Onko teidät jätetty niin että toinen ei suostu puhumaan asiasta ollenkaan?

Mikä tekee "katoamisesta" henkistä väkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mutta paljon mieluummin tulisin jätetyksi tuolla tavalla kuin niin, että suolletaan jotain p*skaa kuinka kiva ihminen olet ja kuinka hyvä sun seurassa on olla, ja silti ei haluta enää koskaan nähdä silmissä.

Olisin tosi tyytyväinen jos mulle sanoisi suoraan, että olet ruma, läski, ällöttävä ja tyhmä ihminen, koska sehän se totuus on. Ei kukaan halua kivaa ihmistä ulos elämästä.

Ei kukaan halua myös seurustella jokaisen kivan ihmisen kanssa. Ei todellakaan tarvitse solvata asiattomasti, voisi vaan todeta, että mielestäni emme sovi yhteen tms. Ymmärrän sen, että eksällä ei ollut munaa kertoa siitä, että hän lähtee, koska on suoltanut valheita menneet kuukaudet ja sitä ihmistä, jota on esittänyt, ei ole eikä hän jaksa enää esittää sitä. No, olen varmaan läski, ruma ja tyhmä ja siksi hän ei enää jaksa ylläpitää kulissiaan, mutta olennaisin syy on kuitenkin se, että valheen päälle rakenettu suhde ei voi jatkua määräänsä enempää. 

Sen sijaan hän katoaa ja jättää minut epätietoisena miettimään, että mitä ihmettä oikein on tapahtunut. 

Pitkällä tähtäimellä todellakin onni, että jättäminen tapahtui, yhteenmuutto olisi ollut painajainen, mutta sillä on eroa, miten asiat hoidetaan loppuun tai jätetään hoitamatta. 

tästä tuli mieleeni että itse olen pysrkinyt jättämään aina minäpuheella, johon ei toisella ole mitään sanottavaa. Minulla ei ole nyt antaa yhtään enempää tähän suhteeseen/minä en pysty näkemään  suhdettamme niin että tästä olisi tulossa jotain pysyvää, enkä halua pahoittaa mieltäsi/jne.

Jos sanomaani on kyseenalaistettu, niin olen vastannut että tarkoitatko sanoa että minä en tunne itseäni ja tiedä mitä minulla on annettavaa? Olen saanut sinusta aivan erilaisen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Avovaimoni häipyi työmatkani aikana tavaroineen yhteisestä kodistamme. Mitään yhteystietoja ei jättänyt, ja viestikanavissa esti minut. Yhteisten ystävien kautta sain lopulta selville, missä hän on, mutta edelleenkään hän ei ole suostunut avaamaan lähtönsä syitä. Aikaa tästä on jo lähemmäs 10 vuotta, mutta edelleenkään en ole halunnut uutta suhdetta. 

M41

Ystäväni teki noin miehelleen. He olivat varanneet 2vk ulkomaanmatkan, ja viittä vaille ennen lähtöä ystäväni perui lähtönsä, ja ehdotti että mies ottaisi kaverinsa mukaan. Mies oli suutahtanut, mutta lähti kaverinsa kanssa kun lippukin oli jo olemassa. 

Kun mies palasi reissusta, oli ystäväni häipynyt yhteisestä kodista (avopari), ja estänyt kaikissa kanavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mutta paljon mieluummin tulisin jätetyksi tuolla tavalla kuin niin, että suolletaan jotain p*skaa kuinka kiva ihminen olet ja kuinka hyvä sun seurassa on olla, ja silti ei haluta enää koskaan nähdä silmissä.

Olisin tosi tyytyväinen jos mulle sanoisi suoraan, että olet ruma, läski, ällöttävä ja tyhmä ihminen, koska sehän se totuus on. Ei kukaan halua kivaa ihmistä ulos elämästä.

Ei kukaan halua myös seurustella jokaisen kivan ihmisen kanssa. Ei todellakaan tarvitse solvata asiattomasti, voisi vaan todeta, että mielestäni emme sovi yhteen tms. Ymmärrän sen, että eksällä ei ollut munaa kertoa siitä, että hän lähtee, koska on suoltanut valheita menneet kuukaudet ja sitä ihmistä, jota on esittänyt, ei ole eikä hän jaksa enää esittää sitä. No, olen varmaan läski, ruma ja tyhmä ja siksi hän ei enää jaksa ylläpitää kulissiaan, mutta olennaisin syy on kuitenkin se, että valheen päälle rakenettu suhde ei voi jatkua määräänsä enempää. 

