Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin

Vein kukan ja onnittelukortin perheelle ja vauvalle tein nutun.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aika useasti vienyt ystäväpiirissä syntyneen vauvan perheelle kaikenlaisia taloustarvikkeita tuliaisina. Tavallisia keittiötarvikkeita, pyykipulveria, hyvää ruokaa kaupasta, talouspaperia, hedelmiä, marjoja, pari pakettia kahvia, teetä ja hunajaa + jotain terveellistä ruokaa, broileria tai lohta jos tiedän että perheessä on säilytystiloja ja he tällaisia syövät... ym. Lisäksi mahdollisesti yksi purkki olutta isälle ja yksi purkki siideriä äidille, mutta ei enempää alkoholia. Kukkia tai suklaata en ole vienyt, tai no sitä suklaata on kyllä voinut olla kauppakassissa mukana. Onko pari kauppakassillista tällaisia tuliaisia mielestänne junttia?

Nyt useamman kerran yritettyäni olen tullut siihen tulokseen että nykyäidit ainakin osaltaan on tosi vaativia, ruuat mitä tuon on vääriä (ei saa olla lihaa, kalaa, sokeria, jne) pitäis olla jotain tiettyä mistä en mitään ymmärrä samoin vaatteet/ ei saa olla sitä eikä tätä. En haluaisi tuppautua vauvaa katsomaan (toki itse haluan), mutta pelkään olevani vaivaksi. Jos en tulisi niin siitäkin varmaan tulisi sanomista.

Silloin kun minä sain vauvoja kaikki oli tervetulleita milloin vain, en odottanut mitään keneltäkään. Oli hienoa nähdä tuttuja kasvoja.

Mun mielestä just ruoka- ja kahvittelutuomiset oli just parhaita! Muistan kun esikoisen synnyttyä "täytyi" vähän väliä juosta kaupasta hakemassa jotain pakastepullia ja keksejä, kun vieraita tuli ovista ja ikkunoista

Ei kyllä tulis mieleenkään mennä vauvaperheeseen kylään korona aikana! Eikä muuallekaan olipa vauva tai ei. Toisekseen tuoreen äidin pitää saada olla rauhassa ja levätä ja totutella uuteen pikku ihmiseen. Ennen koronaa kävin vauvaperheessä esim siivoamassa tai olin vaikka vauvan kanssa sillä aikaa kun äiti oli pitkässä suihkussa, tai kävin vaunulenkillä että äiti sai nukkua.

Kuka edes menee jotain vauvaa katsomaan? Saatika jotain tuliaisia siihen päälle vielä. Joo ei.

Noh, joko on saatu perustettua tukiyhdistys ja terapiapiiri tuoreille, lahjattomille äideille traumaattisesta vieraskokemuksesta toipumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Kuka edes menee jotain vauvaa katsomaan? Saatika jotain tuliaisia siihen päälle vielä. Joo ei.

Mä en ainakaan mee enää tän ketjun luettuani. Pelkkä tavara näemmä tärkeetä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka edes menee jotain vauvaa katsomaan? Saatika jotain tuliaisia siihen päälle vielä. Joo ei.

Varmasti samat mammat kun vinkuu ettei tuoda riittävästi lahjoja ja sen jälkeen ettei kukaan enää käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraille tarvitse tarjota mitään. Ap on nipo. Relaa. Eikä vieraiden siis tarvitse tuoda mitään.

Ei tarvitse tullakaan. Kuka moukka tulee passattavaksi, kun ihminen on juuri pusertanut ulos vauvan, verta vuotaa sieltä sun täältä ja yöt menevät valvoessa? 😀

Passattavaksi? Just on sanonut ettei tarvitse tarjota mitään. Taidat harrastaa noita itse kyhättyjä marttyyrinkruunuja ja ihmettelet kun ei oikein empatiaa heru uhrauksistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieraille tarvitse tarjota mitään. Ap on nipo. Relaa. Eikä vieraiden siis tarvitse tuoda mitään.

Ei tarvitse tullakaan. Kuka moukka tulee passattavaksi, kun ihminen on juuri pusertanut ulos vauvan, verta vuotaa sieltä sun täältä ja yöt menevät valvoessa? 😀

Passattavaksi? Just on sanonut ettei tarvitse tarjota mitään. Taidat harrastaa noita itse kyhättyjä marttyyrinkruunuja ja ihmettelet kun ei oikein empatiaa heru uhrauksistasi?

Faija on just tommonen. Sille kun sanoo ettei tartte tehdä jotain, en halua ees, niin se hirveellä tunteella tekee ja ulisee että "kyllä minä teen" ja sen jälkeen säntäilee pitkin sukua itkemässä miten häneltä niin kamalasti vaaditaan. 

