Lue keskustelun säännöt.
Voisitko seurustella autistisen ihmisen kanssa?
Kommentit (72)
Minulla on itselläni diagnosoitu Asperger, ja tähän on pakko vastata että riippuu tosi paljon tapauksesta. Epäsosiaalisuus on minusta hyve, mutta liikuttuani aika paljon vertaistukiryhmissä, on asioita, joita en yksinkertaisesti jaksaisi. Ja nyt siis puhun ihan koulutetuista ja aikuisista asseista.
Minä haluan että asiat hoidetaan, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Vaikeat toiminnanohjauksen ongelmat ja ryhtymisvaikeudet ovat aika yleisiä, enkä pitkällä tähtäimellä jaksaisi katsella sellaista. Toinen on loputon itsepäisyys. Olen sitä toki itsekin, mutta olen kuitenkin kasvattanut lapset ja on ollut pakko tulla vastaankin. Osa meistä on täysin väistämättömiä mielipiteissään, nopeasti saa jopa narsistisen vaikutelman, ja sitä ei kovin pitkään jaksa katsella. Puusilmäisyys on myös ok vain tiettyyn rajaan saakka - sen jälkeen hajoaa sekä pakka että pää 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Muuten kyllä, mutta minulle tunneäly ja tunteiden avoin ja runsaskin ilmaiseminen on ensijaisen tärkeää parisuhteessa. Minä varmaan näivettyisin emotionaalisesti autistisen ihmisen kanssa, vaikka tämä olisi kuinka kiva ja ihana ihminen muuten.
Olen naimisissa assin kanssa, ja hän on meistä kahdesta se tunteellisempi ja romanttisempi. Välillä oikein hellyydenkipeä ja huomioi minut monesti paremmin kuin neurotyypilliset läheiseni. Joten ei tässä näivettymään ole päässyt. Samassa suvussa on toinenkin assi, tosin nuorempaa sukupolvea ja ihan samalla tavalla tunteikas ihminen kuin puolisoni. Muista: kun tunnet yhden autistin, tunnet yhden autistin.
En vaikka kaikki näyttäski menevän hyvin , ennemmin tai myöhemmin loppuu se esittäminen ja tulee se kettumainen luonne esiin, vaatii paljon omaa rauhaa,jäykät tomintamallit yms.
ja minä olen se assi, asperger.
paras pysyä yksin
Epäilen että yksi exäni on jotenkin kirjolla. Häneltä puuttui sosiaaliset taidot ja tunneäly, oli todella itsepäinen ja jankutti paljon. Meillä oli paljon riitelyä aika päättömistä asioista ja suoraan sanoen hän ei kohdellut minua tasavertaisesti, vaan omana jatkeenaan. En tiedä mikä osa tuosta käytökseatä oli autismia ja mikä mahdollisesti mt-/pers.häiriöpuolen juttua, niitäkin hänellä oli. Toista kertaa en haluaisi samaa kokemusta. Toisaalta yksi parhaimmista ystävistäni on jotenkin autistinen ja hän on melkolailla päinvastainen persoona, on toki opetellut naamioimaan autismiaan. En tiedä toimisiko parisuhde hänen kanssaan yhtä hyvin kuin ystävyyssuhde, mutta ajatuksen tasolla voisin seurustella hänen kaltaisensa autistin kanssa. Tosi vaikeaa sanoa juuta tai jaata kun ihmiset ovat niin omanlaisiaan ja usein epäsopivia kumppanikseni, olivat sitten neurotyypillisiä tai eivät.
