Monet vanhukset säästävät ja pyrkivät jättämään mahdollisimman paljon perintönä lapsille. Mutta jos vanhuspalveluissa on pulaa työntekijöistä niin eivätkö vanhukset voisi käyttää rahojaan elämää parantaviin palveluihin? Esim siivous, kauppa, liikunta

Vierailija kirjoitti:

Äitini tuli köyhästä kodista. Työllään maksoi pienen kaksion itselleen mutta muuta omaisuutta tai säästöjä ei sitten juurikaan ole. Kun on ikänsä ollut tarkka rahoistaan niin mikään ei saisi maksaa mitään.

Tämä, omat vanhemmat oikein kehua retostavat miten saavat ruokansakin mahdollisimman halvalla. Mikään ei saisi maksaa mitään. Olen ainoa lapsi ja vanhempiani reippaasti varakkaampi, minulle ei tarvitse jättää mitään, mutta pahoin pelkään, että se koko homma kaatuu juuri tämän nuukuuden takia niskaani. 

No ei ne joilla rahaa on mene yhteiskunnan omistamiin laitoksiin, taso ei heille riitä.

Äitini ostaa palvelua seuralaisyritykseltä. Todella virkistävää yhdessäoloa ja helpotusta meille omaisillekin, kun on joku tolkun ihminen, joka käy viikottain pitämässä seuraa, kun me läheiset asutaan pääkaupunkiseudulla kaukana äidistä eikä viikolla pystytä käymään.

Tuttavani kyllä paheksuu, että tuollaisesta seurustelusta pitää maksaa, mutta eipä ole ilmaisia vapaaehtoisiakaan näkynyt. Siivooja käy myös. Näistä molemmista saa vielä kotitalousvähennyksenkin, ei niin kallista ollenkaan loppujen lopuksi. Ihan peruseläkkeestään maksaa ja olen rohkaissut käyttämään rahaa itsensä hyväksi. Jää meille lapsille vielä asunto, lähes koko ikänsä ovat vanhemmat sitäkin säästäneet.

Koska aika monella tilanne on se, että säästöjä on jonkin verran, mutta ei varsinaisesti tuhlattavaksi asti. Kämppä alkaa olla vähän remontin tarpeessa, mutta itse ei enää jaksa alkaa remonttiruljanssiin. Silloin voi haluta jättää perillisille vähän remontti rahaa, jotta saavat kämpän sitten aikanaan myytyä. 

Aika normaali tilanne varmaan eläkeläisillä on se, että säästöjä on esim. 20- 50 tuhatta ja sen lisäksi oma kämppä. Tuo vastaa varmaan monen keskipalkkaisen elämäntilannetta eläkkeelle jäädessä, jos ei ole elänyt ihan kädestä suuhun. Jos mietitään, että eläke menee peruskuluihin ja kaikki ns. ylimääräinen ostetaan noista säästöistä, niin loppujen lopuksi säästöt on syöty 10-20 vuodessa niihin siivoojiin ja nurmikonleikkaajiin. Sitten perillisille jää käteen kämppä, joka on ns. alkuperäisessä kunnossa ja jonka myynti kestää ikuisuuden ja hinta on alhainen. Itse ainakin mielelläni jättäisin lapsille edes jotain perinnöksi.

Hyvätuloiset sitten erikseen, heidän köyhäilyä en itsekään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

No ei ne joilla rahaa on mene yhteiskunnan omistamiin laitoksiin, taso ei heille riitä.

Tietäisitpä yksityisten hoivakotien tason nykyisin. Tonneja kuussa ja siellä istuvat tavarat vaipoissaan apaattisina keskenään olohuoneessa, keskenään entiset johtajat ja eliitti. Puitteet on hienot, mutta hoito ja aktiviteetit minimissä. Ohjelmana joskus Suomi-filmi, ei vie aikaa hoitajilta. Viikko-ohjelmaan merkitty rentoa yhdessäoloa, naurattaisi, jos ei olisi niin traagista. Ei rahallakaan saa enää hyvää hoivaa, vaikka moni niin luulee.