Sen sijaan hän katoaa ja jättää minut epätietoisena miettimään, että mitä ihmettä oikein on tapahtunut. 

Pitkällä tähtäimellä todellakin onni, että jättäminen tapahtui, yhteenmuutto olisi ollut painajainen, mutta sillä on eroa, miten asiat hoidetaan loppuun tai jätetään hoitamatta. 

Myönnä pois. Sä olisit halunnut sönköttää sille jotakin ja saada vielä yhden mahdollisuuden.

Kuule, se mahdollisuudesta sönköttäjä on ollut tuo katoaja, joka palasi takaisin ihmettelemään, miksen itkenytkään sen perään vaan annoin sen mennä kyselemättä. 

 

Se, että mietit sitä noin paljon (mietit mikä meni pieleen jne), ertoo kyllä jotain ihan toista.

Se kyllä kertoo susta aika paljon, jos ryhtyisit rakentamaan ihmissuhdetta jonkun kanssa tosissasi ja sitten kun asiat menisi todella rankasti päin mäntyä, et edes miettisi, mitä tapahtui. Minun osaltani asia on kristallinkirkas, hän huijasi minua joka ainoa päivä suhteen ajan ja määräänsä kauempaa siihen ei pysty. Ihan sama olisinko ollut kuinka ihana tai kamala, suhteesta ei olisi voinut tulla pitkää ja pysyvää, koska hän huijasi alusta asti. 

Tämä. Jos joudun eroamaan siksi että toinen valehtelee ja pettää, niin koko suhteelta ihan alusta asti lähtee pohja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mutta paljon mieluummin tulisin jätetyksi tuolla tavalla kuin niin, että suolletaan jotain p*skaa kuinka kiva ihminen olet ja kuinka hyvä sun seurassa on olla, ja silti ei haluta enää koskaan nähdä silmissä.

Olisin tosi tyytyväinen jos mulle sanoisi suoraan, että olet ruma, läski, ällöttävä ja tyhmä ihminen, koska sehän se totuus on. Ei kukaan halua kivaa ihmistä ulos elämästä.

Ei kukaan halua myös seurustella jokaisen kivan ihmisen kanssa. Ei todellakaan tarvitse solvata asiattomasti, voisi vaan todeta, että mielestäni emme sovi yhteen tms. Ymmärrän sen, että eksällä ei ollut munaa kertoa siitä, että hän lähtee, koska on suoltanut valheita menneet kuukaudet ja sitä ihmistä, jota on esittänyt, ei ole eikä hän jaksa enää esittää sitä. No, olen varmaan läski, ruma ja tyhmä ja siksi hän ei enää jaksa ylläpitää kulissiaan, mutta olennaisin syy on kuitenkin se, että valheen päälle rakenettu suhde ei voi jatkua määräänsä enempää. 

Sen sijaan hän katoaa ja jättää minut epätietoisena miettimään, että mitä ihmettä oikein on tapahtunut. 

Pitkällä tähtäimellä todellakin onni, että jättäminen tapahtui, yhteenmuutto olisi ollut painajainen, mutta sillä on eroa, miten asiat hoidetaan loppuun tai jätetään hoitamatta. 

Myönnä pois. Sä olisit halunnut sönköttää sille jotakin ja saada vielä yhden mahdollisuuden.

Kuule, se mahdollisuudesta sönköttäjä on ollut tuo katoaja, joka palasi takaisin ihmettelemään, miksen itkenytkään sen perään vaan annoin sen mennä kyselemättä. 

 

Se, että mietit sitä noin paljon (mietit mikä meni pieleen jne), ertoo kyllä jotain ihan toista.

