Lue keskustelun säännöt.
Kun ihminen kuolee, mihin mieli siirtyy?
27.08.2022 |
Alkaako mieli leijailemaan ilmassa kun ihminen kuolee?!!!!
Kommentit (733)
Vierailija kirjoitti:
Sen kun tietäisi! Olin ennen vannoutunut ateisti. Ajattelin, että mieli on aivot ja kun aivot sammuvat, mieli vain sammuu. Uusimmat tieteelliset löydökset ja viisaampien laskemat teoriat eivät kuitenkaan enää nykyään ihan täysin tue tätä. Nykyään uskon, että jotain meidän mielestämme säilyy kuoleman jälkeenkin. Todennäköisesti ei kuitenkaan ego-keskeisesti niin, että yksilö ja persoona säilyvät.
Sielua kutsutaan syntymättömäksi, mutta koska se on aineellisessa kehossa, se näyttää siltä kuin se
olisi syntynyt kehon mukana. Itse asiassa kehossa oleva sielu ei synny eikä kuole. Kaikki syntynyt on
tuomittu kuolemaan. Koska sielu ei ole syntynyt, sillä ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä eikä
tulevaisuutta. Se on ikuinen, aina olemassa oleva ja alkuperäinen. Toisin sanoen sen
syntyajankohtaa ei ole mahdollista määrittää. Yritämme määritellä, milloin sielu syntyy, vain siksi,
että laajennamme siihen kehollisia mielikuvia. Toisin kuin keho, sielu ei vanhene koskaan.
Kehossa tapahtuvat muutokset eivät vaikuta sieluun. Sielu ei koskaan kuihtu kuten puu tai mikään
muu aineellinen esine. Se ei myöskään tuota sivutuotteita. Kehomme jälkeläiset, lapsemme, ovat
itsenäisiä yksilöllisiä sieluja, ja pidämme heitä lapsinamme vain siksi, että he ovat yhteydessä
kehoomme. Keho kehittyy sielun läsnäolon ansiosta, mutta sielu itse ei tuo ketään maailmaan eikä
käy läpi mitään muutoksia. Siten sielu ei ole alttiina samoille kuudelle erilaiselle muutokselle, joita
keho käy läpi.
Sielua ei voi vahingoittaa millään aseella, polttaa tulella, kastella vedellä tai kuivattaa tuulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä kaikki paljon enemmän kuin kristittyjen "joko-tai". Tässä on paljon enemmän asiaa.
Elävän olennon ydin ei ole kuori, jossa se asuu, vaan sen tietoisuus.
Ihmiset, joita himo ja halu jatkuvasti huijaavat, menettävät kaiken kyvyn ymmärtää, miten he
vaihtavat kehoa ja miksi he ovat nyt siinä kehossa. Se on heidän käsityskykynsä yläpuolella. Sielu on
ruumiista erillinen ja että se vaihtamalla ruumista nauttii eri tavalla kussakin kehossa. Henkilö, jolla
on tietoa, ymmärtää myös, miksi ja miten elävä olento kärsii ollessaan aineellisessa maailmassa.
Perusteellisimmat tiedot jälleensyntymisestä löytyvät Bhagavad-gitasta. Luvussa 2 selitetään
järkevällä, yksinkertaisella ja selkeästi ymmärrettävällä tavalla, miten sielu kulkee kehosta toiseen.
Tämä tosiasia ei ole uskonkysymys, vaan se on suhteellisen helppo ymmärtää ja hyväksyä loogisten
johtopäätösten avulla.
"That which pervades the entire body you should know to be indestructible. No one is able to
destroy that imperishable soul. " (Bhagavad Gita 2.17)
"For the soul there is neither birth nor death at any time. He has not come into being, does not
come into being, and will not come into being. He is unborn, eternal, ever-existing and primeval.
He is not slain when the body is slain." (Bhagavad Gita 2.20)
"The soul can never be cut to pieces by any weapon, nor burned by fire, nor moistened by water,
nor withered by the wind.(Bhagavad Gita 2.23)
Edellytyksenä tälle jälleensyntymisen ymmärtämiselle on, että ihminen ymmärtää ruumiin ja sielun
välisen eron.
Sielu ja ruumis ovat siis kaksi eri asiaa. Ruumis on väliaikainen ja sielu on ikuinen.
Vaikka sielun luonne on mitattavissa olevien aineellisten vuorovaikutussuhteiden
ulottumattomissa, sen läsnäolon voi ymmärtää seuraavan esimerkin avulla:
"O son of Bharata, as the sun alone illuminates all this universe, so does the living entity, one
within the body, illuminate the entire body by consciousness." (Bhagavad Gita 13.34)
Tietoisuus on siis todiste sielun läsnäolosta, kuten auringonpaiste tai valo on todiste auringon
läsnäolosta. Kun sielu on läsnä kehossa, koko kehossa on tietoisuutta, ja heti kun sielu on poistunut
kehosta, tietoisuutta ei enää ole. Kuka tahansa älykäs ihminen voi helposti ymmärtää tämän.
