Lue keskustelun säännöt.
Nousevat kulut ja työssäkäynnin mielekkyys?
29.08.2022 |
Hirvittää sähkön hinnan nousu, ruuan kallistuminen, bensan hinta... Meillä on perheessä kaksi töissä käyvää aikuista ja kaksi kouluikäistä lasta. Laskin, että pakolliset kulumme tulevat nousemaan reilulla 1000 e kuussa (mukaan laskettu mm kallistunut ruoka), vaikka säästäisimmekin niissä asioissa missä pystymme. Meillä vielä juuri ja juuri on tuohon varaa kun mitään lomia ei tehdä eikä lapset mene kalliimpiin harrastuksiin, joita oltiin jo suunniteltu. Vararahasto Meillä on äkillisiin menoihin, kuten jos auto hajoaa tai toinen vanhempi joutuu vaikka sairaspäivärahalle. Emme voi puskurirahoilla maksaa jokapäiväistä tavallista arkea. Jos kulut tulevat nousemaan vielä enemmän, emme pysty jatkamaan elämää kuten tähän asti. Se tarkoittaisi muuttoa halvempaan asuntoon ja ehkä keikkatyön ottamista lisäksi viikonlopuille.
Olen miettinyt viime aikoina todella paljon työssäkäynnin järkeä. Mitä järkeä on tehdä täyttä viikkoa raskasta työtä, johon on vuosien koulutukset käyty ja kokemusta kerätty, jos sillä ei pysty edes peruselintasoa kustantamaan? En kaipaa mitään luksusta, voin hyvin luopua vaikka omista harrastuksistani ja vuosittaisesta etelän lomasta perheen kanssa, mutta jos kahdella täydellä palkalla ei pysty maksamaan kohta edes pienen perheen arjen pakollisia kuluja niin minun ainakin tulee olemaan vaikea löytää motivaatiota töissä käyntiin.
Kommentit (111)
Suomalaisten elämää on systemaattisesti koko ajan vain kurjistettu jo 90-luvun alusta lähtien. Mikä tervepäinen maa toimii tällä tavalla omaa kansaansa vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos työttömäksi heittäytyminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, niin ei muuta kuin irtisanoutumaan töistä. Mun motivaationi käydä töissä on se, että saan silloin kuitenkin enemmän rahaa kuin työttömänä.
Mikä logiikka tuossa on? Mitä väliä sillä on paljonko saat rahaa, jos ne kaikki menee jokatapauksessa arjen pakollisiin menoihin? Eli kuten aloittajan esimerkissä, jossa uhkaa tilanne, että rahaa ei jää ruuan ja asumiskulujen jälkeen enää yhtään yli, vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Eihän sillä silloin ole väliä mistä se raha tulee, sossusta vai työnantajalta, jos ei sitä kummassakaan tapauksessa jää mihinkään ylimääräiseen.
Elinikään mahtuu useita talouden suhdanteita ja kriisikausia. Ei tämä ikuisesti jatku. Kannattaa olla töissä silloin, kun sinne kelpaa.
Suomi on mennyt täysin vituralleen, sossulandia ei tule kestämään tätä lamaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työttömäksi heittäytyminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, niin ei muuta kuin irtisanoutumaan töistä. Mun motivaationi käydä töissä on se, että saan silloin kuitenkin enemmän rahaa kuin työttömänä.
Mikä logiikka tuossa on? Mitä väliä sillä on paljonko saat rahaa, jos ne kaikki menee jokatapauksessa arjen pakollisiin menoihin? Eli kuten aloittajan esimerkissä, jossa uhkaa tilanne, että rahaa ei jää ruuan ja asumiskulujen jälkeen enää yhtään yli, vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Eihän sillä silloin ole väliä mistä se raha tulee, sossusta vai työnantajalta, jos ei sitä kummassakaan tapauksessa jää mihinkään ylimääräiseen.
Ensin tulee kolmen kuukauden karenssi ja sitten alkaa saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, joka on paljon pienempi mitä palkka. Kannattaa tarkistaa etukäteen, saako siinä mitään muita tukia siihen päälle. Tuolla tavalla saa perheen talouden vielä tiukemmalle, mutta mikäs siinä. Itse etsisin uutta työtä, joka on lähempänä kotoa ja paremmin palkattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työttömäksi heittäytyminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, niin ei muuta kuin irtisanoutumaan töistä. Mun motivaationi käydä töissä on se, että saan silloin kuitenkin enemmän rahaa kuin työttömänä.
