Miksei jotkut hyväksy adoptiota?

Ei yksin asuva voi adoptoida ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäänsä pitäisi lopettaa puhumine "biologisista vanhemmista". Vanhemmuus on sosiaalista, jos joku ei ole tehnyt muuta kuin synnyttänyt lapsen, niin ei hän silloin voi olla muuta kuin synnyttäjä sille lapselle.

Biologiset vanhemmat on biologiset vanhemmat ja tulevat aina olemaan. Biologiaa ei voi kieltää. Pelkkä "synnyttäjä" voi olla vaikka sijaissynnyttäjä, joka taas ei ole biologisessa mielessä vanhempi, jos lapsi ei synny hänen sukusolustaan. 

Joo biologiaa ei voi kieltää. Geenit määrää yllättävänkin paljon. Geenit ja varhaiset vuodet määrää valtaosan, kaikki sen jälkeen tuleva kasvatus on vain sen aiemman perustan päälle rakentamista. Rakentamista, jonka voi tehdä kolmevuotiaana, tai vasta kouluiässä, mutta sen voi tehdä milloin vain jos se perusta on kunnossa. Esim kohteliaisuustavat, ne voi lapselle opettaa milloin vain, jos perusta on hyvä. 

"Ellen Jokikunnaksen adoptiosta... on vielä kuherruskuukaudellaan. Kyllä hymy vielä hyytyy ja ongelmia vielä tulee todennäköisesti. Ei ole kaikki mitä näyttää.

T. Adoptiovanhempi"

Semmoinen hyvän ilman lintu siellä. 

Jokaisessa perheessä tulee ongelmia. Olen aika varma siitä, että Ellen ja Jari ovat kaiken kokemansa jälkeen jo täysin tietoisia siitä, ettei elämä ole pelkkää silkkiä ja samettia ja aurinkoa.

Olitko noin kyyninen silloinkin, kun sait oman adoptiolapsen? Et nauttinut lainkaan, vaan povasit heti vain tulevia ongelmia? Etkö hymyillyt, vai hyytyikö hymy vasta myöhemmin?

Kyllä olet ilkeä ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei yksin asuva voi adoptoida ketään.

Kyllä voi. Avioparit ja sinkut voivat Suomen lain mukaan adoptoida, avioparit taas eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksin asuva voi adoptoida ketään.

 

Kyllä voi. Avioparit ja sinkut voivat Suomen lain mukaan adoptoida, avioparit taas eivät.

 

SIIS AVOPARIT eivät voi. Autocorrect ehti sotkemaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Ellen Jokikunnaksen adoptiosta... on vielä kuherruskuukaudellaan. Kyllä hymy vielä hyytyy ja ongelmia vielä tulee todennäköisesti. Ei ole kaikki mitä näyttää.

T. Adoptiovanhempi"

 

Semmoinen hyvän ilman lintu siellä. 

Jokaisessa perheessä tulee ongelmia. Olen aika varma siitä, että Ellen ja Jari ovat kaiken kokemansa jälkeen jo täysin tietoisia siitä, ettei elämä ole pelkkää silkkiä ja samettia ja aurinkoa.

Olitko noin kyyninen silloinkin, kun sait oman adoptiolapsen? Et nauttinut lainkaan, vaan povasit heti vain tulevia ongelmia? Etkö hymyillyt, vai hyytyikö hymy vasta myöhemmin?

Kyllä olet ilkeä ihminen. 

Sinä taas et yhtään ymmärrä adoptiovanhemman kokemusta asiassa. Ei ole kyse ilkeydestä, vaan tässä valitettavasti karisee ruusunpunaiset lasit silmiltä ja tietää miten suuria ongelmia voi olla edessä. Ei voi mitään, että oman kokemuksen myötä ei pysty pelkästään vaaleanpunaista hattaraunelmaa toivottelemaan. Ei vaan pysty, on niin syvällä suossa. Se ei ole ilkeyttä.

Sama juttu kun Kaikkosen pariskuntaa onniteltiin julkisesti joka tuutista kun heille sijoitettiin ensimmäinen sijoituslapsi. Olen itse sijaisvanhempi ja tuo onnitteluiden tulva tuntui kiusalliselta, ei se silti ole ilkeyttä että näkee asian kääntöpuolta. Ensinnäkään, miltä se mahtoi tuntua biologisesta vanhemmasta, että julkisesti onnitellaan ja hehkutetaan "kylläpä sai lapsi hyvät vanhemmat". Ja toiseksi, pienen lapsen sijaisvanhemmuus ei ole automaattisesti helppoa. Ja jos joku tähän taas tulee "tietämään" että eihän vanhemmuus koskaan ole helppoa, niin voi vitjat. Vanhemmuus on se helppo osa. Sijaisvanhemmuus ei ole helppoa. Lapsen sukulaisten ja vaatimusten kohtaaminen, ja lapsen traumojen kohtaaminen on ihan luku sinänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ikimaailmassa ottaisi vierasta käenpoikaa elätikseni. Siksi kierrän myös yh-äidit kaukaa. Phyi...