Christiiina kirjoitti:

Mun mutsilla on eräs 82-vuotias ystävä, jolla on pieni eläke ja hän elää tosi säästäväisesti. Hän sanoi mun mutsille, että hän säästää siksi, koska haluaa jättää perintöä kahdelle lapselleen.

Nämä hänen lapsensa ovat isotuloisia diplomi-insinöörejä ja lisäksi nuorempi lapsi ei ole yli 10 vuoteen ollut missään tekemisissä äitinsä kanssa.

Sellaisia ne äidit on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harhaiset luulot on vanhuseläkkeistä. Kun suurimmalla osaalla on tonnin eläke ei siitä ole elämän laatuun kohotukseen. Kun  maksaa asunnon ja ruuan, pitää olla taitava selvitäkseen muista laskuista. Jos omistaa kodin , pitäiskö se ainoa turva PK-seudulla myydä että saisi filippiiniläisen sivojan pesemään ikkunoita. Myyminen ja muuttaminen johtaa jo hoitolaitokseen ja siellä jo muut siivoo. Ei ole omia ikkunnoita kun talo on myyty. Lapset kiittää kun mummo odottaa kuolemaa kunnan ehtookodissa. Vanhus on siellä     ilman seuraa kun muut ovat syvästi muistisairaita ja hoitajat Kamerunista. Kotona on aina parempi olla.

Äläs nyt liioittele. Jos on keskipalkkaista työtä tehnyt kohtullisen pitkän työuran niin ei eläke tonniin jää. Ja suuri osa ihmisistä on sitä keskipalkkaista.

Keskituloisen, eli kolmisen tonnia kuukaudessa tienanneen, nettoeläke on tonnin luokkaa, ehkä hieman yli.

Vierailija kirjoitti:

Koska aika monella tilanne on se, että säästöjä on jonkin verran, mutta ei varsinaisesti tuhlattavaksi asti. Kämppä alkaa olla vähän remontin tarpeessa, mutta itse ei enää jaksa alkaa remonttiruljanssiin. Silloin voi haluta jättää perillisille vähän remontti rahaa, jotta saavat kämpän sitten aikanaan myytyä. 

Aika normaali tilanne varmaan eläkeläisillä on se, että säästöjä on esim. 20- 50 tuhatta ja sen lisäksi oma kämppä. Tuo vastaa varmaan monen keskipalkkaisen elämäntilannetta eläkkeelle jäädessä, jos ei ole elänyt ihan kädestä suuhun. Jos mietitään, että eläke menee peruskuluihin ja kaikki ns. ylimääräinen ostetaan noista säästöistä, niin loppujen lopuksi säästöt on syöty 10-20 vuodessa niihin siivoojiin ja nurmikonleikkaajiin. Sitten perillisille jää käteen kämppä, joka on ns. alkuperäisessä kunnossa ja jonka myynti kestää ikuisuuden ja hinta on alhainen. Itse ainakin mielelläni jättäisin lapsille edes jotain perinnöksi.

Hyvätuloiset sitten erikseen, heidän köyhäilyä en itsekään ymmärrä.

Eläkkeelle jäädään nyt noin 65 vuoden ikäisenä. Yleensä siinä iässä jaksaa siivota ja leikata nurmikot ihan itse. Rahaa voi vallan hyvin käyttää omaan terveyteen eli käydään hierojalla ja jalkahoidossa, mennään lääkäriin ja hammaslääkäriin yksityiselle, jos julkiseen on pitkät jonot. Ihan jokainen voi miettiä, haluaako kuunnella vuosikausia vanhemman valituksia lonkkakivusta vai haluaako vanhemman menevän lonkkaleikkaukseen yksityiselle. Mikäli oma toimintakyky on niin huono, että tarvitsee apua omakotitalon töihin eläkeiän alkaessa, niin sitten pitää harkita muuta asumismuotoa.

