Onko normaalia? (lapsen toiminnasta)

Täydennän vielä että olen siis ajatellut että nuo listaamani jutut on ihan normaaleja "normaalin vilkkaalle" 8-vuotiaalle (koska eloisa ja puhelias hän on!), mutta... no katsotaan mitä kommentoitte.

Ap.

Mitä hittoa selität.Onko tuo eilisestä leffasta?Samat kuviot kuitenkin?

Ihan normaali lapsi jolla on vilkas ja impulsiivinen temperamentti. Itsekin olin sellainen ja tyttäreni on. Meidän kaltaisilla kestää vähän kauemman kuin rauhallisemmilla oppia keskittymään, mutta toisaalta tällainen temperamentti on myös "supervoima", energiaa ja nopeutta riittää kun sitä tarvitaan.

Olisiko nepsyoiretta?

Voi olla ihan normaalia, mutta voi olla myös keakittymishäiriötä. Jaksaako istua ruokapöydässä paikallaan, entä jos pelaatte lautapelejä? Puhuuko usein muiden päälle? Oma 8-vuotias on aikalailla kuvaamasi kaltainen, mutta lisäksi on haasteita koulussa tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa. Vapaa-ajalla ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ihan normaalia, mutta voi olla myös keakittymishäiriötä. Jaksaako istua ruokapöydässä paikallaan, entä jos pelaatte lautapelejä? Puhuuko usein muiden päälle? Oma 8-vuotias on aikalailla kuvaamasi kaltainen, mutta lisäksi on haasteita koulussa tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa. Vapaa-ajalla ei ollenkaan.

Jaksaa kyllä, ja esim. lukee kirjoja tai leikkii omia leikkejään kotona ihan rauhallisesti. Pelaisi mielellään esim. shakkia ja pidempiä lautapelejä kuten Monopoli ja Pekingin mysteeri. Kavereiden kanssa sitten leikit välillä riehakkaampia. Puhuu joskus muiden päälle, mutta siinäkin se normaaliuden arviointi on kovin vaikeaa kun sekä puolisoni että toinen lapsi on kommunikointityyliltään sellaisia ettei heistä tiedä erkkikään onko tarina loppunut vai jatkuuko tuumaustauon jälkeen 😅

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko nepsyoiretta?

Sehän tässä on kysymysmerkkinä ilmassa. Diagnostiset kriteerit tosin taitaa vaatia että haittaavia oireita on useammassa ympäristössä. Kotona ei olla koettu haittaa tai siis on pidetty tuota ihan normaalirajoihin mahtuvana eikä ole siitä kärsitty.

Ap.

Vaikuttaa siltä, että lapselta vaaditaan koko ajan asioita, joita muilta ei edellytetä. Lapsen kanssa ei kaikesta päätellen olla yhtään, koska hänestä on tehty pelkkä ohjeiden varassa toimiva robotti, jolla ei ole tunteita ja joka aina ohitetaan.

Olen 38v ja aina joskus puhun muiden päälle silkasta innostuksesta. En ole osannut ajatella, että se on kamala virhe. Enkä todellakaan noudata muiden yllättäviä ohjeita, jos on töissä joku tärkeä juttu kesken.

Aivan normaali lapsi hän on.

Mietin että miten se satutuokio voisi olla sellainen jossa hän saa kertoa ja puhua niin paljon kuin haluaa. 

Päälle puhuminen on ihan normaalia pienelle lapselle, enkä sitä kovin paljoa lähtisi kontrolloimaan. 

Hän on varmaan lahjakas ja ilmaisukykyinen, verbaalinen lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali lapsi jolla on vilkas ja impulsiivinen temperamentti. Itsekin olin sellainen ja tyttäreni on. Meidän kaltaisilla kestää vähän kauemman kuin rauhallisemmilla oppia keskittymään, mutta toisaalta tällainen temperamentti on myös "supervoima", energiaa ja nopeutta riittää kun sitä tarvitaan.

Kiitos vastauksesta. Itsekin olen ollut lapsena kuulemma aivan valtavan puhelias ja aina äänessä ja seuraa vailla, ja näen lapsessa itseäni. Ja ihan ihminen minusta tuli, ilman todettuja häiriöitä, ja koulukin meni hyvin (niin kuin oppimisen osalta lapsellakin).

