Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Savolaista kieroutta. Ihan typerää toimintaa, aiheuttaa vaan turhaa ärsytystä ympäristöönsä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Ei toimi kaikille. Töissä on eräs hyvä ja ammattitaitoinen tyyppi joka mielellään auttaa, mutta monesti vaikka kysyn selkeän kysymyksen, johon vastauksen pitäisi olla "kyllä" tai "ei", hän hetken miettii ja alkaa selittämään aiheen sivusta jotain minkä olen jo prosessissa tehnyt. Ja jos sanon että "tuntuu ettet nyt ihan ymmärrä mitä yritän kysyä", niin vastaus on "eijei, kyllä mä ymmärrän", ja toistaa saman selityksen aiheen vierestä. 😑 🤯
Minulla on juuri samoja kokemuksia. Ääri esimerkki tästä v sta on poliitikot.
Keskusteluohjelmat pitäisi nauhoittaa ja julkaista vain ne kommentit, joissa vastataan kysyjän esittämään kysymykseen. Muuta mainosaikaa ei heille saa ilmaiseksi antaa.
Tästä palsta ulos tulosta keksin, että enää en jää kuuntelemaan vastausta, vaan lykkään kuulokkeet korville ja huitaisen kädellä, antaa olla.
Toinen vaihtoehto on kysyä uudelleen, niin kauan, kuin saa vastauksen.
Kolmatta vaihtoehtoa ei kannata ääneen sanoa.
Eivät halua ottaa vastuuta sanomisistaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalan tai lihan tuoreus selviää haistamalla.
Kirvesvartta sullekin, kiitos.
Ap:n esimerkissähän on kysymys siitä, että hän haluaa kyykyttää äitiään, eikä äiti suostu ilman muuta.
Ja haluaa viedä äidin kalan jääkaapista, mutta äiti on viisas ja tietää ettei kannata kertoa että kala on tuoretta. Saa kalan itselleen, kun yleensä ap tulee ja vie vanhan ihmisen ruuat.
80 luvulla kielten opettajat oli kovia kuulustelemaan tunnilla sanoja, kielioppia ja läksyjä yms.
Liian moni vastasi liian usein " en tiedä."
Tästä opet tuskastui joten vuorollani vastasinkin sitten "en muista."
Vierailija kirjoitti:
Eivät halua ottaa vastuuta sanomisistaan
Tai kysyjä tunkeilee jatkuvasti.
Riippuu kysyjästä. Jos joku tunnettu päällepäsmäri kysyy, koska joku ruokapaketti on avattu ja aion itse siitä joka tapauksessa syödä, niin vastaisin varmaan kanssa että on se vielä ihan hyvää. Toinen mahdollinen vastaus olisi, että älä sinä siitä huolehdi (ei kuulu sulle).
Kysymys lomapäivien lukumäärästä on tietysti sellainen, että jos kysyy omia lomapäiviään palkanlaskijalta, niin pitäähän tieto saada. Jos taas multa joku kysyy, jolle asialla ei ole mitään merkitystä käytännössä, niin voisin ihan yhtä hyvin vastata, että onhan niitä vielä.
On niin kysyjä- ja kysymyskohtaista tämä. Joillekin kysymysten sarjatulittajille ei tee mieli vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Se oli tossa ylempänä. Missään tapauksessa ei haluta vastata väärin, eikä myöskään niin, että vastauksesta voisi tulla kuulijalle tai itselleen paha mieli.
Se vaan että siitä että ei saa vastausta tulee surkea, turhautunut, kafkamainen olo.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kysyjästä. Jos joku tunnettu päällepäsmäri kysyy, koska joku ruokapaketti on avattu ja aion itse siitä joka tapauksessa syödä, niin vastaisin varmaan kanssa että on se vielä ihan hyvää. Toinen mahdollinen vastaus olisi, että älä sinä siitä huolehdi (ei kuulu sulle).
Kysymys lomapäivien lukumäärästä on tietysti sellainen, että jos kysyy omia lomapäiviään palkanlaskijalta, niin pitäähän tieto saada. Jos taas multa joku kysyy, jolle asialla ei ole mitään merkitystä käytännössä, niin voisin ihan yhtä hyvin vastata, että onhan niitä vielä.
On niin kysyjä- ja kysymyskohtaista tämä. Joillekin kysymysten sarjatulittajille ei tee mieli vastata.
Vaikutat raskaalta ihmiseltä.
Epävarmuutta ehkä. Tai jännitetään miten toinen suhtautuu jos kysytään jotain ei niin kivaa.
Koska kerron vain sen minkä haluan. Toisekseen en halua loukata muita suorasukaisuudella.
Jos en tiedä vastausta (ja vastaus pitäisi tietää) tai en halua kertoa totuutta, niin vastaan kaarrellen.
Jaa, ottia tuota. Tiedä nyt häntä. Mitähän sitä sanoisi. Sillä lailla ja tällä lailla?
Kierrellen vastaaminen on yksi vallankäytön muoto, sillä tieto on valtaa. Toiset nauttii kun näkee vastapuolen kiemurtelemassa ja penäämässä samaa tietoa kysymyskaupalla. Toinen vaihtoehto on, että kiertelijä ei tiedä vastausta. On vaan niin h'lvetin kovapäinen ja pelkää menettävänsä kasvonsa, eikä siksi voi sitä myöntää.
Koitan itse pysyä tuollaisista ihmisistä kaukana, mutta valitettavasti se ei aina ole mahdollista.
Vaikea linnun on ilmassa vastata muuten kuin kaarrellen. Räpyttäminen ei ole niin Cool!
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kysyjästä. Jos joku tunnettu päällepäsmäri kysyy, koska joku ruokapaketti on avattu ja aion itse siitä joka tapauksessa syödä, niin vastaisin varmaan kanssa että on se vielä ihan hyvää. Toinen mahdollinen vastaus olisi, että älä sinä siitä huolehdi (ei kuulu sulle).
Kysymys lomapäivien lukumäärästä on tietysti sellainen, että jos kysyy omia lomapäiviään palkanlaskijalta, niin pitäähän tieto saada. Jos taas multa joku kysyy, jolle asialla ei ole mitään merkitystä käytännössä, niin voisin ihan yhtä hyvin vastata, että onhan niitä vielä.
On niin kysyjä- ja kysymyskohtaista tämä. Joillekin kysymysten sarjatulittajille ei tee mieli vastata.
Onneksi olkoon! Olet passiivis-agressiivisen väkivallan ja narsísmin mallitapaus!
Sanon usein miehelleni, että kysyn häneltä kohta asiaa ja "Vastaa siihen, mitä minä kysyn, älä siihen, mitä luulet minun kysyvän/tarkoittavan". Tällä tavalla vältän hän en oletuksiinsa pohjautuvan vastauksen, joka voi olla ärsyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein ärsyttävintä on sopia jonkun kanssa, että poikkeavat iltapäivällä. Kun se iltapäivä on jollekin klo 13 ja toiselle 17. Näihin yleensä tokaisen (tutuille) suoraan, että sano joku numero!
Vastaus kysymykseen: en valitettavasti tiedä..
Niin, kun ei tiedä.
Kuulostaa ihan keskustelulta aikuisen poikani kanssa. Ei voi sanoa mitään suoraan ja yhdestä asiasta saa vaikka päivän mittaisen keskustelun, jonka voisi kuitata yhdellä lauseella jos toisen kommunikointi tapa ei olisi suunnattu yksinomaan kuluttamaan ja nitistämään toinen henkisesti. Tosin hänen puolustuksekseen ei ole kovin älykäs.