Millaiset hautajaiskukat laitan isän arkulle, kun ei oltu läheisiä?

Miksi on "pakko" mennä?

No muut sukulaiset alkaisivat ihmetellä. t.ap

Vaikka valkoisia neilikoita.

Kedon kukkasia.

Valkoisia ruusuja.

Vierailija kirjoitti:

No muut sukulaiset alkaisivat ihmetellä. t.ap

Entä sitten, anna ihmetellä.

Yksi ruusu.

Mustia ruusuja

Halvat

Minkä pahan se isäsi on sulle tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

No muut sukulaiset alkaisivat ihmetellä. t.ap

Anna ihmetellä, et kai sä sukulaisten mielen mukaan asiaa ratkaise. Ei ole pakko mennä.

Isäni ei pitänyt minusta. t.ap

Vie ruusu. Sano hyvää matkaa. Niin minä toimin.

Vierailija kirjoitti:

Isäni ei pitänyt minusta. t.ap

No, silloin hän on ollut huono isä eikä tarvi sulta kukkia haudalle, älä mene koko kekkereihin.

Ihan vain vaikka kukkakimppu, pieni.  Tai yksi lilja tai kalla.  Valkoinen on aina sopiva väri hautajaiskukalle.  Mitään ei tarvitse sanoa.  Vaikka ette olleet läheisiä, niin vie silti edes se pieni kimppu tai yksi kukka.  Vaikka et edes kunnioittaisi isääsi, niin kunnioita hänen poismenoaan, ihminen on poistunut elämästä.  

Se on vain yksi pieni episodi elämässäsi, et siitä kärsi etkä piloille mene, vaikka siellä hautajaisissa käytkin.  Myöhemmin elämässäsi voit olla tyytyväinenkin siitä, että kävit sentään jättämässä hänelle hyvästit.  

Eiväthän ne isät ja äiditkään ole aina täydellisiä; heillä on ollut/ on omat huolensa ja murheensä niinkuin meillä itse kullakin. Isääsi ei enää ole; voisit han hänen haudalleen vaikka yhden ruusun laittaa.

Teet, niinkuin omatuntosi sanoo.

Osanotot...kaikesta huolimatta.

Ei minustakaan isäni tykännyt.  Eikä kyllä äitikään.  Vanhempi siskoni oli se tärkeä ja palvonnan kohde.  Ja sitten pikkuveli, joka oli toivottu poika ja kaikkien lemmikki.  Minä olin vain se ärsyttävä jokin siinä välissä.  Sivussa ja hiljaa, se, jolle sanottiin aina, että ole sinä siinä hiljaa, mitä se sinä siinä vielä teet, mene matkoihis siitä nyt.

Ja minä olen kuitenkin nyt se, joka hautaa hoidan.  Ei sisko, ei veli.  Sisko sentään joskus (harvoin) antaa rahaa hautakukkiin, veli ei koskaan.  

Ehkä ymmärrän. Jos vakavaa väkivaltaa suhteessa niin mielestäni ei ole pakko mennä, sanoivat sukulaiset mitä vaan. Jos lievempää niin valitsisin kauniit kukat, vaikka pienen kimpun. Minulla oli vaikea äitisuhde, vaikuttaa edelleen vuosien jälkeen. Vein kimpun joka oli kaunis ja joista arvelin äidin pitävän. Isä haukkui kimpun koska olin a) valinnut sen itse (oli siis minun, miehen ja lapsen kimppu) ennen kuin kysyin häneltä ja b) teksti oli painettu hänen mielestään vääränlaiselle alustalle. Kukat olisin halunnut maksaa itse mutta isä ja sisko painostivat että täytyy laittaa kuolinpesän yhteiseen laskuun. Molemmilla hienot asunnot ja vaatteet mutta niin peeaa että edes kukkia (siis niitä heidän) ollut (muka) rahaa maksaa :( Emme ole enää tekemisissä. 

Just sellaiset kuin haluat tai sit et vie kukkia.

Jos "syy"on ollut sinussa, että ette ole olleet läheisiä; voithan laittaa vaikka yhden kukan ja samalla pyytää anteeksi. Jos "syy" välirikkoon on isässäsi; voit laittaa myöskin yhden kukan ja samalla sopia/ antaa edes jotenkin anteeksi. Itsellesikin jäisi vähän mukavampi muisto isäsi täältä lähdöstä...lopullisesti.