Parisuhde, toisen huomiointi ja itsekkäät syyt
Miksi ihminen hakeutuu parisuhteeseen? Siksi, että hänellä on tarpeita, joiden täyttämiseen hän tarvitsee toista ihmistä. Läheisyys, kumppanuus, asioiden jakaminen, seksi, kosketus, lisääntyminen jne. Nämä on niitä asioita, joita yksilö haluaa ja jokaisella eri tarpeet on eri suuruiset riippuen tarpeesta. Kun asiaa ajatellaan, yksilö hakeutuu parisuhteeseen itsekkäistä syistä.
Sitten etsitään ja löydetään kumppani. Alkaa tasapainoilu sen välillä, mitä kumpikin haluaa ja miten kummankin tarpeet huomioidaan.
Keskusteluja ja ongelmia kun lukee, huomaa, että ne toisen tarpeet onkin usein vaatimuksia. Kyllähän ne on. Samoin kun itsellä on odotusarvo, että ne tarpeet joiden vuoksi suhteeseen on hakeuduttu, täyttyy siltä osin, että yksilö on onnellinen.
Miksi suhtaudumme toisen tarpeisiin vähemmän kunnioittavasti. Miksi ne omat tarpeemme on tärkeämpiä kuin toisen? Tämä on isoin kysymys parisuhteen ongelmia ratkottaessa. Seksi on tarpeista isoin kysymysmerkki monella ihmisillä. Onko sinulla oikeus odottaa omien tarpeittesi täyttyvän, jos et itse huomioi toisen tarpeita? Mitä ajattelette tästä?
Kommentit (6)
Totta, siksi on hyvä valita kumppani jonka kanssa tarpeet matchaa tarpeeksi hyvin. Usein ihmiset jotka ovat tottuneet että heidän tarpeitaan ei ole väliä, alitajuntaisesti valitsevat kumppanin jonka kanssa tarpeet ei sovi yhteen/vähättelee toisen tarpeita
Vierailija kirjoitti:
Totta, siksi on hyvä valita kumppani jonka kanssa tarpeet matchaa tarpeeksi hyvin. Usein ihmiset jotka ovat tottuneet että heidän tarpeitaan ei ole väliä, alitajuntaisesti valitsevat kumppanin jonka kanssa tarpeet ei sovi yhteen/vähättelee toisen tarpeita
Tarkoitan siis että henkilö valitsee kumppanin joka vähättelee kyseisen henkilön tarpeita. Tajusin että kirjoitin sekavasti. Tosin jos on tottunut että tarpeilla ei ole väliä, saattaahan silloin vähätellä muidenkin tarpeita
Kyllä ihmisellä on aina tarpeita, tiedosti ne tai ei. Tarpeet syntyy jo lapsena, tosin ne muuttuu matkan varrella.
Hyvässä parisuhteessa huomioidaan tasaisesti molempien tarpeet ja tehdään kompromisseja että ne tarpeet kummallakin täyttyisi. Parhaiten tämä onnistuu jos löytää kumppanin jonka tarpeet vastaavat omia.
Niin totta.
Tietyllä ihmistyypillä on ajatusmaailma, jossa tarpeiden täyttämisellä käydään ikäänkuin kauppaa. Tämä on ehkä yleisin toksinen parisuhdekäyttäytymisen malli. Eikä edes tarvitse olla mikään pers. häiriöinen tai narsisti, voi olla että ihminen on vain oppinut jo lapsuudessa että ihmissuhteet ovat kaupankäyntiä. Kärjistäen se johtaa juuri siihen että esimerkiksi jos mies haluaa tarjota treffeillä, nainen joutuu arvioimaan yrittääkö mies tällä teolla olla romanttinen vai ostaa oikeuden seksiin riippumatta siitä, onko kemiaa vai ei. (Älkääkä käsittäkö väärin, sukupuolisidonnainen asia tämä ei ole, myös naiset harrastavat tätä tarpeiden kaupankäyntiä)
Terveessä ja tasapainoisessa suhteessa toista rakastetaan ja toisen tarpeet ovat tärkeitä. Mutta oikeastaan heti kun vaakakuppi alkaa keikkumaan niin että toisen tarpeet ovat tärkeämpiä kuin toisen, alkaa suhteen alamäki.
Minä olen kyllä parisuhteessa siksi, että kohtasin ihmisen, jonka kanssa oli niin hyvä olla, että halusin alkaa viettää aikaa hänen kanssaan. Tottakai se tuo mukanaan noita mainitsemiasi asioita, mutta en minä häntä etsinyt niitä täyttämään. Asioita jaan myös ystävien kanssa, kosketusta (halaukset) saan heiltä, samoin kumppanuutta. Lisääntymistarvetta ei ole. Ainoa, mitä en saisi ystäviltäni ja läheisiltäni olisi seksi, mutta senkin tarpeen olen sinkkuna hoitanut ilman parisuhdetta.