Lue keskustelun säännöt.
Onko teidät jätetty niin että toinen ei suostu puhumaan asiasta ollenkaan?
Suruperhonen
31.08.2022 |
Minulle kävi näin. Yhtenä päivänä toinen vaan käytännössã lakkasi vastaamasta viesteihin. Eikä kyseessä ole siis mikään parin tapaamisen tinder-kaveri vaan paljon pitempi suhde, vaikka emme yhdessä asuneetkaan vielä. Eikä meillä ollut mitään riitaa tms ennenkuin tämä tapahtui, päinvastoin.
Netistä olen lukenut asiasta, että tälläistä tapahtuu ihmisille jopa avioliitossa. Että se on henkistä väkivaltaa ja monella voi mennä jopa vuosikausia toipua asiasta, jos nyt koskaan täysin toipuvat (hylkäämisen trauma seuraa mukana seuraaviin suhteisiin jne). Tuntuu niin pahalta, yhtenä päivänä olla rakastettu ja seuraavana päivänä toinen käyttäytyy niinkuin et olisi mitään 😭
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Mutta paljon mieluummin tulisin jätetyksi tuolla tavalla kuin niin, että suolletaan jotain p*skaa kuinka kiva ihminen olet ja kuinka hyvä sun seurassa on olla, ja silti ei haluta enää koskaan nähdä silmissä.
Olisin tosi tyytyväinen jos mulle sanoisi suoraan, että olet ruma, läski, ällöttävä ja tyhmä ihminen, koska sehän se totuus on. Ei kukaan halua kivaa ihmistä ulos elämästä.Niin sitä vaihtoehtoahan ei ole, että sanoisi tämä suhde ei toimi, haluan eron. Ei ole kuin tuollainen sadistinen ja epämääräinen tapa erota. Erotessa ei aleta selittää miten kiva toinen on. Ihmiset eroaa siksi kun suhteessa ei halua olla, oli toinen miten kiva tahansa. Vaikutat sen verran epävakaalle martyyrille, että ihmiset taitaa pelätä olla rehellisiä sinulle kun pääsi sisällä kaikki kiihtyy nollasta sataan.
No mulla ei ole kokemusta sellaisesta. Ainoastaan tästä, että kehutaan minut maasta taivaisiin. Eli kyllä, osa ihmisistä todellakin kertoo jättämisen yhteydessä miten kiva toinen on. Pointtini oli että kuulisin ennemmin totuuden, oli se millainen tahansa. Ja jos vaihtoehtona on valehteleminen tai katoaminen sanaa sanomatta, ennemmin sitten jälkimmäinen.
Olen itse asiassa keskivertoa rauhallisempi ihminen enkä kovin usein suutu mistään. Mutta valehteleminen ja vedättäminen ovat asioita, joita en voi sietää.Totuus nyt kuitenkaan ei ole se että sinä olet hirveä ja ruma ja kaikkea, vaan se että se toinen ei halua olla sinun kanssasi. Mitä teet syillä, kun ne pätevät vain hänen kohdallaan? Ymmärrän että halutaan syy sille miksi mahtavien treffien ja ihanan aloituksen jälkeen yhtäkiiä toinen vetäytyy, mutta en pidättelisi hengitystä odottellessani rehellistä vastausta, koska se rehellinen vastaus yleensä asettaa tämään jättäjän huonoon valoon.
No eikös sen kuuluisi kantaa se vastuunsa siitä huonosta valosta, kun on ihan itse niin toiminut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme exän kanssa yhdessä yli 10 vuotta, hän jäi kiinni suhteesta työkaverinsa kanssa. Tsekkasin exän puhelimen, kun puhelin oli kulkenut niin tiiviisti exän mukana muutaman kuukauden ja pitkiä puheluita meidän pihalla. Kysyin sitten, että oliko hänellä toinen nainen ja exä itkien vastasi, että kyllä ja hän ei näe suhteellamme enää tulevaisuutta. Vastasin, että selvä ja eihän tässä sitten muuta kuin erotaan. Sitten vain talo myyntiin ja etsin itselleni asunnon. Meillä ei ollut lapsia.
