Miten naiset aina jaksatte uskoa siihen että se oikea mies löytyy?

En usko mihinkään oikeaan. Uskon, että eri ihmiset tulevat paremmin ja huonommin toimeen keskenään. Nyt on haastava aikakausi pariutumiselle koska miehistä on tullut yhä ulkonäkökeskeisempiä ikuisen nuoruuden vaatimuksineen. Se ei ole rakkautta vaan jotain, mitä ei kannata tavoitella. Itse olen jättänyt leikin kesken tästä syystä. Rakkauden tarpeeseen auttaa kun opettelee itse rakastamaan itseään.

En erityisemmin ajattele asiaa. Tulee vastaan, jos on tullakseen. Itseksenikin on ihan hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

En usko mihinkään oikeaan. Uskon, että eri ihmiset tulevat paremmin ja huonommin toimeen keskenään. Nyt on haastava aikakausi pariutumiselle koska miehistä on tullut yhä ulkonäkökeskeisempiä ikuisen nuoruuden vaatimuksineen. Se ei ole rakkautta vaan jotain, mitä ei kannata tavoitella. Itse olen jättänyt leikin kesken tästä syystä. Rakkauden tarpeeseen auttaa kun opettelee itse rakastamaan itseään.

Ihanasti kirjoitettu, kiitos tästä

Ja itsensä rakastaminen onkin juuri tuon minäminä- keskeisyyden vastakohta.

Tämä ulkonäkökeskeisyys on juuri sitä, että haetaan epätervettä hyväksyntää toisilta, pinnallisilta ja jopa vajaaälyisiltä tyypeiltä.

Täysin epäinhimillistä ja sielutonta.

Ei kai kukaan aikuinen sellaista usko. Ja nykyään en edes pystyisi kun pelkkä ajatus että välittäisi jostain jo tuntuu niin väsyttävälle ja energiaa vievälle, että ei kiitos.

Minulle sopii irtovedokset. Jos iskee hoivavietti otan koiranpennun. On joka suhteessa helpompi. Voi rauhassa päättää ottaako sänkyyn, tai mukaan. Tulee halvemmaksi.

Ehkä siinä ajatellaan ennemminkin, että mikäli hyvää miestä ei löydy, sitten ollaan mielummin sinkkuja kuin paskassa suhteessa.  

Miehille tämä ajatus on ihan mahdoton, koska he eivät jaksaisi millään itse siivota ja laittaa kotona ruokaa tai hoitaa muitakaan velvollisuuksia töiden lisäksi. Ja kun sitä seksiäkin pitäisi kuitenkin saada. Joten tästä syystä nekin yksilöt, jotka ovat parisuhteessa mieluummin vittuuntuvat vaimonsa nalkutuksesta ja syyttävät häntä elämänsä pilaamisesta. sen sijaan, että yksinkertaisesti vaan eroaisivat ja eläisivät sinkkuina onnellisimpina.  Mutta kun ei niin ei.

Vierailija kirjoitti:

Uskoin että se oikea tulee vastaan jos on tullakseen ja yleensä silloin kun sitä vähiten odottaa, joten turha stressata asiasta kannattaa vaan nauttia siitä yksin olosta. Sitten se oikea tulikin vastaan. 

Näin tapahtuu vain saduissa tai yhdelle tuhannesta. Suurin osa joutuu aktiivisesti etsimään, eikä välttämättä silloinkaan löydä.

Ei tarvitse, kuin hiukan lukea tätä palstaa niin huh...

Ihmiset vaikuttavat todella tyhmiltä ja uskomattoman ilkeiltä.

Hyvin harvassa ovat fiksut ja empaattiset.

Ja ihan molemmissa sukupuolissa.

En minä ole koskaan uskonut tapaavani erityistä miestä. Olen viihtynyt hyvin sinkkuna ja deittaullut silloin tällöin ihan vaan huvin vuoksi. Vahingossa tapasin nelikymppisenä miehen, joka olikin niin ihana, että halusinkin mennä naimisiin. Ehkä myöhemmin taas olen sinkku. En odota tämän parisuhteen/avioliiton kestävän lopun ikää, se olisi hirvittävän tylsääkin.

N52

Vierailija kirjoitti:

Minulle sopii irtovedokset. Jos iskee hoivavietti otan koiranpennun. On joka suhteessa helpompi. Voi rauhassa päättää ottaako sänkyyn, tai mukaan. Tulee halvemmaksi.

Koira on myös oikeasti uskollinen, eikä anna turhia lupauksia😇

Älkää siis ihmetelkö ( miehet erityisesti), miksi valitsen koiran/ tai jonkun muun eläimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ruma ja/tai läski niin sitä oikeaa saa odottaa todella vanhaksi.

Minä taas en ota rumaa ja läkiä miestä. 😄

Sama. Sori pinnallisuuteni mutta ei vaan pysty.

