Monet vanhukset säästävät ja pyrkivät jättämään mahdollisimman paljon perintönä lapsille. Mutta jos vanhuspalveluissa on pulaa työntekijöistä niin eivätkö vanhukset voisi käyttää rahojaan elämää parantaviin palveluihin? Esim siivous, kauppa, liikunta

Vierailija kirjoitti:

Siivouspalveluista tai kodinhoitajasta kulut ei välttämättä ole kovin suuria.

Tuetuissa palvelukodeissa rahastavat noista ja kaikesta muusta mahdollisesta korkeimman mukaan. Oletettavasti juuri siksi, koska asujaimistolla oletetaan löytyvän pätäkkää. Liikekonsepti on toki toimiva, pumpataan asukkaat tyhjiksi hemmottelun ja huolenpidon nimissä.

Palvelukodin konseptissa ei ole järkeä, koska eläkeläisen kohdalla voi käydä niin, että varat loppuvat ennen kuin terveys. Silloin päädytään takaisin omilleen, mutta köyhänä eläkeläisenä vuokra-asuntoon. Kukaan ei tiedä omaa elinaikaansa. Se voi olla 95 vuotta tai jäädä 75 vuoteen. 20 vuotta palvelutalossa köyhdyttäisi miljonäärinkin.

PS. Googletahan uutinen vessapaperirullan vaihdosta - 15 euroa kappale. Suomalainen palveluyhteiskunta pähkinänkuoressa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhempieni kanssa tästä puhunutkin, että mulle ei ole tärkeää saada maksimaalinen perintö, vaan tärkeämpää on se, etten joudu olemaan vanhemmista huolissani ja/tai ramppaamaan 100km päässä hoitamassa heidän asioitaan. Tiedän että rahaa heillä on. Mun puolestani saavat käyttää sitä kaikkiin hiukankin tolkullisen oloisiin tarkoituksiin juuri sillä tavalla kuin heidän elämäänsä parhaiten helpottaa. Onneksi ovat hieman nuorempia kuin tuo kaikkein pihein sukupolvi. Luultavasti tulevaisuudessa vanhukset ovatkin nykyistä valmiimpia käyttämään rahaa palveluihin, kun sota-ajan kokeneet kuolevat pois.

Minun puolestani vanhempani saavat käyttää rahansa myös täysin tolkuttomiin ja järjettömiin tarkoitukseen, eihän heidän raha-asiansa kuulu minulle millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Joillain myös lapset kieltää tuhlaamasta omaisuutta. Kutsuvat höperöksi ja hakevat holhousta, jos uhkana on omaisuuden käyttö omaan itseensä.

Tämähän se valitettavasti on. Korppikotkat pyörii vanhuksen ympärillä rahankiilto silmissä. 

Palveluyrittäjän vivahteikas ja polveileva monologi.

Ei perintöö kannata jättää, siitä menee verokin ja aiheuttaa riitoja. Parempi panostaa itseensä. Rahoja kannattaa sillon tällön antaa lapsen lapsille, kun tulee jotain hankintaa polkupyörää, mopoo tai muuta. Ei tietenkään levitellä niitä rahoja.

Harvoin ravintoloissakaan näkyy vanhuksia syömässä yksin tai keskenään vaikka voisi piristää.

En ymmärrä mitä  riemua ulkona syömisestä  on.  Harvoin ravintolaruoka on vanhusten mieleen. Tavallinen kotiruoka on herkullista , ravintolassa on ikävä tunnelma ja ruoka jotain raakavihannesta.   Vihreätä salaattia sellaisenaan me kummatkaan ei pystytä syömään eikä kokolihapihvejä.  Nämä on koettu. Ikkunan pesijöistä otin selvää ja siinä joutuu itse  raivaamaan tavarat  ikkunan edestä. Siis pestään itse isotkin ikkunat kun on vain kaksi pintaa. Missään teatterissa emme jaksa istua kuuntelemassa kiroilua ja huutoa. Istuminen on liian raskasta  paikoillaan. Useimpiin pikkoihin on paljon portaita. Kuka meidät kantaa sieltä kotiin. Eikä yleensä liikuta  pimeään aikaan. Ei pelkäsään tuhlaamisessa ole mitään järkeä. Rahaa annetaan lasten perheille ja maksetaan heidän asuntojaan. Tykätään käydä tutussa ruokakaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhempieni kanssa tästä puhunutkin, että mulle ei ole tärkeää saada maksimaalinen perintö, vaan tärkeämpää on se, etten joudu olemaan vanhemmista huolissani ja/tai ramppaamaan 100km päässä hoitamassa heidän asioitaan. Tiedän että rahaa heillä on. Mun puolestani saavat käyttää sitä kaikkiin hiukankin tolkullisen oloisiin tarkoituksiin juuri sillä tavalla kuin heidän elämäänsä parhaiten helpottaa. Onneksi ovat hieman nuorempia kuin tuo kaikkein pihein sukupolvi. Luultavasti tulevaisuudessa vanhukset ovatkin nykyistä valmiimpia käyttämään rahaa palveluihin, kun sota-ajan kokeneet kuolevat pois.

