Asiallista keskustelua miniän tai vävyn perintöoikeuksista

Kannattaa jo niille lapsille opettaa että naimisiin mennessä kannattaa tehdä avioehto, jolla puoliso suljetaan ulkopuolelle mahdollisista tulevista perinnöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväosainen ihminen ja minulla on tasan yksi lapsi. Tuo lapsi tulee perimään kaiken minun omaisuuteni ja mieheni, jolla on minua isompi omaisuus. Se mitä lapseni tekee omaisuudellaan, on hänen asiansa. Meillä ei ole avioehtoa enkä ala todellakaan säätämään mitään ehtoja koskien lapseni avioliittoa.

Meillä on mm. sukumökki, joka ei saa mennä lasteni tulevien puolisoiden omaisuudeksi. Se on ollut suvullamme jo yli 100 vuotta.

En voi säädellä lasteni tulevien avioliittojen kestoja, se ei tietenkään kuulu minulle. En voi myöskään vaatia heitä tekemään avioehtoa.

Sen voin tehdä, että perintönäni antama omaisuus on vain lapseni omaisuutta, mutta puolison ottaessa eron omaisuus ei siirry tälle puolisolle.

Entä, jos lapsesi irtisanotaan ja hän joutuu myymään mökin. Toimeentulotukea ei saa, jos on mökki.

Pidän huolen siitä, että lapsi saa sellaisen koulutuksen, ettei tällaista kädestä suuhun -tilannetta koskaan tule.

En itsekään tee omaisuusratkaisujani sillä perusteella, miten saisin toimeentulotukea. 🙂

Irtisanomisen jälkeen saa työttömyyspäivärahoja.

Miksi vävy perisi jotain? Eihän puolisoiden rahat muutenkaan kuulu toisilleen.

Mekin tehtiin tuollainen ehto, joka sulkee pois perillisten puolisot. Olivat silloin kyllä jo tavanneet puolisonsa ja seurustelivat. Ja hyviä kumppaneita ovatkin löytäneet. Lakihenkilö sanoi, että tuo ehto tulee nykyisin kaikkiin testamentteihin.

Harmi, että ollaan laiskoja tekemään testamentteja. Monet itkut säästyisivät, jos enemmän tehtäisiin testamentteja.

Mun naapuri kuoli, hänellä oli poika, joka peri äitinsä n.400.000 euron asunnon. Maksoi ensin perintöveron n.50.000euroa. Ja heti sen jälkeen vaimo haki avioeroa. Koska äidillä ei ollut testamenttia, jossa olisi sulkenut poikansa aviopuolison pois perinnöstä, omaisuus pantiin puoliksi.

Tuon näytelmän jälkeen kaikki tapauksen tuntevat tekivät testamentin, jossa lasten puolisot suljettiin pois vanhemmilta tulevasta perinnöstä.

Hyvin järkevää tehdä kuten ap sanoo. Mieheni vanhemmat tekivät aikoinaan testamentin, jossa minut ja toinen miniä suljettiin perintöjen ulkopuolelle. Asia oli meille kaikille täysin ok. Miksi ihmeessä minun pitäisi saada osa mieheni perinnöstä, eihän se minulle kuulu? En ymmärrä, miksi asia olisi kenellekään ongelma.

Ehdottomastihan se on järkevä tehdä, jos omaisuutta on merkittävästi. Toki tämähän ei poista sitä, että lapset voivat silti "jakaa" perintönsä puolisoidensa kanssa niin halutessaan.

Omat appivanhempani ovat saattaaneet näin tehdä, ja tämä on ihan ok, mutta en usko, että sillä on kauheasti merkitystä vaan puoliso todennäköisesti muuttaa kaiken rahaksi ja laittaa yhteiseen käyttöön.

tuntuisiko teistä reilulta, että teidän perintönne valuisi miniälle tai vävylle?