Se kyllä kertoo susta aika paljon, jos ryhtyisit rakentamaan ihmissuhdetta jonkun kanssa tosissasi ja sitten kun asiat menisi todella rankasti päin mäntyä, et edes miettisi, mitä tapahtui. Minun osaltani asia on kristallinkirkas, hän huijasi minua joka ainoa päivä suhteen ajan ja määräänsä kauempaa siihen ei pysty. Ihan sama olisinko ollut kuinka ihana tai kamala, suhteesta ei olisi voinut tulla pitkää ja pysyvää, koska hän huijasi alusta asti. 

Se sun exäsi ei ollut tosissaan sun suhteen alun perinkään.

Sorry, mutta jonkun piti sanoa sinulle totuus.

Uutinen: Toinen ihminen voi aivan hyvin tosissaan haluta suhteen jossa hän saa valehdella toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mutta paljon mieluummin tulisin jätetyksi tuolla tavalla kuin niin, että suolletaan jotain p*skaa kuinka kiva ihminen olet ja kuinka hyvä sun seurassa on olla, ja silti ei haluta enää koskaan nähdä silmissä.

Olisin tosi tyytyväinen jos mulle sanoisi suoraan, että olet ruma, läski, ällöttävä ja tyhmä ihminen, koska sehän se totuus on. Ei kukaan halua kivaa ihmistä ulos elämästä.

Ei kukaan halua myös seurustella jokaisen kivan ihmisen kanssa. Ei todellakaan tarvitse solvata asiattomasti, voisi vaan todeta, että mielestäni emme sovi yhteen tms. Ymmärrän sen, että eksällä ei ollut munaa kertoa siitä, että hän lähtee, koska on suoltanut valheita menneet kuukaudet ja sitä ihmistä, jota on esittänyt, ei ole eikä hän jaksa enää esittää sitä. No, olen varmaan läski, ruma ja tyhmä ja siksi hän ei enää jaksa ylläpitää kulissiaan, mutta olennaisin syy on kuitenkin se, että valheen päälle rakenettu suhde ei voi jatkua määräänsä enempää. 

Sen sijaan hän katoaa ja jättää minut epätietoisena miettimään, että mitä ihmettä oikein on tapahtunut. 

Pitkällä tähtäimellä todellakin onni, että jättäminen tapahtui, yhteenmuutto olisi ollut painajainen, mutta sillä on eroa, miten asiat hoidetaan loppuun tai jätetään hoitamatta. 

Myönnä pois. Sä olisit halunnut sönköttää sille jotakin ja saada vielä yhden mahdollisuuden.

Kuule, se mahdollisuudesta sönköttäjä on ollut tuo katoaja, joka palasi takaisin ihmettelemään, miksen itkenytkään sen perään vaan annoin sen mennä kyselemättä. 

 

Se, että mietit sitä noin paljon (mietit mikä meni pieleen jne), ertoo kyllä jotain ihan toista.

Se kyllä kertoo susta aika paljon, jos ryhtyisit rakentamaan ihmissuhdetta jonkun kanssa tosissasi ja sitten kun asiat menisi todella rankasti päin mäntyä, et edes miettisi, mitä tapahtui. Minun osaltani asia on kristallinkirkas, hän huijasi minua joka ainoa päivä suhteen ajan ja määräänsä kauempaa siihen ei pysty. Ihan sama olisinko ollut kuinka ihana tai kamala, suhteesta ei olisi voinut tulla pitkää ja pysyvää, koska hän huijasi alusta asti. 

Se sun exäsi ei ollut tosissaan sun suhteen alun perinkään.

Sorry, mutta jonkun piti sanoa sinulle totuus.

Kyllähän mä sen tajuan. Mutta tajuatko sinä, että suhteessa on kaksi ihmistä. Hän huijasi minut rakentamaan suhdetta itsensä kanssa sekä esitti minulle rakentavansa suhdetta kanssani, kunnes tuli se päivä, ettei viitsinyt enää leikkiä. 

Eikö ihminen huomaa tai vaistoa että häntä huijataan? Red Flag-

Tottakai huomaa. Sitten jossain pisteessää. Parisuhdetta ei oikein pysty aloitellakaan jollei ole perusluotto ihmisiin kohdallaan. 

Sisareni teki "näkymättömät ninnit" .

On tehnyt niin muillekin, mm. Anopilleen.

Narsisteja pitääkin juosta karkuun. Narsisti siinä jää itkemään, kun ei voi enää hyväksikäyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suruperhonen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suruperhonen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, mutta minä itse olen tehnyt noin. 

