Narsistivanhempi ottaa yhteyttä vuosien jälkeen

Vierailija kirjoitti:

juu ei kannata. Itsellänikin välit katkaistu, jouduin katkaisemaan kun äitini vaatimalla vaatii että joko myötäilen häntä kuin rakastava tytär tai sitten välit ikuisesti poikki. Tämä oli juuri kunnon haukkumashown jälkeen toistamiseen suht lyhyessä ajassa, niin valitsin sitten ensimmäisen. Seuraavaksi tuli äidiltä itkuviesti, että nyt hän on sitten menettänyt tyttärensä..niin..mitenköhän tässä näin kävi :D 

älä anna periksi ja anna olla, olet päässyt todennäköisesti jo henkisesti vähän paremmalle tolalle, kun taukoa jo vähän takana. Sieltä se narsku vain kokeilee kepillä jäädä, olisiko vastakaikua kunnon draamakilareille, sitähän ne osaa. Ja ainahan välien katkomiseen liittyy surua ja itsensä syyllistämistä ja jopa pientä kostonhimoakin, kun terveet vihan tunteet tulee pintaan, niin ei kannata avata tätä yhteyttä uudestaan.

Kiitos. Sitä on tavallisen ihmisen vaikea ymmärtää, miten jonkun aivot voivat onnistua lyhyessä viestissä yhtä aikaa olemaan inhottava ja haukkumaan ja samaan hengenvetoon ihmetellä, miksei välit ole kunnossa. Se on jotenkin aivan käsittämätön logiikka. Mutta ehkä narsistin aivot onnistuvat tähän jonkun logiikan kehittämään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta yhtään narsistilta.

T. Narsisti ;)

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta yhtään narsistilta.

Moi aloittajan äiti/isä!

Tungen tähän ketjuun kysymään kokemuksia omista tunteista liittyen välien jäädyttämiseen. Pääseekö surusta yli ja lakkaako joskus kysymästä itseltään onko nyt oikeasti kohtuullinen? Itse olen ollut melkein 10 vuotta pitämättä mitään yhteyttä, narsisti joskus harvoin laittaa viestiä tai yrittää soittaa, mutta mitään aikomusta ei ole koskaan enää välejä yrittää paikata.

Vierailija kirjoitti:

Tungen tähän ketjuun kysymään kokemuksia omista tunteista liittyen välien jäädyttämiseen. Pääseekö surusta yli ja lakkaako joskus kysymästä itseltään onko nyt oikeasti kohtuullinen? Itse olen ollut melkein 10 vuotta pitämättä mitään yhteyttä, narsisti joskus harvoin laittaa viestiä tai yrittää soittaa, mutta mitään aikomusta ei ole koskaan enää välejä yrittää paikata.

Itsellä ei ole noin pitkää aikaa vielä, mutta suurimman osan päivistä en ajattele asiaa enää ollenkaan. Sellaisen tunnekylmyyden mallin olen oppinut, ettei isotkaan "surut" kovinkaan paljoa hetkauta. Joskus tällaisen viestin yhteydessä palaa tunne, joka eniten on ehkä kylmää kauhua ja omien valintojen kyseenalaistamista. Surua en tunne lainkaan siitä, että vanhempi ei elämässäni ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juu ei kannata. Itsellänikin välit katkaistu, jouduin katkaisemaan kun äitini vaatimalla vaatii että joko myötäilen häntä kuin rakastava tytär tai sitten välit ikuisesti poikki. Tämä oli juuri kunnon haukkumashown jälkeen toistamiseen suht lyhyessä ajassa, niin valitsin sitten ensimmäisen. Seuraavaksi tuli äidiltä itkuviesti, että nyt hän on sitten menettänyt tyttärensä..niin..mitenköhän tässä näin kävi :D 

älä anna periksi ja anna olla, olet päässyt todennäköisesti jo henkisesti vähän paremmalle tolalle, kun taukoa jo vähän takana. Sieltä se narsku vain kokeilee kepillä jäädä, olisiko vastakaikua kunnon draamakilareille, sitähän ne osaa. Ja ainahan välien katkomiseen liittyy surua ja itsensä syyllistämistä ja jopa pientä kostonhimoakin, kun terveet vihan tunteet tulee pintaan, niin ei kannata avata tätä yhteyttä uudestaan.