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaali lapsi hän on.

Mietin että miten se satutuokio voisi olla sellainen jossa hän saa kertoa ja puhua niin paljon kuin haluaa. 

Päälle puhuminen on ihan normaalia pienelle lapselle, enkä sitä kovin paljoa lähtisi kontrolloimaan. 

Hän on varmaan lahjakas ja ilmaisukykyinen, verbaalinen lapsi. 

Kiitos. Viimeinen lause oli kyllä varsin osuva

Me luetaan lapsen kanssa kyllä kahdestaankin, tai usein hän silloin lukee minulle ja sitten selostaa lukemastaan. Mutta iltasaduilla pyritään lukemaan melko vähin häiriöin ettei sisko kyllästy kuuntelemaan tämän rönsyilyä 😁

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että lapselta vaaditaan koko ajan asioita, joita muilta ei edellytetä. Lapsen kanssa ei kaikesta päätellen olla yhtään, koska hänestä on tehty pelkkä ohjeiden varassa toimiva robotti, jolla ei ole tunteita ja joka aina ohitetaan.

Olen 38v ja aina joskus puhun muiden päälle silkasta innostuksesta. En ole osannut ajatella, että se on kamala virhe. Enkä todellakaan noudata muiden yllättäviä ohjeita, jos on töissä joku tärkeä juttu kesken.

Siis tarkoititko lapsilta yleensä vai että meillä vaaditaan?

Ap.

Joo on normaalia. Ainoastaan opettajan pitäisi luokassa opetella toimimaan kivasti mutta oikein lapsen kanssa, jos lapsen ääni kasvaa. Tuskin voit muualta käsin hoitaa asiaa. Minusta lasta ei saisi aina ikävästi kieltää juttelemasta sadusta, vaan vanhempi voisi jutella sadusta lapsen kanssa - sadut voi lukea erikseenkin joskus (ei sisaruksen kanssa) tai kaksi vanhempaa voi tehdä sen erikseen. Lapsi haluaa käyttää mielikuvitusta, se on hyvä asia ja tietää lisää asioista. Vanhemmalla pitäisi olla aikaa lapselle joskus, nimenomaan vastailla kysymyksiin - jotka voivat tuntua tyhmiltä aikuisesta. Lapset eivät vielä siivoa, vanhemmat ovat siitä vastuussa. Omia leluja yleensä voidaan laittaa siististi. Jos lapsi turhautuu kipeänä, voi keksiä jotain mikä auttaa ja helpottaa. Lapset ovat luonnostaan vilkkaita ja jotkut vielä vilkkaampia, jolloin voi keksiä liikkumiseen sekä tekemiseen kotona mahdollisuuksia. Muiden ärsyttäminen (härnääminen sana) ei ehkä hyvä asia, jos hänen luonne olisi aikuisenakin sellainen - ehkä olisi siinä hiottavaa. Osa ei tahallaan taas ärsytä. Jospa kumppanisi voisi huomioida hänet, jos et itse ehdi? 

Kuulostaa ihan täysin normaalilta lapselta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan täysin normaalilta lapselta.

Onko sellaisia enää nykypäivänä?

