Miksei jotkut hyväksy adoptiota?

Itse olen huostaanottokierteen lapsuudessa kokenut ja useita kertoja juoppo/sekakäyttäjä-äidille palautettu, aina edestakaisin. Olisi ollut suuri helpotus, jos adoptio olisi ollut lastensuojelun keino, ja se olisi toteutettu jo varhaislapsuudessa. Olisin säästynyt paljolta.

Sitä vaan hoettiin, että lapsen on paras olla biovanhemman kanssa, mutta suurempi trauma oli joutua pois sijaisperheistä, joihin ehti kiintyä. No hengissä selvittiin ja lopulta kasvettiin vaikean teiniajan jälkeen korkeakoulutetuksi suhteellisen normaaliksi veronmaksajaksi, mutta tuota niin kutsuttua äitiäni en pidä äitinä, enkä halua tavata häntä. Tästä hän yhä syyllistää minua säännöllisin väliajoin, ikää minulla nyt 35+.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veri on vettä sakeampaa aina. Lähes kaikki adoptoidut haluavat viimeistään aikuisina tietää biologisesta suvustaan. Minusta olisi kaikkein eettisintä adoptiovanhemmilta mahdollistaa tämä jo aiemmin, olettaen että suku on asiallista porukkaa.

Totta kai se tiedonhalu ja -tarve on yksillöllistä. Joku tekee kaikkensa saadakseen selville kaikki biologiset sukulaisensa, toiselle riittää tieto mistä maasta on kotoisin ja missä oloissa syntynyt sekä mitä kautta päätynyt adoptioon.

Yksi sisarukseni on adoptoitu. Hänen kohdallaan tosin tilanne on melko erilainen, koska hän on elänyt ensimmäiset vuotensa biologisten vanhempiensa kanssa, jotka kuitenkin molemmat kuolivat hänen ollessaan pieni. Hänellä on jotain muistoja noilta ajoilta, mutta enimmäkseen muistot on meiltä. Hän on siis myös tiennyt biologisesta suvustaan varmasti enemmän kuin moni muu adoptoitu.

En kuitenkaan sanoisi, että veri on vettä sakeampaa. Mikä on jo itsessään hassu sanonta, koska se on tunnettu väärä suomennos englanninkielisestä sanonnasta, joka itseasiassa tarkoittaa täysin päinvastaista. Sisarukseni ei ole koskaan ollut erityisen innokas pitämään yhteyttä biologiseen sukuunsa, vaikka mahdollisuudet on kyllä olleet. Tosin hänen biologiset vanhempansakaan eivät olleet kovin paljoa tekemisissä näiden sukulaistensa kanssa, joten ehkä siksi. Muutenkin sanoisin, että näillä biologisilla sukulaisilla on oma käsityksensä asioista ja tapahtumista.

Sisarukseni kokee kuitenkin olevansa ihan samanlailla vanhempien lapsi kuin me muutkit. Minusta aika luonnollista, koska hän on kuitenkin melkein koko elämänsä elänyt tässä perheessä.

Blood is thicker than water ei todellakaan ole tunnettu väärä suomennos vaan ihan sanasta sanaan tarkka käännös. Eikä todellakaan tarkoita päinvastaista. Ethän oikeasti usko tuohon itse?

"the blood of the covenant is thicker than the water of the womb"

Sopimuksen veri on kohdun vettä sakeampaa.

Tämä on se koko sanonta.

Sopimuksen veri? Onko se sopimus kirjoitettu musteen sijasta verellä, vai mitä ihmettä tuo tarkoittaa?

Oletko koskaan kuullut sellaisesta, että sopimukset olisi sitovia?

Toiset pitää hauskaa ja muut siivoaa jäljet.

Kaikki lapset ansaitsevat vanhemmat mutta kaikki vanhemmat eivät ansaitse lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi jotkut puhuu adoptoiduille tyyliin "mutta entä se sun oikea perhe", tarkoittaen henkilön biologisia vanhempia ja sukulaisia.

Joo, "olivatko narkkareita vai rehellisiä rikollisia...?"

Oikeasti: siihen, että lapsi päätyy (=pääsee) adoptioon, on hyvä syy. Minut adoptoitiin sijaisvanhempien perheeseen kouluikäisenä. Olin asunut heidän luonaan vauvasta lähtien.

Tunsin silti molemmat biologiset vanhempani. Puistattaa ajatuskin, että jompi kumpi heistä olisi ollut huoltajani.