Tietoisuus ei siis ole aineen yhdistelmien aikaansaannosta. Se on elävän olennon oire. Vaikka
elävän olennon tietoisuus on laadullisesti yhtä Korkeimman Tietoisuuden kanssa, se ei ole korkein,
koska yhden tietyn ruumiin tietoisuus ei jaa toisen ruumiin tietoisuutta.
"As the embodied soul continuously passes, in this body, from boyhood to youth to old age, the
soul similarly passes into another body at death."(Bg 2.13)
"As a person puts on new garments, giving up old ones, the soul similarly accepts new material
bodies, giving up the old and useless ones."(Bg 2.22)
"And whoever, at the time of death, quits his body, remembering Me alone, at once attains My
nature. Of this there is no doubt. "(Bhagavad Gita 8.5)
Vierailija kirjoitti:
Sen kun tietäisi! Olin ennen vannoutunut ateisti. Ajattelin, että mieli on aivot ja kun aivot sammuvat, mieli vain sammuu. Uusimmat tieteelliset löydökset ja viisaampien laskemat teoriat eivät kuitenkaan enää nykyään ihan täysin tue tätä. Nykyään uskon, että jotain meidän mielestämme säilyy kuoleman jälkeenkin. Todennäköisesti ei kuitenkaan ego-keskeisesti niin, että yksilö ja persoona säilyvät.
Ihminen on fyysisen kehon , hienojakoisen kehon tai psyyken tai yksilöllisen tietoisuuden tai sielun yhdistelmä, tai kuten me määrittelemme sen tieteellisellä termillä spiriton. Ja tässä ruumiissa on myös ylitietoisuus, joka on sellaisten yliluonnollisten ilmiöiden lähde kuin ennakoinnin lahja, intuitio jne. Tänään puhumme yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä ero sielun ja hienojakoisen kehon välillä. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat "sieluun sattuu", tai "sielu on tuskissaan"... he tarkoittavat sisäistä minäänsä. Mutta se ei ole sielu. Näyttää siltä, että psykologian on tarkoitus tutkia sielua - psykologia on käännetty "sielun tietämykseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Hienoainekehon henkisen ja materialistisen käsityksen välillä on tietenkin perustavanlaatuinen ero.
Jos henkilöllä on esimerkiksi jonkinlainen mielenterveyshäiriö, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian innostunut. Tämä on meidän käsityksemme psyykestä, että se on aineellisen ruumiin tuote. Niinpä vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Hengelliset lähteet, samat Vedet, joihin luotamme, kertovat meille jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote vaan sielun varjo. Se on tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu heijastaa tietoisuutensa aineeseen. Tämä sielun tietoisuus on siis hieman, aineen saastuttama tai täynnä aineellisia ideoita, haluja, käsityksiä, tämä on hienojakoinen keho. Hienojakoinen keho ei tule fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta; se on juuri päinvastainen ajatus. Ja siksi vaikutus hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee luonnollisesti toiselta puolelta. Se ei tapahdu joidenkin fyysisten komponenttien tai kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon ja henkisen harjoituksen kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä, tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tämän psyyken alueella tapahtuu pintatasolla myönteisiä muutoksia.
Missä mielesi oli ennen syntymää? Ei missään. Tietoisuus katoaa kun kuolema käy kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä mielesi oli ennen syntymää? Ei missään. Tietoisuus katoaa kun kuolema käy kylässä.
Ensin pitää tietää, mitä on mieli, sen jälkeen alamme pohtia jatkoa.
Yksi mielen ominaisuuksista on vastata aistien pyyntöihin. Kun mieli tottelee niiden ohjeita ja keskittyy johonkin kohteeseen, elävä olento kokee kiintymystä tai vastenmielisyyttä. Tästä syystä erotetaan kahdenlaisia mielen häiriöitä - kiintymyksestä johtuvat häiriöt ja vastenmielisyyden aiheuttamat häiriöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä mielesi oli ennen syntymää? Ei missään. Tietoisuus katoaa kun kuolema käy kylässä.
Ensin pitää tietää, mitä on mieli, sen jälkeen alamme pohtia jatkoa.
Länsimaissa ihmiset samaistavat sielun ja mielen. Emme ole tästä samaa mieltä. Sielu on mielen valtias. Mieli on vain välittäjä, jonka kautta sielu on vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä mielesi oli ennen syntymää? Ei missään. Tietoisuus katoaa kun kuolema käy kylässä.
Ensin pitää tietää, mitä on mieli, sen jälkeen alamme pohtia jatkoa.
