Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Noni rumpalivalehtelija taas linjoilla.
Toinen oppilas käyttää siis vuoden siihen mihin toinen kuukauden, ja sinusta tällä kertaa se vuoden aikana saavutettu perustason saavutus on parempi asia?
Mitä sillä on väliä, että meneekö lapsella jonkun asian oppimiseen kuukausi vai vuosi?
Onhan sillä merkitystä jos sen alkeellisimman perusasian oppimiseen menee toisella vuosi ja toisella kuukausi. Joko on kyseessä huono oppilas tai huono opettaja.
Arvioitko myös luokanopettajia samalla tavalla jos jotkut oppilaat oppivatkin hitaammin lukemaan kuin toiset?
Ei, mutta heidän ei tarvitse valita sadoista eri "aapisista" sopivaa oppimateriaalia jokaiselle sopivina määrinä ja jokaisen taitojen mukaan, kuten soitonopettajan pitää tehdä.
No aika samoista perusjutuista melkein jokaisen soittimen kanssa lähdetään liikkeelle. Esim soittoasento, miten soittimesta ylipäänsä saadaan mitään ääntä ulos jne. Ei siinä mitään satoja eri opuksia tarvita, kuuntelee oppilasta, katsoo mikä häntä kiinnostaa ja yritetään sitä kautta saada myös perusasiat kuntoon. Sen jälkeen pystyy eriyttämään paljon monimutkaisempiin asioihin, eipähän lopu opittava ikinä kesken kun ei muusikkona koskaan valmiiksi tule, aina riittää uutta opeteltavaa.
Minkä soittimen opetusta tällä kertaa kuvittelet opettavasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Noni rumpalivalehtelija taas linjoilla.
Toinen oppilas käyttää siis vuoden siihen mihin toinen kuukauden, ja sinusta tällä kertaa se vuoden aikana saavutettu perustason saavutus on parempi asia?
Mitä sillä on väliä, että meneekö lapsella jonkun asian oppimiseen kuukausi vai vuosi?
Onhan sillä merkitystä jos sen alkeellisimman perusasian oppimiseen menee toisella vuosi ja toisella kuukausi. Joko on kyseessä huono oppilas tai huono opettaja.
Arvioitko myös luokanopettajia samalla tavalla jos jotkut oppilaat oppivatkin hitaammin lukemaan kuin toiset?
Ei, mutta heidän ei tarvitse valita sadoista eri "aapisista" sopivaa oppimateriaalia jokaiselle sopivina määrinä ja jokaisen taitojen mukaan, kuten soitonopettajan pitää tehdä.
No aika samoista perusjutuista melkein jokaisen soittimen kanssa lähdetään liikkeelle. Esim soittoasento, miten soittimesta ylipäänsä saadaan mitään ääntä ulos jne. Ei siinä mitään satoja eri opuksia tarvita,
Riippuu siitä mitä tasoa tavoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Noni rumpalivalehtelija taas linjoilla.
Toinen oppilas käyttää siis vuoden siihen mihin toinen kuukauden, ja sinusta tällä kertaa se vuoden aikana saavutettu perustason saavutus on parempi asia?
Mitä sillä on väliä, että meneekö lapsella jonkun asian oppimiseen kuukausi vai vuosi?
Onhan sillä merkitystä jos sen alkeellisimman perusasian oppimiseen menee toisella vuosi ja toisella kuukausi. Joko on kyseessä huono oppilas tai huono opettaja.
Arvioitko myös luokanopettajia samalla tavalla jos jotkut oppilaat oppivatkin hitaammin lukemaan kuin toiset?
Ei, mutta heidän ei tarvitse valita sadoista eri "aapisista" sopivaa oppimateriaalia jokaiselle sopivina määrinä ja jokaisen taitojen mukaan, kuten soitonopettajan pitää tehdä.
No aika samoista perusjutuista melkein jokaisen soittimen kanssa lähdetään liikkeelle. Esim soittoasento, miten soittimesta ylipäänsä saadaan mitään ääntä ulos jne. Ei siinä mitään satoja eri opuksia tarvita, kuuntelee oppilasta, katsoo mikä häntä kiinnostaa ja yritetään sitä kautta saada myös perusasiat kuntoon. Sen jälkeen pystyy eriyttämään paljon monimutkaisempiin asioihin, eipähän lopu opittava ikinä kesken kun ei muusikkona koskaan valmiiksi tule, aina riittää uutta opeteltavaa.
On ihan sama onko niitä opuksia sata tai tuhat, mutta niistä kaikista harjoituksista opettajan pitää kyetä tarjoamaan jokaiselle oppilaalle ne sopivimmat, jokaisen taitotason mukaisesti.
ihmettelen tätä kommentin alullepanijaa..
äitikö kyselee ympäri mailmaa, mitä soitinta hänen lapsensa kannattais alkaa soittaa..
lapseltako siis ei kysytä yhtään mitään!