Tästä syystä olenkin sinkkuna, ja sellaisena myös pysyn.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan aikuinen sellaista usko. Ja nykyään en edes pystyisi kun pelkkä ajatus että välittäisi jostain jo tuntuu niin väsyttävälle ja energiaa vievälle, että ei kiitos.

Miksei uskoisi tai saisi uskoa?

Ja vaikka ei toteutuisikaan, on sitä ihan aikuisellakin lupa haaveilla.

En minäkään ikinä miljonääriksi tule, mutta ihan hauska silti joskus haaveilla.

Piristävää🤩

Sama. Sori pinnallisuuteni mutta ei vaan pysty.

Tästä syystä olenkin sinkkuna, ja sellaisena myös pysyn.[/quote]

Ihan jokaisella on oikeus haluta ihan sellainen kumppani, kuin haluaa.

Kyse on sentään tosi tärkeästä ihmisestä.

Jotkut tosiaan tyytyvät, mihin vain ja se on toki myös ok.

Sitten on meitä, jotka mieluummin ovat yksin kuin tuhlaavat elämänsä tyytymiseen.

Sekin on ok, vaikka muut sitä kummaksuisivat ja arvostelisivat.

He vain luulevat ja olettavat tietävänsä paremmin.

Mulla on tuttu, joka oli ikisinkku yli 40-vuotiaaksi. Oli niin kova höpisijä, että kukaan ei jaksanut kuunnella kaksia treffejä pitempään. Sitten löytyi ihan samanlainen höpisijä puolisoksi kuin hän itse ja ovat olleet yhdessä jo vuosia. Höpöttävät toistensa päälle juttujaan, aika liikkistä. 😀

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtä ja ainoaa ole olemassa, minkä vuoksi pariutuminen onkin hänen elinikänsä aikana mahdollista myös myöhemmällä iällä.

Eikö olisi surullista, että sinun THE yksi ja ainoa asuu Hawaiilla tai Namibiassa, vaikka itse matkustelee tuskin pari kertaa vuodessa Tallinnassa? Jännä kuitenkin, että miten se yksi ja ainoa löytyy juuri sieltä Tallinnan laivalta tai Imatran Nesteeltä ;)

Antaa ihmisen valita itse oma uskomuksensa.

Minä kiinnostun helposti ja varmasti olen jonkun verran laskelmoinutkin (en rahaa vaan elämänmuutosta yleensä). Olen hypännyt riskiin.

En ole loppujen lopuksi varma jäikö tuostakaan paljoa käteen. Toisaalta jollain sitä oli elämäänsä täytettävä. Jos olisi ollut yksikin lapsi en olisi varmasti miettinyt miehiä. Nyt noita mieslapsia oli useampikin.

En edes mieti asiaa. On parempaakin tekemistä. Löytyy jos löytyy ja jos ei niin fine.

Elämä on tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttu, joka oli ikisinkku yli 40-vuotiaaksi. Oli niin kova höpisijä, että kukaan ei jaksanut kuunnella kaksia treffejä pitempään. Sitten löytyi ihan samanlainen höpisijä puolisoksi kuin hän itse ja ovat olleet yhdessä jo vuosia. Höpöttävät toistensa päälle juttujaan, aika liikkistä. 😀

Ihanaa! Sopivaa kannatti odottaa!

Onko aloitus tosissaan tehty vai trollaus, hmmm...

Vierailija kirjoitti:

Sama. Sori pinnallisuuteni mutta ei vaan pysty.

Tästä syystä olenkin sinkkuna, ja sellaisena myös pysyn.

Ihan jokaisella on oikeus haluta ihan sellainen kumppani, kuin haluaa.

Kyse on sentään tosi tärkeästä ihmisestä.

Jotkut tosiaan tyytyvät, mihin vain ja se on toki myös ok.

Sitten on meitä, jotka mieluummin ovat yksin kuin tuhlaavat elämänsä tyytymiseen.

Sekin on ok, vaikka muut sitä kummaksuisivat ja arvostelisivat.

He vain luulevat ja olettavat tietävänsä paremmin.

Mulle on aina ollut selvää että jos en löydä sellaista kuin haluan, olen yksin. Tähän ikään mennessä on tullut selväksi että minusta kiinnostuvat tosissaan aina vain miehet, joita en voisi ikipäivänä kuvitella kumppanikseni. En sano että olisi kiva ajatus elää yksin loppuelämä, mutta on se helkkaristi kivempi vaihtoehto kuin tuollaisen miehen kanssa.

Minulla on ainakin ihan fyysinen tarve läheisyydelle vastakkaisen sukupuolen kanssa, eli veri vetää parisuhteeseen vaikka kuinka yrittäisi olla itsellinen ihminen. Tulis jo vanhuus.