Exä järkyttyi kun asiat tapahtuivat niin nopeasti enkä halunnut puhua enää meistä, vaan pelkästään eroon liittyvistä käytännön järjestelyistä eli vaikka edunsaajien vaihtamiset henkivakuutukseen. Ei minua kiinnostanut hänen uudet tulevaisuuden suunnitelmat. Tiesin, miksi hän oli hakeutunut uuteen suhteeseen, koska minulla oli ollut huomio toisaalla, isäni sairastuessa vakavasti ja ennuste oli huono.
Katsoin exän toiminnan lojaaliuden puutteeksi, oma rakkaus oli jo vuosien varrella laimentunut ja päätin kääntää katkaisijasta ja lopettaa kokonaan rakastamasta häntä. En siis halunnut puhua miksi ja mitä, koska energiat olivat vähissä ja minun piti repäistä itseni irti etten hajoaisi.
En ole puhunut exän kanssa sanaakaan meidän erosta mutta jos törmätään sattumalta niin ollaan pystytty vaihtamaan kuulumisia melko hyvin. Kummallakin on uudet parisuhteet ja ihmiset, joihin tutustuimme sitten reilusti myöhemmin eron jälkeen.
En kadu parisuhdettamme tai eroamme, se nyt meni niin. Kun ei ole yhtä totuutta miksi kävi kuin kävi niin puhuessa kumpikin kertoo vain oman mielipiteensä tai toinen kertoo erosta itselleen paremman version, tai välit ovat niin tulehtuneet ettei keskustelu onnistu. En halua mitään terapeuttia koska aika paransi haavat ja osaan itsekin terapioida itseni. Exälle taas en katsonut olevani velkaa, olin niin loukkaantunut. Ehkä nyt olen parempi ja ymmärtäväisempi, keskustelevampi ihminen mutta tilanne meni jo.
Toi on ihan kamala tilanne ja ihan oikein toimittu. Tehän erositte etkä vain kadonnut paikalta. Tämä keskustelu on rönsynnyt katoamisesta keskustelun tasoon. Ap:n tyyppi siis katosi, kuten monen muunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan, 20v avioliittoa, kertoi kyllä syyn, minä en rakastanut häntä, tuo oli niin tyrmistyttävä etten osannut sanoa ensin mitään, hän määräsi mitä minä tunnen.
Kun olisin halunnut keskustella, hän kertoi vain että oli päätöksensä tehnyt.
Oikeastaan en ole koskaan asiasta toipunut, aikaa on 15v, elänyt olen eteenpäin, mutta taustalta aina välillä tulee syvä suru niistä 20v, jotka tuntuvat perustuvan valheeseen.Kysyn nyt mitä kohteliaimmin, että miten miehen olisi pitänyt sinusta erota ettet edelleen ajattelisi noin? Vai eikö siis olisi saanut erota ollenkaan?
Tämä on jännä, että toiset eivät tajua. Kysyn sinulta nyt kohteliaimmin, että onko sinulla vaikeuksia ihmissuhteissasi ja onko sinulla narsistisia piirteitä vahvasti tai muuta tunnepuolen vajetta? Meinasn jos on, et voikaan ymmärtää. Olet siinä mielessä syyntakeeton. Kuitenkin jotta et olisi kusipää, sinun tulisi vaan uskoa, kun toiset sanovat, kun itseltäsi puuttuu ne sen asian ruuvit päästä.
Onpas melkoisen aiheeton hyökkäys kun jotain asiaa ihmetellään. Alkaa selviämään kyllä miksi se mies lähti, ehkä tällaisia on tullut suhteessa useinkin.
Niskakarvat nousi pystöön, kun muistutti niin yhtä exää jolla oli sama tyyli. Kun ihmettelin vilpittömästi jotain asiaa niin toinen raivostui ja antoi palaa täysillä. Se oli hänen tyylinsä keskustella asioista. Minä en sitä enää jaksanut ja voin arvata että hänen mielestään olen nyt se paska narsku.
Olen tässäkin keskustelussa oppinut taas että narskut kuulemma syyttää aina toista osapuolta ja se kuuluu narskun toimintatapoihin. Että... Tuota... Niin...
en tiedä, joskus tuntuu joidenkin ihmisten kanssa, että heille tuntuu tulevan aina kaikki yllätyksenä. Kerron nyt esimerkkejä: teinipoika ei ole ikinä kuullutkaan siitä, että leirille pitäisi ottaa uimahousut, vaikka olen muistuttanut pakattavista tavaroista 3 kertaa. Sitten suuttuu tietenkin äidille kun ne puuttuu laukusta. Äitini väittää, etten ole koskaan maininnutkaan lähteväni tulevalla viikolla työmatkalle ja ehtii jo suunnitella kahvittelureissua luokseni. Asiasta on jopa whatsapp viesti todisteena, että siitä on puhuttu jo.