Viimeisen päälle kituuttamalla säästettyssä perinnössä on ikävä sivumaku. Kyllä siinä jälkeläinen miettii, että voi kun vanhempi olisi käyttänyt säästöjään omaan hyvinvointiinsa. Ostapa siinä perinnöllä pihvejä, kun tiedät, että vanhempi söi halvimpia nakkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä  riemua ulkona syömisestä  on.  Harvoin ravintolaruoka on vanhusten mieleen. Tavallinen kotiruoka on herkullista , ravintolassa on ikävä tunnelma ja ruoka jotain raakavihannesta.   Vihreätä salaattia sellaisenaan me kummatkaan ei pystytä syömään eikä kokolihapihvejä.  Nämä on koettu. Ikkunan pesijöistä otin selvää ja siinä joutuu itse  raivaamaan tavarat  ikkunan edestä. Siis pestään itse isotkin ikkunat kun on vain kaksi pintaa. Missään teatterissa emme jaksa istua kuuntelemassa kiroilua ja huutoa. Istuminen on liian raskasta  paikoillaan. Useimpiin pikkoihin on paljon portaita. Kuka meidät kantaa sieltä kotiin. Eikä yleensä liikuta  pimeään aikaan. Ei pelkäsään tuhlaamisessa ole mitään järkeä. Rahaa annetaan lasten perheille ja maksetaan heidän asuntojaan. Tykätään käydä tutussa ruokakaupassa.

Ilmeisesti jaksatte itse tehdä kaiken tuon ettekä soittele lapsille päivittäin, että pitää tulla tekemään sitä, tätä ja tota.

Eipä taida olla palvelua, jossa saatetaan teatteriin ja sieltä kotiin.

Taksi?

Monilla kyse on myös vallankäytöstä. Esittämällä pihiä saa pakotettua lapset ja muut sukulaiset hoitamaan asioitaan ja käymään luonaan jatkuvasti.

Valitettavasti monilla on jäänyt oma elämä ja ystävyyssuhteet kokonaan hoitamatta, eikä heillä ole halua rakentaa omia ihmissuhteita lasten lisäksi. Sitten roikutaan kiinni lapsissa vaikka väkisin.

Omat vanhempani kummasti piristyivät, alkoivat tavata ystäviä ja ostaa palveluita, kun muutin 3000 kilometrin päähän. Ennen sitä eivät "jaksaneet" tavata ketään, eikä ollut rahaa ostaa palveluita. Kun ilmainen juoksutyttö ja seuraneiti katosi, löytyi kummasti sekä jaksamista että rahaa.,

Jotkut vanhemmat eivät yksinkertaisesti uskalla laittaa rahaa itseensä, ettei jälkipolvi pääse arvostelemaan holtitonta rahankäyttöä! Jotta näkisivät lapsiaan useammin, säästävät rahaa heille ikäänkuin kiitokseksi yhteydenpidosta!

Nykyäänhän esim. greenpeace kiertelee vanhainkoteja ja pyytää testamenttaamaan omaisuutensa heidän näkemykseensä "ympäristönsuojelusta". Ihan laillisesti.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin ravintoloissakaan näkyy vanhuksia syömässä yksin tai keskenään vaikka voisi piristää.

Voisi piristää tai sittenviedä voimia. Vanhuus on tavallaan kuolemaan valmistautumista, jolloin useimmilla elämänpiirri pienenee ja kiinnostus maailmanmenoon vähenee.

Yksilöllistä toki, mutta siihen suuntaan. Monille vanhuksille oma koti, tutut rutiinit ja muutava pitkäaikainen ystävä on se ainoa, mitä oikeasti enää haluavat.

Tuntemani vanhus tekee juuri näin. Käyttää hyvin paljon maksullisia palveluja.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ne joilla rahaa on mene yhteiskunnan omistamiin laitoksiin, taso ei heille riitä.

Tietäisitpä yksityisten hoivakotien tason nykyisin. Tonneja kuussa ja siellä istuvat tavarat vaipoissaan apaattisina keskenään olohuoneessa, keskenään entiset johtajat ja eliitti. Puitteet on hienot, mutta hoito ja aktiviteetit minimissä. Ohjelmana joskus Suomi-filmi, ei vie aikaa hoitajilta. Viikko-ohjelmaan merkitty rentoa yhdessäoloa, naurattaisi, jos ei olisi niin traagista. Ei rahallakaan saa enää hyvää hoivaa, vaikka moni niin luulee.

