Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
44-vuotiaana tyhjä ja masentunut olo
27.08.2022 |
Täytin keväällä 44-v ja tuntuu, että kaikki on jotenkin romahtanut sen jälkeen. Ei oikein mikään enää innosta, oma elämä tuntuu turhalta, eikä jaksa haaveilla mistään tai odota enää mitään. Jopa lähimmät ihmiset ärsyttävät, eikä heitäkään jaksaisi. Kaikki tuntuu menettäneen merkityksensä. Mieli on kumman apea, ärtynyt ja välillä itkettää, tyhjä ja turtunut olo. Energiaa oikein mihinkään ei ole. Mieluiten vain makoilisi omissa oloissaan ja puhuminenkin ärsyttää. Oma ulkonäkö tuntuu vanhenevan vauhdilla ja sekin saa alakuloiseksi. Tuntuu, ettei ole enää mitään. Tunnen itseni turhaksi ihmiseksi ja että olisi aivan sama vaikka kuolisi. Vielä vuosi sitten olin aivan erilainen ja täynnä elämää. Mietin mikä tällainen romahdus voi olla? Masennus? Iästä johtuvaa? Onko muilla näin?
Nainen 44
Kommentit (68)
Mua ahdistaa maailmantilanne. Pelkkää paskaa tulossa, luoja tietää miten pitkäksi aikaa? Koko loppuelämäkseni? Mitä voin sanoa teini-ikäisille lapsilleni, että edes he säilyttäisivät tulevaisuudenuskonsa? Ei minulla ole sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt eletään poikkeuksellisen raskasta aikaa, pitkä koronataistelu on takana ja Euroopassa käynnissä oleva sota pitää yllä painostavaa ilmapiiriä jota ei pääse pakoon. Ei mikään ihme, että monilla on toivoton olo. Se on kai ihan normaalia tällaisena aikana. Ajat kyllä muuttuvat jossain vaiheessa paremmiksi taas, kukaan ei vaan varmuudella tiedä milloin. Pitäisi jaksaa vain kahlata läpi nämä vaikeat ajat nyt.
Mikä ihmeen vaikeaa nyt on? Korona on lieventynyt, eikä se sotakaan täällä ole. Nauttii ihanasta päivästä kun voi. Ihan omaa tyhmyyttä murjottaa tyhjästä.
Olikin joku tutkimus, että ihmisen elämä on 40-50 -vuotiaana pohjamudissa. Onnellisuuden tunne alkaa lisääntyä 50 vuoden rajapyykin jälkeen.
Mutta ap, kuulostat masentuneelta. Masennuksesta ei tarvitse kärsiä. Hakeudu psykiatrin vastaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa maailmantilanne. Pelkkää paskaa tulossa, luoja tietää miten pitkäksi aikaa? Koko loppuelämäkseni? Mitä voin sanoa teini-ikäisille lapsilleni, että edes he säilyttäisivät tulevaisuudenuskonsa? Ei minulla ole sanoja.
Maailman tilanne on aina ollut erittäin ahdistava. Se tulee tänä päivänä vaan koko ajan netin kautta silmille. Maailma ei ollut yhtään vähemmän ahdistava 1960-luvulla, vaikka nostalgia ja elokuvat antavat ymmärtää jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ei vaan tajua. Kaikki tuntuu jotenkin paremmalta mitä on. Vanhempana ei enää innostu kun tietää totuuden. Kannattaa muuten jättää alkoholi jos tällaisia miettii paljon. Se vie salakavalasti intoa ja energiaa.
No jaa. Sitten sitä vasta miettiikin tätä kaikkea ja vielä kaikkia menetettyjä mahdollisuuksiaankin kun alkoholin jättää.. Ja ihmettelee mihin hlvettiin kaikki aika onkaan tuhraantunut.
Ei silti, parempi ilman on olla.