Ja aivan samalla lailla ex-mieheni mielestä en ollut riittävästi yrittänyt ennen eroa, siis kertonut selvästi, että ärsyttää juopottelu ja että tunnen, ettei hän arvosta mitään mitä minä teen yhteiseksi hyväksi kun hän sentään rakensi talon. Jännä sinänsä, että molemmista asioista oli keskustelemasta päästyä keskusteltu ja hän oli jopa pyytänyt kännisekoiluaan anteeksi viimeksi ihan muutama kk ennen kuin ilmoitin erohalustani. Yhtäkaikki, hänelle jäi olo, että erosin liian kevyesti, en antanut hänelle mahdollisuutta muuttua ja minulla ei ollut mitään järkevää syytä eroon. Vieraissa naisissa käymisetkin oli pari vuotta ennen eroa, joten niillä ei hänen mielestään ollut enää edes mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Avovaimoni häipyi työmatkani aikana tavaroineen yhteisestä kodistamme. Mitään yhteystietoja ei jättänyt, ja viestikanavissa esti minut. Yhteisten ystävien kautta sain lopulta selville, missä hän on, mutta edelleenkään hän ei ole suostunut avaamaan lähtönsä syitä. Aikaa tästä on jo lähemmäs 10 vuotta, mutta edelleenkään en ole halunnut uutta suhdetta.
M41
Ystäväni teki noin miehelleen. He olivat varanneet 2vk ulkomaanmatkan, ja viittä vaille ennen lähtöä ystäväni perui lähtönsä, ja ehdotti että mies ottaisi kaverinsa mukaan. Mies oli suutahtanut, mutta lähti kaverinsa kanssa kun lippukin oli jo olemassa.
Kun mies palasi reissusta, oli ystäväni häipynyt yhteisestä kodista (avopari), ja estänyt kaikissa kanavissa.
Mistähän mahtaa johtua, ettei jätetty ole välttämättä valmis sitoutumaan enää tällaisen tempauksen jälkeen parisuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Minulla oli jonkun viikon suhde erääseen mieheen. Kerran vaan lähti enkä sen jälkeen kuullut hänestä sanaakaan enää koskaan. Ei oltu puhuttu seurustelusta mutta kuitenkin meillä oli ihan ok yhdessä. Oli juuri eronnut pitkästä suhteesta. Kun lähti niin sain tietää mutkain kautta että oli löytänyt taas uuden lähes heti.
Jälkikäteen ymmärrän tilanteensa mutta olisi ollut kohteliasta sanoa edes pari sanaa tai laittaa vaikka tekstiviesti tms.
Ei ollut mikään huijari vaan asiansa hoitava mies.
Mulla oli parin kuukauden tiivis tapailusuhde, jonka nainen lopetti tuosta vain. En ikinä saanut minkäänlaista selitystä, viimeisellä tapaamiskerralla puhuttiin kuitenkin tulevaisuudensuunnitelmista. Tuli tuossa tietenkin myöhemmin v*tutuksen seassa mieleen, että ehkä väistin luodin.
Poikaystävä katosi kuin tuhka tuuleen ollessani raskaana. Yksinkertaisesti ei vain enää vastannut/soittanut takaisin. (ei asuttu yhdessä) Seuraavan kerran juteltiin vuosien päästä kun halusi tutustua lapseensa, ja on nykyään ihan semi-kunnollinen isä teini-ikäiselle lapselleen. Tässä oli mielenterveysasioita mukana, mutta silti vieläkin tuntuu käsittämättömältä miten joku voi toimia noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävä katosi kuin tuhka tuuleen ollessani raskaana. Yksinkertaisesti ei vain enää vastannut/soittanut takaisin. (ei asuttu yhdessä) Seuraavan kerran juteltiin vuosien päästä kun halusi tutustua lapseensa, ja on nykyään ihan semi-kunnollinen isä teini-ikäiselle lapselleen. Tässä oli mielenterveysasioita mukana, mutta silti vieläkin tuntuu käsittämättömältä miten joku voi toimia noin.