Mikä logiikka tuossa on? Mitä väliä sillä on paljonko saat rahaa, jos ne kaikki menee jokatapauksessa arjen pakollisiin menoihin? Eli kuten aloittajan esimerkissä, jossa uhkaa tilanne, että rahaa ei jää ruuan ja asumiskulujen jälkeen enää yhtään yli, vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Eihän sillä silloin ole väliä mistä se raha tulee, sossusta vai työnantajalta, jos ei sitä kummassakaan tapauksessa jää mihinkään ylimääräiseen.
No sitähän mä just sanoin, että jos työttömäksi heittäytyminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, niin ei muuta kuin irtisanoutumaan. Mä olen sinkku, joten saan työssä käynnistä enemmän rahaa kuin saisin työttömänä.
Menisin heti töihin jos jostain semmoisia saisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elinikään mahtuu useita talouden suhdanteita ja kriisikausia. Ei tämä ikuisesti jatku. Kannattaa olla töissä silloin, kun sinne kelpaa.
Hello Boomer!
Nykyajan työelämä on pelkkää kusetusta varsinkin palkan suhteen, et voi työtä tekemällä vaikuttaa palkkaasi, moniosaamisesta ei makseta, TES -yleiskorotukset mitätöidään muuttamalla palkan palkkio- / bonus -osuutta pienemmäksi, jolloin et kokonaisuutena saa yhtään enempää palkkaa käteen TES -yleiskorotuksesta huolimatta, saat raataa vaikka kuinka paljon, mutta taloudellisesti et pääse eteenpäin elämässäsi sitten millään!!
Työelämästä on Suomessa kadonnut mielekkyys aivan täydellisesti!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työttömäksi heittäytyminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, niin ei muuta kuin irtisanoutumaan töistä. Mun motivaationi käydä töissä on se, että saan silloin kuitenkin enemmän rahaa kuin työttömänä.
Mikä logiikka tuossa on? Mitä väliä sillä on paljonko saat rahaa, jos ne kaikki menee jokatapauksessa arjen pakollisiin menoihin? Eli kuten aloittajan esimerkissä, jossa uhkaa tilanne, että rahaa ei jää ruuan ja asumiskulujen jälkeen enää yhtään yli, vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Eihän sillä silloin ole väliä mistä se raha tulee, sossusta vai työnantajalta, jos ei sitä kummassakaan tapauksessa jää mihinkään ylimääräiseen.
Ensin tulee kolmen kuukauden karenssi ja sitten alkaa saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, joka on paljon pienempi mitä palkka. Kannattaa tarkistaa etukäteen, saako siinä mitään muita tukia siihen päälle. Tuolla tavalla saa perheen talouden vielä tiukemmalle, mutta mikäs siinä. Itse etsisin uutta työtä, joka on lähempänä kotoa ja paremmin palkattua.
No eipä ole kovin monella oman alan parempia töitä tarjolla lähellä kotia. Ja tuskin se nettopalkka ilman huomattavaa lisäkoulutusta niin paljon nousisi, että sillä maksetaan reilun tonnin lisäkulut kuussa. Työnantajan kanssa voi tehdä sopimuksen irtisanoutumisesta perustuen vaikka tuotannollisiin syihin, jolloin karenssia ei tule. Ansiosidonnaisella ja sitten sossusta loput rahat sen jälkeen. Elintaso pysyy suunnilleen samana kuin työssäkäydessä, kun nytkään ei mihinkään ylimääräiseen ole varaa, siitä on paha enää lisää pihistää. Sitten olisi ainakin aikaa lapsille kunnolla ja voisi päivät vaikka urheilla ja kehittää itseään ammatillisesti ja palata levänneenä työelämään sitten kun palkalla pystyy kustantamaan enemmän kuin sen minimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työttömäksi heittäytyminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, niin ei muuta kuin irtisanoutumaan töistä. Mun motivaationi käydä töissä on se, että saan silloin kuitenkin enemmän rahaa kuin työttömänä.
Mikä logiikka tuossa on? Mitä väliä sillä on paljonko saat rahaa, jos ne kaikki menee jokatapauksessa arjen pakollisiin menoihin? Eli kuten aloittajan esimerkissä, jossa uhkaa tilanne, että rahaa ei jää ruuan ja asumiskulujen jälkeen enää yhtään yli, vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Eihän sillä silloin ole väliä mistä se raha tulee, sossusta vai työnantajalta, jos ei sitä kummassakaan tapauksessa jää mihinkään ylimääräiseen.