Vierailija kirjoitti:
En vaikka kaikki näyttäski menevän hyvin , ennemmin tai myöhemmin loppuu se esittäminen ja tulee se kettumainen luonne esiin, vaatii paljon omaa rauhaa,jäykät tomintamallit yms.
ja minä olen se assi, asperger.
paras pysyä yksin
Ymmärrän kyllä pointtisi, ja jokainenhan valitsee itse parisuhde/asumismuotonsa, mutta minusta oman rauhan järjestäminen, luonteen jäykkyys sun muut ovat vain järjestelykysymys. Toki tietysti siinä pitää olla vastapuolella tietynlainen luonne, itsenäinen ja aika kovapäinenkin. Ja pitää osata perustella asiat hyvin ; ) Mut kun on saatu ns. raamit asioille sovittua, niin sitten alkaa se paras osuus. Omaa assimiestäni en vaihtaisi "tavikseen" mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin 7 v aussimiehen kanssa...Olisi auttanut todella paljon jos olisi kertonut että on Aussi.... Aivan käsittämättömiä asioita sanoi ja teki. Esim. Seksin jälkeen sanoi: mene pois minä alan nukkumaan. Sitten hänen mielestään naiset olivat vain seksiesineitä. Kaikki läheisyys oli seksin vonkaamista. Ymmärsi asiat liian kirjaimellisesti. Ei ymmärtänyt sanontoja ja niiden tarkoitusta, josta johtuen saattoi sanoa ne väärin. Perusilme päällä aina: sama tasainen möllötys, myös kuvissa kaikissa ilmeetön. Valehteli ja kieroili. Toisaalta oli ihan söpö, vaikkakin melko raskas, koska junnasi aina samoja asioita. Koko 7 v ei mikään hänen elämässään muuttunut. Kaikki oli suorittamista, esim lomamatka.
Rakastin kyllä kirjoitti:
Seurustelin 7 v aussimiehen kanssa...Olisi auttanut todella paljon jos olisi kertonut että on Aussi.... Aivan käsittämättömiä asioita sanoi ja teki. Esim. Seksin jälkeen sanoi: mene pois minä alan nukkumaan. Sitten hänen mielestään naiset olivat vain seksiesineitä. Kaikki läheisyys oli seksin vonkaamista. Ymmärsi asiat liian kirjaimellisesti. Ei ymmärtänyt sanontoja ja niiden tarkoitusta, josta johtuen saattoi sanoa ne väärin. Perusilme päällä aina: sama tasainen möllötys, myös kuvissa kaikissa ilmeetön. Valehteli ja kieroili. Toisaalta oli ihan söpö, vaikkakin melko raskas, koska junnasi aina samoja asioita. Koko 7 v ei mikään hänen elämässään muuttunut. Kaikki oli suorittamista, esim lomamatka.
Lomailiko Ausseissa aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntui ettei nauttinut mistään. Pakeni töihinsä, joissa oli erittäin pätevä. Teki keskimäärin 6-7 pv viikossa. Töksäytteli julmia kommenttejaan. Oli täysin empatiakyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Autismia on laidasta laitaan, ja kaikki eivät käyttäydy tai ajattele samoin.
Olen tuntenut parikin autistia ja toinen heistä kykeni ihan normaaliin arkeen. Osasi huomioida muita ja oli oikein ystävällinen. Hyvin erikoinen toki ja vähän salaperäinen. Luonnollisesti hän ei ilmaissut samalla tavoin tunteitaan, mutta hänestä näki eläinrakkauden. Hän on seurustellut jo kauan ja haasteita on parisuhteessa ollut, mutta hän esittää parhaansa siinä, missä puolisonsakin.Tavallaan. Kaikissa meissähän on omat haasteemme, jos olisi mies niin miksipä tämän naisen kanssa en seurustelisi. Hän on jotenkin todella hyvältä tavalla erikoinen ja upea ihminen.
Sekoitatko nyt autismin ja aspergerin. Oikein kunnon autisti elää omassa maailmassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismia on laidasta laitaan, ja kaikki eivät käyttäydy tai ajattele samoin.
Olen tuntenut parikin autistia ja toinen heistä kykeni ihan normaaliin arkeen. Osasi huomioida muita ja oli oikein ystävällinen. Hyvin erikoinen toki ja vähän salaperäinen. Luonnollisesti hän ei ilmaissut samalla tavoin tunteitaan, mutta hänestä näki eläinrakkauden. Hän on seurustellut jo kauan ja haasteita on parisuhteessa ollut, mutta hän esittää parhaansa siinä, missä puolisonsakin.Tavallaan. Kaikissa meissähän on omat haasteemme, jos olisi mies niin miksipä tämän naisen kanssa en seurustelisi. Hän on jotenkin todella hyvältä tavalla erikoinen ja upea ihminen.