Fiksu tyyppi, skippasi sen vaikeimman osuuden lapsen kasvatuksessa ja asteli valmiiseen pöytään.
Kerran on tapahtunut niin, että olin seurustellut useamman kuukauden jonkun miehen kanssa ja me suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta sekä sitä, että muuttaisimme yhteen. Sitten hän kerran vain lopetti yhteydenpidon kuin seinään eikä enää ottanut yhteyttä eikä vastannut viesteihin eikä puheluihin. Sitä ennen olin hänelle muka juuri se oikea kumppani, mutta sitten ihan yllättäen hän jätti minut täysin huomiotta ja myöhemmin sain kuulla, että hän oli silloin alkanut suhteeseen jonkun toisen miehen kanssa. Me kaksi siis olimme molemmat miehiä, joiden piti ainakin minusta olla parisuhteessa, mutta ihan yllättäen hän olikin suhteessa jonkun toisen miehen kuin minun kanssa. Olin itse silloin noin 27v ja todella ihmeissäni, että se toinen joka oli itse reilut 40v ihan yllättäen jätti minut toisen miehen takia ja oli sen jälkeen kuin minua ei olisi ollut olemassa. Omien sanojensa mukaan hän oli vielä itse kokenut saman, että hänet oli samalla tapaa jätetty ja kuinka kamala tilanne se hänelle oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies otti kuin ottikin yhteyttä viestillä. Pahoitteli ja antoi jonkinlaisen selityksen. Johon vastasin aika tiukasti takaisin. Siihen taas en saanut enää mitään vastausta...
No, kai sain jonkinlaisen closuren tähän nyt lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Mutta paljon mieluummin tulisin jätetyksi tuolla tavalla kuin niin, että suolletaan jotain p*skaa kuinka kiva ihminen olet ja kuinka hyvä sun seurassa on olla, ja silti ei haluta enää koskaan nähdä silmissä.
Olisin tosi tyytyväinen jos mulle sanoisi suoraan, että olet ruma, läski, ällöttävä ja tyhmä ihminen, koska sehän se totuus on. Ei kukaan halua kivaa ihmistä ulos elämästä.Niin sitä vaihtoehtoahan ei ole, että sanoisi tämä suhde ei toimi, haluan eron. Ei ole kuin tuollainen sadistinen ja epämääräinen tapa erota. Erotessa ei aleta selittää miten kiva toinen on. Ihmiset eroaa siksi kun suhteessa ei halua olla, oli toinen miten kiva tahansa. Vaikutat sen verran epävakaalle martyyrille, että ihmiset taitaa pelätä olla rehellisiä sinulle kun pääsi sisällä kaikki kiihtyy nollasta sataan.
No mulla ei ole kokemusta sellaisesta. Ainoastaan tästä, että kehutaan minut maasta taivaisiin. Eli kyllä, osa ihmisistä todellakin kertoo jättämisen yhteydessä miten kiva toinen on. Pointtini oli että kuulisin ennemmin totuuden, oli se millainen tahansa. Ja jos vaihtoehtona on valehteleminen tai katoaminen sanaa sanomatta, ennemmin sitten jälkimmäinen.
Olen itse asiassa keskivertoa rauhallisempi ihminen enkä kovin usein suutu mistään. Mutta valehteleminen ja vedättäminen ovat asioita, joita en voi sietää.Totuus nyt kuitenkaan ei ole se että sinä olet hirveä ja ruma ja kaikkea, vaan se että se toinen ei halua olla sinun kanssasi. Mitä teet syillä, kun ne pätevät vain hänen kohdallaan? Ymmärrän että halutaan syy sille miksi mahtavien treffien ja ihanan aloituksen jälkeen yhtäkiiä toinen vetäytyy, mutta en pidättelisi hengitystä odottellessani rehellistä vastausta, koska se rehellinen vastaus yleensä asettaa tämään jättäjän huonoon valoon.
No eikös sen kuuluisi kantaa se vastuunsa siitä huonosta valosta, kun on ihan itse niin toiminut?
