Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella autistisen ihmisen kanssa?
Kommentit (72)
En, nyt kun tiedän mitä se on olla parisuhteessa assin kanssa yli 10 vuotta. Suhteen alku oli mahtavaa, mutta sitten kun esitys päättyy, niin parisuhteesta tulee kämppissuhde. Oma mies on hyvin lievä tapaus ja ulkopuoliset eivät edes tiedä asiasta. Menestenyt ja komea. Hän antaa itsestään todella miellyttävän ja ihanan kuvan, mutta kotioloissa on ihan eri mies. Jos ei olisi yhteisiä lapsia, niin eroaisin. Pärjätään kyllä yhdessä, mutta aika yksinäistä tämä elämä on. Kaikki tehdään miehen ehdoilla. Hän juoksee omissa harrastuksissaan ja ei välitä pätkääkään miten vaimoa ja lapset jaksavat. Yrittää toki aina välillä tehdä jotain hyödyllistä kotona, mutta usein siitä saa sanoa ainakin 10 kertaa ennen kuin saa aikaiseksi aloittaa. Jos olet hyvin yksin viihtyvä ja et halua lapsia, niin suhde voi sujua hyvinkin. Jos teet lapsia, neuroepätyyppillisyys on periytyvää, joten lapsistakin voi olla joko ausseja tai ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin rakastunut autistiseen mieheen osaamatta lainkaan epäillä, että hän olisi autisti. Kuulin asiasta vasta hänen kuolemansa jälkeen ja olin yllättynyt. Jos olisi pitänyt arvata mikä diagnoosi hänellä on, niin en olisi veikannut autismia vaan epävakaata persoonallisuutta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin itse neuroepätyyllisenä ADHD naisena lievillä aspergerpiirteillä voisin kyllä. Parhaiten tulen juttuun muiden kaltaisteni kanssa.
Olen itse korkeasti koulutettu ja vissiin varsin älykäs kun pahasta ADHD oireilusta huolimatta (keskittymiskyky ilman lääkkeitä olematon) olen selvinnyt yliopistot sun muut heittämällä läpi kun imen tietoa ilman työtä.
Näin on minullakin. Ja olen kerännyt ympärilleni muita lievästä adhd:sta "kärsiviä". Ehkäpä autistien kannattaisi myös etsiä muita kaltaisiaan :)
Kyllä me etsitäänkin. Tai ei ole tarvinnut tietoisesti etsiä, vaan ihan luonnostaan on oma lähipiiri muodostunut ei-neurotyypillisistä ihmisistä, kun tulemme toimeen ja ymmärrämme toisiamme. Näin, vaikka en tiennyt itse olevani autismin kirjolla ennenkuin nyt yli nelikymppisenä.
Riippuu että miten se ilmenee henkilössä. Joissain tapauksissa varmaan on liian rasittavaa minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, olen liian tyhjän hölöttäjä ja harvoin sanon mitään tosissaan. Luulisin että neuroepätyypilliset tulevat parhaiten keskenään toimeen.
En ole autisti, mutta inhoan tuollaisia ihmisiä, jotka vain pieksävät suutaan tai valehtelevat. Mitä järkeä sellaisessa puheessa on?
En. Olen tavannut ja suvussa on sitä lievemmän pään autismia. Ihan helvetin raskasta, kun mitään perussosiaalisia taitoja ei ole eikä niitä myöskään osaa oppia. Sairaudentunnottomuus on näissä lievissä tapauksissa (eli entinen asperger nimitys) sitä, että nämä tyypit mennä touhottaa eikä edes tajua, että ovat loukkaavia paskoja välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, nyt kun tiedän mitä se on olla parisuhteessa assin kanssa yli 10 vuotta. Suhteen alku oli mahtavaa, mutta sitten kun esitys päättyy, niin parisuhteesta tulee kämppissuhde. Oma mies on hyvin lievä tapaus ja ulkopuoliset eivät edes tiedä asiasta. Menestenyt ja komea. Hän antaa itsestään todella miellyttävän ja ihanan kuvan, mutta kotioloissa on ihan eri mies. Jos ei olisi yhteisiä lapsia, niin eroaisin. Pärjätään kyllä yhdessä, mutta aika yksinäistä tämä elämä on. Kaikki tehdään miehen ehdoilla. Hän juoksee omissa harrastuksissaan ja ei välitä pätkääkään miten vaimoa ja lapset jaksavat. Yrittää toki aina välillä tehdä jotain hyödyllistä kotona, mutta usein siitä saa sanoa ainakin 10 kertaa ennen kuin saa aikaiseksi aloittaa. Jos olet hyvin yksin viihtyvä ja et halua lapsia, niin suhde voi sujua hyvinkin. Jos teet lapsia, neuroepätyyppillisyys on periytyvää, joten lapsistakin voi olla joko ausseja tai ADHD.
Aina saa kyllä ihmetellä, miksi naiset tuhlaa sen ainoan elämänsä tuollaiseen roskaan.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Muuten kyllä, mutta minulle tunneäly ja tunteiden avoin ja runsaskin ilmaiseminen on ensijaisen tärkeää parisuhteessa. Minä varmaan näivettyisin emotionaalisesti autistisen ihmisen kanssa, vaikka tämä olisi kuinka kiva ja ihana ihminen muuten.
Jaa. Minulla on autismi-diagnoosi ja tunneälyä riittää, tunteiden ilmaisemista en psaa peitellä joten kyllä tulee ilmaistua tunteita. Seurustelin kerran yhden nentin kanssa jolla taas ei ollut tunteita, se ei osannut nauttia elämästä. Oli kyllä ihana ihminen mutta onhan se vaikeaa kun mikään ei tunnu miltään.
Ja itse kyllä voisin olla autistin kanssa, koska ihmistä voi rakastaa riippumatta siitä mitä ominaisuuksia hänellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin miehenä seurustella sopivasti autistisen naisen kanssa, jonka aivot toimivat samaan tapaan kuin miesten aivot!
Tiedän useamman Aspergerin joilla kaikilla on lisäksi paljon mielenterveys ongelmaa. En kyllä alkaisi seurustella heidän kanssaan. Anteeksi vaan, mutta hyvin raskaita ihmisiä jatkuvineen ongelmineen. Jatkuvasti pitäisi ymmärtää ja kuunnella, mutta ovat lisäksi hyvin itsekeskeisiä.
Noin et voi sanoa. Kaikkien mielestä Topin on oltava ihana.