti.
Ja tuo taas johtaa siihen, että meiltä katoaa puolet työpaikoista. Ei ole kannattavaa perustaa firmaa, joka omistajan kuollessa ei voi enää jatkaa perintöverojen takia tai johon ei kannata investoida, koska omistajan kuolema tarkoittaisi sitä, että kaikki menetetään. Iso osa työpaikoista on näissä pienissä yrityksissä, joiden elinmahdollisuudet perintöveron nostaminen vie.
Tosin olisi hyvä, että suurin osa olisi yrittäjiä yhden hengen yrityksissään ja siten vapaana sijoittajien määräysvallasta. Mitä sinä tekisit työksesi, jos joutuisit elättämään itsesi yrittäjänä? Kuka ostaisi työpanoksesi?
Eiköhän ne yritykset aina joku ostaisi, vaikka perintöverotus (muka) estäisi joissain tapauksissa suorat sukupolvenvaihdokset. Kyllä kannattavaa liiketoimintaa harjoittavalle yritykselle aina löytyy halukkaita ostajia.
Ehkä suuntana pitäisi olla, että myös yritysten työntekijät olisivat entistä vahvemmin mukana omistajina. Tämä lisäisi sitoutumista ja toisaalta myös eittämättä parantaisi työntekijöiden oloja.
Meillä yritettiin tätä, että työntekijät olisivat ostaneet yrityksen yrittäjän eläköityessä. Se kaatui siihen, että vaikka yrityksen tuotto oli keskimäärin 23%, niin työntekijät eivät uskaltaneet ottaa velkaa yrityksen osakkeiden ostamista varten. Katsoivat että oli liian suuri riski, vaikka olisivat samalla työllään (kuin mitä normisti muutenkin tekivät) neljässä vuodessa maksaneet velan pois ja samalla kasvattaneet yritystä. Ei se yrittäjän pallille istuminen ole aina henkisesti niin helppo juttu, joillekin täysin mahdoton.
Kiinnostaisi tietää, miten tuo olisi suunniteltu toimimaan. Jonkun kai pitää olla johtajakin. Esität asian kuin ilman yhtään uutta ihmistä homma olisi pyörinyt kuiten ennenkin. Miten alemman tason työntekijä tuosta vaan hoitaa johtajan homman normaalin työpäivänsä päälle? Tuskin olisivat esim. 10 hengen kimpassa olleet kaikki tarsa-arvoisia toimareita.
En ole tuo edellinen vastaaja, mutta meillä yrityksen omistaja tekee niitä ihan samoja töitä kuin työntekijätkin ja sen lisäksi huolehtii erilaisista yrityksen pyörittämiseen liittyvistä asioista. Työntekijöitä on noin 15 eikä mitään erillistä pomoa töissä tarvita.
Mutta jos yritys nyt myytäisiin niin, että jokainen ostaa 1/15, niin kaikille se ei kävisi, koska pelkäävät vastuuta liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset on Euroopan köyhimpiä jos nyt itäblokin maat jätetään pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan tavallinen pian eläkkeelle jäävä pariskunta. Näköjään kuulutaan tuohon porukkaan, koska meillä ei enää ole lainaa. 90 neliön asunto Helsingin kantakaupungissa n.700.000 euroa, kaksio Espoossa, jossa poika asuu n.250.000 ja mökki n.200.000. Asunto hankittiin 30 vuotta sitten, mökki suvulta saadulla tontilla, itse veistetyistä hirsistä, kaksio vanhempien viimeinen koti. Poliisi ja farmaseutti.
Hyvään maailmanaikaan olette saaneet elää.
Nykyisin vastaava pariskunta saisi hädin tuskin ostettua sen poikanne asunnon Espoosta ja hyvässä lykyssä jonkin halvan mökin rähjän.
Niin, 90-luvullahan meillä oli melkoinen lama, silloin oli se hyvä maailmanaika? Samoihin aikoihin minäkin ostin ensimmäisen kaksioni, laina-aika oli muistaakseni 7 vuotta. Innostuin suunnistuksesta ja sitten metsänhoidosta, nyt on vähän yli 150 ha metsää, puolison kanssa yhteinen omakotitalo ja jos koko omaisuutemme arvo lasketaan yhteen, niin päästään aika lähelle tuota miljoonaa - me kaksi keskiluokkaista ja monen mielestä suorastaan saitaa myöhäisboomeria. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot, niinhän se menee.