Hä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhdetta päätettäessä / suhteen päättyessä, olisi fiksua käydä jonkinlainen de-briefing tai muu jälkipalaveri siitä MIKSI näin käy, suostumatta tai ryhtymättä kuitenkaan minkäänlaiseen inttämiseen tai kuuntelemaan lupauksia halusta muuttua. -Ja juuri tämä kohtaaminen on se asia jota jättäjä pelkää. Ilman minkäänlaista ilmoitusta kuvasta poistuva "ghostaaja" on pelkuri joka ei halua kohdata ikävää tilannetta, vaan naristisia luonteenpiirteitä omaavana huolehtii vain omasta hyvinvoinnistaan poistuessaan ilman keskustelua.
Itselleni kävi niin, että en saanut aviopuolisoltani minkäänlaista selvitystä syistä jotka johtiva liittomme päättymiseen. Hän ei myöskään suostunut perheneuvolaan tai pariterapiaan kertomaan syistään. Hän vain haluisi katkaista avioliittomme. Meni monta vuotta, 4-5, ennen kuin sain hänet eromme jälkeen lähtemään mukaani lounalle jossa hän kertoi todelliset syyt ja omat vaikuttimensa. Minut tuo lounastapaaminen rauhoitti ja poisti mielestäni ja sydämmeltäni suuren taakan ymmärrettyäni mistä oli kysymys.
Omasta kokemuksesta oppineena olen ottanut sen tavan, että vaikka olisin vain nettideittailut jotain ihmistä vain yhden kerran, kiitän tapaamisesta, ja jos en halua tavata uudelleen, kerron sen mahdollisimman kohtelian ja varovaisin sanankääntein, että en jättäisi ketään "langoille roikkumaan", vaan vapauttaisin mielummin uusiin seikkailuihin.
Aikuisuuteen kuuluu vastuun kantaminen omista teoista, myös ihmissuhteissa. Suhteen päättäminen oikein ja asiallisesti on todellista vastuun kantamista. Katoaminen, "ghostaaminen" on itsekästä narsismia.
Tämä on niin totta! Kyllä myös sen toisen osapuolen pitää saada tietää, että toinen haluaa lopettaa suhteen. Muutenhan kaikki jää ilmaanitselleni kun mies ghostasi vielä tänä päivänäkin mietin miksi? Minä ainakin haluan closure, jättää asia taakseni ja mennä eteenpäin. Vain raukkamaiset säälittävät ihmiset ghostaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan, 20v avioliittoa, kertoi kyllä syyn, minä en rakastanut häntä, tuo oli niin tyrmistyttävä etten osannut sanoa ensin mitään, hän määräsi mitä minä tunnen.
Kun olisin halunnut keskustella, hän kertoi vain että oli päätöksensä tehnyt.
Oikeastaan en ole koskaan asiasta toipunut, aikaa on 15v, elänyt olen eteenpäin, mutta taustalta aina välillä tulee syvä suru niistä 20v, jotka tuntuvat perustuvan valheeseen.Kysyn nyt mitä kohteliaimmin, että miten miehen olisi pitänyt sinusta erota ettet edelleen ajattelisi noin? Vai eikö siis olisi saanut erota ollenkaan?
Tämä on jännä, että toiset eivät tajua. Kysyn sinulta nyt kohteliaimmin, että onko sinulla vaikeuksia ihmissuhteissasi ja onko sinulla narsistisia piirteitä vahvasti tai muuta tunnepuolen vajetta? Meinasn jos on, et voikaan ymmärtää. Olet siinä mielessä syyntakeeton. Kuitenkin jotta et olisi kusipää, sinun tulisi vaan uskoa, kun toiset sanovat, kun itseltäsi puuttuu ne sen asian ruuvit päästä.
Onpas melkoisen aiheeton hyökkäys kun jotain asiaa ihmetellään. Alkaa selviämään kyllä miksi se mies lähti, ehkä tällaisia on tullut suhteessa useinkin.
Niskakarvat nousi pystöön, kun muistutti niin yhtä exää jolla oli sama tyyli. Kun ihmettelin vilpittömästi jotain asiaa niin toinen raivostui ja antoi palaa täysillä. Se oli hänen tyylinsä keskustella asioista. Minä en sitä enää jaksanut ja voin arvata että hänen mielestään olen nyt se paska narsku.