Luultavasti jompikumpi tai kumpikin oli huoltajasi adoptioon asti. Sen jälkeen adoptiovanhemmista tuli huoltajiasi.

Mutta ei täysillä huoltajan valtuuksilla saati siinä huoltajan merkityksessä, mitä arjessä sillä tarkoitetaan, jos kerran lapsi on asunut sijaisvanhemmilla vauvasta lähtien. Huostaanotettujen ja sijoitettujen asioista päättää sosiaalipuoli, käytännön arjesta vastaa sijaisvanhemmat.

Näinhän se on, mutta huoltajuus pysyy sillä jolla oli alunperin.

Pysyy ja pysyy. Pysyyhän se erittäin rajattuna, mutta mitään tekemistähän sillä ei varsinaisen huoltajuuden kanssa oikeastaan ole. Sosiaalitoimi on se, mikä päättää huostaanotetun lapsen asioista ja suurista linjoista. Arjessa käytännön päätökset toki tekee sijaisperheen vanhemmat.

Huoltajuus on aina vain huoltajuus. Sillä ei ole tekemistä sen kanssa kuka lapsesta huolehtii. Huoltaja edelleen päättää monta asiaa, sosiaalityöntekijä toimii joissakin edustajana. Sijaisvanhempi hoitaa arjessa, mutta aika vähällä päätösvallalla.

Normisti huoltajuuteen kyllä sisältyy se, että lapsi asuu ainakin jonkun huoltajansa luona vakituisesti. Usein myös tapaa toista huoltajaansa säännöllisesti. Normihuoltajuudessa huoltaja myös päättää lapsen asumisesta, kasvatuksesta, hoidosta ja kaikista muistakin lapseen liittyvistä asioista. Huostaanotetun lapsen kohdalla noista päättää sosiaalitoimi ja sijaisperhe toteuttaa ne käytännössä. Toki sijaisperhe tekee omat päätöksensä mm. kodin sääntöjen ja arjen käytäntöjen suhteen, mitkä taas on oikeastaan aika iso osa lapsen elämää. Siksi sanoisin, että nimellinen huoltajuus on täysin eri asia, kuin normihuoltajuus.

Mistä se huostaanotetun lapsen "huoltaja" siis itseasiassa päättää? Tarvittaessahan sosiaalitoimella on oikeus myös mm. rajoittaa tämän "huoltajan" ja huostaanotetun lapsen välistä yhteydenpitoa, jos katsotaan että se on lapsen edun mukaista. Toki pitää pyrkitä tekemään tämä yhteistyössä tämän "huoltajan" kanssa, mutta jos se ei onnistu syystä tai toisesta, niin lapsen etu menee aina edelle.

Huoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsi asuisi huoltajan kanssa. Ei ole sellaista normia. Huoltaja päättää esim. lapsen uskonnon. Lukuisiin lomakkeisiin vaaditaan huoltajan allekirjoitus. On mahdotonta hakea kaikkiin sossun allekirjoitus. Siispä yliviivaamme huoltajan ja lisäämme tekstin perhehoitaja ja toivomme, että riittää. Terveydenhuollosta emme saa tietoja, jos lääkäri sanoo, että kerromme vain huoltajalle. Pankkitiliä emme voi avata nuorelle vaan siihen tarvitaan huoltaja. Periaatteessa emme saisi antaa mitään lupia kouluunkaan, mutta ei sossulla ole aikaa. Onhan tämä kaikki outoa, mutta sen kanssa täytyy vaan elää.

Ei tietenkään tarkoita automaattisesti, mutta usein lapsi asuu huoltajan luona tai tapaa huoltajaa, siksi sitä voidaan puhua normina. Jos nyt alettaisiin laskea, kuinka monta prosenttia näitä huoltajansa luona asuvia tai huoltajaansa tapaavia on, niin veikkaisin, että edelleen voitaisiin puhua normeista. Tokihan tässä nimellisessä huoltajuudessa mm. kaikki muukin on nurinkurin verrattuna tavalliseen huoltajuuteen, mistä ei ole sossu päättämässä.

Uskontoa ei käsittääkseni päätetä useinkaan uudelleen, vaan lapsen syntymähetkellä merkitään uskonto papereihin. Aika harvoin arjessa tulee vastaan tilanteita, missä sitä lapsen nimellisen huoltajan kuittausta tarvittaisiin. Vai meinaatko, että huostaanotettu lapsi ei pääse luokalta jos ei tuo kouluun huoltajan allekirjoittamia koepapereita? Jokaisella koululla on varmaan omat käytäntönsä, miten koulun ja kodin yhteistyötä hoidetaan huostaanotettujen sijaisperheessä asuvien kohdalla. Luulisi, että jos lapsen etua ajatellaan, niin kodin ja koulun yhteistyö toimisi heillä aivan kuten kaikilla muillakin. Onhan jo ajatuksena ihan järjetön, että se lapsen vain nimellinen huoltaja alkaisi päsmäröidä jotain lupia sinne koulun suuntaan jos vaikka haluaisi kieltää lapsen osallistumisen johonkin.

