Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Ei ole lainkaan ok.
Minun miehen sukulaiset asui 200 kilsan päässä ja harrastivat tätä. Siis ajelivat sokkona aamuvarhain ja tunkivat koko päiväksi kylään. Koska kun kerran kaukaa tultiin, toki sitä sitten viivytään.
Miehellä virka-aikatyö ja minulla epäsäännöllinen työ ja opinnot kesken.
Todella kiva herätä aamuseiskalta pyhäaamuna kun olin ollut edellisenä päivänä 14 tuntia aamukahteen töissä ja seuraavana päivänä iso tentti.
Jonkun kerran hoidatte kaikessa hiljaisuudessa lapset (jos teillä on niitä, aloituksesta ei mielestäni selviä) hoitoon jollekin tutulle ja vietätte koko illan sängyn puolella. Äkkiäkös sukulaiset oppii soittamaan ovikelloa tai ilmoittamaan tulostaan, kun paukkaa kylään väärään aikaan.
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Vierailija kirjoitti:
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Idiootti.
Jos asuu maalla, varsinkin kesäisin ollaan koko ajan ulkona. Ei sitä kotia sitten koko ajan lukita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Idiootti.
Jos asuu maalla, varsinkin kesäisin ollaan koko ajan ulkona. Ei sitä kotia sitten koko ajan lukita.
No ei lukita ei, mutta tässä on nyt poikkeustapaus menossa, eli ehjä kannattaisi lukita.
ja jos olit menossa nukkumaan niin mene sano tiedätte kyllä missä kahvi on, jos alkavat valittamaan kun nkkumaan vaikka vieraita naura ja sano perhettehän te olette ja mene nukkumaan
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Idiootti.
Jos asuu maalla, varsinkin kesäisin ollaan koko ajan ulkona. Ei sitä kotia sitten koko ajan lukita.
No nyt sitten lukitaan kun on pakko.
Juu, ei kiitos. En voisi sietää tuollaista. Meille ei onneksi paukkaa yksikään sukulainen (oma tai miehen) ilmoittamatta kylään. Jotain käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
ole onnellinen että edes joku kyläilee nykyjään.
Edes joku? Meillä kyläillään aika säännöllisesti, mutta AINA ilmoittamalla ja sopimalla etukäteen.
Meillä oli samaa, joskin kyseessä olivat miehen kaverit. Saattoivat laukata sisään keskellä yötä. Mies ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että meille tuli vieraita jopa isäntäväen nukkuessa.
Hetken menoa katseltuani lopetin oman ujosteluni. Oman miehen asenne vierailuihin muuttui kovasti, kun en enää eristäytynyt häveliäästi makkariin, vaan menin juttelemaan miesvieraille yöpuvussa nännit nöpöttäen, tai painuin tulijoiden äänet pihalta kuultuani suihkuun ja tarjoilin vieraille päiväkahvit pelkkään pyyhkeeseen pukeutuneena. Sen jälkeen vieraillekin löytyi rajat, kun aloin itse elää kodissani kuin kodissani enkä kuin yleisessä majatalossa :D
Meillä teki joskus suhteemme alussa miehen sukulaiset tuota... Välillä kämppä oli sotkuinen ja miehen äiti tuli vaan ovesta sisään soittamatta edes ovikelloa noin klo 17, kun oltiin vielä töiden jälkeisillä päikkäreillä. Saattoi nyrpistellen katsoa olohuoneen vaatekasaa tai keittiön tiskivuorta. Se oikeasti oli todella ahdistavaa. Miehelleni tämä oli ihan ok, mutta minulle ei. Mies onneksi lopulta tuli asiassa minun puolelleni ja sanoi äidilleen, että olisi kiva, jos ilmoittaisi tulostaan etukäteen ja siinä se :) nykyisin ilmoittaa ennen tuloaan.
Hirveä tilanne. :( Minulla on niin vahva oman tilan tarve, että en kestäisi tota hetkeäkään. Jonkun mielestä vapaa kylässä ravaaminen voi tuntua kivalta ja oi, niin ihanan yhteisölliseltä, mutta moni meistä kaipaa omaa rauhaa huomattavasti enemmän kuin muiden ihmisten seuraa.
Eihän tossa muu auta kuin alkaa pistää rajoja kyläilijöille. Ensinnäkin ovet lukkoon ja sitten vaan ilmoitus, että nyt ei sovi tulla. Jos tulevat silti (miehesi luvalla), poistut tilasta tekemään omia juttujasi etkä jää passaamaan vieraita. Pitävät ehkä tylynä, mutta voit toki nätisti, mutta tiukasti sanoakin, että sulla on nyt muut jutut kesken ja aiot tehdä niitä nyt. Olkoon se muu juttu sitten vaikka telkkarin katselu tai somen selaaminen.
Kun anoppi ihmettelee tiskivuorta, niin siihen sanot, että "mitä sitten" ja "ei odotettu, että kukaan tulee kutsumatta käymään".
Vielä parempi olisi tiukka linja, että "nyt ette tule", mutta voi olla hankala toteuttaa, jos miehen mielestä yllätyskyläily on ihan ok.
Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Idiootti.
Jos asuu maalla, varsinkin kesäisin ollaan koko ajan ulkona. Ei sitä kotia sitten koko ajan lukita.
Ollaan jatkuvasti ulkona, jos ei muuta niin ulkona ravataan hakemassa vajasta työkaluja tai viemässä remonttijätteitä. Mies käy ulkona tupakalla, joten oven saa lukkoon vain nukkumaan mennessä. Muutenhan tilanne olisikin yksinkertainen; ovet lukkoon, verhot ikkunoiden eteen ja istuttaisiin loppuelämä sisällä. Yritän ovea aina lukita kun mahdollista, mutta tämä kyläilykompanja livahtaa sisään kaikista epätodennäköisimmällä hetkellä. Lisäksi mieshän kyllä on kärppänä avaamassa oven jos äiti paran edestä se olisi lukittu.
Voin sanoa tähän, että ymmärrän. Minulla on miehen sukuun väliä yli 300 kilometriä ja monta kertaa olen mielessäni ajatellut, että mikä onni. Jos asuttaisiin samalla paikkakunnalla, meillä olisi juuri tuollaista. Sinuna kokeilisin seuraavia:
Aina kun sukulainen paukahtaa yllätysvierailulle, toteat iloisena, että "onpa kiva, nyt voitkin katsoa lasten perään" ja sitten painut itse lenkille, kauppaan, alat imuroimaan tai mitä nyt ikinä sitten tarviikaan tehdä. Etkä keitä sitä kahvia, vaan korkeintaan huikkaat, että keitä vaan itsellesi, jos maistuu. Olet ja elät niin kuin muutenkin tekisit. Ja ne ovet lukkoon niin, että oppivat, ettei teille vaan kävellä suoraan. Ehkä jonkun aikaa voisin tehdä niinkin, että olisin mahdollisimman paljon pois kotoa niihin aikoihin, kun yleensä pölähtävät paikalle. Useampi turha reissu, niin ehkä alkavat ensin varmistaa, oletteko kotona.
Tulee mieleen, että onko tuo jotain ns. vallan näyttöä? Minä nyt teen näin, koska voin. Varmasti myös odottavat, että sinä naisena passaat ja keität kahvit ja lyöt pullat pöytään ja olet huolehtinut talon edustuskuntoon miehen suvulle 24/7? Jos et näin ole tehnyt, niin saat arvostelua osaksesi?
Laita ovi lukkoon.