Minun puolestani vanhempani saavat käyttää rahansa myös täysin tolkuttomiin ja järjettömiin tarkoitukseen, eihän heidän raha-asiansa kuulu minulle millään tavalla.

Selvennän hiukan tarkoitustani, kun tuli itsellekin mieleeni että tähän varmaan puututaan. Omat ovat rahansa, eikä niitä mulle tarvi jättää. Mutta on pari tilannetta, joissa saattaisin huolestua asiasta, enkä lupaisi olla siihen mitenkään puuttumatta tai kommentoimatta: 1) tolkuton turhan tavaran ostelu, joka herättää epäilyksen muistisairaudesta tms, 2) tilanne jossa säästöjä syödään siihen tahtiin, että niiden on vaarana loppua kokonaan ennen kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä  riemua ulkona syömisestä  on.  Harvoin ravintolaruoka on vanhusten mieleen. Tavallinen kotiruoka on herkullista , ravintolassa on ikävä tunnelma ja ruoka jotain raakavihannesta.   Vihreätä salaattia sellaisenaan me kummatkaan ei pystytä syömään eikä kokolihapihvejä.  Nämä on koettu. Ikkunan pesijöistä otin selvää ja siinä joutuu itse  raivaamaan tavarat  ikkunan edestä. Siis pestään itse isotkin ikkunat kun on vain kaksi pintaa. Missään teatterissa emme jaksa istua kuuntelemassa kiroilua ja huutoa. Istuminen on liian raskasta  paikoillaan. Useimpiin pikkoihin on paljon portaita. Kuka meidät kantaa sieltä kotiin. Eikä yleensä liikuta  pimeään aikaan. Ei pelkäsään tuhlaamisessa ole mitään järkeä. Rahaa annetaan lasten perheille ja maksetaan heidän asuntojaan. Tykätään käydä tutussa ruokakaupassa.

Ilmeisesti jaksatte itse tehdä kaiken tuon ettekä soittele lapsille päivittäin, että pitää tulla tekemään sitä, tätä ja tota.

Koska ne säästäväisesti eläneet on aikanaan maksaneet nyt minimieläkettä saavien etuudet ja mahdollistaneet laiskottelunsa. Aika lailla väärin vaatia heitä nyt vielä kerran maksamaan siitä, että olivat aikanaan ahkeria. Hulluahan se olisi, että yhteiskunta maksaa sossuetuuksilla aikansa eläneiden vanhusten kulut, mutta ilmoittaisi muille, että maksa itse, verot ole aikanasi maksanut ja nyt saat luvan antaa omaisuutesi, jotta sinua hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä  riemua ulkona syömisestä  on.  Harvoin ravintolaruoka on vanhusten mieleen. Tavallinen kotiruoka on herkullista , ravintolassa on ikävä tunnelma ja ruoka jotain raakavihannesta.   Vihreätä salaattia sellaisenaan me kummatkaan ei pystytä syömään eikä kokolihapihvejä.  Nämä on koettu. Ikkunan pesijöistä otin selvää ja siinä joutuu itse  raivaamaan tavarat  ikkunan edestä. Siis pestään itse isotkin ikkunat kun on vain kaksi pintaa. Missään teatterissa emme jaksa istua kuuntelemassa kiroilua ja huutoa. Istuminen on liian raskasta  paikoillaan. Useimpiin pikkoihin on paljon portaita. Kuka meidät kantaa sieltä kotiin. Eikä yleensä liikuta  pimeään aikaan. Ei pelkäsään tuhlaamisessa ole mitään järkeä. Rahaa annetaan lasten perheille ja maksetaan heidän asuntojaan. Tykätään käydä tutussa ruokakaupassa.

Ilmeisesti jaksatte itse tehdä kaiken tuon ettekä soittele lapsille päivittäin, että pitää tulla tekemään sitä, tätä ja tota.

Eipä taida olla palvelua, jossa saatetaan teatteriin ja sieltä kotiin.

Todella monet vanhukset on myös yksinäisiä. Kun olisi menoja niin vointi voisi olla kokonaisuudessan parempi.

Mä olen nyt helpottunut kun äiti tilaa nykyään paikallisesta lounasravintolasta joka päivä lounaan itselleen, kotiin tuotuna. Se on niin iso annos, että siitä riittää vielä illaksikin toinen puoli jonka lämmittää mikrossa. Tänään oli Lindströmin pihviä muusilla ja kahta salaattia. 