Se, että sinun pitää sitä vilpittömyyttä niin kovin todistella, kertoo siitä, että et ehkä kuitenkaan ole niin vilpitön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme exän kanssa yhdessä yli 10 vuotta, hän jäi kiinni suhteesta työkaverinsa kanssa. Tsekkasin exän puhelimen, kun puhelin oli kulkenut niin tiiviisti exän mukana muutaman kuukauden ja pitkiä puheluita meidän pihalla. Kysyin sitten, että oliko hänellä toinen nainen ja exä itkien vastasi, että kyllä ja hän ei näe suhteellamme enää tulevaisuutta. Vastasin, että selvä ja eihän tässä sitten muuta kuin erotaan. Sitten vain talo myyntiin ja etsin itselleni asunnon. Meillä ei ollut lapsia.
Exä järkyttyi kun asiat tapahtuivat niin nopeasti enkä halunnut puhua enää meistä, vaan pelkästään eroon liittyvistä käytännön järjestelyistä eli vaikka edunsaajien vaihtamiset henkivakuutukseen. Ei minua kiinnostanut hänen uudet tulevaisuuden suunnitelmat. Tiesin, miksi hän oli hakeutunut uuteen suhteeseen, koska minulla oli ollut huomio toisaalla, isäni sairastuessa vakavasti ja ennuste oli huono.
Katsoin exän toiminnan lojaaliuden puutteeksi, oma rakkaus oli jo vuosien varrella laimentunut ja päätin kääntää katkaisijasta ja lopettaa kokonaan rakastamasta häntä. En siis halunnut puhua miksi ja mitä, koska energiat olivat vähissä ja minun piti repäistä itseni irti etten hajoaisi.
En ole puhunut exän kanssa sanaakaan meidän erosta mutta jos törmätään sattumalta niin ollaan pystytty vaihtamaan kuulumisia melko hyvin. Kummallakin on uudet parisuhteet ja ihmiset, joihin tutustuimme sitten reilusti myöhemmin eron jälkeen.
En kadu parisuhdettamme tai eroamme, se nyt meni niin. Kun ei ole yhtä totuutta miksi kävi kuin kävi niin puhuessa kumpikin kertoo vain oman mielipiteensä tai toinen kertoo erosta itselleen paremman version, tai välit ovat niin tulehtuneet ettei keskustelu onnistu. En halua mitään terapeuttia koska aika paransi haavat ja osaan itsekin terapioida itseni. Exälle taas en katsonut olevani velkaa, olin niin loukkaantunut. Ehkä nyt olen parempi ja ymmärtäväisempi, keskustelevampi ihminen mutta tilanne meni jo.
Mutta eihän teidän eronne tapahtunut niin että toinen olisi jäänyt ihmettelemään, mihin toinen katosi ja miksi ei saa esim puhelimella kiinni tms Tai edes , että miksi ero tuli, sehän oli hyvinkin selvä.
Meillä aviomies ja lasten biologinen isä vaan katosi. Ei enää vastannut viesteihin eikä puhelimeen. Naapurini kehotti pian jo ottamaan yhteyttä poliisiin jos ei tavoittaminen onnistu. Sain hänet viimein kiinni työpaikan puhelimen kautta. Sitten selvisi että haluaa erota ja on toinen nainen odottamassa jo. Lapsia ei tavannut kuukausiin. Oli aikeissa hylätä lapset kokonaan, mutta sain puhuttua että tapaa joskus. Tapaamisia on pari hassua vuodessa. Meillä on uusi perhe, isäpuoli lapsilla ja kaikki jo onneksi hyvin. Aikaa meni toipumiseen tuosta niin minulla kuin lapsilla. Ei vieläkään ymmärretä miksi kaikki tapahtui, oliko hänellä vain kyseessä kyllästyminen perheenisän rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan, 20v avioliittoa, kertoi kyllä syyn, minä en rakastanut häntä, tuo oli niin tyrmistyttävä etten osannut sanoa ensin mitään, hän määräsi mitä minä tunnen.
Kun olisin halunnut keskustella, hän kertoi vain että oli päätöksensä tehnyt.
Oikeastaan en ole koskaan asiasta toipunut, aikaa on 15v, elänyt olen eteenpäin, mutta taustalta aina välillä tulee syvä suru niistä 20v, jotka tuntuvat perustuvan valheeseen.Kysyn nyt mitä kohteliaimmin, että miten miehen olisi pitänyt sinusta erota ettet edelleen ajattelisi noin? Vai eikö siis olisi saanut erota ollenkaan?