Niin eihän homppelit tarvitse lapsia,siinähän menee panorauha hyi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on väärin adoptoida köyhästä maasta, kun oikeampi tapa olisi matkustaa ko maahan ja tukea köyhää, johon tutustuisi, vanhemmuudessa. Ne rahat jotka menisivät muuten adoptioon, voisi käyttää sen tukemiseen, että lapsi saisi pitää biologisen perheen, tutun ympäristön, kielen ja kulttuurin. Ehdoksi tuelle voisi jopa laittaa, että perheen vanhemmat kävisivät sterilisaatiossa, jotta lisää lapsia ei syntyisi ja jo olemassa olevien lasten elättäminen helpottuisi sitäkin kautta.

Maa voi olla sen verran köyhä, ettei lapselle yksinkertaisesti ole esim lääkkeitä tai apuvälineitä, vaikka miten lapioisit sinne rahaa. Ei ole terveydenhuoltoverkostoa, apteekkeja joka kadunkulmassa jne. Tai lääkkeet ovat sairaan kalliita. Esim insuliinin todellinen hinta on yli tuhat euroa kuukaudessa, lisäksi kontrollit, neulat, sokeritestit jne. Ei vaan onnistu, maassa jossa on pulaa ihan perustarvikkeista.

Yleensä ne ovatkin erityistarpeisia lapsia, joita annetaan ulkomaille adoptioon. Juuri siksi, että kotimaassaan heillä ei ole mitään mahdollisuuksia. 

Mieti nyt hetki miten etuoikeutetussa asemassa itse olet. Et edes ymmärrä mitä on arkipäivä kolmannen maailman lastenkotilapsella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ellen Jokikunnaksen adoptiosta... on vielä kuherruskuukaudellaan. Kyllä hymy vielä hyytyy ja ongelmia vielä tulee todennäköisesti. Ei ole kaikki mitä näyttää.

T. Adoptiovanhempi"

 

Semmoinen hyvän ilman lintu siellä. 

Jokaisessa perheessä tulee ongelmia. Olen aika varma siitä, että Ellen ja Jari ovat kaiken kokemansa jälkeen jo täysin tietoisia siitä, ettei elämä ole pelkkää silkkiä ja samettia ja aurinkoa.

Olitko noin kyyninen silloinkin, kun sait oman adoptiolapsen? Et nauttinut lainkaan, vaan povasit heti vain tulevia ongelmia? Etkö hymyillyt, vai hyytyikö hymy vasta myöhemmin?

Kyllä olet ilkeä ihminen. 

 

Sinä taas et yhtään ymmärrä adoptiovanhemman kokemusta asiassa. Ei ole kyse ilkeydestä, vaan tässä valitettavasti karisee ruusunpunaiset lasit silmiltä ja tietää miten suuri

Ymmärrän ja tiedän asian oikein hyvin. Adoptioperheessä ei mitenkään automaattisesti ole valtavasti ongelmia. Toisissa on, toisissa ei, kuten kaikissa muissakin perheissä. Ongelmiin on hyvä tietenkin asennoitua jo valmiiksi, mutta ei kukaan tiedä etukäteen, mitä ongelmia juuri heille tulee. Siihen saa kyllä varautua, että ilkeitä puheita riittää ulkopuolisten taholta joka tapauksessa. 

Ja lasten sijoituksessa tärkeintä ei ole se, ettei biovanhemmille tule paha mieli, vaan se että lapsilla on hyvä olla siinä kodissa, johon heidät sijoitetaan. 

Outoa jos joku ei hyväksy. Kyse on siitä että lapsi tarvitsee huoltajan. Jos biologinen ei pysty tai ei ole varaa totta kai voi antaa adoptoitavaksi. 

Huoltajilla on oikeus saada lapset virallisesti itselleen, jos kyseessä on pitkäaikainen järjestely. Lapsillekin väärin jos äiti tai isä vaikka 12 vuotta vaan hoidattaisi lapset muualla ja sitten muka saisi pyytää takaisin.

 "Ja käytännössä näin ei kuitenkaan koskaan tehdä, että sijoitettu lapsi adoptoitaisiin. Ei, sijoitusta vain jatketaan."

Kyllä ilmeisesti tehdään kuitenkin joskus, koska työkaverin perheessä näin tapahtui. 