Välttämättä ei tarvitse tulla katsomaan vauvaa, etenkään jos hygienia ja käytöstavat ei ole kunnossa, mutta pientä kiinnostusta voisi vastasyntynyttä kohtaan ilmaista. Etenkin jos sattuu olemaan lähisukulainen esim mummo. Kauemmilta sukulaisilta en vierailuja odota, kivojahan ne on jos tulevat terveenä, eivät odota viihdyttämistä, pesevät kätensä, pysyvät riittävällä etäisyydellä vauvasta, lähtevät ajoissa. Kortti, vaippapaketti, pullapussi olleet parhaat lahjat, kaverilta vauvalle body joka oli oikeasti nätti. Nekin tulleet ihmisiltä, jotka suhtautuneet uuteen ihmiseen lämmöllä ja avoimin mielin eikä pelkkänä suvunjatkeena. Tutit ja tuttipullot joo monelle käytännöllisiä, mutta niiden käytön pakottaminen "kun meidänkin lapset käytti" ja myöhemmin verinen loukkaantuminen kun tämä lapsenlapsi sitten ei tykkää tutista on juuri sitä, mitä ei kaivata vauva-aikana.

Olen siis äiti, jolle ei kelpaa mikään, joka ei halua perheen ulkopuolisia ja turhaa tavaraa nurkkiinsa pyörimään, mutta joka loukkaantuu jos lasta ei huomioida mitenkään. Esikoisen vauva-aika oli ahdistavaa kun vieraita ramppasi, tavaraa ja ruokaa tuli enemmän kuin tarvittiin, neuvoja ja oletuksia oli joka lähtöön. Kuopuksen kohdalla saatiin olla rauhassa, olen tyytyväinen ettei niin pieni lapsi voi tietää miten vähän sukulaisia kiinnosti. Kolmas tulossa ja olen yllättynyt, jos tietyt sukulaiset, joilta aikoinaan sateli tarkat ohjeistukset lastenhoidosta, saapuvat nimijuhlaan tai syntymäpäiville.

Nykyään pitäisi viedä valkoinen kimppu.

 Eli parempi hylätä koko ystävä perheineen, kun ei oo rahaa tarpeeksi hyviin tuomisiin. 

Monille ihmisille mikään ei tunnu olevan muistamisen aihe. Ei edes se, että mennään ekaa kertaa katsomaan maailmaan tullutta uutta ihmistä. "Mitäs ihmeellistä siinä, miks pitäisi jotain viedä?" Vaikka on se nyt vaan yksi niistä elämän suurista ihmeistä ja asioista, jotka voisi ajatella olevan jonkin tuomisen veroisia. Ei se ole mikään tavallinen piipahdus, kuten monet pihit ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.

Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D

Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D

Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.

Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse  kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.

"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.

Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.

"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".

Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri

pointti on juuri se, ettei KENENKÄÄN tarvitse stressata kauheasti. En toivoisi, että ystävät taaperoiden kanssa laittavat keskenään pöytää koreaksi ja itse ilmestyn viinipullon kanssa. Ja sama työmaa itselle vuorostaan. Yhdessä voi tehdä. Koska halutaan nähdä. Ei tarvitse stressata ehtimisestä, ei tarvitse olla valmista. Sovitaan mitä tuodaan ja jaetaan vastuuta. Ei vuorotellen, vaan yhdessä. Ja katsos, siinähän se lapsiperheen arki istuu kuvioon, eikä ole poikkeusrankka tilanne, kenellekään. Vastavuoroisuus on helppoa, koska se on se lähtökohta alunperinkin. Keskustellaan miten tehdään ja ylimalkaiset odotukset (ja stressi) jää pois.

Eri ystäväpiireissä varmasti toimii erilaiset kuviot. Itse en halua kutsua, enkä mennä kylään, niin että olohuoneen keskellä on pyykkiteline, ruokapöydällä murusia ja yhdesä kokkaillaan makaroonilaatikkoa.

Ystäviä ehtii tavata sen verran harvoin, että hetkestä tekee mielellään arjesta eroavan, miellyttävän illan. Siistimpi koti, hyvää ruokaa ja mahdollisuus keskittyä ystävien seuraan. Toki emännällä ja isännällä on vähän kiireisempää, siksi vuorotellaan.

Nuo perustelut ymmärrän ja tosiaan riippuu tyylistä, mikä sopii. Itse en voi samaistua tuohon, että olisi häiritsevän sotkuista, kodinhoitohuoneet on pyykkejä varten ja pöydän pyyhkäisee sekunneissa. Yhdessä kokkaillaan jotain vähän "vaativampaa", kun on enemmän tekijöitä ja makuja. Joku ehkä valitsee tuon laatuajan, mikä johtaakin helposti siihen, että "ystäviä nähdään sen verran harvoin". Minusta laatuaikaa on se, että nähdään rennommissa puitteissa niin usein, että voidaan nähdä ihan se arkikin. Jakaa sekin oikeasti. Toki joskus on kiva viettää iltaa erikseen aikuisporukassa, mutta harvemmin kukaan jaksaa/pystyy. Helpompaa, kun ei tarvitse erikseen siivota lapsia alta pois ja kukaan ei oikeasti jaksa valvoa edes.