Ensin tulee kolmen kuukauden karenssi ja sitten alkaa saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, joka on paljon pienempi mitä palkka. Kannattaa tarkistaa etukäteen, saako siinä mitään muita tukia siihen päälle. Tuolla tavalla saa perheen talouden vielä tiukemmalle, mutta mikäs siinä. Itse etsisin uutta työtä, joka on lähempänä kotoa ja paremmin palkattua.
No eipä ole kovin monella oman alan parempia töitä tarjolla lähellä kotia. Ja tuskin se nettopalkka ilman huomattavaa lisäkoulutusta niin paljon nousisi, että sillä maksetaan reilun tonnin lisäkulut kuussa. Työnantajan kanssa voi tehdä sopimuksen irtisanoutumisesta perustuen vaikka tuotannollisiin syihin, jolloin karenssia ei tule. Ansiosidonnaisella ja sitten sossusta loput rahat sen jälkeen. Elintaso pysyy suunnilleen samana kuin työssäkäydessä, kun nytkään ei mihinkään ylimääräiseen ole varaa, siitä on paha enää lisää pihistää. Sitten olisi ainakin aikaa lapsille kunnolla ja voisi päivät vaikka urheilla ja kehittää itseään ammatillisesti ja palata levänneenä työelämään sitten kun palkalla pystyy kustantamaan enemmän kuin sen minimin.
Eihän sen työn tarvitse olla oman alan työtä. Ihmiset kuitenkin vaihtavat työpaikkoja tai jää eläkkeelle, joten avoimia työpaikkoja voi olla. Yt:t ei ole työnantajille juttu, jota voi käyttää miten tahansa, joten sen varaan ei kannata irtisanomista laskea. Työssäkäyvän on aina helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin työttömän saada töitä. Se ammatillisesti itsensä kehittäminen voi torpata työttömyyskorvauksen saamisen. Ihmisillä on myös ihmeellisiä kuvitelmia, että sossusta saa rahaa ihan vain pyytämällä. Tuo sinun suunnitelma on ihan yhtä järkevää kuin pissiä paleleville varpaille pakkasella.
Oletko/ oletteko olleet jossain vaiheessa työttömiä nykyisellä elintasolla? Tiedätkö miten paljon elintasoon vaikuttaa jos et/ ette käy töissä?
Vaikka tuntuu ettei rahat riitä mihinkään, todellisuudessa pärjäätte paljon paremmin kuin tukien varassa.
Miten asuisitte, olisiko autoa, miten vaatteet, lasten harrastukset, elektroniikka, ruoka, kaikki "pienet ylimääräiset menot", lomat jne.
Mulla oli pätkätöiden perään parin vuoden työkyvyttömyys (fyysinen sairaus jonka hoito venyi) ja siihen päälle pari pätkätyötä ennen vakituista työpaikkaa. Samaan aikaan mies opiskeli uuden alan.
Ja vaikka työssäkäynti välillä vi*uttaa kun ei raha silti tunnu riittävän, niin on meidän elintaso noussut huimasti noista ajoista. Jo se, että on se puskurirahasto on jotain mitä ei voi ylläpitää jos tukien varaan joutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työttömäksi heittäytyminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, niin ei muuta kuin irtisanoutumaan töistä. Mun motivaationi käydä töissä on se, että saan silloin kuitenkin enemmän rahaa kuin työttömänä.
Mikä logiikka tuossa on? Mitä väliä sillä on paljonko saat rahaa, jos ne kaikki menee jokatapauksessa arjen pakollisiin menoihin? Eli kuten aloittajan esimerkissä, jossa uhkaa tilanne, että rahaa ei jää ruuan ja asumiskulujen jälkeen enää yhtään yli, vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Eihän sillä silloin ole väliä mistä se raha tulee, sossusta vai työnantajalta, jos ei sitä kummassakaan tapauksessa jää mihinkään ylimääräiseen.
Ensin tulee kolmen kuukauden karenssi ja sitten alkaa saada ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, joka on paljon pienempi mitä palkka. Kannattaa tarkistaa etukäteen, saako siinä mitään muita tukia siihen päälle. Tuolla tavalla saa perheen talouden vielä tiukemmalle, mutta mikäs siinä. Itse etsisin uutta työtä, joka on lähempänä kotoa ja paremmin palkattua.