Tiedän yhden todella kalliin, jossa on tosi huono ruoka. Paljon tavallista kotiruokaa huonompaa. Lisäksi sitä ei ollut koskaan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kerro, kun keksit, miten heidät saa käyttämään säästöjään omaan hyvinvointiin. Minä en ole keksinyt.

Äiti on tätä sarjaa. Ei mitenkään halua ostaa palveluita vaikka voisi vaan kituuttaa ja olettaa että kaikki apu tulee ilmaiseksi lapsilta ja diakonialta. Ennemmin on syömättä ja pääsemättä minnekään ja elää liassa kun ostaa apua. Ollaan sanottu eikä vailla omaisuutta , ei me voidakaan siellä hypätä 24/7 .Ei siellä edes puhuta mistään satojentuhansien säästöistä ja omaisuudesta jota hänen pitäisi meille varjella.

Osa lapsista voi olla ongelmissa, esim. on perussairauksia, vamma tai uupumus. Varmaan yrittävät turvata lasten asumista ja elämää edes pienessä määrin poismenonsa jälkeen. Omistusasuminen ei monella aikuisella lapsella onnistu jatkossa, jos tulee korkeat remonttikulut. Vuokrat taas ovat ylikalliita. Ei mikään estä iäkästä käyttämästä osaa itse tai kokonaan. Se että kaikki menee hoitokuluihin ja hoivaan, kertoo ainoastaan yksityistämisestä joka on tehty bisnekeksi, on yritys. Joka vie kaiken. Kunnallisessa ja yksityisissä on ilmeisesti ollut ongelmia säilyttää laatu (mikä on sen suunnittelun taso), voi olla vääristyneitä lakejakin jotka haittaavat enemmän iäkästä kuin että tulee vapaus, ihmisten oma päätösvalta iäkkäänä elämäänsä. Entä omassa kodissa olo? Ihan varmasti vikoja löytyy palvelutaloistakin ja niiden suunnittelusta. Jos aikuinen lapsi pärjää ja on omat tulot pysyvästi, on ihan eri asia puhua siitä meneekö perintö hoivaan pelkästään. Toki kuka tahansa empaattinen ihminen antaisi vanhemman käyttää rahan omaan hyvinvointiinsa. Nykyään vaan kaikille maksaa asuminen, hammaslääkärit ja erikoislääkärit, myös sille nuorelle. Kunnallinen ei toimi ja juoksuttaa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Monilla kyse on myös vallankäytöstä. Esittämällä pihiä saa pakotettua lapset ja muut sukulaiset hoitamaan asioitaan ja käymään luonaan jatkuvasti.

Valitettavasti monilla on jäänyt oma elämä ja ystävyyssuhteet kokonaan hoitamatta, eikä heillä ole halua rakentaa omia ihmissuhteita lasten lisäksi. Sitten roikutaan kiinni lapsissa vaikka väkisin.

Omat vanhempani kummasti piristyivät, alkoivat tavata ystäviä ja ostaa palveluita, kun muutin 3000 kilometrin päähän. Ennen sitä eivät "jaksaneet" tavata ketään, eikä ollut rahaa ostaa palveluita. Kun ilmainen juoksutyttö ja seuraneiti katosi, löytyi kummasti sekä jaksamista että rahaa.,

Onhan siinä omaisten alussa se pointti että näkee omaisia samalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhempieni kanssa tästä puhunutkin, että mulle ei ole tärkeää saada maksimaalinen perintö, vaan tärkeämpää on se, etten joudu olemaan vanhemmista huolissani ja/tai ramppaamaan 100km päässä hoitamassa heidän asioitaan. Tiedän että rahaa heillä on. Mun puolestani saavat käyttää sitä kaikkiin hiukankin tolkullisen oloisiin tarkoituksiin juuri sillä tavalla kuin heidän elämäänsä parhaiten helpottaa. Onneksi ovat hieman nuorempia kuin tuo kaikkein pihein sukupolvi. Luultavasti tulevaisuudessa vanhukset ovatkin nykyistä valmiimpia käyttämään rahaa palveluihin, kun sota-ajan kokeneet kuolevat pois.[/quote

]Kyllä he saavat käyttää rahansa myös tolkuttomiin asioihin, jos haluavat. Et sinä vielä omista heidän rahojaan, etkä määrää rahojen käytöstä.