Jep, ei meilläkään pysty sitä perhettä heivaamaan pois tieltä, jos ystävä tulee kylään. Samoin ystävät eivät voi komentaa perhettä pihan leikkimökkiin asumaan, jos suvaitsen saapua. Ja siinä se näkeminen menee samassa yhteydessä, kuin muukin arki. Ollaan ehkä eri ikäisiä mitä nämä toiset, jotka järjestävät illallisia viineineen ja varmaan eri elämäntilanteissa. Heillä tuskin on pieniä lapsia tai alakouluikäisiä hoidettavanaan. Toki jos mennään ystävien kanssa reissun päälle, majoittaudutaan ilman perhettä hotelliin ja syödään ulkona. Mutta jos mennään toisen kotiin, niin siellä se arki pyörii normaalisti töineen ja lapsineen päivineen. Semmoista se on tietyssä vaiheessa elämää. Aika aikuista ja normaalia näkemistä tämä minun mielestäni on, vaikka tehdäänkin yhdessä ruokaa ja käydään kaupassa. Ja tulotasolta taidetaan olla vähintäänkin keskiluokkaa.

Eikä olla lahjottu toisiamme puolin eikä toisin paitsi juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Monille ihmisille mikään ei tunnu olevan muistamisen aihe. Ei edes se, että mennään ekaa kertaa katsomaan maailmaan tullutta uutta ihmistä. "Mitäs ihmeellistä siinä, miks pitäisi jotain viedä?" Vaikka on se nyt vaan yksi niistä elämän suurista ihmeistä ja asioista, jotka voisi ajatella olevan jonkin tuomisen veroisia. Ei se ole mikään tavallinen piipahdus, kuten monet pihit ajattelee. 

No kyllä minä tulevana tuoreena äitinä (lähiviikkoina syntyy) ymmärrän sen, että ei tämä minun esikoiseni ole ihme kenellekään muulle kuin minulle. Lapsen isälläkin on jo lapsia ennestään, joten uuden lapsen syntymä ei ole enää mikään niin erikoinen ja spesiaalijuttu ja ymmärrän senkin täysin. Minulle tämä on kaikki uutta ja ihmeellistä, tietenkin, mutta en voi missään nimessä vaatia, että kaikki muut pyörivät tämän minun maailman ihmeellisimmän fiiliksen ympärillä. Onhan se ihan totta, että lapsia syntyy siellä täällä, tänä vuonna useampi tuttu on saanut esikoisensa. Joten tuntuisi todella vieraalta, että porukka saapuisi katsomaan vauvaa oikein lahjusten kanssa. Enkä todellakaan aio päästääkään mitään lössiä patsastelemaan, ainoastaan läheisimmät ovat tervetulleita. Ei kiitos naapureita tai sukulaisia, eikä missään nimessä työkavereita. Tahdon olla ihan rauhassa oman perheen kesken, isovanhemmat ja molempien sisarukset ovat tervetulleita ja he nyt kuuluvat perheeseen, joten ei kiitos lahjoja heiltäkään :D.

Ainu-pupu painajainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on todella kummallista, että täällä ketjussa niin monelle on oikein kunnia-asia olla viemättä mitään vauvaperheeseen ensimmäistä kertaa.

Suomi on toden totta lapsivihamielinen maamiksi edes menette vauvaperheeseen kylään, vai pitääkö päästä näpäyttämään vanhempia, että hähää te ja pentunne ette ole edes onnittelukortin arvoisia!

Ne babyshowerit vie rotinat. Älkää kuvitelko että voitte keksiä jatkuvasti lisää "perinteitä" mitkä velvoittaa lahjomaan, ilman että joistain toisista luovutaan. Seuraavaksihan muistetaan ristiäisiä/nimiäisiä. Jotkut vietää kuukausisynttäreitä läpi ekan vuoden, pitääkö kaikkiin hullutuksiin osallistua?

En kyllä muista että juuri kellään olisi ollut näitä jotain amerikkalaisia babyshowereita, ei minulla ainakaan ollut. Saati vauvan kuukausisynttäreitä, jotka taisitkin keksiä päästäsi?