Tytär osti kaksion Helsingin keskustasta vuosi sitten, laina-aika 25 vuotta. Maailma muuttuu, minun kaksioni oli (ja on yhä) Lauttasaaressa. Näköjään samoihin asioihin sitä on varaa nykysukupolvellakin kuin meillä.
Eri, mutta onhan 7 vuoden ja 25 vuoden laina-ajoissa eroa. Eri aikoina on toki ollut erilaisia haasteita ja ikävyyksiä jokaisella sukupolvella. Nykyisin haaste on, että on vaikeaa saada pysyvä työpaikka, jonka palkalla pystyy mm. saamaan ja maksamaan asuntolainan, jolla voi ostaa ei-korvesta muun kuin 17 neliön minikoppiasunnon.
Tämä on urbaanilegenda. Koulutettu väki saa vakipaikan vaikka kesken opintojen. Kannattaa siis osata ja käydä kouluja, silloin voi ostaa 44 neliön kaksion minikoppiasunnon sijaan. Valita on ihan omasi eli nautitko elämästä ja oletat, että maksakoot muut vai oletko itsekäs ja päätät tehdä töitä saavuttaaksesi haluamasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tällä porukalla on omistuksia yhteensä 86 miljardia, eli 86 000 miljoonaa."
Eipä osaa proletaari laskea. 86000 kotitaloudella on VÄHINTÄÄN miljoonan euron nettovarallisuus. Eli summa on paljon enemmän kuin 86mrd.
Milläkö saatu? Perimällä ja neuvokkaalla rikastumisella, yrityskaupoilla ja pörssiin listautumisilla.
Herra antoi, herra otti, tyydy siihen hottentotti.
kyllä nyt alkaa viher punikkeja ja igoria vituttamaan kun joutuu tuotteesta maksamaan sen oikean hinnan. hirveät kapitalistit todellisuudessa ay liitoilla on melkoiset omistukset sähkö yhtiöissä nyt tuli paha paikka miten tovereille tämänkin selittelee ja miten piilottaa henk,koht omistukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on Euroopan köyhimpiä jos nyt itäblokin maat jätetään pois.
Ruotsalaisilla tuplasti suurempi omaisuus. Kreikkalaiset ja espanjalaisetkin omistavat suomalaisia enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan tavallinen pian eläkkeelle jäävä pariskunta. Näköjään kuulutaan tuohon porukkaan, koska meillä ei enää ole lainaa. 90 neliön asunto Helsingin kantakaupungissa n.700.000 euroa, kaksio Espoossa, jossa poika asuu n.250.000 ja mökki n.200.000. Asunto hankittiin 30 vuotta sitten, mökki suvulta saadulla tontilla, itse veistetyistä hirsistä, kaksio vanhempien viimeinen koti. Poliisi ja farmaseutti.
Olet saanut mökkitontin suvulta, hirret mökin tontilta, asunnon perintönä ja tunnet että olet ihan samalla viivalla kuin ne jotka ei ole saaneet kuin juuri sen yhden asunnon maksettua eläkeikään mennessä? Nyt mielestäsi ansaitset sähkö vähennykset kaikista kolmesta kiinteistöstäsi?
Tyypillistä suomalaista ajattelua: maksan niin paljon veroa kaikesta tästä ilmaiseksi saamastani omaisuudesta että minun kuuluukin saada enemmän takaisin kuin köyhien.
Noista kaikista on maksettu aikoinaan varainsiirtoverot, perintöverot ja mahdollisesti myös lahjavero. Joka vuosi noista maksetaan myös kiinteistöveroa.