Kiitos. Sitä on tavallisen ihmisen vaikea ymmärtää, miten jonkun aivot voivat onnistua lyhyessä viestissä yhtä aikaa olemaan inhottava ja haukkumaan ja samaan hengenvetoon ihmetellä, miksei välit ole kunnossa. Se on jotenkin aivan käsittämätön logiikka. Mutta ehkä narsistin aivot onnistuvat tähän jonkun logiikan kehittämään. Ap

Mun narskuni on anoppi. Välit ollut poikki vuosia. Jokin aika sitten lähetti sähköpostilla viestin, jossa valitteli yksinäisyyttään, välien katkeamista mun lapsiin ja kuinka hänen unelmansa mun lasten kanssa vietetystä ajasta on rikkoutuneet. Että onko olemassa joku syy, kun niin on unihäiriöitäkin ja rinnasta ottaa. Mitään vastuuta ei ottanut, vaan selkeästi syyllisti mua vallitsevasta tilanteesta. Vielä kirjoitin loppuun, että rakentavin terveisin. En kyllä havainnut mitään rakentavaa syyllistämisen ja itsesäälin seasta. En vastannut mitään. En tiedä minkälaisin odotuksin tuo viesti oli mulle lähetetty. Mutta ihan selkeästi tuli ilmi, ettei näe omassa käytöksessä mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta yhtään narsistilta.

T. Narsisti ;)

Ok. :)

Draamasäiliö on tyhjä. Yhteydenotto olisi kuin antaisi pullon alkoholistille.

Vaihda vaikka puhelinnumero mutta älä vastaa IKINÄ!

Vierailija kirjoitti:

Tungen tähän ketjuun kysymään kokemuksia omista tunteista liittyen välien jäädyttämiseen. Pääseekö surusta yli ja lakkaako joskus kysymästä itseltään onko nyt oikeasti kohtuullinen? Itse olen ollut melkein 10 vuotta pitämättä mitään yhteyttä, narsisti joskus harvoin laittaa viestiä tai yrittää soittaa, mutta mitään aikomusta ei ole koskaan enää välejä yrittää paikata.

Mulle välien katkaisu oli vain helpotus. Pelko on kuitenkin jäänyt, että mitä toisen sairas mieli keksii. Vuosiin ei olla oltu yhteyksissä, mutta mustamaalaamista tapahtuu edelleen. Sitä en tiedä, moniko häntä uskoo. On kyllä huonoissa väleissä kaikkien kanssa säännöllisesti, vika tietysti kaikissa muissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta yhtään narsistilta.

Moi aloittajan äiti/isä!

Moi. En ole apn äiti tai isä, vaan narsistisen vanhemman uhri. Ei käyttäydy ollenkaan noin. On paljon kierompi ja aivan liian ylimielinen ja omahyväinen nöyrtyäkseen tuollaiseen käytökseen jossa pommitetaan viestein jotain *askaa toiselle. Manipuloi ja yrittää hallita toki muuten. En ole tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Tungen tähän ketjuun kysymään kokemuksia omista tunteista liittyen välien jäädyttämiseen. Pääseekö surusta yli ja lakkaako joskus kysymästä itseltään onko nyt oikeasti kohtuullinen? Itse olen ollut melkein 10 vuotta pitämättä mitään yhteyttä, narsisti joskus harvoin laittaa viestiä tai yrittää soittaa, mutta mitään aikomusta ei ole koskaan enää välejä yrittää paikata.

Itselläni kesti pahin suruvaihe muutamasta viikosta reiluun kuukauteen, yllätyin itsekin sen voimakkuudesta.