Kahdesti.&nbsp

Molemmilla kerroilla olin jo puhunut ja keskustelluta kaiken mitä minulla oli sanottavaa, tai mitä itse halusin kuunnella.

No minusta tuo on eri asia. Tässä tapauksessa nimenomaan MITÄÄN keskusteluja ei ole käyty. Ei ennen eroa, sen aikana eikä jälkeen. En ole tehnyt mitään mikä uhkaisi meidän suhdetta (käynyt vieraissa, valehdellut tms). Mies ei edes siis jättänyt minua. Hän vain kieltäytyy vastaamasta. Sen verran vastasi ettei jaksa kuunnella tuollaista "vittuilua", kun kirjoitin viestiin että jos ei halua enää seurustella niin olisi sen voinut edes viestillä ilmoittaa.

Ja koskaan ennen mies ei ole puhunut minulle ikävästi, enkä minä hänelle. Tämä kaikki on siis ollut ihan todellinen pommi mitä käyn läpi. Täysin puskista tullutta.

Ymmärrän, mutta kyllä nämäkin erot tulivat miehille puskista. Toinen yritti ottaa yhteyttä veilä kuukausia jälkikäteen, kun lopetin vain yhteydenpidon hänen kanssaan "kuin seinään". En siis tarkoittanut että sinä olisit tehnyt jotain peruuttamatonta, vastasin vain aloiotukseen että on niitä puhumjaan suostumisia ja suostumisia.

Jos toinen on oikeasti kohdellut jotenkin huonosti ja olet sen kertonut, niin ei silloin toki tarvi loputtomiin selitellä. Vaikka toinen esittäisi että ihan puskista kaikki tulee.. sama jos toinen on vaikka väkivaltainen, niin ei silloin tarvitse antaa selityksiä, vaan usein paras on vain lähteä kun voi eikä koskaan ota enää yhteyttä. Mutta ovat tosiaan mielestäni aika eri asioita, pahoinvoivia ja epäterveellisiä suhteita toki kaikki.

Jos on sovittu ettei petetä, ja sitten saa tietää toisen pettäneen, ei siinä lie mitään puhuttavaa oikein enää.

Aivan sama mikä tulee, niin aina asiat puhutaan loppuun, se on turha syyttää toista jos tuntuu että tulee vainotuksi tai muuten väärin kohdelluksi, jos ei ole itse ollut yritystäkään tehdä asian eteen mitään. Huono häviäjä on sellainen joka ei kykene keskustelemaan. Näitä on yllättävän paljon.

Olen joutunut vainotuksi kaksi kertaa, joista toinen oli sellainen että mies ei itse halunnut puida eroa, ja toinen sellainen että siitä puhuttiin uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mutta paljon mieluummin tulisin jätetyksi tuolla tavalla kuin niin, että suolletaan jotain p*skaa kuinka kiva ihminen olet ja kuinka hyvä sun seurassa on olla, ja silti ei haluta enää koskaan nähdä silmissä.

Olisin tosi tyytyväinen jos mulle sanoisi suoraan, että olet ruma, läski, ällöttävä ja tyhmä ihminen, koska sehän se totuus on. Ei kukaan halua kivaa ihmistä ulos elämästä.

Niin sitä vaihtoehtoahan ei ole, että sanoisi tämä suhde ei toimi, haluan eron. Ei ole kuin tuollainen sadistinen ja epämääräinen tapa erota. Erotessa ei aleta selittää miten kiva toinen on. Ihmiset eroaa siksi kun suhteessa ei halua olla, oli toinen miten kiva tahansa. Vaikutat sen verran epävakaalle martyyrille, että ihmiset taitaa pelätä olla rehellisiä sinulle kun pääsi sisällä kaikki kiihtyy nollasta sataan.

No mulla ei ole kokemusta sellaisesta. Ainoastaan tästä, että kehutaan minut maasta taivaisiin. Eli kyllä, osa ihmisistä todellakin kertoo jättämisen yhteydessä miten kiva toinen on. Pointtini oli että kuulisin ennemmin totuuden, oli se millainen tahansa. Ja jos vaihtoehtona on valehteleminen tai katoaminen sanaa sanomatta, ennemmin sitten jälkimmäinen.