Ei ole mitään nimellistä tai tavallista huoltajuutta. On vain huoltajuus. Tietenkin lapsi luokalta pääsee. Koejutut kuitataan wilmassa, joka oikeastaan kuuluu vain huoltajalle, mutta saimme sen kuitenkin. Luvat koulukuvauksiin, retkiin, leirikouluihin, siihen saako lapsen kuva näkyä siinä ja tuossa asiassa. Ei meillä olisi periaatteessa lupaa allekirjoittaa mitään. Sossu ei kuitenkaan mitenkään ehdi kaikkeen, kun usein täytyy allekirjoitukset saada muutamassa päivässä. Et ymmärrä miten usein arjessa tulee tilanteita, että huoltajan lupa tarvittaisiin. Entäs jos lapsi tarvitsisi terapioita tai vaikka vammaistukea. Sijaisvanhemman allekirjoitus ei riitä. Jos ei huoltajaan saada yhteyttä, alkaa sosiaalityöntekijän " metsästäminen".

Miten teillä on noin huonot tai epäselvät ohjeistukset?

Meillä ohjeistettiin noistakin kattavasti jo koulutuksessa, samoin asiat käytiin läpi lapsen muuttaessa. Siis juurikin kaikki ne, kuka allekirjoittaa ja mitä. Meillä ei asian suhteen ole ollut koskaan ongelmia. Lapsen arjessa meidän allekirjoitus riittää esim. koulun asioihin ja harrastuksiin, sekä muihin lapsen normaaliin arkeen liittyviin asioihin.

Virallisesti ei riitä teillä eikä meillä. Se on ihan selkeästi ohjeistettu. Sekä te että me teemme kuitenkin sen mitä pystymme. Ihan äskettäin eräs sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että ei noin saisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

No, eihän se biologinen sukulaisuus kuitenkaan mihinkään katoa, vaikka sillä ei mitään juridista merkitystä olisi.

Tutkimusten mukaan erillään kasvaneet biologiset sisarukset muistuttavat toisiaan enemmän kuin yhdessä kasvaneet ei-biologiset sisarukset. Siis keskimäärin, mutta tietysti sattumalta ihmiset voivat olla samanlaisia vaikka eivät sukua olisikaan.

Mutta onko sillä biologisella sukulaisuudella väliä, jos henkilöt eivät edes tunne toisiaan?

Miltä osin erillään kasvaneet biologiset sisarukset muistuttavat toisiaan? Ja minkä tutkimusten mukaan?

Minusta on mielenkiintoista, että meidän perheen adoptoitu sisarus on ehkä eniten meidän vanhempien näköinen. Samanväriset hiukset ja silmät, sekä kasvonpiirteet muutenkin, myös ilmeet ja eleet. Sen sijaan yksi ihan biologinen sisarus taas on niin erinäköinen kuin voi vain olla. Ihan eriväriset hiukset ja silmät, kasvon piirteissä ei mitään samaa kuin muilla sisaruksilla. Jos meidät laitettaisiin riviin ja käskettäisiin tuntomattomia arvata kuka meistä on adoptoitu, veikkaan että suurin osa ihmisistä luulisi väärin.

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi jotkut puhuu adoptoiduille tyyliin "mutta entä se sun oikea perhe", tarkoittaen henkilön biologisia vanhempia ja sukulaisia.

Joo, "olivatko narkkareita vai rehellisiä rikollisia...?"

Oikeasti: siihen, että lapsi päätyy (=pääsee) adoptioon, on hyvä syy. Minut adoptoitiin sijaisvanhempien perheeseen kouluikäisenä. Olin asunut heidän luonaan vauvasta lähtien.

Tunsin silti molemmat biologiset vanhempani. Puistattaa ajatuskin, että jompi kumpi heistä olisi ollut huoltajani.

Luultavasti jompikumpi tai kumpikin oli huoltajasi adoptioon asti. Sen jälkeen adoptiovanhemmista tuli huoltajiasi.