Minä taas mietin kaikkia menetettyjä asioitani, kun en ole juonut alkoholia koskaan. Olisi pitänyt ainakin nuorena. Nyt on turha itkeä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jo 41-vuotiaana sama tilanne. En vaan näe että tulevaisuudella olisi enää mitään hyvää tai kiinnostavaa tarjottavaa. Missään ei ole enää sellaista samanlaista "ooh wau"-fiilistä kuin joskus nuorempana. Kaikki tuntuu pelkältä tympeeltä p*skalta. Tämä varmaan paheni siitä, kun ikäni sinkkuna oleilleena lyötiin päin naamaa sekin ettei edes parisuhteesta kannata haaveilla, kun meni niin katastrofaalisesti pieleen yritys. Mitä tässä sitten enää muka on.
No, onneksi 10 vuoden päästä tilanne muuttuu 😃
Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlitaan vaan loppuun asti. N45.
Maailma on vielä pystyssä.
Iloa, valoa ja huvia vaan senkin elämään. N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jo 41-vuotiaana sama tilanne. En vaan näe että tulevaisuudella olisi enää mitään hyvää tai kiinnostavaa tarjottavaa. Missään ei ole enää sellaista samanlaista "ooh wau"-fiilistä kuin joskus nuorempana. Kaikki tuntuu pelkältä tympeeltä p*skalta. Tämä varmaan paheni siitä, kun ikäni sinkkuna oleilleena lyötiin päin naamaa sekin ettei edes parisuhteesta kannata haaveilla, kun meni niin katastrofaalisesti pieleen yritys. Mitä tässä sitten enää muka on.
No, onneksi 10 vuoden päästä tilanne muuttuu 😃
Not.
Kyllä varmasti muuttuu, huonompaan. Vanhemmatkin vaan vanhenee ja ennemmin tai myöhemmin aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Iloa, valoa ja huvia vaan senkin elämään. N45
*sunkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan sitä että kaikki on nähty ja koettu. Se on sitä että on huomannut että on kuolevainen ja lopulta millään ei ole mitään väliä. Elämä voi loppua tänään, ens vuonna tai 40 vuoden päästä. Silläkään ei oo lopulta merkitystä muuta kuin turhissa toiveissa ja ajatuksissa. Se mitä voit tehdä on tehdä sitä mikä just tällä hetkellä tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta ja mukavimmalta!
Olen 43 enkä ole hirveästi nähnyt ja kokenut. Lentokoneessa olin viimeksi 22v sitten. Eikä matalapalkkainen nyt Suomessa tai Virossakaan käydessä hirveästi koe. Mun kokemukset on ilmaisia puistoissa. Suomenlinnassa maisemien ihailua tai museokortilla halpoja museokäyntejä. Onhan nekin liioittelematta ollut hienoja kokemuksiakin. Mutta on myös vähän hapan sivumaku kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
Mitä sulta puuttuu? Jos olet hoitanut asiasi fiksusti, asut omassa talossa oman puutarhan ympäröimänä, harrastat kaikkea kivaa ja nautit elämästä.
Asun velkaisessa kerrostalo luukussa. En tunne että olisin nähnyt kaiken. Vaan haluaisin nähdä paljon enemmän. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä joka haikailee matkalla kotiin. Vaan paluu tuntuu aina inhottavalta kun olisi niin paljon mitä haluaa nähdä.
Vuorotteluvapaa ja johonkin halpaan maahan asumaan? ( oma asunto vuokralle-sillä maksaa vastikkeet ja korot).