Olen itse asiassa keskivertoa rauhallisempi ihminen enkä kovin usein suutu mistään. Mutta valehteleminen ja vedättäminen ovat asioita, joita en voi sietää.

Totuus nyt kuitenkaan ei ole se että sinä olet hirveä ja ruma ja kaikkea, vaan se että se toinen ei halua olla sinun kanssasi. Mitä teet syillä, kun ne pätevät vain hänen kohdallaan? Ymmärrän että halutaan syy sille miksi mahtavien treffien ja ihanan aloituksen jälkeen yhtäkiiä toinen vetäytyy, mutta en pidättelisi hengitystä odottellessani rehellistä vastausta, koska se rehellinen vastaus yleensä asettaa tämään jättäjän huonoon valoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu vaikealta joillain käsittää, että miksi jättäjä kehuisi. Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että eroajalla on heikko itsetunto ja kokee saaneensa liikaa negatiivista palautetta, eikä ole riittävä toiselle. Jos jatkuvasti vaan saa tuntea olevansa kelvoton, niin miksi sellaiseen tilanteeseen jäisi? Voi siitä silloin lähteä, vaikka toisesta tykkäisikin, koska haluaa antaa toiselle vapauden etsiä se parempi tyyppi tilalle joka ei jatkuvasti tuota pettymystä. Ja minkä ihmeen takia toinenkaan haluaisi oikeasti olla ihmisen kanssa, joka jatkuvasti hermostuttaa, suututtaa eikä tee mitään oikein.

Näillä pakonomaisilla sarjasuhteilijoilla, jotka samalla uskottelevat vastapuolelle olevansa tosissaan ja pysyvämmässä suhteessa, on tapana kehua se vastapuoli maasta taivaisiin. Sairaan mielen syitä ja motiiveja voi vain arvailla. Yksi lienee se, että rakkaushuijari ei halua paljastaa kupletin todellista juonta. Toinen on se, että hän haluaa pitää jalan ovenraossa, että p***untarpeessaan tai joskus muuten pitkästyessään voi käydä tsekkaamassa, josko vielä saisi jotain irti kohteesta. 

PLUS etteivät halua saada mulkeron mainetta, kun pitää naista kaataa samassa kylässä ja tinderissä vielä vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Avovaimoni häipyi työmatkani aikana tavaroineen yhteisestä kodistamme. Mitään yhteystietoja ei jättänyt, ja viestikanavissa esti minut. Yhteisten ystävien kautta sain lopulta selville, missä hän on, mutta edelleenkään hän ei ole suostunut avaamaan lähtönsä syitä. Aikaa tästä on jo lähemmäs 10 vuotta, mutta edelleenkään en ole halunnut uutta suhdetta. 

M41

Ystäväni teki noin miehelleen. He olivat varanneet 2vk ulkomaanmatkan, ja viittä vaille ennen lähtöä ystäväni perui lähtönsä, ja ehdotti että mies ottaisi kaverinsa mukaan. Mies oli suutahtanut, mutta lähti kaverinsa kanssa kun lippukin oli jo olemassa. 

Kun mies palasi reissusta, oli ystäväni häipynyt yhteisestä kodista (avopari), ja estänyt kaikissa kanavissa.

Karmeaa.

Suhdetta päätettäessä / suhteen päättyessä, olisi fiksua käydä jonkinlainen de-briefing tai muu jälkipalaveri siitä MIKSI näin käy, suostumatta tai ryhtymättä kuitenkaan minkäänlaiseen inttämiseen tai kuuntelemaan lupauksia halusta muuttua. -Ja juuri tämä kohtaaminen on se asia jota jättäjä pelkää. Ilman minkäänlaista ilmoitusta kuvasta poistuva "ghostaaja" on pelkuri joka ei halua kohdata ikävää tilannetta, vaan naristisia luonteenpiirteitä omaavana huolehtii vain omasta hyvinvoinnistaan poistuessaan ilman keskustelua.