"Hän joka vastaa tähän "näin voi käydä biolapsenkin kanssa" ei tosiaankaan tiedä mistä puhutaan, kun puhutaan adoptoidun tai sijoitetun lapsen käytöshaasteista. Ei niitä haasteita ole toivottuna syntyneenä biologisella lapsella. On kyse pysyvistä vaurioista lapsen kehityksessä. Lapsi on traumatisoitunut varhaisessa kehitysvaiheessa, ja se on vaikuttanut psyyken ja aivojen kehitykseen. Jos sinun mielestä vakavaa laiminlyöntiä "voi käydä biolapsenkin kanssa", niin sellaiselta vanhemmalta lapsi olisi pitänyt ottaa huostaan."

Voi kuule kun kaikki vaikeatkaan haasteet eivät johdu laiminlyönneistä. Aivot voivat vaurioitua muutenkin varhaisessa tai myöhemmässäkin kehitysvaiheessa. Niin bio- kuin adoptiolapsella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ellen Jokikunnaksen adoptiosta... on vielä kuherruskuukaudellaan. Kyllä hymy vielä hyytyy ja ongelmia vielä tulee todennäköisesti. Ei ole kaikki mitä näyttää.

T. Adoptiovanhempi"

 

Semmoinen hyvän ilman lintu siellä. 

Jokaisessa perheessä tulee ongelmia. Olen aika varma siitä, että Ellen ja Jari ovat kaiken kokemansa jälkeen jo täysin tietoisia siitä, ettei elämä ole pelkkää silkkiä ja samettia ja aurinkoa.

Olitko noin kyyninen silloinkin, kun sait oman adoptiolapsen? Et nauttinut lainkaan, vaan povasit heti vain tulevia ongelmia? Etkö hymyillyt, vai hyytyikö hymy vasta myöhemmin?

Kyllä olet ilkeä ihminen. 

 

Sinä taas et yhtään ymmärrä adoptiovanhemman kokemusta asiassa. Ei ole kyse ilkeydestä, vaan tässä valitettavasti karisee ru

Ymmärrän ja tiedän asian oikein hyvin. Adoptioperheessä ei mitenkään automaattisesti ole valtavasti ongelmia. Toisissa on, toisissa ei, kuten kaikissa muissakin perheissä. Ongelmiin on hyvä tietenkin asennoitua jo valmiiksi, mutta ei kukaan tiedä etukäteen, mitä ongelmia juuri heille tulee. Siihen saa kyllä varautua, että ilkeitä puheita riittää ulkopuolisten taholta joka tapauksessa. 

Ja lasten sijoituksessa tärkeintä ei ole se, ettei biovanhemmille tule paha mieli, vaan se että lapsilla on hyvä olla siinä kodissa, johon heidät sijoitetaan. 

Luulet ymmärtäväsi, mutta et tiedä käytännöistä. Sen kertoo tuokin tekstisi. Kyllä adoptiojärjestön sivuilla on tiedossa mikä on pahin ja todennäköisin ongelma lastenkotilapsen kehityksessä, se on RAD ja se ei ole "kuten kaikissa muissakin perheissä ongelmia". Erityistarpeisuus - Adoptioperheet kaikille, joita adoptio koskettaa

Ja lasten sijoituksessa todellakin katsotaan ettei biovanhemmalle tule paha mieli. Niin sijoituksen alussa, pyritään että ei olisi tahdonvastainen sijoitus vaan annetaan kymmenen tilaisuutta ryhdistäytyä. Keskustellaan ja keskustellaan. Ja sitten sijoituksen jälkeen saa tavata lasta just kuten tykkää. Ettei vaan tule paha mieli tai vaadita liikaa. 

Pieni lapsi ei osaa mielipidettään kertoa. Kyllä se on biovanhempi, jonka tahdon mukaan tapaamiset järjestyy vaikka ne ahdistaisi lasta paljonkin.

Käy lukemassa aiheen ympärille luotuja face-ryhmiä, lastensuojelu on vanhempien suojelua. 

Vierailija kirjoitti:

 "Ja käytännössä näin ei kuitenkaan koskaan tehdä, että sijoitettu lapsi adoptoitaisiin. Ei, sijoitusta vain jatketaan."

Kyllä ilmeisesti tehdään kuitenkin joskus, koska työkaverin perheessä näin tapahtui. 

Lainasit kommenttiketjua jossa puhuttiin tahdonvastaisesta adoptiosta. Näinkö siis todella Suomessa?? 

No kyllä aika monella sijoitetun lapsen biovanhemmalla todellakin on paha mieli. Jopa katkera, vaikkei siihen olisi muuta syytä kuin omat huonot valinnat. 