Mutta ei täysillä huoltajan valtuuksilla saati siinä huoltajan merkityksessä, mitä arjessä sillä tarkoitetaan, jos kerran lapsi on asunut sijaisvanhemmilla vauvasta lähtien. Huostaanotettujen ja sijoitettujen asioista päättää sosiaalipuoli, käytännön arjesta vastaa sijaisvanhemmat.

Näinhän se on, mutta huoltajuus pysyy sillä jolla oli alunperin.

Pysyy ja pysyy. Pysyyhän se erittäin rajattuna, mutta mitään tekemistähän sillä ei varsinaisen huoltajuuden kanssa oikeastaan ole. Sosiaalitoimi on se, mikä päättää huostaanotetun lapsen asioista ja suurista linjoista. Arjessa käytännön päätökset toki tekee sijaisperheen vanhemmat.

Huoltajuus on aina vain huoltajuus. Sillä ei ole tekemistä sen kanssa kuka lapsesta huolehtii. Huoltaja edelleen päättää monta asiaa, sosiaalityöntekijä toimii joissakin edustajana. Sijaisvanhempi hoitaa arjessa, mutta aika vähällä päätösvallalla.

Normisti huoltajuuteen kyllä sisältyy se, että lapsi asuu ainakin jonkun huoltajansa luona vakituisesti. Usein myös tapaa toista huoltajaansa säännöllisesti. Normihuoltajuudessa huoltaja myös päättää lapsen asumisesta, kasvatuksesta, hoidosta ja kaikista muistakin lapseen liittyvistä asioista. Huostaanotetun lapsen kohdalla noista päättää sosiaalitoimi ja sijaisperhe toteuttaa ne käytännössä. Toki sijaisperhe tekee omat päätöksensä mm. kodin sääntöjen ja arjen käytäntöjen suhteen, mitkä taas on oikeastaan aika iso osa lapsen elämää. Siksi sanoisin, että nimellinen huoltajuus on täysin eri asia, kuin normihuoltajuus.

Mistä se huostaanotetun lapsen "huoltaja" siis itseasiassa päättää? Tarvittaessahan sosiaalitoimella on oikeus myös mm. rajoittaa tämän "huoltajan" ja huostaanotetun lapsen välistä yhteydenpitoa, jos katsotaan että se on lapsen edun mukaista. Toki pitää pyrkitä tekemään tämä yhteistyössä tämän "huoltajan" kanssa, mutta jos se ei onnistu syystä tai toisesta, niin lapsen etu menee aina edelle.

Huoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsi asuisi huoltajan kanssa. Ei ole sellaista normia. Huoltaja päättää esim. lapsen uskonnon. Lukuisiin lomakkeisiin vaaditaan huoltajan allekirjoitus. On mahdotonta hakea kaikkiin sossun allekirjoitus. Siispä yliviivaamme huoltajan ja lisäämme tekstin perhehoitaja ja toivomme, että riittää. Terveydenhuollosta emme saa tietoja, jos lääkäri sanoo, että kerromme vain huoltajalle. Pankkitiliä emme voi avata nuorelle vaan siihen tarvitaan huoltaja. Periaatteessa emme saisi antaa mitään lupia kouluunkaan, mutta ei sossulla ole aikaa. Onhan tämä kaikki outoa, mutta sen kanssa täytyy vaan elää.

Ei tietenkään tarkoita automaattisesti, mutta usein lapsi asuu huoltajan luona tai tapaa huoltajaa, siksi sitä voidaan puhua normina. Jos nyt alettaisiin laskea, kuinka monta prosenttia näitä huoltajansa luona asuvia tai huoltajaansa tapaavia on, niin veikkaisin, että edelleen voitaisiin puhua normeista. Tokihan tässä nimellisessä huoltajuudessa mm. kaikki muukin on nurinkurin verrattuna tavalliseen huoltajuuteen, mistä ei ole sossu päättämässä.

Uskontoa ei käsittääkseni päätetä useinkaan uudelleen, vaan lapsen syntymähetkellä merkitään uskonto papereihin. Aika harvoin arjessa tulee vastaan tilanteita, missä sitä lapsen nimellisen huoltajan kuittausta tarvittaisiin. Vai meinaatko, että huostaanotettu lapsi ei pääse luokalta jos ei tuo kouluun huoltajan allekirjoittamia koepapereita? Jokaisella koululla on varmaan omat käytäntönsä, miten koulun ja kodin yhteistyötä hoidetaan huostaanotettujen sijaisperheessä asuvien kohdalla. Luulisi, että jos lapsen etua ajatellaan, niin kodin ja koulun yhteistyö toimisi heillä aivan kuten kaikilla muillakin. Onhan jo ajatuksena ihan järjetön, että se lapsen vain nimellinen huoltaja alkaisi päsmäröidä jotain lupia sinne koulun suuntaan jos vaikka haluaisi kieltää lapsen osallistumisen johonkin.