Itselleni kävi niin, että en saanut aviopuolisoltani minkäänlaista selvitystä syistä jotka johtiva liittomme päättymiseen. Hän ei myöskään suostunut perheneuvolaan tai pariterapiaan kertomaan syistään. Hän vain haluisi katkaista avioliittomme. Meni monta vuotta, 4-5, ennen kuin sain hänet eromme jälkeen lähtemään mukaani lounalle jossa hän kertoi todelliset syyt ja omat vaikuttimensa. Minut tuo lounastapaaminen rauhoitti ja poisti mielestäni ja sydämmeltäni suuren taakan ymmärrettyäni mistä oli kysymys.

Omasta kokemuksesta oppineena olen ottanut sen tavan, että vaikka olisin vain nettideittailut jotain ihmistä vain yhden kerran, kiitän tapaamisesta, ja jos en halua tavata uudelleen, kerron sen mahdollisimman kohtelian ja varovaisin sanankääntein, että en jättäisi ketään "langoille roikkumaan", vaan vapauttaisin mielummin uusiin seikkailuihin.

Aikuisuuteen kuuluu vastuun kantaminen omista teoista, myös ihmissuhteissa. Suhteen päättäminen oikein ja asiallisesti on todellista vastuun kantamista. Katoaminen, "ghostaaminen" on itsekästä narsismia.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan, 20v avioliittoa, kertoi kyllä syyn, minä en rakastanut häntä, tuo oli niin tyrmistyttävä etten osannut sanoa ensin mitään, hän määräsi mitä minä tunnen.

Kun olisin halunnut keskustella, hän kertoi vain että oli päätöksensä tehnyt.

Oikeastaan en ole koskaan asiasta toipunut, aikaa on 15v, elänyt olen eteenpäin, mutta taustalta aina välillä tulee syvä suru niistä 20v, jotka tuntuvat perustuvan valheeseen.

Kysyn nyt mitä kohteliaimmin, että miten miehen olisi pitänyt sinusta erota ettet edelleen ajattelisi noin? Vai eikö siis olisi saanut erota ollenkaan?

Mulle on myös käynyt noin. Seurusteltiin noin vuosi ja vielä samalla viikolla oltiin puhuttu yhteenmuutosta. Sitten toinen lähti työmatkalle ja sen jälkeen ei enää vastannut puheluihin, laittoi vain lopulta viestiä, että ei ole enää mitään puhuttavaa. En todellakaan tiedä mitä tapahtui tuossa muutaman päivän aikana, mutta todella munaton tapa jättää ketään. Ihan aikuisia yli kolmekymppisiä kuitenkin molemmat. 

Itsellä tuntuu erosta ylipääseminen jotenkin vaikealta, tuntuu tavallaan, että vaikea käydä läpi asiaa ja miettiä mitä itse voisi tehdä jatkossa toisin, kun ei mitään selitystä saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan, 20v avioliittoa, kertoi kyllä syyn, minä en rakastanut häntä, tuo oli niin tyrmistyttävä etten osannut sanoa ensin mitään, hän määräsi mitä minä tunnen.

Kun olisin halunnut keskustella, hän kertoi vain että oli päätöksensä tehnyt.

Oikeastaan en ole koskaan asiasta toipunut, aikaa on 15v, elänyt olen eteenpäin, mutta taustalta aina välillä tulee syvä suru niistä 20v, jotka tuntuvat perustuvan valheeseen.

Kysyn nyt mitä kohteliaimmin, että miten miehen olisi pitänyt sinusta erota ettet edelleen ajattelisi noin? Vai eikö siis olisi saanut erota ollenkaan?

Tämä on jännä, että toiset eivät tajua. Kysyn sinulta nyt kohteliaimmin, että onko sinulla vaikeuksia ihmissuhteissasi ja onko sinulla narsistisia piirteitä vahvasti tai muuta tunnepuolen vajetta? Meinasn jos on, et voikaan ymmärtää. Olet siinä mielessä syyntakeeton. Kuitenkin jotta et olisi kusipää, sinun tulisi vaan uskoa, kun toiset sanovat, kun itseltäsi puuttuu ne sen asian ruuvit päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan, 20v avioliittoa, kertoi kyllä syyn, minä en rakastanut häntä, tuo oli niin tyrmistyttävä etten osannut sanoa ensin mitään, hän määräsi mitä minä tunnen.