Välejä oli jäädytetty ennenkin, mutta silloin mentiin niin pahasti yli, ettei paluuta enää ollut. Toisaalta tiesin, että minun on suojeltava itseäni, äitini ei sitä tekisi. Hän olisi valmis vaikka kivittämään mut kauppatorilla, jos hänen maineen pelastaminen sitä vaatisi :D Toisaalta suruvaihekin kielii mielestäni terveestä itsereflektiosta ja toisaalta narsistin lapsi on ehdollistettu syyllistymään kaikesta eli siinäkin saa pitää varansa ettei liikaa jää analysoimaan omaa syyllisyyttään. Haluan uskoa, että kukaan ei ihan hepposin perustein välejään vanhempaan katko tai ei ainakaan kovin moni. Narsistin lapsi on ollut koko ikänsä vanhempansa hännystelijä, hovinarri ja tunteiden tulkki, jolle jää pelkkä luu käteen ja syyllisen rooli muidenkin silmissä..hänhän on sentään sun vanhempi. Mutta sisällään sen tietää kun on aika, kun ei enää jaksa milligrammakaan sitä, mitä on vuosikausia sietänyt.

Jaahas, taas yksi narsististoori. Kylläpä niitä riittää nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta yhtään narsistilta.

Moi aloittajan äiti/isä!

Moi. En ole apn äiti tai isä, vaan narsistisen vanhemman uhri. Ei käyttäydy ollenkaan noin. On paljon kierompi ja aivan liian ylimielinen ja omahyväinen nöyrtyäkseen tuollaiseen käytökseen jossa pommitetaan viestein jotain *askaa toiselle. Manipuloi ja yrittää hallita toki muuten. En ole tekemisissä.

Siinä vaiheessa kun ei ole mitään yhteyksiä ja siten mahdollista tehdä hienovaraista manipulointia, yleensä homma luisuu avoimemmaksi. Ellei sitten narsisti luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Tungen tähän ketjuun kysymään kokemuksia omista tunteista liittyen välien jäädyttämiseen. Pääseekö surusta yli ja lakkaako joskus kysymästä itseltään onko nyt oikeasti kohtuullinen? Itse olen ollut melkein 10 vuotta pitämättä mitään yhteyttä, narsisti joskus harvoin laittaa viestiä tai yrittää soittaa, mutta mitään aikomusta ei ole koskaan enää välejä yrittää paikata.

Olen melkein 15 vuotta ollut vuoroin surullinen, vuoroin vihainen, välillä kyseenalaistan kaikki tapahtumat ja oman muistini. Ja etenkin kun tiedän vanhempieni elävän viimeisiä vuosiaan, mietin olenko kohtuuton. Syyllistyähän osaan ihan mistä vaan, siitä on vanhemmat pitäneet huolen.

Mutta tiedän myös, että oma elämäni alkoi vasta kun laitoin välit poikki. Se kaikki tunnevellominen on sen hinta, että on oma elämä, oma perhe, oma työ jne. Kun välit vielä olivat, olin vain vanhemman varjo ja toteutin tämän unelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta yhtään narsistilta.

Moi aloittajan äiti/isä!

Moi. En ole apn äiti tai isä, vaan narsistisen vanhemman uhri. Ei käyttäydy ollenkaan noin. On paljon kierompi ja aivan liian ylimielinen ja omahyväinen nöyrtyäkseen tuollaiseen käytökseen jossa pommitetaan viestein jotain *askaa toiselle. Manipuloi ja yrittää hallita toki muuten. En ole tekemisissä.

Siinä vaiheessa kun ei ole mitään yhteyksiä ja siten mahdollista tehdä hienovaraista manipulointia, yleensä homma luisuu avoimemmaksi. Ellei sitten narsisti luovuta.

Siinä vaiheessa hän tuli koti ovelleni ja teki paljon muutakin.

Kyllä te täällä teette noita "narsisti" diagnooseja todella helposti, todellinen narsisti vanhemmpi ei ole koskaan ollut lapseensa yhteydessä, kuten isäni, varma psyko!