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Ei tarvitse ihan alkeisiin, mutta alheisharjoituksissakin pitää ottaa huomioon jokaisen oppilaan lahjakkuus ja kehitystaso, ja sen mukaan sitten valita jokaiselle sopivat harjoitukset.
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Parhaat harjoitukset ovat jakautuneet moneen eri oppikirjaan maailmassa, eikä ole oppikirjaa johon olisi koottu vain parhaat harjoitukset.
Mun lapseni ovat opiskelleet konservatoriossa, ja lahjakkaiksikin heitä on haukuttu.
Opettajansa ovat antaneet heille melko lailla samat materiaalit kuin kaikille muillekin oppilaille, joskus toki lapset ovat itse ehdotelleet mieleisiään kappaleita.
Ehkä sekin on yhdenlaista lahjakkuutta, että selviää opetustyöstä ilman satoja tai tuhansia erilaisia aapisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Parhaat harjoitukset ovat jakautuneet moneen eri oppikirjaan maailmassa, eikä ole oppikirjaa johon olisi koottu vain parhaat harjoitukset.
Toki tämän tiedän, mutta esimerkiksi omasta instrumentistani ei ole edes tehty ylipäänsä satoja alkeisoppaita. Varsinkaan suomenkielisiä. Eipä siinä sitten jos pitää aina satoja oppikirjoja selata ja niiden kymmeniä biisejä ja harjoituksia jotta löytyy jokaiselle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Parhaat harjoitukset ovat jakautuneet moneen eri oppikirjaan maailmassa, eikä ole oppikirjaa johon olisi koottu vain parhaat harjoitukset.
Toki tämän tiedän, mutta esimerkiksi omasta instrumentistani ei ole edes tehty ylipäänsä satoja alkeisoppaita.
Selvä. Kiitos tästä merkittävästä tiedosta.
Ammattirumpali 87 kirjoitti:
Etenkin jos on kyse poikalapsesta, niin suosittelen seuraavia:
- Sähkökitara
- Rummut
- Koskettimet (Piano käy, mutta on hyvä hommata syntikka jossain vaiheessa)
- BassoSiksi että noilla pääsee rytmimusaa soittamaan... bändeihin. Rockia, popia, heviä ja sellaista. Miksei jazziakin. Se on luultavasti monelle nuorelle tärkeämpää, kuin että on jossain sinfoniaorkesterissa, kansalaisopiston big bandissa tai ravaa jossain Kultainen Harmonikka -kisoissa.
Tosiasia kun vaan on se, että jos soitat jotain viulua tai harmonikkaa, niin siinä vaiheessa kun tytöt alkaa kiinnostaa, se että on valinnut jonkun "coolin" soittimen on valtava etu nuoren itsetunnolle... ja soitinvalinta alkaa vaikuttaa siihen miten muut nuoret hänet näkevät.
Suomeksi sanottuna, noiden soittimien soittajat on naisten/tyttöjen parissa suosittuja. Näin se vaan menee :D
Voisi luulla että viulun soittajat tai taitava harmonikan soittaja on yhtä suosittuja. Näin se rationaalisessa maailmassa meniskin. Mutta naiset on kummallisia olentoja. Erityisesti kitaristit tuntuu kiinnostavan sairaalloisesti.Okei, sitten on saksofoni, jolla on myös tällainen "coolin soittimen" status.
Eihän sillä pienelle lapselle tietenkään ole väliä. Mutta vanhempana tulee kiittämään teitä, jos valitsitte "coolin" instrumentin tai vaivihkaa ohjastitte sellaisen pariin.
Esim. itse olin omassa kotikaupungissani "cooli tyyppi" koska olin rumpali joka soitti paikallisesti kovatasoisessa rockbändissä, monta vuotta vanhemmatkin tyypit joita en edes tuntenut morjesteli. Koska olivat nähneet minut jossain keikalla. Sellaiset joita olisin muuten pelännyt ja saanut luultavasti niiltä turpaan (olin kiltti ja heiveröinen). Se että olin rumpali oli "suojakilpeni" läpi nuoruuden karikoiden, ilman sitä olisin ollut huomaamaton ja harmaa nörtti. Luultavasti kiusattukin. Yhtäkkiä olinkin "cooli tyyppi", johon ei ollut lupa kajota. Tämä efekti kesti läpi nuoruuden
Nyt voi tulla alaääntä näin "yleistävästä" kannanotosta, mutta valitettavasti tämä on todeksi havaittu todellisessa elämässä.... ja pätee aikuisiälläkin, aikuisilta naisilta näiden soittimien ja "bändin jätkien" ihailu ei vähene juurikaan. Joiltain vähenee, mutta monilta ei
Kiusaaminen on varsin yleistä kouluissa, ja jos lapsenne on pienikokoinen tai ei ole hyvä urheilussa, tämä on yksi keino välttää kiusaaminen.