No eipä ole kovin monella oman alan parempia töitä tarjolla lähellä kotia. Ja tuskin se nettopalkka ilman huomattavaa lisäkoulutusta niin paljon nousisi, että sillä maksetaan reilun tonnin lisäkulut kuussa. Työnantajan kanssa voi tehdä sopimuksen irtisanoutumisesta perustuen vaikka tuotannollisiin syihin, jolloin karenssia ei tule. Ansiosidonnaisella ja sitten sossusta loput rahat sen jälkeen. Elintaso pysyy suunnilleen samana kuin työssäkäydessä, kun nytkään ei mihinkään ylimääräiseen ole varaa, siitä on paha enää lisää pihistää. Sitten olisi ainakin aikaa lapsille kunnolla ja voisi päivät vaikka urheilla ja kehittää itseään ammatillisesti ja palata levänneenä työelämään sitten kun palkalla pystyy kustantamaan enemmän kuin sen minimin.
Nykyisin yhteiskunnan tuet haetaan Kelasta eikä sossusta. Ensimmäisenä teidän pitäisi hakea asumistukea. Asumistukeen vaikuttaa vuokran suuruus sekä perheen koko. Eri kunnilla on enimmäisrajat, miten suuri vuokra hyväksytään. Jos asutte omistusasunnossa, asumistukea voi saada yhtiövastikkeeseen ja asuntolainan korkoihin, mutta ei asuntolainan lyhennykseen. Kelan sivuilta löytyy laskuri, jolla voit tehdä suuntaa-antavan arvion mahdollisen asumistuen suuruudesta. Kelasta voi sitten hakea myös toimeentulotukea. Siihen ei kuitenkaan hyväksytä menoiksi mitä tahansa. Esimerkiksi mitään velkoja ei hyväksytä. Ei asuntolainaa, ei autolainaa, ei pikavippejä eikä osamaksuja. Monet asiat kuten työmatkat, netti&puhelin jne pitää kustantaa toimeentulotuen perusosasta. Tuloiksi lasketaan teidän ansiosidonnaiset, mahdollinen asumistuki sekä lapsista saatavat lapsilisät. Tästä summasta vähennetään Kelan hyväksymät menot. Jos erotus jää pienemmäksi kuin perustoimeentulotuki, olette oikeutettuja siihen. Mutta vain sillä summalla, mikä jää vajaaksi. Summa saattaa olla vaikkapa vain 20€ tai 100€. Niin ja säästönne joudutte käyttämään ensin ennenkuin voitte hakea toimeentulotukea. Mitään puskurirahastoa ei saa olla kuin korkeintaan sukan varressa tai patjan alla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko/ oletteko olleet jossain vaiheessa työttömiä nykyisellä elintasolla? Tiedätkö miten paljon elintasoon vaikuttaa jos et/ ette käy töissä?
Vaikka tuntuu ettei rahat riitä mihinkään, todellisuudessa pärjäätte paljon paremmin kuin tukien varassa.
Miten asuisitte, olisiko autoa, miten vaatteet, lasten harrastukset, elektroniikka, ruoka, kaikki "pienet ylimääräiset menot", lomat jne.
Mulla oli pätkätöiden perään parin vuoden työkyvyttömyys (fyysinen sairaus jonka hoito venyi) ja siihen päälle pari pätkätyötä ennen vakituista työpaikkaa. Samaan aikaan mies opiskeli uuden alan.
Ja vaikka työssäkäynti välillä vi*uttaa kun ei raha silti tunnu riittävän, niin on meidän elintaso noussut huimasti noista ajoista. Jo se, että on se puskurirahasto on jotain mitä ei voi ylläpitää jos tukien varaan joutuu.
Ap tässä. Emme pysty asumaan nykyisessä, jos kulut vielä enemmän nousee, joten vaihto pienempään on edessä siinä tapauksessa, kolmioon luultavasti, lapsia on kaksi. Autosta voisimme luopua, jos sitä ei tarvitsisi töissä käyntiin. Lomat olemme joutuneet jo nyt jättämään välistä. Vaatteet on niin pieni menoerä jo muutenkin, että siitä se ei jäisi kiinni. Lasten harrastukset jouduttiin nyt perumaan, jatkavat edullisissa harrastuksissa.