Mieli ei ole puhdas. Aivan kuten kivi ei voi tuottaa elämää, mieli ei voi tuottaa shraddhaa. Alempiarvoinen - mieli - ei synnytä ylempiarvoista - uskoa. Pimeys ei synnytä valoa. Shraddha on ensisijainen, se on kaiken perusta. Kun Korkein ilmenee sydämessä, mieli katoaa jäljettömiin. Totuus paljastuu puhtaassa, sumeilemättömässä tietoisuudessa, jossa ei ole mielen keksintöjä. Mieli tuottaa vain lukemattomia harhoja. Se on apara-shaktin, alimman energian, elementti. Kaikenlainen aine, sekä karkea että hienojakoinen, mieli mukaan lukien, kuuluu alempaan energialajiin. Maa, vesi, tuli, ilma ja eetteri ovat karkeaa ainetta; mieli, äly ja ego ovat hienojakoista. Sielu on kuitenkin materian yläpuolella; se on transsendentaalinen.
Miten voimme tuntea maailmaa, kun emme tiedä emmekä edes ymmärrä, keitä me itse olemme? Emme tiedä mitään olemuksestamme - olen sielu, ikuinen kuolematon tietoisuushiukkanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä mielesi oli ennen syntymää? Ei missään. Tietoisuus katoaa kun kuolema käy kylässä.
Oletko varma?
Kyllä. Se on helppo todeta aivosähkökäyrästä.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Missä mielesi oli ennen syntymää? Ei missään. Tietoisuus katoaa kun kuolema käy kylässä.
Tietoisuus jää. Ruumis hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole muistikuvaa aiemmasta 'leijuvasta olotilasta'. Väittääkö joku muistavansa aiemmat leijumiset?
Maailmankaikkeus voidaan havaita eri tavoin. ... Mutta itse asiassa on ymmärrettävä, että samaan aikaan Veda kuvaa toisaalta metafyysistä maailmankaikkeutta, jumalten avaruutta, vuorten ja muiden objektien muita ulottuvuuksia ja toisaalta meille tuttua ... maanpäällistä maantiedettä. Mutta tämä näkemys on ikään kuin vierekkäin, se on päällekkäin. Maapallo eri aikakausina: muoto ja ulottuvuusviestintä
Ensimmäinen asia, josta on järkevää aloittaa, on meidän maapallomme. Sanskritiksi sitä kutsutaan Jambudvipaksi. "Dvipa" tarkoittaa saarta. Se on valtava taso, jota jakavat valtavat vuorijonot, jotka ovat valtameren vesillä. Mutta se on moniulotteisessa avaruudessa. Nämä vuoret ovat poikkeuksellisen valtavia. Ja vain osa tästä Jambudvipasta, valtava saari nimeltä Bharata-varsha, on Vedassa kuvattu ihmisten alueeksi. ...Se on vain yksi sektori näistä valtavista maapallon rinnakkaismaailmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä mielesi oli ennen syntymää? Ei missään. Tietoisuus katoaa kun kuolema käy kylässä.
Tietoisuus jää. Ruumis hajoaa.
Kun keho häviää sinulla ei ole enää mistä olla tietoinen ja millä olla tietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä mielesi oli ennen syntymää? Ei missään. Tietoisuus katoaa kun kuolema käy kylässä.
Oletko varma?
Kyllä. Se on helppo todeta aivosähkökäyrästä.
- ohis
Sitä ei todetakkaan aivosähkökäyrästä,nyt ei ole kysymys kehon toiminnasta.
huuhaa-000 kirjoitti:
ei ole muistikuvaa aiemmasta 'leijuvasta olotilasta'. Väittääkö joku muistavansa aiemmat leijumiset?
Niinpä, kun ei ole mitään muistikuvia ajasta ennen omaa syntymää.
Sielu on ikuinen, ruumis vain väliaikainen asumus.
Mieltä ei ole olemassa. Aivojen pintakerrosten sähkökemiallisen toimintojen hiipuessa ja hermosolujen kuollessa ihminen lakkaa olemasta.
pitää uskoa että Jeesus on Jumalan poika ja pyytää syntinsä anteeksi. Jessus sanoi että ei kukaan tule Isän tykö kuin minun kauttani
Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.
Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.
Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.
________________________________________________
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.
Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.
Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita ruumiita monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan. On yhtä naurettavaa ajatella, että yksi sielu on ikuisesti sidottu kehoon ja että "venäläiset sielut" asuvat venäläisissä kehoissa, kuin ajatella, että japanilaisissa autoissa on välttämättä japanilaisia. "Venäjällä tehdyissä" ruumiissa voi olla sieluja, jotka ovat eläneet muissa maissa ja jopa muissa elämänmuodoissa menneisyydessä.