Tämä on jännä, että toiset eivät tajua. Kysyn sinulta nyt kohteliaimmin, että onko sinulla vaikeuksia ihmissuhteissasi ja onko sinulla narsistisia piirteitä vahvasti tai muuta tunnepuolen vajetta? Meinasn jos on, et voikaan ymmärtää. Olet siinä mielessä syyntakeeton. Kuitenkin jotta et olisi kusipää, sinun tulisi vaan uskoa, kun toiset sanovat, kun itseltäsi puuttuu ne sen asian ruuvit päästä.
Onpas melkoisen aiheeton hyökkäys kun jotain asiaa ihmetellään. Alkaa selviämään kyllä miksi se mies lähti, ehkä tällaisia on tullut suhteessa useinkin.
Niskakarvat nousi pystöön, kun muistutti niin yhtä exää jolla oli sama tyyli. Kun ihmettelin vilpittömästi jotain asiaa niin toinen raivostui ja antoi palaa täysillä. Se oli hänen tyylinsä keskustella asioista. Minä en sitä enää jaksanut ja voin arvata että hänen mielestään olen nyt se paska narsku.
Se, että sinun pitää sitä vilpittömyyttä niin kovin todistella, kertoo siitä, että et ehkä kuitenkaan ole niin vilpitön.
Älä viitsi. Vaikken olisi maininnut vilpittömyyttä niin minun syynihän se naisen hermostuminen olisi ollut kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Minulla oli jonkun viikon suhde erääseen mieheen. Kerran vaan lähti enkä sen jälkeen kuullut hänestä sanaakaan enää koskaan. Ei oltu puhuttu seurustelusta mutta kuitenkin meillä oli ihan ok yhdessä. Oli juuri eronnut pitkästä suhteesta. Kun lähti niin sain tietää mutkain kautta että oli löytänyt taas uuden lähes heti.
Jälkikäteen ymmärrän tilanteensa mutta olisi ollut kohteliasta sanoa edes pari sanaa tai laittaa vaikka tekstiviesti tms.
Ei ollut mikään huijari vaan asiansa hoitava mies.
Nykyaikana sitoutuminen pitkäksi aikaa yhteen ja samaan ihmiseen on valitettavasti harvinaista. Sekä se, että asiat hoidettaisiin niin kuin aikuiset hoitavat eli kommunikoitaisiin asiat halki, poikki ja pinoon.
Sen sijaan vaan mennään ja tullaan miten huvittaa eikä mitään vastuuta oteta.
Ja sen haluan sanoa vielä aloittajalle, että ei se välttämättä ole tarkoituksellista henkistä väkivaltaa toiselta osapuolelta, vaikka toinen niin kokee. Moni ei vain tule ajatelleeksi asioita laajemmassa perspektiivissä vaan toimii kuten itsestä parhaalta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
On ja tämä tapaus kyllä vähän hävettää itseänikin. Parikymppisenä seurustelin vähän aikaa yhden miehen kanssa, olin tosi ihastunut. Ei meillä mitään vakavaa ollut, mutta kuitenkin vietettiin paljon aikaa yhdessä, suunniteltiin yhteistä kesälomareissua jne. Kunnes kerran sitten, kun lähdin hänen luotaan kotiin, en kuullut hänestä enää mitään. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin, ei vaikka miten anelin, että ilmoittaisi edes olevansa kunnossa (aikana ennen whatsappia, josta voi katsoa milloin toinen on ollut viimeksi paikalla). Meni tosi pitkään "toipua" tästä ja kyllä tuollainen ghostaus on vaikuttanut myös muihin parisuhteisiini.