Jos työssä käymällä (meidän tapauksessa 80 työtuntia per viikko yhteensä) saa sen noin 500 euroa kuussa nettona enemmän rahaa käyttöön kuin sossun tuilla, niin aika alhaalla on motivaatio. Meillä on nettotulot hieman lisistä riippuen noin 4000 euroa kuussa, siitä vuokraan 1200, ensi talvena lämmitykseen tämän hetken laskujen mukaan noin 1000 euroa (!!!), autoon (käytämme lähes pelkästään työmatkoihin) nykyisillä bensan hinnoilla 200 euroa, ruokaan 800 euroa (työssäkäyvänä ei ole mahdollisuutta ostaa aina tarjouksesta), lasten harrastuksiin 200 euroa, netti/puhelimet ym pienet pakolliset asiat 100-200 euroa. Siitä jää sellainen 500 euroa ylimääräistä käteen. Onko se 80 tunnin työajan arvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko/ oletteko olleet jossain vaiheessa työttömiä nykyisellä elintasolla? Tiedätkö miten paljon elintasoon vaikuttaa jos et/ ette käy töissä?
Vaikka tuntuu ettei rahat riitä mihinkään, todellisuudessa pärjäätte paljon paremmin kuin tukien varassa.
Miten asuisitte, olisiko autoa, miten vaatteet, lasten harrastukset, elektroniikka, ruoka, kaikki "pienet ylimääräiset menot", lomat jne.
Mulla oli pätkätöiden perään parin vuoden työkyvyttömyys (fyysinen sairaus jonka hoito venyi) ja siihen päälle pari pätkätyötä ennen vakituista työpaikkaa. Samaan aikaan mies opiskeli uuden alan.
Ja vaikka työssäkäynti välillä vi*uttaa kun ei raha silti tunnu riittävän, niin on meidän elintaso noussut huimasti noista ajoista. Jo se, että on se puskurirahasto on jotain mitä ei voi ylläpitää jos tukien varaan joutuu.
Ap tässä. Emme pysty asumaan nykyisessä, jos kulut vielä enemmän nousee, joten vaihto pienempään on edessä siinä tapauksessa, kolmioon luultavasti, lapsia on kaksi. Autosta voisimme luopua, jos sitä ei tarvitsisi töissä käyntiin. Lomat olemme joutuneet jo nyt jättämään välistä. Vaatteet on niin pieni menoerä jo muutenkin, että siitä se ei jäisi kiinni. Lasten harrastukset jouduttiin nyt perumaan, jatkavat edullisissa harrastuksissa.
Jos työssä käymällä (meidän tapauksessa 80 työtuntia per viikko yhteensä) saa sen noin 500 euroa kuussa nettona enemmän rahaa käyttöön kuin sossun tuilla, niin aika alhaalla on motivaatio. Meillä on nettotulot hieman lisistä riippuen noin 4000 euroa kuussa, siitä vuokraan 1200, ensi talvena lämmitykseen tämän hetken laskujen mukaan noin 1000 euroa (!!!), autoon (käytämme lähes pelkästään työmatkoihin) nykyisillä bensan hinnoilla 200 euroa, ruokaan 800 euroa (työssäkäyvänä ei ole mahdollisuutta ostaa aina tarjouksesta), lasten harrastuksiin 200 euroa, netti/puhelimet ym pienet pakolliset asiat 100-200 euroa. Siitä jää sellainen 500 euroa ylimääräistä käteen. Onko se 80 tunnin työajan arvoista?
Tuskinpa saisitte 3500e sossutukia.
Tuo 1200e vuokra on omaa tyhmyyttä.
500 euroa kuukaudessa on iso raha. Jos toinen teistä jää työttömäksi, teille jää nykyisistä tuloista ainakin tonnin verran vähemmän. Siitä vaan, jos kuvittelet, että elämä helpottuu. Minusta teillä on hyvät tulot. Meidän nelihenkinen perhe asui kaksiossa ja hyvin pärjättiin, joten kolmio on suorastaan hulppea.
Mä en käy töissä sen pienen palkkani takia, vaan siksi, että en jaksaisi vaan olla toimettomana kotona.. eikä ne kotityöt joita kohta tänne tullaan luettelemaan, muuta sitä tosiasiaa, että voin henkisesti paljon paremmin töissä käydessäni. Kotityöt teen kuiteskin, enkä niihin saisi päiviäni hukutettua.
No eihän teillä ole mitään hätää, jos kerran pystytte kaikki laskut ja ruuat maksamaan. Tosiaan ihmisen on tarkoitus elää varojensa mukaan, ja kalliit harrastukset ja etelänmatkat ovat sitten sitä luksusta, josta nipistetään.
Itse kyllä aina ihmettelen näitä, jotka valittavat liian isosta vuokrasta. Miksette osta omaa ja määrittele lainanmaksuun kiinteää kuukausiosuutta vaikka viiteensataan euroon. Nuo asiat ovat sovittavissa pankin kanssa, ja voi saada myös kokonaan maksuvapaita kuukausia, jos on tarvis. Teillä kun näyttää olevan säästöjäkin, niin saatte kyllä lainaa.