Mutta vauvaa tuli moni katsomaan. (Elettiin aikoja ennen koronaa.) Kannattaa muistaa, että äiti ja lapsi elävät lapsivuodeaikaa eli toipuvat synnytyksestä ja nukkuvat ehkä huonosti, imetystä opetellaan. Pahinkin juntti varmaan ymmärtää tuoda vähän pullaa tai muuta syötävää pöytään, jos menee vauvaa katsomaan. Onneksi meidän vieraat toivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Monille ihmisille mikään ei tunnu olevan muistamisen aihe. Ei edes se, että mennään ekaa kertaa katsomaan maailmaan tullutta uutta ihmistä. "Mitäs ihmeellistä siinä, miks pitäisi jotain viedä?" Vaikka on se nyt vaan yksi niistä elämän suurista ihmeistä ja asioista, jotka voisi ajatella olevan jonkin tuomisen veroisia. Ei se ole mikään tavallinen piipahdus, kuten monet pihit ajattelee. 

Tätä minäkin ihmettelen. Mikä olisi suurempi juhlan aihe kuin uuden elämän syntyminen? Eivät nämä sitten varmaan juhlista mitään synttäreitä, valmistujaisia tai jouluakaan. Koska nekin ovat ihan arkisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ainu-pupu painajainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on todella kummallista, että täällä ketjussa niin monelle on oikein kunnia-asia olla viemättä mitään vauvaperheeseen ensimmäistä kertaa.

Suomi on toden totta lapsivihamielinen maamiksi edes menette vauvaperheeseen kylään, vai pitääkö päästä näpäyttämään vanhempia, että hähää te ja pentunne ette ole edes onnittelukortin arvoisia!

Ne babyshowerit vie rotinat. Älkää kuvitelko että voitte keksiä jatkuvasti lisää "perinteitä" mitkä velvoittaa lahjomaan, ilman että joistain toisista luovutaan. Seuraavaksihan muistetaan ristiäisiä/nimiäisiä. Jotkut vietää kuukausisynttäreitä läpi ekan vuoden, pitääkö kaikkiin hullutuksiin osallistua?

En kyllä muista että juuri kellään olisi ollut näitä jotain amerikkalaisia babyshowereita, ei minulla ainakaan ollut. Saati vauvan kuukausisynttäreitä, jotka taisitkin keksiä päästäsi?

Mutta vauvaa tuli moni katsomaan. (Elettiin aikoja ennen koronaa.) Kannattaa muistaa, että äiti ja lapsi elävät lapsivuodeaikaa eli toipuvat synnytyksestä ja nukkuvat ehkä huonosti, imetystä opetellaan. Pahinkin juntti varmaan ymmärtää tuoda vähän pullaa tai muuta syötävää pöytään, jos menee vauvaa katsomaan. Onneksi meidän vieraat toivatkin.

Nämä onkin tulleet nyt viimevuosina, ne nutut, helistimet, tutit ja tuttipullot + vaippakakut hoidetaan näissä suihkujuhlissa. Vie nyt sitten sama satsi syntymän kunniaksi. Pullaa ja keksiä vie kuka haluaa mutta kun ei monikaan niitä edes syö. Minunkin piirissäni kaikki ottavat kupin kahvia mielellään, vain yksi käyttää sokeria niin sitäkään ei aina ole tarjota jos huono tuuri sattuu. Se ei kuitenkaan vie arvoa itse vierailulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille ihmisille mikään ei tunnu olevan muistamisen aihe. Ei edes se, että mennään ekaa kertaa katsomaan maailmaan tullutta uutta ihmistä. "Mitäs ihmeellistä siinä, miks pitäisi jotain viedä?" Vaikka on se nyt vaan yksi niistä elämän suurista ihmeistä ja asioista, jotka voisi ajatella olevan jonkin tuomisen veroisia. Ei se ole mikään tavallinen piipahdus, kuten monet pihit ajattelee. 

Tätä minäkin ihmettelen. Mikä olisi suurempi juhlan aihe kuin uuden elämän syntyminen? Eivät nämä sitten varmaan juhlista mitään synttäreitä, valmistujaisia tai jouluakaan. Koska nekin ovat ihan arkisia asioita.

Aikuisten synttäreitä ei kyllä mitenkään suureellisesti juhlisteta ellei joku täytä pyöreitä, lasten juhlia tietty järjestetään. Muutoin saatetaan juhlia perus vuosittaisia aikuisten merkkipäiviä ihan vain oman perheen kesken, ehkä kutsutaan miehen vanhemmat kahville. Valmistujaisia en ole tosiaan ehtinyt juhlimaan oikeastaan kertaakaan, koska olen aina tehnyt töitä samalla kun olen opiskellut. Joten valmistumisen jälkeen se työelämä kiireineen jatkuu, olen vielä sen sortin ihminen, että haalin itselleni liikaa töitä ja olen tehnyt kahta työtä jo useamman vuoden. Ihan vain koska ne tasapainottavat toisiaan ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Nyt tosin luovun toisesta, ainakin toistaiseksi. Joulua juhlitaan aina perheen kesken miehen vanhemmilla :).