Ei tuo minustakaan kuulosta kovin vakavalta. Olen siis aiempi joka sanoi, että lapsella samantyyppistä käyttäytymistä. Meillä on lisäksi koulussa tapahtuvat vuorovaikutusongelmat ja omien tavaroiden huolehtiminen. Kotona arki sujuu aika mutkattomasti (tai sitten olen vain tottunut), mutta koulussa ilmenneiden ongelmien takia tuli adhd-diagnoosi. Toisaalta se on mielestäni hyvä, lapsi saa kuntoutusta ja apua tulevaisuudessa, mutta on se toisaalta rankkaa, että lapsella on diagnoosi. Ja siis olen oikeasti iloinen siitä, että saamme apua. Mutta kuten teillä, ongelma ei kotona näy. Mutta sun lapsella on paljon lievempää käyttäytymistä joka ehkä menee vaan impulsiivisen luonteen piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Joo on normaalia. Ainoastaan opettajan pitäisi luokassa opetella toimimaan kivasti mutta oikein lapsen kanssa, jos lapsen ääni kasvaa. Tuskin voit muualta käsin hoitaa asiaa. Minusta lasta ei saisi aina ikävästi kieltää juttelemasta sadusta, vaan vanhempi voisi jutella sadusta lapsen kanssa - sadut voi lukea erikseenkin joskus (ei sisaruksen kanssa) tai kaksi vanhempaa voi tehdä sen erikseen. Lapsi haluaa käyttää mielikuvitusta, se on hyvä asia ja tietää lisää asioista. Vanhemmalla pitäisi olla aikaa lapselle joskus, nimenomaan vastailla kysymyksiin - jotka voivat tuntua tyhmiltä aikuisesta. Lapset eivät vielä siivoa, vanhemmat ovat siitä vastuussa. Omia leluja yleensä voidaan laittaa siististi. Jos lapsi turhautuu kipeänä, voi keksiä jotain mikä auttaa ja helpottaa. Lapset ovat luonnostaan vilkkaita ja jotkut vielä vilkkaampia, jolloin voi keksiä liikkumiseen sekä tekemiseen kotona mahdollisuuksia. Muiden ärsyttäminen (härnääminen sana) ei ehkä hyvä asia, jos hänen luonne olisi aikuisenakin sellainen - ehkä olisi siinä hiottavaa. Osa ei tahallaan taas ärsytä. Jospa kumppanisi voisi huomioida hänet, jos et itse ehdi? 

Kyllä meillä ehtii molemmat vanhemmat viettää aikaa lasten kanssa, ja satuja luetaan erilaisin kokoonpanoin ja kysymyksiin vastataan. Aloituksen lista ei ollut "vikoja lapsessani" vaan kuten sanoin piirteitä joita itse olen pitänyt ihan normaaleina, mutta haluan nyt varmistusta. Lapsistani on sanottu päiväkodissa että heistä huomaa että heidän kanssaan on keskusteltu paljon ja heidän kysymyksiinsä on vastattu - ja tämä puheliaampi lapsi joutui harjoittelemaan päiväkodissa ei toki voi samalla tavalla aikuinen aina pysähtyä.

Sana oli "härvääminen" jolla tarkoitan levotonta häsläystä, mikä sekin on minusta hyvin normaalia jos on monta päivää vain kökkinyt kotona. Silloin pelataan, luetaan, katsotaan telkkaa, se ei ole ongelma. Tahallista kiusaa lapsi ei tee muuta kuin harvoin sisarukselle esim. jatkamalla ääntä jonka huomaa ärsyttävän sisarusta mutta tästäkään en repisi pelihousujani.

Ap.

Jos lapsen toiminnasta on tullut palautetta kouluympyröistä, hän käyttäytyy siellä jollain tapaa epätyypillisesti tai jopa häiritsevästi.

Koulu on täysin erilainen toimintaympäristö kuin koti. Toivoisin, että vanhemmat ymmärtäisivät tämän, ennen kuin mitätöivät koulussa ilmenneet haasteet suoralta kädeltä. Ap vaikuttaa kuitenkin aidosti pohtivan asiaa, kiitos siitä!

Koulu on aika tiukka paikka, etenkin siellä taipaleen alussa, kun ollaan vielä pieniä. Omaa vuoroaan pitää jaksaa odottaa pitkäänkin ja tarkkaavuutta pitää pystyä ylläpitämään itsenisesti. Koulussa pitää tehdä myös lapsen mielestä tylsiä tai epämieluisia juttuja, sellaisten kanssa keskittyminen on vielä vaikeampaa. Kotona tämmöistä tilannetta harvemmin tulee. Koulussa yksittäisen lapsen tekemistä ei voi samaan tapaan pilkkoa ja tukea koko ajan siinä vieressä, sellaista tukea saa vain erityisryhmässä opiskellessa.

Jos koette, ettei lapsen toiminnasta ole huolta kotona, niin tuskinpa hänellä mitään kovin suuria nepsy-haasteita on. Mutta jos tuntuu, että ehkä tuette ja autatte lasta jo nyt erityislapsen tavoin (esim. ne pilkotut ohjeet) ja ilman tätä lapsi ei saisi asioita tehtyä, niin ehkä kannattaa miettiä tutkimuksiakin.