Ihan on ansainnut saada tukea kuten muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmalla osalla suomalaisista on ihan hyvä varallisuus, pitää vaan esittää köyhempää ettei joku tuu jaolle. Kaikillahan meillä on paska palkka ja verottaja vie kaiken. Kuitenkin jostain sitä rahaa riittää tupakkaan, alkoholiin, lomareissuihin, kalliisiin lahjoihin lapsille, remppoihin, koneisiin, autoihin, mökkeihin. Ja surkuttelu jatkuu miten ei tällä tulolla pysty elämään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuohon varallisuuteen paljoa tarvita.
Asunto maksaa jo Helsingissä ja hyvillä paikoin 500 000.
Siihen kesämökki merenrannalla ja vene. Ja molemmilla työssäkäyvillä hyvä auto.
Plus muutamia hyviä sijoituksia, niin alkaa olla miljoonan omaisuus täynnä.
Tällä palstalla monet tyhmät eivät käsitä, se asunoto on omaisuutta.
Samoin kuin kesämökki tontti ja kesämökki ja kunnon vene.Niissä kiinni huikea määrä rahaa.
Auto tosin on kuluvaa käyttö omaisuutta, mutta hyvällä autolla on aina tietty jälleenmyynti arvo.
Ei tuohon tarvita mitään johtotason palkkoja.
Tuohon pystyy hyvin tienaavat yrityttäjät, lääkäriperhe, jopa duunari töissä olevat hyväpalkkaiset, jotka työskentelevät ulkomailla, porauslaitoilla, arabimaissa rakennus yhtiöiden palveluksessa.
Niissä tienaa tosi hyvin.Oisit ap itsekin opiskellut, ettei tarvis täällä rääkkyä kateudesta, itse oman elämänsä itse rakentaneita kohtaan.
Itse arvostan tasa-arvoa, myös taloudellista tasa-arvoa. Toki lieviä varallisuuseroja saa olla, mutta nyt suunta on ollut liian pitkään aivan väärä ja liian jyrkkä.
Mielestäni kukaan ei tarvitse miljoonien omaisuuksia, se ei ole muuta kuin silkkaa ahneutta ja omahyväisyyttä, ei sitä mielessäni voi puolustella millään tarpeelliseksi.
Niin kuin itsekin luettelit, niin rikastua toki voi, mutta valitettavan usein tavalla tai toisella moraalinsa ja sydämensä kovettamalla tai muita hyväksikäyttämällä. Tai palvelemalla ihmisoikeudet hylänneitä diktatuureja, niin kuin itsekin mainitsit.
Ps. Kuka sanoi, etten itse olisi opiskellut.
T. Ap
Arvostat tasa- arvoa eli kaikki ihmiset yhtä köyhiä!
No, sittenpähän ei tarvitsisi kenenkään heiluttaa evästäkään; mistähän se leipä kuitenkin suuhun tippuisi?
Omaisuutta saa olla ja on hyväkin olla!
Jokaisen pitäisi tulla omineen toimeen; ei elellä toisten kukkarolle!
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla suomalaisista on ihan hyvä varallisuus, pitää vaan esittää köyhempää ettei joku tuu jaolle. Kaikillahan meillä on paska palkka ja verottaja vie kaiken. Kuitenkin jostain sitä rahaa riittää tupakkaan, alkoholiin, lomareissuihin, kalliisiin lahjoihin lapsille, remppoihin, koneisiin, autoihin, mökkeihin. Ja surkuttelu jatkuu miten ei tällä tulolla pysty elämään :D
SURKUTTELU ON OSA SUOMALAISTA MENTALITEETTIA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan tavallinen pian eläkkeelle jäävä pariskunta. Näköjään kuulutaan tuohon porukkaan, koska meillä ei enää ole lainaa. 90 neliön asunto Helsingin kantakaupungissa n.700.000 euroa, kaksio Espoossa, jossa poika asuu n.250.000 ja mökki n.200.000. Asunto hankittiin 30 vuotta sitten, mökki suvulta saadulla tontilla, itse veistetyistä hirsistä, kaksio vanhempien viimeinen koti. Poliisi ja farmaseutti.
Olet saanut mökkitontin suvulta, hirret mökin tontilta, asunnon perintönä ja tunnet että olet ihan samalla viivalla kuin ne jotka ei ole saaneet kuin juuri sen yhden asunnon maksettua eläkeikään mennessä? Nyt mielestäsi ansaitset sähkö vähennykset kaikista kolmesta kiinteistöstäsi?