Äiti on itsekin tyytyväinen, ruoka on hyvää. Kauan kesti tuohon suostutella mutta nyt sujuu hyvin. Parempi mieli kaikilla kun tietää, että hän syö ainakin 2x päivässä. Viikonloppuisin käyn siivoamassa, asun 220km päässä. 

Harrastuksiin meno on aika hankalaa nykyisten metrojen aikaan. Ei harrastuspaikat ole huomioineet oikeita vanhuksia, joilla on rollaattorit tai pyörätuolit. Kaupassakin tarvitaan rollaattori pitkien matkojen takia.  Ei se mietenkään elämisen tasoa lisää. Kun tarvitsee levätä kesken matkan missään ei nykyään ole enää penkkejä, se on aika nöyryyttävää. Ei edes  suuressa  Mega Store Gigantissa ollut  tuolia missä odottaa vuoroa. Ei nuoret propelipäät  halua palvella jättikaupoissa. En vie rahojani niihin liikkeisiin. Siellä vain huijataan ottamaan turhia laitevakuutuksia  joista ei pääse eroon koko vuonna. Jos maksaa avustajalle, sieltä tulee joku Etelä-- Aasialainen, josta ei ole puheseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt helpottunut kun äiti tilaa nykyään paikallisesta lounasravintolasta joka päivä lounaan itselleen, kotiin tuotuna. Se on niin iso annos, että siitä riittää vielä illaksikin toinen puoli jonka lämmittää mikrossa. Tänään oli Lindströmin pihviä muusilla ja kahta salaattia. 

Äiti on itsekin tyytyväinen, ruoka on hyvää. Kauan kesti tuohon suostutella mutta nyt sujuu hyvin. Parempi mieli kaikilla kun tietää, että hän syö ainakin 2x päivässä. Viikonloppuisin käyn siivoamassa, asun 220km päässä. 

Tosi hyvä tuollainen lounas missä on reilu annos ruokaa.

Tulee tuossakin siivousreissulle kuluja, jos on 440 kilometrin ajomatka.

Vaikka omaisen näkeminen varmasti hyvää tekeekin.

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla mukavaa jos olisi kodinhoitaja, joka kävisi auttelemassa kodin töissä silloin tällöin.

Sellaisestahan saa kotitalousvähennystäkin. Me saatiin mummo palkkaamaan siivooja, joka käy kerran viikossa. Sai vielä jotain avustusta taisi olla sotainvaliliitolta.

Kotiin voi tilata myös kampaajan, jalkahoitoa, hierontaa. Olisihan näitä, johon voisi käyttää säästöjään mieluummin kuin istua niiden päällä ja vähentäisi omaisten tarvettakin joka asiassa olla auttamassa.

Mun mutsilla on eräs 82-vuotias ystävä, jolla on pieni eläke ja hän elää tosi säästäväisesti. Hän sanoi mun mutsille, että hän säästää siksi, koska haluaa jättää perintöä kahdelle lapselleen.

Nämä hänen lapsensa ovat isotuloisia diplomi-insinöörejä ja lisäksi nuorempi lapsi ei ole yli 10 vuoteen ollut missään tekemisissä äitinsä kanssa.

Tämän takia on rikkaita sukuja ja köyhiä sukuja.

Osa ymmärtää miten perinnöt kerryttävät lumipallon lailla omaisuutta jälkipolville. Sitten on nämä jotka vetävät omaisuuden sileäksi ja rutisevat köyhyyttään.

Ehdottomasti pitäisi käyttää omaan hyvinvointiin, jos yhteiskunnan "ilmais"-palvelut ei riitä. En itse ainakaan odota mitään perintöä keneltäkään. En ole ikinä ymmärtänyt niitä perintö-korppikotkia jotka kokevat olevansa oikeutettuja iäkkäämmän sukulaisen rahoihin jo ennen tämän kuolemaa, etenkin jos ovat ns. hyväosaisia ja/tai jo lapsuudessaan saaneet paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pitäisi käyttää omaan hyvinvointiin, jos yhteiskunnan "ilmais"-palvelut ei riitä. En itse ainakaan odota mitään perintöä keneltäkään. En ole ikinä ymmärtänyt niitä perintö-korppikotkia jotka kokevat olevansa oikeutettuja iäkkäämmän sukulaisen rahoihin jo ennen tämän kuolemaa, etenkin jos ovat ns. hyväosaisia ja/tai jo lapsuudessaan saaneet paljon.

Sinä päätät omista rahoistasi ja jätät lapsesi perinnöttä jos niin haluat. Älä kuitenkaan oleta kaikkien toimivan niin.