Isä pyysi apua sähkölaskujen maksuissa tulevana talvena
Isäni asuu omakotitalossa ja hän pystyy lämmittämään omakotitaloaan takan avulla. Isäni sähkölaskut olivat tästä huolimatta n. 850-950 kWh kuukaudessa viime talven aikana. Hän maksaa sähköstä noin 45c/kWh (perusmaksuja ja sähkönsiirron maksuja en tiedä).
Isäni soitti aamulla vaikeana ja kysyi, voinko auttaa hänen sähkölaskuissaan tulevana talvena. Isäni ei käy töissä vaan on eläkkeellä. Hän sanoo olleensa ahdistunut tulevasta talvesta kuukauden ajan ja sanoo, ettei tule pärjäämään pienen eläkkeensä kanssa.
Sanoin, että voin auttaa tilanteeni mukaan, mutta oikeasti olisin halunnut vastata kieltävästi. Minulla on itsellänikin rahavaikeuksia ja olen säästänyt rahaa omaa omistusasuntoa varten. Asun siis vuokralla.
Isäni ei aio kysyä muilta sisaruksilta apua, koska heillä on perhe elätettävä ja korkeat sähkölaskut. Isäni kysyi minulta apua, koska olen perheetön ja maksan sähköstä n. 11c/kWh (määräaikainen soppari, alkoi vuoden alussa).
En tiedä, mitä teen. Voisin kyllä antaa isälle rahaa vaikka 50 euroa kuukaudessa koko talven ajan, mutta en millään pysty maksamaan hänen sähkölaskujaa, jos ne maksavat useita satasia. Toisaalta tulen joku päivä perimään isäni omakotitalon sisaruksieni kanssa, joten onhan minulla jonkinlainen velvollisuus auttaa omaa isää hädässä.
Olen tällä hetkellä niin sekaisin, etten pysty ajattelemaan loogisesti. Mitä minun kannattaa tehdä?
Kommentit (85)
Sama tilanne paitsi appivanhempien kohdalla. Varasivat juuri etelänmatkan vuodenvaihteeseen, autoilevat 1 km matkat jne. Eivät halua purkaa sijoituksiaan tai ottaa säästötililtä, vaan meidän pitäisi osallistua heidän sähkölaskuun. Me ollaan luovuttu tulevan talven matkusteluista, vähennetty auton käyttöä, vaihdettu lamppuja ja pohdittu miten selvitään omasta sähkölaskusta. Ajattelisin, että kyllä näiden vanhustenkin pitää tinkiä ja kerryttää puskuria, josta sitten otetaan. Ei niin, että me nuoremmat maksetaan heidän laskut ilman, että he itse joutuvat edes tosissaan pohtimaan, mistä säästää.
Ollaan itsekin pienituloisia vaikka pärjätään, eikä isovanhemmilta ole juuri apua saatu. He ovat yhä suuremmissa määrin käsi ojossa, milloin remonttiapua, arkiapua, ikkunanpesua ja nyt silkkaa rahaa. Ruokaa kyllä tarjoavat kun sinne menee kylään, mutta meillä eivät ole käyneet enää vuosiin (välimatka 100 km). Vaikka olisivatkin auttaneetkin, vaatisin silti jonkun järkeistämissuunnitelman heiltä itseltään ennen rahan antamista.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelet muiden sisarusten kanssa, miten voisitte auttaa isäänne. Ei se niin mene, että sinä luovut asuntosäästöistä isäsi hyväksi.
Mutta jospa antaisit sen rahan lainaksi. Se otettaisi sitten aikanaan huomioon vainajan velkana, sillä muuten sinä et tule siitä mitään korvausta saamaan.
Sitten, kun isä sairastuu niin AP saa auttaa, koska muut ei ehdi, mutta kun perinnönjaon aika tulee, niin AP ei tarvitse rahaa, kun elää yksin.
Sinä, joka ehdotit myyntiä, niin taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.
Kuka näillä sähköhinnoilla ostaa sähkölämmitteisen omakotitalon?
Minä en ainakaan menisi lupailemaan liikoja tässä vaiheessa vuotta, koska seuraavan vuoden vastikkeet (asumisoikeusasunto) selviävät vasta loppuvuodesta.
Ihme, että kausiverhomies ei ole tullut ilkkumaan. Hän ei tiedä, mitä eroa on talvi- ja kesäverhoilla.