Ei ole mitään nimellistä tai tavallista huoltajuutta. On vain huoltajuus. Tietenkin lapsi luokalta pääsee. Koejutut kuitataan wilmassa, joka oikeastaan kuuluu vain huoltajalle, mutta saimme sen kuitenkin. Luvat koulukuvauksiin, retkiin, leirikouluihin, siihen saako lapsen kuva näkyä siinä ja tuossa asiassa. Ei meillä olisi periaatteessa lupaa allekirjoittaa mitään. Sossu ei kuitenkaan mitenkään ehdi kaikkeen, kun usein täytyy allekirjoitukset saada muutamassa päivässä. Et ymmärrä miten usein arjessa tulee tilanteita, että huoltajan lupa tarvittaisiin. Entäs jos lapsi tarvitsisi terapioita tai vaikka vammaistukea. Sijaisvanhemman allekirjoitus ei riitä. Jos ei huoltajaan saada yhteyttä, alkaa sosiaalityöntekijän " metsästäminen".

Miten teillä on noin huonot tai epäselvät ohjeistukset?

Meillä ohjeistettiin noistakin kattavasti jo koulutuksessa, samoin asiat käytiin läpi lapsen muuttaessa. Siis juurikin kaikki ne, kuka allekirjoittaa ja mitä. Meillä ei asian suhteen ole ollut koskaan ongelmia. Lapsen arjessa meidän allekirjoitus riittää esim. koulun asioihin ja harrastuksiin, sekä muihin lapsen normaaliin arkeen liittyviin asioihin.

Virallisesti ei riitä teillä eikä meillä. Se on ihan selkeästi ohjeistettu. Sekä te että me teemme kuitenkin sen mitä pystymme. Ihan äskettäin eräs sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että ei noin saisi tehdä.

Missä ja miten näin on ohjeistettu?

Me ollaan toimittu sosiaalipuolen työntekijöiden sekä ohjeistusten mukaan. Kuten jo sanoin, ongelmia ei ole ollut. Myöskään koulun puolelta ei ollut mitään ongelmia tunnusten kanssa, kun ei varmaan olla sen koulun ainoat sijaisvanhemmat. Ja ei, koulukaan ei ole missään vaiheessa olettanut että lapsen biologiset vanhemmat kävisivät siellä tunnuksillaan kuittailemassa asiat meidän sijaan.

Ylipäänsä pitäisi lopettaa puhumine "biologisista vanhemmista". Vanhemmuus on sosiaalista, jos joku ei ole tehnyt muuta kuin synnyttänyt lapsen, niin ei hän silloin voi olla muuta kuin synnyttäjä sille lapselle.

Sijari kirjoitti:

 Virallisesti ei riitä teillä eikä meillä. Se on ihan selkeästi ohjeistettu. Sekä te että me teemme kuitenkin sen mitä pystymme. Ihan äskettäin eräs sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että ei noin saisi tehdä.

Arki ja viralliset ohjeistukset ei aina mene yksiin. Vai meinaatko, että sosiaalityöntekijöillä ei ole jo nyt ihan liikaa hommaa, vaan sen lisäksi heidän pitäisi alkaa konsultoida jokaisen lapsen biologisia vanhempia, "huoltajia", lapsen wilma-tunnusasioissa, lääkärikäynneissä, harrastusasioissa, luokkakuvajutuissa, luokkaretkiluvissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi jotkut puhuu adoptoiduille tyyliin "mutta entä se sun oikea perhe", tarkoittaen henkilön biologisia vanhempia ja sukulaisia.

Joo, "olivatko narkkareita vai rehellisiä rikollisia...?"

Oikeasti: siihen, että lapsi päätyy (=pääsee) adoptioon, on hyvä syy. Minut adoptoitiin sijaisvanhempien perheeseen kouluikäisenä. Olin asunut heidän luonaan vauvasta lähtien.

Tunsin silti molemmat biologiset vanhempani. Puistattaa ajatuskin, että jompi kumpi heistä olisi ollut huoltajani.

Luultavasti jompikumpi tai kumpikin oli huoltajasi adoptioon asti. Sen jälkeen adoptiovanhemmista tuli huoltajiasi.

