Kertokaa minulle miksi entinen kaverini ei halunnut olla enää kaverini

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti siihen oli syy. Piditkö häntä itsestäänselvyytenä? Sylkykuppina jolle oksennetaan omat asiat mutta toisen asiat ei kiinnosta? Millä tavalla puhuit hänelle? Vähättelitkö, juorusitko, nolasitko julkisesti? Syitä voi olla monia.

Mielestäni en toiminut noin, mutta en voi tietää mitä kaveri ajatteli. Itse ainakin luulin että olen avoin, kiinnostunut toisesta ja en juoruile tai hauku muita ihmisiä. Ainoastaan jostain kouluaikaisista kiusaajista tuli sanottua ikävästi, mutta se on ehkä ihan ymmärrettävää.

Mikset laittaisi viestiä hänelle jos et ole jo niin tehnyt? Kysy vaikka varovasti kuulumisia aluksi.

Mulle tuli mieleen, että ehkä hänen elämäänsä on tullut niin paljon uusia ihmisiä (puoliso, lapset, puolison suku ja kaverit, uusia ystäviä ja kavereita) ja/tai uusia asioita (työt, opiskelut, harrastukset jne), ettei ole enää samalla tavalla aikaa kuin joskus ennen. 

Mä menetin 99 prosenttia ystävistä kun keksisin itseni ulos oravanpyörästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sana kokemus. Tutustuimme aikuisina ja vuosia olimme ystäviä. Jossain vaiheessa ajattelin hänen olevan paras ystäväni.

Muutti sitten muualle, mutta pidimme yhteyttä ja hän kävi luonani samalla kun tapasi sukulaisiaan ym. Sitten vain yhtäkkiä jätti vastaamatta soittoihin ja viesteihin. Soitti takaisin viikkojen päästä. Viesteihin ei vastannut mitään välttämättä. Sitten alkoi tulla tapaamisohareita eli ilmoitti olevansa tulossa ja vannotti, että nähdään. Ei sitten nähty.

Näitä ohareita ja soittoihin vastaamattomuutta oli useita parin viimeisen ystävyysvuoden jälkeen. Viimeistä ohariaan pahoitteli viestillä. Siihen en enää vastannut mitään eikä hän ole enää ottanut yhteyttä. Se ystävyys oli siinä. En tiedä mitä tapahtui. Kai oli muita parempia ystäviä.

Ihmiset muuttuvat elämänsä aikana. Ei siihen sen kummempaa tarvita. 

Omituista, että muuttuu paskamaiseksi. Suureen ääneen hehkuttaa tapaamista, jonka vain unohtaa sitten. Jos ei halua olla kaveri niin voi vain ghostata eikä tehdä noin, että toinen odottaa tapaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti siihen oli syy. Piditkö häntä itsestäänselvyytenä? Sylkykuppina jolle oksennetaan omat asiat mutta toisen asiat ei kiinnosta? Millä tavalla puhuit hänelle? Vähättelitkö, juorusitko, nolasitko julkisesti? Syitä voi olla monia.

Mielestäni en toiminut noin, mutta en voi tietää mitä kaveri ajatteli. Itse ainakin luulin että olen avoin, kiinnostunut toisesta ja en juoruile tai hauku muita ihmisiä. Ainoastaan jostain kouluaikaisista kiusaajista tuli sanottua ikävästi, mutta se on ehkä ihan ymmärrettävää.

Mikset laittaisi viestiä hänelle jos et ole jo niin tehnyt? Kysy vaikka varovasti kuulumisia aluksi.

Ai ihmiselle joka peruu ja jättää välillä vastaamatta, niin sellaiselle tyrkyttää itseään taas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet katkeavat siihen, että toista alkaa ärsyttää jokin.

Ei sitten tule mieleen jutella sen ystävän kanssa asiasta? Joskus siitä ei ole apua mutta aika monesti kunnon ystävä varmaan havahtuisi miettimään käytöstään, jos siinä on syy ärsytykseen.

Yleensä on juteltu, mutta se ärsyttävä ei tajua, mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyydet katkeavat siihen, että toista alkaa ärsyttää jokin.