Sekoitatko nyt autismin ja aspergerin. Oikein kunnon autisti elää omassa maailmassaan.
Aspergeria ei oikeastaan enää ole; se on osa autismin kirjoa. Kaikki samalla janalla. Eli ei.
Vierailija kirjoitti:
Rakastin kyllä kirjoitti:
Seurustelin 7 v aussimiehen kanssa...Olisi auttanut todella paljon jos olisi kertonut että on Aussi.... Aivan käsittämättömiä asioita sanoi ja teki. Esim. Seksin jälkeen sanoi: mene pois minä alan nukkumaan. Sitten hänen mielestään naiset olivat vain seksiesineitä. Kaikki läheisyys oli seksin vonkaamista. Ymmärsi asiat liian kirjaimellisesti. Ei ymmärtänyt sanontoja ja niiden tarkoitusta, josta johtuen saattoi sanoa ne väärin. Perusilme päällä aina: sama tasainen möllötys, myös kuvissa kaikissa ilmeetön. Valehteli ja kieroili. Toisaalta oli ihan söpö, vaikkakin melko raskas, koska junnasi aina samoja asioita. Koko 7 v ei mikään hänen elämässään muuttunut. Kaikki oli suorittamista, esim lomamatka.
Lomailiko Ausseissa aina?
SORRY tarkoitin assi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismia on laidasta laitaan, ja kaikki eivät käyttäydy tai ajattele samoin.
Olen tuntenut parikin autistia ja toinen heistä kykeni ihan normaaliin arkeen. Osasi huomioida muita ja oli oikein ystävällinen. Hyvin erikoinen toki ja vähän salaperäinen. Luonnollisesti hän ei ilmaissut samalla tavoin tunteitaan, mutta hänestä näki eläinrakkauden. Hän on seurustellut jo kauan ja haasteita on parisuhteessa ollut, mutta hän esittää parhaansa siinä, missä puolisonsakin.Tavallaan. Kaikissa meissähän on omat haasteemme, jos olisi mies niin miksipä tämän naisen kanssa en seurustelisi. Hän on jotenkin todella hyvältä tavalla erikoinen ja upea ihminen.
Sekoitatko nyt autismin ja aspergerin. Oikein kunnon autisti elää omassa maailmassaan.
Juu sekoitin tarkoitin että asperger
En, enkä oikein jaksa edes ystävänä - pari kaveria löytyy kirjolta. Ei kiinnosta kuin ne omat asiat, eikä edes yritetä peittää sitä. Koskaan, ikinä ei kysytä kuulumisia ja mitä minä olen tehnyt; miksi sellaista kysymään kun ei oikeasti kiinnosta - sehän olisi valehtelua! Loputon paasaaminen ja jauhaminen mielenkiinnonkohteista, sekä yksityiskohtainen sepustus jostain kumminkaimansiskosta tilanteineen. Odottaa silti, että minua kiinnostaa asiansa ja touhunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Ei muista syntymäpäiviä. Ei ymmärrä romantiikkaa. Ei yhtään oikeaa ystävää. Ulkomaalaisen vaimon kanssa meni hyvin kunnes vaimo alkoi puhua ja ymmärtää kieltä....
Aspergerin kanssa olin vuoden ja se riitti, aika empatiakyvytön ja kauhea töksäyttelijä, matkustin jopa turhaan hänen luo aivan liian montakertaa ja panostin turhaan, hän ei koskaan tullut minua vastaan vaikka nätisti ja selkeästi pyysin, ihan kun ei olisi ymmärtänyt mitä tarkoitan/haluan vastapainoksi. Koko suhde oli hlvetin outo muutenkin. Oli vaikea ymmärtää ja kiitos hänen äitinsä lopulta kertoi mikä onkaan kuvio niin järkytyin, Asui siis hänen seinänaapurina ja hitto miten en tajunnut heti :D
Ehkä. Hyvä kommunikaatio, yhteiset arvot ja tavoitteet on tärkeitä suhteen onnistumisen kannalta.