Mutta ei täysillä huoltajan valtuuksilla saati siinä huoltajan merkityksessä, mitä arjessä sillä tarkoitetaan, jos kerran lapsi on asunut sijaisvanhemmilla vauvasta lähtien. Huostaanotettujen ja sijoitettujen asioista päättää sosiaalipuoli, käytännön arjesta vastaa sijaisvanhemmat.

Näinhän se on, mutta huoltajuus pysyy sillä jolla oli alunperin.

Pysyy ja pysyy. Pysyyhän se erittäin rajattuna, mutta mitään tekemistähän sillä ei varsinaisen huoltajuuden kanssa oikeastaan ole. Sosiaalitoimi on se, mikä päättää huostaanotetun lapsen asioista ja suurista linjoista. Arjessa käytännön päätökset toki tekee sijaisperheen vanhemmat.

Huoltajuus on aina vain huoltajuus. Sillä ei ole tekemistä sen kanssa kuka lapsesta huolehtii. Huoltaja edelleen päättää monta asiaa, sosiaalityöntekijä toimii joissakin edustajana. Sijaisvanhempi hoitaa arjessa, mutta aika vähällä päätösvallalla.

Normisti huoltajuuteen kyllä sisältyy se, että lapsi asuu ainakin jonkun huoltajansa luona vakituisesti. Usein myös tapaa toista huoltajaansa säännöllisesti. Normihuoltajuudessa huoltaja myös päättää lapsen asumisesta, kasvatuksesta, hoidosta ja kaikista muistakin lapseen liittyvistä asioista. Huostaanotetun lapsen kohdalla noista päättää sosiaalitoimi ja sijaisperhe toteuttaa ne käytännössä. Toki sijaisperhe tekee omat päätöksensä mm. kodin sääntöjen ja arjen käytäntöjen suhteen, mitkä taas on oikeastaan aika iso osa lapsen elämää. Siksi sanoisin, että nimellinen huoltajuus on täysin eri asia, kuin normihuoltajuus.

Mistä se huostaanotetun lapsen "huoltaja" siis itseasiassa päättää? Tarvittaessahan sosiaalitoimella on oikeus myös mm. rajoittaa tämän "huoltajan" ja huostaanotetun lapsen välistä yhteydenpitoa, jos katsotaan että se on lapsen edun mukaista. Toki pitää pyrkitä tekemään tämä yhteistyössä tämän "huoltajan" kanssa, mutta jos se ei onnistu syystä tai toisesta, niin lapsen etu menee aina edelle.

Huoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsi asuisi huoltajan kanssa. Ei ole sellaista normia. Huoltaja päättää esim. lapsen uskonnon. Lukuisiin lomakkeisiin vaaditaan huoltajan allekirjoitus. On mahdotonta hakea kaikkiin sossun allekirjoitus. Siispä yliviivaamme huoltajan ja lisäämme tekstin perhehoitaja ja toivomme, että riittää. Terveydenhuollosta emme saa tietoja, jos lääkäri sanoo, että kerromme vain huoltajalle. Pankkitiliä emme voi avata nuorelle vaan siihen tarvitaan huoltaja. Periaatteessa emme saisi antaa mitään lupia kouluunkaan, mutta ei sossulla ole aikaa. Onhan tämä kaikki outoa, mutta sen kanssa täytyy vaan elää.

Ei tietenkään tarkoita automaattisesti, mutta usein lapsi asuu huoltajan luona tai tapaa huoltajaa, siksi sitä voidaan puhua normina. Jos nyt alettaisiin laskea, kuinka monta prosenttia näitä huoltajansa luona asuvia tai huoltajaansa tapaavia on, niin veikkaisin, että edelleen voitaisiin puhua normeista. Tokihan tässä nimellisessä huoltajuudessa mm. kaikki muukin on nurinkurin verrattuna tavalliseen huoltajuuteen, mistä ei ole sossu päättämässä.

Uskontoa ei käsittääkseni päätetä useinkaan uudelleen, vaan lapsen syntymähetkellä merkitään uskonto papereihin. Aika harvoin arjessa tulee vastaan tilanteita, missä sitä lapsen nimellisen huoltajan kuittausta tarvittaisiin. Vai meinaatko, että huostaanotettu lapsi ei pääse luokalta jos ei tuo kouluun huoltajan allekirjoittamia koepapereita? Jokaisella koululla on varmaan omat käytäntönsä, miten koulun ja kodin yhteistyötä hoidetaan huostaanotettujen sijaisperheessä asuvien kohdalla. Luulisi, että jos lapsen etua ajatellaan, niin kodin ja koulun yhteistyö toimisi heillä aivan kuten kaikilla muillakin. Onhan jo ajatuksena ihan järjetön, että se lapsen vain nimellinen huoltaja alkaisi päsmäröidä jotain lupia sinne koulun suuntaan jos vaikka haluaisi kieltää lapsen osallistumisen johonkin.