Tyypillistä suomalaista ajattelua: maksan niin paljon veroa kaikesta tästä ilmaiseksi saamastani omaisuudesta että minun kuuluukin saada enemmän takaisin kuin köyhien.Suomessa ei ole köyhiä.
Suomessa aineellisesti köyhäksi itsensä kokevat elävät globaalisti katsottuna yltäkylläisyydessä. Ei ole nälkä eikä vilu, ei kuolla umppariin tai keuhkokuumeeseen. Älypuhelimeen ja nettiinkin on varaa. Suomessa on ainoastaan henkistä köyhyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on AP:ltä pois että jotkut ovat osanneet hoitaa raha-asiansa hyvin?
Raha-asioiden hyvin hoitamisella ja vaurastumisella ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Pienempi palkkainen ei miljonääriksi päädy kuin hyvällä onnella, vaikka eläisikin järkevästi ja säästeliäästi. Todella isotuloinen taas voi hassata rahojaan turhuuksiin, palkata ammattilaisen tekemään sijoituspäätöksiä puolestaan ja vaurastua.
Monet hyväpalkkaiset työt menevät supliikilla, suhteilla ja verkostoilla. Kompetenssi tehtävään ei aina ole se taikasana.
Monet saa myös valtavia perintöjä, eivätkä ole tehneet itse mitään niiden eteen. Pistävät sitten perittyään jonkin varainhoitoyhtiön hoitamaan perimäänsä omaisuutta. Mikä tuossakaan vaatii erityistä osaamista? Syntyä oikeaan perheeseen?
Se ettei kompetenssi tehtävään ratkaise on toki valitettavaa, mutta miksi tämä toisten vaurastuminen on ongelma? Miten se tekee Suomesta huonomman paikan, että ihmiset saavat perintöjä tai saavat sijoituksistaan tuottoa? Verotuloja se kaikki ainakin lisää.
Onko yhteiskunnan eriarvoistuminen koskaan tehnyt yhdestäkään maasta parempaa paikkaa elää ja asua, etenkään köyhille tai alemmalle keskiluokalle? Itse en ole sellaiseen vielä törmännyt.
Toki sellainenkin maa on varmasti mukava paikka asua, jos sattuu kuulumaan perintökerman yläluokkaan tai syntymään poikkeuksellisilla ominaisuuksilla varustettuna, jolloin omaa yhteiskunnallista asemaansa voi parantaa pääsemällä kouluttautumaan erittäin kilpailtuihin opinahjoihin. Suurimman osan asemaa ja oloja nämä eivät kuitenkaan paranna.
Sijoittamisessa on mukana paljonkin epäeettisyyttä, ihan jo tulostavoitteista lähtien, jotka realisoituvat yleensä työntekijäportaalle alati kiristyvänä työtahtina, kaikista muista moraali puolen dilemmoista nyt puhumattakaan.
Perintöjen eteen taas kukaan ei ole pääsääntöisesti tehnyt suuremmin mitään ja jos niitä ei veroteta riittävän kovalla kädellä, on tuloksena varallisuuserojen kasvu sukupolvi sukupolvelta ja uuden luokkayhteiskunnan synty, josta jopa HS jo kirjoitti.
Ja tuo taas johtaa siihen, että meiltä katoaa puolet työpaikoista. Ei ole kannattavaa perustaa firmaa, joka omistajan kuollessa ei voi enää jatkaa perintöverojen takia tai johon ei kannata investoida, koska omistajan kuolema tarkoittaisi sitä, että kaikki menetetään. Iso osa työpaikoista on näissä pienissä yrityksissä, joiden elinmahdollisuudet perintöveron nostaminen vie.
Tosin olisi hyvä, että suurin osa olisi yrittäjiä yhden hengen yrityksissään ja siten vapaana sijoittajien määräysvallasta. Mitä sinä tekisit työksesi, jos joutuisit elättämään itsesi yrittäjänä? Kuka ostaisi työpanoksesi?