Kun olisin halunnut keskustella, hän kertoi vain että oli päätöksensä tehnyt.

Oikeastaan en ole koskaan asiasta toipunut, aikaa on 15v, elänyt olen eteenpäin, mutta taustalta aina välillä tulee syvä suru niistä 20v, jotka tuntuvat perustuvan valheeseen.

Kysyn nyt mitä kohteliaimmin, että miten miehen olisi pitänyt sinusta erota ettet edelleen ajattelisi noin? Vai eikö siis olisi saanut erota ollenkaan?

Tämä on jännä, että toiset eivät tajua. Kysyn sinulta nyt kohteliaimmin, että onko sinulla vaikeuksia ihmissuhteissasi ja onko sinulla narsistisia piirteitä vahvasti tai muuta tunnepuolen vajetta? Meinasn jos on, et voikaan ymmärtää. Olet siinä mielessä syyntakeeton. Kuitenkin jotta et olisi kusipää, sinun tulisi vaan uskoa, kun toiset sanovat, kun itseltäsi puuttuu ne sen asian ruuvit päästä.

Onpas melkoisen aiheeton hyökkäys kun jotain asiaa ihmetellään. Alkaa selviämään kyllä miksi se mies lähti, ehkä tällaisia on tullut suhteessa useinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta olen itse jättänyt kaikki niin. Se on loppu mikä loppu mikään lässytys ei muuta lopputulosta. Ihmiset ei myöskään muutu vaikka heille takois kirveellä ongelmat kalloon. Joten se on hellurei ja narsistiset tunteet.

Onni sun eksille että lopetit jutut.

Ilmeisesti nyt oletetaan että tää jättäjä on mies. Entä jos jättäjä on nainen? Muuttunee koko suhtautuminen ja ne jätetyt miehet ansaitsi sen koska olivat varmasti sikoja?

Miesnarsisteja on enemmän kuin nais. Miehet ovat alttiimpia käyttämään muita hyväkseen.

Oletin että kirjoittaja on nainen, mutta ei sillä ole merkitystä. Molemmat osaa olla näissä asioissa julmia ja itsekeskeisiä, joten turha tehdä tästä nyt taas mitään sukupuolitaistelua.

On turha nyt yrittää leikkiä, etteikö tämä aina menisi sukupuolitaisteluksi. Sen kyllä tiedämme, mitä tapahtuu jos tällaiseen naisten "mies oli narsku"-selkääntaputteluketjuun tulee mies kertomaan oman vastaavan kokemuksensa naisesta. Alapeukkua tulee niin maan perkuleesti.

Jokainen narsistin tietoisesti kohdannut tietää, että naisissakin on narsisteja.

Naisnarsisteja jahtaavana miehenä tiedän, että heitä on vapaalla ihan runsaasti. Käsittääkseni miesnarsisteja olisi vähemmän.

Miesnarsisteja on enemmän kuin nais. Miehet ovat kaiken kaikkiaan alttiimpia käyttämään muita hyväkseen.

Aiempi kirjoitti että piilonarsisteja on todella vaikea tunnistaa ja viesti vaikutti olevan ylistetty. Mikäköhän sitten estää etteikö naisissa voisi olla myös rutosti tällaisia, eihän niitä tunnista. Jokaiselle miehelle kun tykätään näymmä kuitenkin se narskuleima läntätä.

Naisten psyyke ja hormonitoiminta on erilainen ja kasvatus, jonka pvat saaneet. Ehkä siksi (?) miehissä on enemmän narsisteja ja naisissa epävakaita ja huomionhakuisia.

Jos huomionhakuisuuden perusteella pitäisi päättää onko narsku vai ei, niin kyllä naiset on aika vahvoilla ainakin somekäytöksen perusteella, missä on ihan pakko päästä vähän väliä esille. Usein ihmetellyt että mikä pakko sitä profiilikuvaa vähän väliä vaihtaa ja tehdä kissanristiäispäivityksiä omalla kuvallaan. Ja jos naisen kanssa viettää aikaa niin voi olla varma että myöhemmin siitäkin löytyy joku huomionhakuinen päivitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan, 20v avioliittoa, kertoi kyllä syyn, minä en rakastanut häntä, tuo oli niin tyrmistyttävä etten osannut sanoa ensin mitään, hän määräsi mitä minä tunnen.