Ei sitten tule mieleen jutella sen ystävän kanssa asiasta? Joskus siitä ei ole apua mutta aika monesti kunnon ystävä varmaan havahtuisi miettimään käytöstään, jos siinä on syy ärsytykseen.

Yleensä on juteltu, mutta se ärsyttävä ei tajua, mistä on kyse.

Mitä jos se ärsyyntyminen johtuukin joskus ärsyyntyjästä itsestään.

Ehkä hänellä on sairaus, masennus, uupumus tai muuten vain vaikeuksia elämässä?

Joskus kun latelet totuuksia ystävälle niin hänen egonsa saattaa saada niin ison kolauksen että hänen on helpompi olla ilman että joutuu olemaan edessäsi nöyränä kun itsekin ymmärtää olleensä täys idiootti.

Kaverisi löysi vaatekaapistasi salaisen oven uuteen ulottuvuuteen, eikä halunut jakaa sitä kanssasi

Elämän eri vaiheet ja tilantteet vie vain eri suuntiin.ilman että kummassakaan teissä olisi vikaa. Aika on kortilla niillä joilla opiskelut ,enemistöllä heillä ilta duunit. Työssä käyvänä myös aika kortilla ja jos sinä perhe tullut, suhde sairaudet,köyhyys ? Niin monta syytä miksi ihminen lopulta jättää taakse vanhat ystävät.

Itselläni on tuollainen ystävä, joka vain verrattuna entiseen usein tapahtuneesen tapaamiseen, katosi. Vastaili kyllä välillä, mutta tajusin myöhemmin hänen masentuneen. Kävi töissä normaalisti yms mutta vaikutti että ei enää ollutkaan kapasiteettia tavata. Kertoi tästä vasta myöhemmin.

Oli miten oli, sun kannattaa kysyä suoraan asiasta. Tuollainen tapaamisen unohtaminen on törkeää sun ajankäyttöä ajatellen ja hän varmaan on oppinut sen olevan ok.

Itsekkyys ja ahneus. Siksi minä ainakin lopetin yhteydenpidon, kun alkoi ketuttaa nuo piirteet kaverissa jonka olen tuntenut 50 vuotta.

Enkä ole katunut.

Minulla on jäänyt mukavia ihmisiä pois elämästä ihan vain ajanpuutteen takia! Ei riitä energia kaikkeen, ja yksinkin viihdyn hyvin. Välillä tunnen piston sydämessä, että pitäisi arvostaa ja vaalia ihmissuhteita. Kaikille ne eivät ole itsestäänselvyys ja jotkut kärsivät yksinäisyydestä. Olin itsekin nuorena kovin yksinäinen.

Oon ymmärtänyt että aika harvoin lapsuudenystävyys on ikuista ja molemmille osapuolille tyydyttävää. Jos ystävyys on alkanut vaikka koulusta tai harrastuksesta, ei välttämättä vuosien saatossa ole mitään yhteistä. Välillä saattaa pysähtyä ja tajuta ettei ystävä ole koskaan ollutkaan kovin samanhenkinen, eikä sitä tarvitse kenenkään ottaa henkilökohtaisesti. Useimmat ihmissuhteet vain unohtuvat ja hiipuvat, kun tulee isoja elämäntilanteen muutoksia ja kaikki aika pitääkin käyttää esim. Perheestä huolehtimiseen tai uuteen työhön. Sitten kun olisikin aikaa, ollaankin arkoja enää ottamaan yhteyttä.

Mulla meni poikki lapsuuden ystävän kans kun hän meni naimisiin. Oltiin hyviä kavereita ja kyläiltiin, oli mukavaa. Lapset kasvoivat, hän erosi ukostaan ja sitten löysi uuden. Saman tien välit poikki. Vain harvoin viestitellään. Epäilen että ukkonsa määräilee kotona ja on mustis. Sairasteluakin on. Ehkä hän ei vaan jaksa. En tiedä ollenkaan, mutta olen lakannut odottamasta mitään kahvitteluja. Hän aina puhuu että nähdään kahvilla, ja sitten ei koskaan nähdä kahvilla. Olkoot.