Vierailija kirjoitti:

"Hän joka vastaa tähän "näin voi käydä biolapsenkin kanssa" ei tosiaankaan tiedä mistä puhutaan, kun puhutaan adoptoidun tai sijoitetun lapsen käytöshaasteista. Ei niitä haasteita ole toivottuna syntyneenä biologisella lapsella. On kyse pysyvistä vaurioista lapsen kehityksessä. Lapsi on traumatisoitunut varhaisessa kehitysvaiheessa, ja se on vaikuttanut psyyken ja aivojen kehitykseen. Jos sinun mielestä vakavaa laiminlyöntiä "voi käydä biolapsenkin kanssa", niin sellaiselta vanhemmalta lapsi olisi pitänyt ottaa huostaan."

Voi kuule kun kaikki vaikeatkaan haasteet eivät johdu laiminlyönneistä. Aivot voivat vaurioitua muutenkin varhaisessa tai myöhemmässäkin kehitysvaiheessa. Niin bio- kuin adoptiolapsella. 

Huokaus. 

Etkö nyt siis ymmärrä, että on olemassa haasteita, jotka ovat spesiaalisti vain adoptoitujen tai sijoitettujen lasten käytöshaasteita? Nyt puhuttiin haasteista jotka koskettavat vain traumatisoituneita lapsia.  Ei siis esim cp-vammoja.

Lainaamassasi kommentissa puhuttiin nimenomaan lapsen traumatisoitumisesta varhaisessa kehitysvaiheessa. Ja sinä tulet vänkyttämään että kaikki haasteet ei johdu laiminlyönneistä. No sehän on aivan eri asia, kuin mitä lainasit, joten ole hyvä jatka ihan omana keskusteluna tuota. Älä silloin lainaa kommenttia, jossa puhutaan traumataustasta ja kiintymyssuhdehäiriöistä.

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on ihan epäluonnollinen asia

Onko siis mielestäsi normaalia jopa toivottavaa että lapsi asuukin laitoksessa?

Kaikki eivät koskaan hyväksy kaikkea. Antaa jotkujen olla omissa oloissaan.

Se on eettisesti oksettavaa kasvatella toisten perimiä toisten kohduissa, tai ryöstellä kehtoja. Adoptioon luovutetaan yleensä lapset, joita vanhemmilla (äidillä) ei ole varaa kasvattaa kunnolla ja/tai mies on tälle uhka. Lapsenryöstö ei korjaa tässä yhtälössä yhtään mitään, vaan ruokkii ainoastaan mahojen vauvahimoja

Tätä mahoutta ja tuhkamunuutta esiintyy myös yleensä luonnonvastaisissa järjestelyissä, missä kukoistaa perversio ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Esimerkiksi homoseksuaalisuus, missä raskautumisen mahdollisuutta ei ole, tai vaihtoehtoisesti hedelmällisen naisen kemiallinen mutilointi ja hänen sukuelintensä tuhoaminen miehen hedelmättömäksi siittoalustaksi. Siihen onsyy, miksi jumala ei halua antaa lapsia tällaisiin liittoihin ja ympäristöihin kasvamaan...   

Lisäksi vaikka lapsi tietysti sopeutuu ihan mihin tahansa ympäristöön näennäisesti, eli kasvaa fyysisesti kokoa melkeinpä millä roskaruualla tahansa (esim. äidinmaitokorvike), ne synnyttävät sisäisiä ja psyykkisiä häiriöitä, vaurioita ja vinoumia. Lapsi kantaa tiettyä perimää ja saa tällöin parhaan kulttuurisen tuen kasvuunsa tämän perimän toiselta kantajalta, joka osaa sen erikoispiirteet. Adoptiovanhempi ei ymmärrä näitä, vaan laittaa lapsen herkästi lääkärien ja psykopaa..logien silvottavaksi ja kiusattavaksi. Tämä on ihmisrääkkäystä

Ihmiset eivät ole toistensa klooneja, vaan jokaisessa perimässä on omat kommervenkkinsä ja uniikit lahjansa. Näiden kukoistamaan saamiseen tarvitaan perimätietoa, jota ei ole olemassa adoptioperheessä. Raamattu on näissä asioissa oikeassa ja adoptiolapset sekä muut ovat enemmän tai vähemmän frankensteinin hirviöitä. Lasta ei voi erottaa perheestään rikkomatta lapsen psyykettä ja energeettistä integriteettiä

Lasten, joita oma äiti ei pysty hoitamaan, olisi parempi menehtyä. Mieluiten olla sikiämättä kokonaan, mutta muutoinkin sen jälkeen menehtyä. Jos ihmiskunta haluaa tukea jatkuvuuttaan, on tuettava äitilinjoja