Kun olisin halunnut keskustella, hän kertoi vain että oli päätöksensä tehnyt.

Oikeastaan en ole koskaan asiasta toipunut, aikaa on 15v, elänyt olen eteenpäin, mutta taustalta aina välillä tulee syvä suru niistä 20v, jotka tuntuvat perustuvan valheeseen.

Kysyn nyt mitä kohteliaimmin, että miten miehen olisi pitänyt sinusta erota ettet edelleen ajattelisi noin? Vai eikö siis olisi saanut erota ollenkaan?

Tämä on jännä, että toiset eivät tajua. Kysyn sinulta nyt kohteliaimmin, että onko sinulla vaikeuksia ihmissuhteissasi ja onko sinulla narsistisia piirteitä vahvasti tai muuta tunnepuolen vajetta? Meinasn jos on, et voikaan ymmärtää. Olet siinä mielessä syyntakeeton. Kuitenkin jotta et olisi kusipää, sinun tulisi vaan uskoa, kun toiset sanovat, kun itseltäsi puuttuu ne sen asian ruuvit päästä.

Onpas melkoisen aiheeton hyökkäys kun jotain asiaa ihmetellään. Alkaa selviämään kyllä miksi se mies lähti, ehkä tällaisia on tullut suhteessa useinkin.

Niskakarvat nousi pystöön, kun muistutti niin yhtä exää jolla oli sama tyyli. Kun ihmettelin vilpittömästi jotain asiaa niin toinen raivostui ja antoi palaa täysillä. Se oli hänen tyylinsä keskustella asioista. Minä en sitä enää jaksanut ja voin arvata että hänen mielestään olen nyt se paska narsku.

Olimme exän kanssa yhdessä yli 10 vuotta, hän jäi kiinni suhteesta työkaverinsa kanssa. Tsekkasin exän puhelimen, kun puhelin oli kulkenut niin tiiviisti exän mukana muutaman kuukauden ja pitkiä puheluita meidän pihalla. Kysyin sitten, että oliko hänellä toinen nainen ja exä itkien vastasi, että kyllä ja hän ei näe suhteellamme enää tulevaisuutta. Vastasin, että selvä ja eihän tässä sitten muuta kuin erotaan. Sitten vain talo myyntiin ja etsin itselleni asunnon. Meillä ei ollut lapsia.

Exä järkyttyi kun asiat tapahtuivat niin nopeasti enkä halunnut puhua enää meistä, vaan pelkästään eroon liittyvistä käytännön järjestelyistä eli vaikka edunsaajien vaihtamiset henkivakuutukseen. Ei minua kiinnostanut hänen uudet tulevaisuuden suunnitelmat. Tiesin, miksi hän oli hakeutunut uuteen suhteeseen, koska minulla oli ollut huomio toisaalla, isäni sairastuessa vakavasti ja ennuste oli huono.

Katsoin exän toiminnan lojaaliuden puutteeksi, oma rakkaus oli jo vuosien varrella laimentunut ja päätin kääntää katkaisijasta ja lopettaa kokonaan rakastamasta häntä. En siis halunnut puhua miksi ja mitä, koska energiat olivat vähissä ja minun piti repäistä itseni irti etten hajoaisi.

En ole puhunut exän kanssa sanaakaan meidän erosta mutta jos törmätään sattumalta niin ollaan pystytty vaihtamaan kuulumisia melko hyvin. Kummallakin on uudet parisuhteet ja ihmiset, joihin tutustuimme sitten reilusti myöhemmin eron jälkeen.

En kadu parisuhdettamme tai eroamme, se nyt meni niin. Kun ei ole yhtä totuutta miksi kävi kuin kävi niin puhuessa kumpikin kertoo vain oman mielipiteensä tai toinen kertoo erosta itselleen paremman version, tai välit ovat niin tulehtuneet ettei keskustelu onnistu. En halua mitään terapeuttia koska aika paransi haavat ja osaan itsekin terapioida itseni. Exälle taas en katsonut olevani velkaa, olin niin loukkaantunut. Ehkä nyt olen parempi ja ymmärtäväisempi, keskustelevampi ihminen mutta tilanne meni jo.