Itse olen katkaissut yhteydenpidon vanhaan kaveriin, koska hän alkoi toistuvasti käyttää minua oksennussankkonaan. Aloin olla uupunut ja aloin menettää yöuneni, koska hänen valituspuhelunsa kestivät myöhään iltaan ja puheluiden jälkeen olin kuin tyhjä säkki, josta oli valutettu kaikki elinvoima pois.

Kaveri on sen verran itseään täynnä, että hänen on vaikea ymmärtää, että hänen omassa käytöksessään on jotain sellaista, mikä väsyttää ja vie voimat toisilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sana kokemus. Tutustuimme aikuisina ja vuosia olimme ystäviä. Jossain vaiheessa ajattelin hänen olevan paras ystäväni.

Muutti sitten muualle, mutta pidimme yhteyttä ja hän kävi luonani samalla kun tapasi sukulaisiaan ym. Sitten vain yhtäkkiä jätti vastaamatta soittoihin ja viesteihin. Soitti takaisin viikkojen päästä. Viesteihin ei vastannut mitään välttämättä. Sitten alkoi tulla tapaamisohareita eli ilmoitti olevansa tulossa ja vannotti, että nähdään. Ei sitten nähty.

Näitä ohareita ja soittoihin vastaamattomuutta oli useita parin viimeisen ystävyysvuoden jälkeen. Viimeistä ohariaan pahoitteli viestillä. Siihen en enää vastannut mitään eikä hän ole enää ottanut yhteyttä. Se ystävyys oli siinä. En tiedä mitä tapahtui. Kai oli muita parempia ystäviä.

Siis juuri noin itselläkin kävi että loukkaannuin noista perumisista ja vastaamatta jättämisistä niin etten enää ottanut yhteyttä. Ajattelin että no jos hän minusta ja kaveruudestamme välittää enää, ottakoon seuraavaksi hän yhteyttä. Eikä sitten ottanut. Sen tiedän nyt että ei hän koskaan minua parhaana ystävänä pitänyt. Eli muut meni siihen edelle. Ei minulla ole parasta ystävää koskaan ollut mutta luulen että vaikka olisi en silti alkaisi kohdella niitä muita ystäviä huonommin.

Mä olen heivannut ihmisiä tuon omimisen vuoksi, että ei saisi olla muita ystäviä kuin hän tai kytätään, minkä verran vietän heidän kanssaan aikaa. 

Mä olen lopettanut yhteyden pidon erääseen kaveriin kun se puhuu vain itsestään. Aina. En jaksa sitä kun se kaataa ikävyytensä ja vaikeutensa aina mun niskaani.

Jo pelkässä whatsapp viestissä sen pitää marista omista vaikeuksistaan heti eikä se edes toivota mulle hyvää jatkoa kuten mä sanoin sille.

Ja se on vaan vanhemmiten tullut koko ajan pahemmaksi. Jos se soittaa, tiedän olla vastaamatta kun sieltä suunnalta olisi vaan roskasangon tyhjennyshalua.

Mua loukkaa tuollainen. En todella halua olla enää yhteyksissä.

Jos et ole ollut liian tarvitseva, itsekeskeinen, niin voi olla, että teillä ei vain ole enää riittävästi yhteistä ystäväsi mielestä.

Minulla on kaksi tällaista pitkäaikaista ystävää, joiden kohdalla oli kyse siitä, että jossain vaiheessa tajusin, että ystävyys on aina ollut hyvin yksipuolista enkä varsinaisesti koskaan ole kovin paljon pitänyt kummastakaan eli meillä ei oikeasti ole ollut koskaan niin valtavan paljon yhteistä.

Se ei ole mitenkään heidän vikansa ja toivon molemmille hyvää, mutta en jaksa enää vanhemmiten pitää yhteyttä vain kohteliaisuuden takia. Irti pyristely oli vaikeaa, koska en halunnut heitä loukata ja ihan mielellään olisin pitänyt heitä tuttavina vain. Se ei onnistunut, koska he olisivat tahtoneet jatkaa tiiviimpää ystävyyttä ja loukkaantuivat.