Ei ole mitään nimellistä tai tavallista huoltajuutta. On vain huoltajuus. Tietenkin lapsi luokalta pääsee. Koejutut kuitataan wilmassa, joka oikeastaan kuuluu vain huoltajalle, mutta saimme sen kuitenkin. Luvat koulukuvauksiin, retkiin, leirikouluihin, siihen saako lapsen kuva näkyä siinä ja tuossa asiassa. Ei meillä olisi periaatteessa lupaa allekirjoittaa mitään. Sossu ei kuitenkaan mitenkään ehdi kaikkeen, kun usein täytyy allekirjoitukset saada muutamassa päivässä. Et ymmärrä miten usein arjessa tulee tilanteita, että huoltajan lupa tarvittaisiin. Entäs jos lapsi tarvitsisi terapioita tai vaikka vammaistukea. Sijaisvanhemman allekirjoitus ei riitä. Jos ei huoltajaan saada yhteyttä, alkaa sosiaalityöntekijän " metsästäminen".

Miten teillä on noin huonot tai epäselvät ohjeistukset?

Meillä ohjeistettiin noistakin kattavasti jo koulutuksessa, samoin asiat käytiin läpi lapsen muuttaessa. Siis juurikin kaikki ne, kuka allekirjoittaa ja mitä. Meillä ei asian suhteen ole ollut koskaan ongelmia. Lapsen arjessa meidän allekirjoitus riittää esim. koulun asioihin ja harrastuksiin, sekä muihin lapsen normaaliin arkeen liittyviin asioihin.

Virallisesti ei riitä teillä eikä meillä. Se on ihan selkeästi ohjeistettu. Sekä te että me teemme kuitenkin sen mitä pystymme. Ihan äskettäin eräs sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että ei noin saisi tehdä.

Missä ja miten näin on ohjeistettu?

Me ollaan toimittu sosiaalipuolen työntekijöiden sekä ohjeistusten mukaan. Kuten jo sanoin, ongelmia ei ole ollut. Myöskään koulun puolelta ei ollut mitään ongelmia tunnusten kanssa, kun ei varmaan olla sen koulun ainoat sijaisvanhemmat. Ja ei, koulukaan ei ole missään vaiheessa olettanut että lapsen biologiset vanhemmat kävisivät siellä tunnuksillaan kuittailemassa asiat meidän sijaan.

Tässä kaupungissa ainakin on tarkkaan määritelty mitä saa tehdä. Esim. koulukuviin tai mihin tahansa julkaisuihin täytyy olla huoltajan suostumus. Jos huoltajaa ei tavoiteta, sosiaalityöntekijä selvittää asiaa.

Adoptoisin mielelläni jonkun söpön ukrainalaistytön mutta sellainen on tehty liki mahdottomaksi.

Lapsen oikeat ja ainoat vanhemmat ovat hänen biologiset vanhemmat. Kukaan muu ei voi olla lapselle vanhempi kuin hänet siirtänyt isä ja hänet synnyttänyt äiti. Heidän luonaan on lapsen koti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oikeat ja ainoat vanhemmat ovat hänen biologiset vanhemmat. Kukaan muu ei voi olla lapselle vanhempi kuin hänet siirtänyt isä ja hänet synnyttänyt äiti. Heidän luonaan on lapsen koti.

Entäs jos lapsen molemmat vanhemmat on kuolleet vaikka huumeisiin?

Pitääkö esimerkiksi 4-vuotiaankin kuolla huumeisiin, koska hänen biologisten vanhempiensa luona on hänen ainoa ja oikea kotinsa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oikeat ja ainoat vanhemmat ovat hänen biologiset vanhemmat. Kukaan muu ei voi olla lapselle vanhempi kuin hänet siirtänyt isä ja hänet synnyttänyt äiti. Heidän luonaan on lapsen koti.

Mihin sitä siirtämistä tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oikeat ja ainoat vanhemmat ovat hänen biologiset vanhemmat. Kukaan muu ei voi olla lapselle vanhempi kuin hänet siirtänyt isä ja hänet synnyttänyt äiti. Heidän luonaan on lapsen koti.

Sinähän et sitä päätä, kuka on lapsen vanhempi.