Muistan hyvin paikallisen nuorisotalon ovessa olleen julisteen, jossa painiseura mainosti isolla tekstillä "Opi painimaan, niin saat voimia!". Viereen joku oli kirjoittanut tussilla, että "Opi soittamaan, niin saat pillua"
Melkoinen oli tarina, mutta rumpuja soitat ammatiksesi vain mielikuvituksessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Parhaat harjoitukset ovat jakautuneet moneen eri oppikirjaan maailmassa, eikä ole oppikirjaa johon olisi koottu vain parhaat harjoitukset.
Toki tämän tiedän, mutta esimerkiksi omasta instrumentistani ei ole edes tehty ylipäänsä satoja alkeisoppaita.
Lähinnä tarkoitin yksittäisten harjoitusten määrää eri oppikirjoissa. Niitä eri harjoituksia on useita satoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Parhaat harjoitukset ovat jakautuneet moneen eri oppikirjaan maailmassa, eikä ole oppikirjaa johon olisi koottu vain parhaat harjoitukset.
Toki tämän tiedän, mutta esimerkiksi omasta instrumentistani ei ole edes tehty ylipäänsä satoja alkeisoppaita.
Selvä. Kiitos tästä merkittävästä tiedosta.
Haluaisitko sinä puolestasi kertoa, mikä on sinun instrumenttisi, jos sille on tehty satoja tai jopa tuhansia alkeisoppaita?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Soittaminen on hauskaa ja kehittävää. Soittamisen ohella kannattaa myös harrastaa laulua, soolona ja kuorossa. On ehkä vielä kehittävämpää kuin soitto. 'Instrumentti' kulkee aina mukana, eikä maksa mitään. Oppitunnit tietysti ovat yleensä maksullisia. Voi laulaa suihkussa, kävellessä, ulkoillessa, autossa,... Kuorossa saa ystäviä ja sosiaalista toimintaa. Kehittää myös puheääntä. Laulaessa voi opetella uusia kieliä. Paljon hyviä puolia. Vahva suositus.
Kuoro on usein myös halpa ja helppo keino lähteä musiikkiharrastuksen pariin! Ei läheskään kaikissa lastenkuoroissa ole mitään tasokoetta tms, kaikki halukkaat otetaan mukaan.
Ehdotuksia, ilmaisia musaharrastuksia
- suunsoitto
- kaikupieruilupruut rappukäytävässä
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni ovat opiskelleet konservatoriossa, ja lahjakkaiksikin heitä on haukuttu.
Opettajansa ovat antaneet heille melko lailla samat materiaalit kuin kaikille muillekin oppilaille.
Meidän lapsi taas on saanut opetuksessa ihan eri harjoituksia kuin muut koska on virtuoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Parhaat harjoitukset ovat jakautuneet moneen eri oppikirjaan maailmassa, eikä ole oppikirjaa johon olisi koottu vain parhaat harjoitukset.
Toki tämän tiedän, mutta esimerkiksi omasta instrumentistani ei ole edes tehty ylipäänsä satoja alkeisoppaita.
Selvä. Kiitos tästä merkittävästä tiedosta.
Haluaisitko sinä puolestasi kertoa, mikä on sinun instrumenttisi, jos sille on tehty satoja tai jopa tuhansia alkeisoppaita?
-eri
"Lähinnä tarkoitin yksittäisten harjoitusten määrää eri oppikirjoissa. Niitä eri harjoituksia on useita satoja."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Parhaat harjoitukset ovat jakautuneet moneen eri oppikirjaan maailmassa, eikä ole oppikirjaa johon olisi koottu vain parhaat harjoitukset.
Toki tämän tiedän, mutta esimerkiksi omasta instrumentistani ei ole edes tehty ylipäänsä satoja alkeisoppaita.
Selvä. Kiitos tästä merkittävästä tiedosta.
Haluaisitko sinä puolestasi kertoa, mikä on sinun instrumenttisi, jos sille on tehty satoja tai jopa tuhansia alkeisoppaita?
-eri
Veikkaan että sama rumputrolli edelleen. Pitäisi varmaan itsekin alkaa soittamaan rumpuja, mutta jonkun ihan oikean opettajan opetuksessa, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni ovat opiskelleet konservatoriossa, ja lahjakkaiksikin heitä on haukuttu.
Opettajansa ovat antaneet heille melko lailla samat materiaalit kuin kaikille muillekin oppilaille, joskus toki lapset ovat itse ehdotelleet mieleisiään kappaleita.
Ehkä sekin on yhdenlaista lahjakkuutta, että selviää opetustyöstä ilman satoja tai tuhansia erilaisia aapisia.
Miten tulet paremmaksi jos et koko ajan etsi vaativampia harjoituksia eli uusia "aapisia"? Pelkkä soittokin kehittää, mutta vaativammat harjoitukset aina enemmän.
Varmaan, mutta jokainen oppilas on kuitenkin taidoiltaan yksilö, joten niiden perusjuttujen jälkeen opettajan pitää kyetä tarjoamaan jokaiselle eri oppilaalle parhaita mahdollisia harjoituksia oppilaan taidot ja lahjakkuus huomioiden, että kehitys on mahdollisimman optimaalista.