Eiköhän ne yritykset aina joku ostaisi, vaikka perintöverotus (muka) estäisi joissain tapauksissa suorat sukupolvenvaihdokset. Kyllä kannattavaa liiketoimintaa harjoittavalle yritykselle aina löytyy halukkaita ostajia.
Ehkä suuntana pitäisi olla, että myös yritysten työntekijät olisivat entistä vahvemmin mukana omistajina. Tämä lisäisi sitoutumista ja toisaalta myös eittämättä parantaisi työntekijöiden oloja.
Meillä yritettiin tätä, että työntekijät olisivat ostaneet yrityksen yrittäjän eläköityessä. Se kaatui siihen, että vaikka yrityksen tuotto oli keskimäärin 23%, niin työntekijät eivät uskaltaneet ottaa velkaa yrityksen osakkeiden ostamista varten. Katsoivat että oli liian suuri riski, vaikka olisivat samalla työllään (kuin mitä normisti muutenkin tekivät) neljässä vuodessa maksaneet velan pois ja samalla kasvattaneet yritystä. Ei se yrittäjän pallille istuminen ole aina henkisesti niin helppo juttu, joillekin täysin mahdoton.
Kiinnostaisi tietää, miten tuo olisi suunniteltu toimimaan. Jonkun kai pitää olla johtajakin. Esität asian kuin ilman yhtään uutta ihmistä homma olisi pyörinyt kuiten ennenkin. Miten alemman tason työntekijä tuosta vaan hoitaa johtajan homman normaalin työpäivänsä päälle? Tuskin olisivat esim. 10 hengen kimpassa olleet kaikki tarsa-arvoisia toimareita.
En ole tuo edellinen vastaaja, mutta meillä yrityksen omistaja tekee niitä ihan samoja töitä kuin työntekijätkin ja sen lisäksi huolehtii erilaisista yrityksen pyörittämiseen liittyvistä asioista. Työntekijöitä on noin 15 eikä mitään erillistä pomoa töissä tarvita.
Mutta jos yritys nyt myytäisiin niin, että jokainen ostaa 1/15, niin kaikille se ei kävisi, koska pelkäävät vastuuta liikaa.
Niin siis sinun mielestäsi homma toimii kuten ennenkin, vain vähäisemmällä väkimäärällä? Niinhän siinä kävisi, jos yrityksen omistaja lähtisi pois ja jäljelle jääneet ottaisivat yhteisen vetovastuun. Entisen 16 hengen sijaan olisi enää 15.
Muutenkin aika ikävä asenne, että muut vain pelkäävät vastuuta liikaa. Eiköhän teilläkin yrittäjä itse ota palkkaa ja etuja eniten juuri siksi, että hän on ylimmässä vastuussa. Ei ole tainnut olla kiinnostusta jakaa vastuuja SEKÄ tuloja niille muille viidelletoista, vaikka nyt heitä syytteletkin vastuunpakoilusta. Miten se onkin niin, ettei siitä viidestätoista ole löytynyt yhtäkää henkilöä, joka olisi halunnut enemmän? Taitavat olla huonoja työntekijöitä. Ai niin, eivät ole, vaan hyviä teille juuri siksi, että ovat tyytyneet palkkoihinsa eivätkä ole olleet vaatimassa osuutta johtajan pallista.
Nyt kun meidän ulkomailta tulleiden lapset on huostattu ja palkat käräjöity elatustueksi pitää seuraavaksi ottaa näiden lapset. Laitetaan maksimielatustuet eli 4000 euroa kuukaudessa vanhempien maksettavaksi. Asianajat myös rikastuvat, sijoituspaikat hankkivat lasten avulla. Varakkaat kärsimään samaa vainoa, kun meidän perheemme. Kyllä syyt huostalle keksitään. Meillä se oli englannin kielen käyttäminen kotikielenä, Kun lapset huostattiin kesken koulupäivän. Pitää saada rahat pois rikkailtakin ja tietysti varallisuusvero.
Tätä ketjua lukiessani muistui mieleeni Jeesuksen opetus:
"Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa"
Suosittelen teille Jumalaa, mutta onnea jokaiselle valitsemallaan tiellä.