Vierailija kirjoitti:

Mun naapuri kuoli, hänellä oli poika, joka peri äitinsä n.400.000 euron asunnon. Maksoi ensin perintöveron n.50.000euroa. Ja heti sen jälkeen vaimo haki avioeroa. Koska äidillä ei ollut testamenttia, jossa olisi sulkenut poikansa aviopuolison pois perinnöstä, omaisuus pantiin puoliksi.

Tuon näytelmän jälkeen kaikki tapauksen tuntevat tekivät testamentin, jossa lasten puolisot suljettiin pois vanhemmilta tulevasta perinnöstä.

Eipä poika itse tehnyt avioehtoa. Ihan oma moka, ei äidin.

Kesämökin tai muun omaisuuden omistaminen ei estä toimeentulotuen saamista. Mistä tämä käsitys on tullut? Eihän kukaan voi realisoida omaisuutta yllättävän ja tilapäisen toimeentulotuen tarpeen vuoksi. Eri asia, jos tilanne jatkuu pitkään. Vai onko teille täysin vieras ajatus, että joku ei tarvitse toimeentulotukea kuin hyvin lyhyen ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kuolinhetkellä tai sen jälkeen lapseni puolisona olevalla olisi jotenkin suurempi oikeus omaisuuteeni kuin sillä puolisolla, josta lapseni erosi jo 2 vuotta sitten? Eli jos lähdetään siitä, että vävy/miniä on jotenkin osallisena kuolinpesässäni, niin se olkoot sitten kaikki entisetkin vävyt ja miniät, eikös.

Ihan sillä samalla lauseella testamentissasi suljet pois kaikki lapsesi puolisot vaikka niitä olisi kymmeniä. Koskee entisiä, nykyisiä ja tulevia.

Mutta jos ei sulje, niin miksi ihmeessä exä ei olisi yhtä oikeutettu perintöön kuin nyxä? Jos siis ainoa peruste saada osuutensa on olla suhteessa.

Ei ole oikeutta perintöön! Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

Avio-oikeus on eri asia ja koskee koko omaisuutta. Se ratkaistaan avioliiton päättymishetkellä. ainoa peruste ei ole olla suhteessa vaan suhteen päättyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväosainen ihminen ja minulla on tasan yksi lapsi. Tuo lapsi tulee perimään kaiken minun omaisuuteni ja mieheni, jolla on minua isompi omaisuus. Se mitä lapseni tekee omaisuudellaan, on hänen asiansa. Meillä ei ole avioehtoa enkä ala todellakaan säätämään mitään ehtoja koskien lapseni avioliittoa.

Meillä on mm. sukumökki, joka ei saa mennä lasteni tulevien puolisoiden omaisuudeksi. Se on ollut suvullamme jo yli 100 vuotta.

En voi säädellä lasteni tulevien avioliittojen kestoja, se ei tietenkään kuulu minulle. En voi myöskään vaatia heitä tekemään avioehtoa.

Sen voin tehdä, että perintönäni antama omaisuus on vain lapseni omaisuutta, mutta puolison ottaessa eron omaisuus ei siirry tälle puolisolle.

Mitäs jos se sun lapsesi kuolee ensin? Saako sitten leskeksi jäänyt miniä/ vävy osan? Nämä paperit kannattaa aina miettiä ihan kaikkien skenaarioiden varalta, avioliitto voi loppua muuhunkin kuin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kuolinhetkellä tai sen jälkeen lapseni puolisona olevalla olisi jotenkin suurempi oikeus omaisuuteeni kuin sillä puolisolla, josta lapseni erosi jo 2 vuotta sitten? Eli jos lähdetään siitä, että vävy/miniä on jotenkin osallisena kuolinpesässäni, niin se olkoot sitten kaikki entisetkin vävyt ja miniät, eikös.

Ihan sillä samalla lauseella testamentissasi suljet pois kaikki lapsesi puolisot vaikka niitä olisi kymmeniä. Koskee entisiä, nykyisiä ja tulevia.