Nyt se hävettävä osuus. Nyt olemme yli nelikymppisiä, ja tämä mies laittoi mulle viestiä Facebookin kanssa talvella. Kyseli kuulumisia jne ja siinä viestejä vaihdellessamme tunsin sen saman "yhteyden" (niin typerää kuin se olikin), jonka kuvittelin meillä aiemmin olevan. Hän näytti myös kuvissaan todella hyvältä. Ja olemme molemmat eronneet pitkistä parisuhteista, joten lopulta hän kysyi nähtäsiinkö. Epäröin, ja sanoinkin aluksi ei, mutta muutin sitten mieleni, kun hän osasi olla vakuuttava ja vaikutti hyvin kiinnostuneelta. Olin myös tuntenut oloni yksinäiseksi ja kaipasin läheisyyttä. Ajattelin, että hän on varmasti kasvanut ihmisenä eikä toista kertaa tekisi yhtä ilkeää temppua. No, käytiin kävelyllä, juteltiin tuntikausia, tuntui, että juteltavaa riittää ja kivaa oli. Suudeltiinkin lopuksi. Menin kotiin noilta treffeiltä täynnä intoa ja toiveikkuutta. Ja tadaa, miehestä ei koskaan enää kuulunut mitään. Tai no, laitoin treffien jälkeen hänelle viestiä, että mitkä fiilikset jäi ja siihen hän vastasi silleen innottomasti, että "oli kiva nähdä" ja sen jälkeen ei enää mitään. Sen verran fiksumpi olin kuin ensimmäisellä kerralla, etten ruvennut pommittamaan viesteillä. Monet kerrat olen noiden treffien jälkeen miettinyt, että mikä minussa oli niin vastenmielistä, ettei hän halunnutkaan enää nähdä uudestaan, sanoinko jotain väärin, enkö vastannut ulkonäköodotuksia vai mitä ihmettä. Itsetuntokin siinä kärsi, vaikka luultavasti vika on vain ja ainoastaan siinä miehessä.
Saa nähdä ottaako taas kahdenkymmenen vuoden jälkeen yhteyttä...
Elämässään hukassa oleva henkinen pikkupoika, joka etsii itseään eri naisten kautta, mutta joka todennäköisesti ei osaa/uskalla tutkia omaa sisintään. Tämä on miehille varsinkin hyvin tyypillistä (varmasti myös naisissakin esiintyy tätä) toimintaa, ettei haluta käsitellä ikäviä asioita, koska se vaatii vaivannäköä ja vaivannäkö on ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan, 20v avioliittoa, kertoi kyllä syyn, minä en rakastanut häntä, tuo oli niin tyrmistyttävä etten osannut sanoa ensin mitään, hän määräsi mitä minä tunnen.
Kun olisin halunnut keskustella, hän kertoi vain että oli päätöksensä tehnyt.
Oikeastaan en ole koskaan asiasta toipunut, aikaa on 15v, elänyt olen eteenpäin, mutta taustalta aina välillä tulee syvä suru niistä 20v, jotka tuntuvat perustuvan valheeseen.Kysyn nyt mitä kohteliaimmin, että miten miehen olisi pitänyt sinusta erota ettet edelleen ajattelisi noin? Vai eikö siis olisi saanut erota ollenkaan?
Tämä on jännä, että toiset eivät tajua. Kysyn sinulta nyt kohteliaimmin, että onko sinulla vaikeuksia ihmissuhteissasi ja onko sinulla narsistisia piirteitä vahvasti tai muuta tunnepuolen vajetta? Meinasn jos on, et voikaan ymmärtää. Olet siinä mielessä syyntakeeton. Kuitenkin jotta et olisi kusipää, sinun tulisi vaan uskoa, kun toiset sanovat, kun itseltäsi puuttuu ne sen asian ruuvit päästä.
Onpas melkoisen aiheeton hyökkäys kun jotain asiaa ihmetellään. Alkaa selviämään kyllä miksi se mies lähti, ehkä tällaisia on tullut suhteessa useinkin.
Niskakarvat nousi pystöön, kun muistutti niin yhtä exää jolla oli sama tyyli. Kun ihmettelin vilpittömästi jotain asiaa niin toinen raivostui ja antoi palaa täysillä. Se oli hänen tyylinsä keskustella asioista. Minä en sitä enää jaksanut ja voin arvata että hänen mielestään olen nyt se paska narsku.
Se, että sinun pitää sitä vilpittömyyttä niin kovin todistella, kertoo siitä, että et ehkä kuitenkaan ole niin vilpitön.
Samalla logiikalla kun tässä ketjussahan tätä naisten todistelua asiasta jos toisesta on nyt yllin kyllin, ehkeivät olekaan niin viattomia tilanteissaan kuten antavat ymmärtää.
Mulla myös! Hyökätään, eikä vastata ihan viattomaan kysymykseen.