Miten ihmiset ennen vanhaan selviytyivät kivusta?
Tällainen asia tuli mieleeni.
Miten ihmiset hoitivat kovempaa kipua sanotaan vaikka 1000 vuotta sitten?
Oletetaan, että tipuit vaikkapa hevosen selästä ja mursit nilkkasi. Mikä avuksi? Kipuhan on tuossa tapauksessa aivan sietämätön. Nykyihmiselle jo tunnin odottelu tuollaisessa kivussa on valtava koettelemus, mutta entä jos sitä pitikin kestää viikosta toiseen.. Näin nykyihmisestä aivan sietämätön ajatus.
Lopetettinko kärsivät heimoveljet "armosta"?
Oliko kenties joitain yrttejä/rohtoja/alkoholia yms käytössä, jotka vaimensivat tai poistivat kivun tunteen?
Oliko ihmiset niin taikauskoisia/alkukantaisia, että jos paikallinen poppamies tuli rukoilemaan viereen, kipu helpotti silkan uskon voimalla?
Vai oliko ihmisen mieli/ruumis vielä niin erilainen, että kipukynnys ei edes ollut nykyisen kaltainen, vaan paljon korkeampi?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan kipu kuului jokaisen ihmisen elämään. Jokainen lapsikin tiesi, että elämässä on edessä kipua ja särkyä ja sitten sen asian kanssa vain elettiin. Se oli epämukavaa, mutta kun sitä ei voinut poistaa niin sen kanssa oli vain tultava toimeen.
Erilaisista kasveista ja yrteistä tehtiin liemiä ja tahnoja, joiden avulla kipua pyrittiin lievittämään. Tulehtuneita osia (varpaat, sormet, hampaat) amputoitiin tai poistettiin. Kirkasta kotipolttoista annettiin lapsillekin kipuun ja särkyyn.
Luultavasti varsin varhain myös kotipolttoista keksittiin käyttää myös haavojen yms desinfiointiin. Kotipolttoinen on varmasti ollut tehokas kipulääke ja tarvittaessa sen avulla on saatu melko nopeasti vaikka taju veks, tätä voi itse kokeilla kumoamalla vaikka 0.5 litran 40% viinapullon nopeasti huiviinsa ja eikö kotipolttoinen ole tyyliin 90%, joten luulisi muutaman desilitran jo turruttavan.
Harvalla tuskin on ollut varaa olla koko ajan päihtyneenä, kun on täytynyt metsästää ja hoitaa viljelyksiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Mites köyhissä maissa nykyään?
Aika harvassa taitaa olla niin köyhät maat, ettei mitään kipulääkitystä ole, tosin toki niitäkin on.
Eiköhän se ole samanlaista kuin ennen muinoin, eli huumaavien lehtien/kasvien pureskelua jne. Jos ei ole varaa kunnon sairaanhoitoon, niin kuolema korjaa tulehdustilojen yms muodossa varsin nopeasti loukkaantuneet.
MInä vähän luulen, että tuohon aikaan katsottiin kuun vaiheita, koska tuolla seudulla vuoden kulun seuraaminen ei ehkä ole niin selkeää kuin täällä pohjoisessa. Niinpä 900 vuotias olisi 75 vuotta vanha. SItten jossain vaiheessa kun kalenteri vaihtui ja vuoteen tuli kaksitoista kuukautta, suullinen perimätieto jatkoi tarinoita noista vanhuksista, mutta unohdettiin että ikä lasketaankin nyt erilailla.