Vierailija kirjoitti:
500 euroa kuukaudessa on iso raha. Jos toinen teistä jää työttömäksi, teille jää nykyisistä tuloista ainakin tonnin verran vähemmän. Siitä vaan, jos kuvittelet, että elämä helpottuu. Minusta teillä on hyvät tulot. Meidän nelihenkinen perhe asui kaksiossa ja hyvin pärjättiin, joten kolmio on suorastaan hulppea.
Onko sinun mielestäsi hulppeaa asua kolmiossa neljän hengen perheenä kun ottaa huomioon, että molemmat vanhemmat ovat kouluttautuneita ja käyvät kokopäivätyössä? Siis kohtaako sinun mielestäsi tässä nähty vaiva ja elintaso? Ymmärrän toki, että esimerkiksi kouluttamaton vajaata viikkotyöaikaa tekevä ei ehkä pysty maksamaan perheelleen kolmion vuokraa, mutta eikö kouluttautumalla ja työssä käynnillä pitäisi olla mahdollista saada selvästi parempi elintaso kuin tuilla? Nyt ei niin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko/ oletteko olleet jossain vaiheessa työttömiä nykyisellä elintasolla? Tiedätkö miten paljon elintasoon vaikuttaa jos et/ ette käy töissä?
Vaikka tuntuu ettei rahat riitä mihinkään, todellisuudessa pärjäätte paljon paremmin kuin tukien varassa.
Miten asuisitte, olisiko autoa, miten vaatteet, lasten harrastukset, elektroniikka, ruoka, kaikki "pienet ylimääräiset menot", lomat jne.
Mulla oli pätkätöiden perään parin vuoden työkyvyttömyys (fyysinen sairaus jonka hoito venyi) ja siihen päälle pari pätkätyötä ennen vakituista työpaikkaa. Samaan aikaan mies opiskeli uuden alan.
Ja vaikka työssäkäynti välillä vi*uttaa kun ei raha silti tunnu riittävän, niin on meidän elintaso noussut huimasti noista ajoista. Jo se, että on se puskurirahasto on jotain mitä ei voi ylläpitää jos tukien varaan joutuu.
Ap tässä. Emme pysty asumaan nykyisessä, jos kulut vielä enemmän nousee, joten vaihto pienempään on edessä siinä tapauksessa, kolmioon luultavasti, lapsia on kaksi. Autosta voisimme luopua, jos sitä ei tarvitsisi töissä käyntiin. Lomat olemme joutuneet jo nyt jättämään välistä. Vaatteet on niin pieni menoerä jo muutenkin, että siitä se ei jäisi kiinni. Lasten harrastukset jouduttiin nyt perumaan, jatkavat edullisissa harrastuksissa.
Jos työssä käymällä (meidän tapauksessa 80 työtuntia per viikko yhteensä) saa sen noin 500 euroa kuussa nettona enemmän rahaa käyttöön kuin sossun tuilla, niin aika alhaalla on motivaatio. Meillä on nettotulot hieman lisistä riippuen noin 4000 euroa kuussa, siitä vuokraan 1200, ensi talvena lämmitykseen tämän hetken laskujen mukaan noin 1000 euroa (!!!), autoon (käytämme lähes pelkästään työmatkoihin) nykyisillä bensan hinnoilla 200 euroa, ruokaan 800 euroa (työssäkäyvänä ei ole mahdollisuutta ostaa aina tarjouksesta), lasten harrastuksiin 200 euroa, netti/puhelimet ym pienet pakolliset asiat 100-200 euroa. Siitä jää sellainen 500 euroa ylimääräistä käteen. Onko se 80 tunnin työajan arvoista?
Tuskinpa saisitte 3500e sossutukia.
Tuo 1200e vuokra on omaa tyhmyyttä.
Jos nettotulot on nyt 4000 €/kk, todenäköisesti ansiosidonnainenkin tulisi olemaan sen verran iso, etteivät tulisi saamaan yhtään mitään "sossusta". Asumistukea varmaan jonkin verran, mutta ei siis Kelasta toimeentulotukea.
Jos työttömäksi heittäytyminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, niin ei muuta kuin irtisanoutumaan töistä. Mun motivaationi käydä töissä on se, että saan silloin kuitenkin enemmän rahaa kuin työttömänä.