Mutta jos ei sulje, niin miksi ihmeessä exä ei olisi yhtä oikeutettu perintöön kuin nyxä? Jos siis ainoa peruste saada osuutensa on olla suhteessa.

Ei ole oikeutta perintöön! Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

Avio-oikeus on eri asia ja koskee koko omaisuutta. Se ratkaistaan avioliiton päättymishetkellä. ainoa peruste ei ole olla suhteessa vaan suhteen päättyminen.

Ja miksi sinun on niin vaikea ymmärtää sitä, että perinnönjättäjän suunnasta ne kaikki lapsen puolisot, exät ja nyxät, on ihan yhtä vierasta väkeä, jolle ei kuulu perinnöstä euroakaan edes avio-oikeuden perusteella? Jos olettaa, että miniän tulee periä, niin se koskee sitten myös entisiä miniöitä.

Minun lapseni omaisuus, jonka minulta ja mieheltäni on perinyt menee toivottavasti hänen lapselleen. Jos niin kävisi, että lapseni kuolisi ilman rintaperillistä, niin toivoisin, että jäljelle jäisi edes leski hänet perimään. 

Meillä miniä käyttäytyi kuin maailmanomistaja sukumme yhteisellä perintömökillä että kyllä se on aiheellista se poissulku. Mitään muuta kuin eripuraa ei kyseinen hlö tuonut väleihimme ja muiden lastemme väleihin.

olen kolmekymmentä vuotta maksanut lainoja ja yhtiövastikkeita yksin, nyt vaimo sai ison perinnön ja on rikas ja minä

köyhä eläkeläinen, minut suljettiin pois vaimon perinnöstä, ei voi mitään

Meillä on reilusti äitini perimää metsää. Vanhemmillani on tiukka testamentti, jossa minun ja veljeni puolisot rajataan ulos. Samoin toimin itse aikanaan. Olen nähnyt lähipiirissä, että eron tullen on jouduttu myymään suvulta perittyä omaisuutta. Ihmiset luottavat hyväuskoisesti sopuratkaisuihin. Näitä on kuitenkin eroissa valitettavan vähän.

Anoppi jätti kuollessaan 500 000:n perinnön. Meillä ei ole avioehtoa eikä minua ole testamentissa poissuljettu. Rahalla on ostettu mm. asuntomme. Lapsemme tulee perimään näillä näkyminen noin miljoonan arvoisen omaisuuden, ehkä vähän päälle. Lapsi saa itse päättää miten omaisuutensa asettelee. 

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväosainen ihminen ja minulla on tasan yksi lapsi. Tuo lapsi tulee perimään kaiken minun omaisuuteni ja mieheni, jolla on minua isompi omaisuus. Se mitä lapseni tekee omaisuudellaan, on hänen asiansa. Meillä ei ole avioehtoa enkä ala todellakaan säätämään mitään ehtoja koskien lapseni avioliittoa.

Mä ajattelen vähän samalla lailla. Multa ei ole mitään kiinteää omaisuutta jäämässä eli mitään sukutilaa tms, joten rahan menee todennäköisesti muutenkin sen perheen yhteiseen elämiseen. Jos joku kartano olisi tai isot määrät jotain arvokkaita tauluja, koruja, huonekaluja tms, sitten varmaan ajattelisin toisin. 

Meillä tehtiin asianajajan toimesta paperit, jotka rajasivat lastemme puolisot pois lastemme perinnöistä. Testamenttia meillä ei ole ja olemme naimisissa eikä meillä ole avioehtoa.

Meillä appivanhemmat kertoivat kahvipöydässä kaikkien kuullen, miten minijät on suljettu testamentilla pois perinnöstä. Toinen appivanhemmista jätti jälkeensä noin 1000 euroa / lapsi. Toisen kuolinpesä oli velkainen. On se hyvä, että suojasivat testamentilla, ettei minijä pääsisi avioeron sattuessa tuohon 1000 euroon käsiksi.

Oikeasti. Suojatkaa omaisuus vasta sitten, kun on omaisuutta, mitä suojata!