Eläimet tuo sisältöä, kotiin niitä tai mukaan eläinten pelastus toimintaan? Jos lapsista tykkää niin johonkin tukitoimijaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain luin että ihminen kokee olevansa onnettomin 44-vuotiaana. Omalla kohdallani se piti kyllä täysin paikkansa. Estrogeeni vähenee, mielialat heittelehtivät, usein on raskaita hetkiä elämässä (lapsi vaikeassa teini-iässä, avioero tms) ja kroppa alkaa vanheta: tulee kremppaa, kilot kertyvät, peilistä katsoo väsynyt keski-ikäinen. Olen nyt 46-vuotias ja osaan ottaa jo rennommin tämän vanhenemisen ja elämäntuska ehkä myös helpottaa. Veljeni nukkui pois kolme vuotta sitten ja se oli kyllä raskas kokemus mutta opin yhden asian: olen kiitollinen siitä että olen elossa. Vanhenemisen murheet tuntuvat nyt pieniltä ja nautin elämästä, pienistä asioista ja läheisistäni, sadepäivistä ja suklaasta. Haaveitakin on ja aion ne toteuttaa. Kyllä se siitä, ap. Tutki sydäntäsi mitä haluat ja muista: tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan sitä että kaikki on nähty ja koettu. Se on sitä että on huomannut että on kuolevainen ja lopulta millään ei ole mitään väliä. Elämä voi loppua tänään, ens vuonna tai 40 vuoden päästä. Silläkään ei oo lopulta merkitystä muuta kuin turhissa toiveissa ja ajatuksissa. Se mitä voit tehdä on tehdä sitä mikä just tällä hetkellä tuntuu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta ja mukavimmalta!
Olen 43 enkä ole hirveästi nähnyt ja kokenut. Lentokoneessa olin viimeksi 22v sitten. Eikä matalapalkkainen nyt Suomessa tai Virossakaan käydessä hirveästi koe. Mun kokemukset on ilmaisia puistoissa. Suomenlinnassa maisemien ihailua tai museokortilla halpoja museokäyntejä. Onhan nekin liioittelematta ollut hienoja kokemuksiakin. Mutta on myös vähän hapan sivumaku kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
Mitä sulta puuttuu? Jos olet hoitanut asiasi fiksusti, asut omassa talossa oman puutarhan ympäröimänä, harrastat kaikkea kivaa ja nautit elämästä.
Asun velkaisessa kerrostalo luukussa. En tunne että olisin nähnyt kaiken. Vaan haluaisin nähdä paljon enemmän. En ole koskaan ollut sitä tyyppiä joka haikailee matkalla kotiin. Vaan paluu tuntuu aina inhottavalta kun olisi niin paljon mitä haluaa nähdä.
No sitten suunnittelemaan seuraavaa reissua, ei tarvitse olla kallis.
Masentaa ja harmittaa oma ikä.
Kun olin 18-20v tein kunnon velat huumepäissäni, nyt niitä aletaan ulosmittaan palkasta.
Onneksi määräaikainen työ, ei kiinnosta raataa loppuelämää, kun saa käteen 1400e.
Ja kun lapset kasvaa, käteen jäävä summa pienenee.
Onneksi on aviomies, tässä näin iäkkäämpänä, velkaantuneet saisin vain juopon lähiräkälästä.
Mistä esim. Martina ja muut velkaiset naiset saa niitä rahamieheä suhteeseen??!
N37
Jos suomeen saisi jotenkin sisällissodan niin saisi kaikki elämään jotain hohtoa.
nyt valtion lois päättäjät ovat pilannneet kaikki asiat kun kuvittelee et omistaa kaiken tuottavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ei vaan tajua. Kaikki tuntuu jotenkin paremmalta mitä on. Vanhempana ei enää innostu kun tietää totuuden. Kannattaa muuten jättää alkoholi jos tällaisia miettii paljon. Se vie salakavalasti intoa ja energiaa.
No jaa. Sitten sitä vasta miettiikin tätä kaikkea ja vielä kaikkia menetettyjä mahdollisuuksiaankin kun alkoholin jättää.. Ja ihmettelee mihin hlvettiin kaikki aika onkaan tuhraantunut.
Ei silti, parempi ilman on olla.
Minä taas mietin kaikkia menetettyjä asioitani, kun en ole juonut alkoholia koskaan. Olisi pitänyt ainakin nuorena. Nyt on turha itkeä enää.
Et ole menettänyt mitään. Alkoholia juodessa tekee vain typeriä asioita ja ne järkevät voi tehdä mainiosti ilman alkoholiakin.
Alue: Aihe vapaa
No jaa. Sitten sitä vasta miettiikin tätä kaikkea ja vielä kaikkia menetettyjä mahdollisuuksiaankin kun alkoholin jättää.. Ja ihmettelee mihin hlvettiin kaikki aika onkaan tuhraantunut.
Ei silti, parempi ilman on olla.