Se jankuttaminen ja asioiden vellominen ja samasta aiheesta loputtomiin paasaaminen alkaa minua aina näissä risomaan. Silloin joskus kun se joku Konsta teki tubevideoita aspergeristaan, katselin niitä ja tykästyin, ehkä jopa vähän ihastuinkin häneen. Mutta kyllä nekin alkoivat lopulta vain ärsyttämään. Ensin se vaahtosi niitä samoja asioita, sitten tuli jonkinlainen läpimurto ja henkinen herääminen. Sitten lopulta hän palasikin takaisin alkupisteeseen! Olin ihan että mitä viddua, justhan me kaikki yhdessä käsiteltiin ne asiat ja sä vaan vedät kaiken kuulemasi alas vessanpöntöstä ja aloitat koko jankutuksen alusta. Ei mikään ihme, että on vaikeaa edes kaverisuhteita ylläpitää, kun ei niillä kavereiden neuvoillakaan ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
En, enkä oikein jaksa edes ystävänä - pari kaveria löytyy kirjolta. Ei kiinnosta kuin ne omat asiat, eikä edes yritetä peittää sitä. Koskaan, ikinä ei kysytä kuulumisia ja mitä minä olen tehnyt; miksi sellaista kysymään kun ei oikeasti kiinnosta - sehän olisi valehtelua! Loputon paasaaminen ja jauhaminen mielenkiinnonkohteista, sekä yksityiskohtainen sepustus jostain kumminkaimansiskosta tilanteineen. Odottaa silti, että minua kiinnostaa asiansa ja touhunsa.
Tuo suhteen yksipuoleisuus on ihan todella rasittavaa ja jopa loukkaavaa. On kyllä silti myönnettävä, että noita omaelämäkertaihmisiä löytyy myös paljon neurotyypillisistäkin, esimerkiksi insinöörimiehistä. Kun ei vaan kiinnosta kuin omat jutut ja tekemiset 🙄
Tämä äiti-asia ylipäänsä. Seurustelin asperger-miehen kanssa ja olimme puhuneet yhteen muuttamisesta. Puolen vuoden kohdalla suhdetta tapasin hänen äitinsä. Kun huomasin, että heidän kotinsa oli sisustettu identtisesti ja äiti siivosi miehen/poikansa kodin, se oli siinä. He tekivät liikaa asioita kahdestaan tai äiti miehen puolesta. En osannut kuvitella olevani se paha nainen, joka rikkoo tuollaisen riippuvuusasetelman. Ennen tätä ei ollut mitään käytännön viitteitä, että miehellä olisi ollut diagnoosi. Kuulin diagnoosista alun perin miehen parhaalta ystävältä suhteen alkuvaiheessa, enkä ajatellut siitä sen kummempaa. Mutta äitisuhteen avautumisen jälkeen tunteet loppuivat kuin seinään. Jokainen on toki erilainen, eikä tämä kokemus estä minua näkemästä itseäni suhteessa neurokirjolla olevan kanssa vielä joskus tulevaisuudessa. On kokemus myös suhteesta neurotyypillisen miehen kanssa, jonka äiti oli miehen omakotitalon siivoava itsensä kutsumatta kylään kutsuva pirttihirmu. Näitä ihmiskäärmeitä löytyy. Olisi kiva, jos ihmissuhteet kehittyisi iän mukaisesti. Se on kai liikaa vaadittu?
Se on tapani olla olemassa. Toki liioittelin, olen useinkin tosissani. Mutta huomaan että juttuni menevät helposti ohi jos ne ottaa liian kirjaimellisesti tai ei ymmärrä käyttämiäni kielikuvia.