Pelkkä biologia ei tee kenestäkään vanhempaa, vaikka jotkut niin kuvitteleekin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oikeat ja ainoat vanhemmat ovat hänen biologiset vanhemmat. Kukaan muu ei voi olla lapselle vanhempi kuin hänet siirtänyt isä ja hänet synnyttänyt äiti. Heidän luonaan on lapsen koti.

Siis mielestäsi lapsen vanhemmat ei voi olla kukaan muu kuin lapsen siirtänyt (minne?) isä, sekä tämän lapsen siirtäneen isän synnyttänyt äiti, joka on siis synnyttänyt sekä lapsen että isän?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oikeat ja ainoat vanhemmat ovat hänen biologiset vanhemmat. Kukaan muu ei voi olla lapselle vanhempi kuin hänet siirtänyt isä ja hänet synnyttänyt äiti. Heidän luonaan on lapsen koti.

Tällaista ei voi kirjoittaa kuin se, jonka lapsi on otettu huostaan ja hyvästä syystä. Huolenpidon ja rakkauden merkityksestä kun ei ole mitään ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oikeat ja ainoat vanhemmat ovat hänen biologiset vanhemmat. Kukaan muu ei voi olla lapselle vanhempi kuin hänet siirtänyt isä ja hänet synnyttänyt äiti. Heidän luonaan on lapsen koti.

Entäs jos lapsen molemmat vanhemmat on kuolleet vaikka huumeisiin?

Pitääkö esimerkiksi 4-vuotiaankin kuolla huumeisiin, koska hänen biologisten vanhempiensa luona on hänen ainoa ja oikea kotinsa?

Helpottaisi kyllä lastensuojelun työtaakkaa, jos esimerkiksi överit vetäneiden narkkien lapset kuolisi aina samalla, eikä jäisi mahdollisesti moniongelmaisia kaltoinkohdeltuja lapsia yhteiskunnan huollettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oikeat ja ainoat vanhemmat ovat hänen biologiset vanhemmat. Kukaan muu ei voi olla lapselle vanhempi kuin hänet siirtänyt isä ja hänet synnyttänyt äiti. Heidän luonaan on lapsen koti.

Entäs jos lapsen molemmat vanhemmat on kuolleet vaikka huumeisiin?

Pitääkö esimerkiksi 4-vuotiaankin kuolla huumeisiin, koska hänen biologisten vanhempiensa luona on hänen ainoa ja oikea kotinsa?

Helpottaisi kyllä lastensuojelun työtaakkaa, jos esimerkiksi överit vetäneiden narkkien lapset kuolisi aina samalla, eikä jäisi mahdollisesti moniongelmaisia kaltoinkohdeltuja lapsia yhteiskunnan huollettavaksi.

Mitään noin kylmää ja sydämetöntä en ole vähään aikaan lukenut. Viattomia ne lapset on ja tarvitsevat kaiken avun. En kirjoita, että ansaitsevat, sillä jokainen lapsi on avun arvoinen, ei sitä ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Adoptiosta sais tulla ensisijainen tapa hankkia lapsia. Ei mitään hedelmöityshoitoja ja muita poppakonsteja. Maailma on täynnä orpoja lapsia ja hylättyjä lapsia ja lapsia joiden vanhemmat eivät voi tarjota lapselleen mitään. 

Valitettavasti tämä ei käytännössä toimisi, koska ihmiset haluaisivat silloin valikoida liikaa kun omaa lasta ei voi hankkia. Poika? Ei käy, me halutaan tyttö. Tummaihoinen? Ei tule kuuloonkaan, halutaan valkoihoinen ja vain maat X, Y ja Z kelpaavat. Lapsella todettuna joku sairaus, esim. 1. tyypin diabetes tai keliakia? Ei onnistu, ei haluta sairasta lasta, terve kiitos! Voisimmeko saada toisen lapsen samasta paikasta mistä edellisenkin? Ai, ei ole tarjolla kuin noi kaksi, no ei sitten. Lisäksi adoptoitavilla lapsilla voi olla takana sellaisia kokemuksia, että vanhemmat on niiden oireilujen kanssa myöhemmin pulassa. Adoptioon soveltuvia vanhempia on myös lopulta vain osa kaikista vanhemmista.

Ilolla olisin ottanut.Luoja kun soi vain 2 lasta.Lapsen saanti ei itsestänselvyys!Valitetttavasti tuloni koskaan ei riittänyt adoptiontiin.ps. aloitteen tekijä puhu vain itsesi puolesta. Koko Suomen Kansaa ET Tunne!