Lue keskustelun säännöt.
Tapailen miestä, joka oli tullut 46-vuotiaana ensimmäistä kertaa isäksi.
28.08.2022 |
Sai tyttölapsen, jonka äidistä erosi aika pian. Fiksu, kiva, kunnollinen mies. Johtotehtävissä ja varakas.
Kun ollaan kahden kesken, on normaali, mutta auta armias, kun on tyttärensä kanssa.... Puhuu oktaavia korkeammalta täysin lässyttäen 5-vuotiaalle tytölleen. Kutsuu tätä neidiksi ja antaa tytön päättää kaiken. "Mitä neiti neitiläinen haluaa nyt tehdä?" Olen viettänyt heidän kanssaan nyt pari arki-iltaa ja yhden viikonlopun ja koko ajan ollut samanlaista. Vasta illalla kun tyttö nukkuu, mies palautuu aikuisen rooliinsa. Tytär siis sanelee kaiken ja mies toteuttaa kuin palvelija.
Esim. illalla tyttö sanoi, että haluaa iltapalaksi sushia ja lähdettiin sitten porukalla autolla hakemaan sushia, vaikka tyttö oli jo yöpuvussa. Mitään aikuisten asioita ei koko viikonloppuna puhuttu, vaan ihan koko ajan vain lapsen kanssa lapsen juttuja.
Muutin tästä pari yksityiskohtaa, ettei tunnisteta, vaikka tuskin mies täällä palstailee.
Mutta siis, olen todella hämmentynyt ja huvittunutkin. Aivan epänormaalia kasvatusta, mutta tuleeko tästä parisuhdemielessäkään mitään? Omat lapseni ovat jo teinejä, pieni lapsi sinänsä minulle toki ok, mutta tuollainen teatteri, huh huh.
Ai niin, sekin vielä, että ennen kuin tapasin tytärtä, mies kertoi kuinka tytär on harvinaisen älykäs, kaunis, sosiaalinen, musikaalinen, urheilullinen ja kaikessa todella paljon ikäisiänsä edellä. Uskoin tämän, mutta kun tapasin tytön, niin minun silmääni oli aika tavallinen 5-vuotias. Olikin niin, että sanoi tai teki tyttö mitä hyvänsä, niin mies ylisti tätä siitä pitkään ja hartaasti ja odotti minunkin yhtyvän ylistyksiin.
Kommentit (47)
En jatkaisi.
Normaali 5-vuotiaan iltapala on tyyppiä kaurapuuro + hedelmiä/marjoja. Voileipääkin voi ottaa.
Sushi käy lounas- tai päivällisruuaksi.
Nukkumaan klo 20 viimeistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti pilaat suhteen jos menet jotain kritisoimaan tai valistamaan. Ehkä vähentäisin yhdessä koko porukalla vietettyä aikaa jos mahdollista ja keskittyisin rakentamaan sitä aikuisten suhdetta. Lapsi kasvaa äkkiä ja tuskin enää teininä haluaa kaiken huomion. Lapsi kuitenki saakin tulla ykkösenä miehelle. Ehkä mies jotenkin kompensoi sitä eroa ja kun ei saa olla lapsen elämässä päivittäin. Huonoksihan se toki lapselle on jos ihan kaikki tapahtuu hänen ehdoilla. Jospa äiti on vähän tiukempi.
Toisaalta ihan hellyttävääkin. onhan niitä paljon pahempiakin tapoja käyttäytyä lapsen kanssa. Toivottavasti saa isän ihailusta hyvän itsetunnon.
Miksi miehet sanoo tyttöjään aina "pikkuneideiksi", "prinsessoiksi" ja muilla halventavilla nimillä. Miksi ei voi vain kohdella kuten ihmistä.
No tyttö on kuitenkin hänen eka ja luultavasti vika lapsi, anna hänen olla just semmonen isä kuin on,hän oikeesti välittää..ihana lukea välillä näin eikä aina niitä kun isä on kylmä ja ei anna huomiota lapselle..tytöstä voi tulla kuule ihan normaali aikuinen, minusta heillä on hyvä suhde
Jos olet varhaiskasvatuksen ammattilainen niin voiko se vaikuttaa siihen, että hieman liian kriittisesti tarkastelet muiden kasvatustyylejä? Tein joskus harkkaa päikyssä kun luulin että olisin kyseiselle alalle halunnut, ja huomasin siel miten jotkut työntekijöistä näki kaikissa pienissä jutuissa ties mitä, tekivät neuropsykiatrisia diagnooseja ja näkivät milloin mitäkin että millainen henkilö lapsesta nyt sen ja sen perusteella kasvaa. Eihän sekään siis hyvä ole jos lapsi saa sanella aikuiselle kaiken että miten tehdään, mutta jos kyse on joistakin poikkeuksista tai että lapsen toiveita huomioidaan normaalissa määrin, niin se tuskin tekee kenestäkään vielä tyrannia aikuisuudessa. Jotenkin kokonaisuudessaan tuosta aloituksesta tulee vaan sellainen vaikutelma, että koet että miehen lapsi saa liikaa huomiota tai että isä näkee lapsensa mielestäsi liian positiivisella tavalla, mikä on ehkä vähän outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on ollut ja on noita lässyn lässyn vanhempia, jotka ylihemmottelevat lastaan. Milloinkahan tulee tilanne, että lapsi pyytää jotain todella hankalasti saavutettavaa (ei sentään kuuta taivaalta) tai järjestää kiukkukohtauksen, jos ei saisikaan haluamaansa. Isän ja lapsen suhde saattaisi olla "normaalimpi", jos isä olisi lähivanhempi.
Isää ei kannata arvostella vaan seuraile sinä tilannetta ja anna siten esimerkkiä lapsen kanssa olemisesta.
T.myös varhaiskasvatushenkilö.
Tuossa iässä esität moisia kysymyksiä.
Eipä taida olla toivoa.