Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että kotiäitiyden jälkeen töissä käynti tuntuu paljon helpommalta?
27.08.2022 |
Kysymys otsikossa. Ootteko muut kokeneet näin? Tuntuu että töiden tekeminen on niin paljon helpompaa kuin kotiäitiys ja sitten tulee sellainen huijarisyndrooma-fiilis, että teenkö työt jotenkin huonommin kuin muut kun tuntuu niin helpolta?
Kommentit (59)
Kiva lukea tällaista ketjua. Tähän saakka olen säälinyt vähän pienten lasten äitejä, jotka 'joutuvat' käymään töissä. Ihmetellyt, että miten he jaksavat, lukenut myötätunnolla ruuhkavuosista ja luullut, ettei heillä ole koskaan sitä 'omaa aikaa'. Itselläni ei ole ainakaan vielä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäidit kunniaan! Kantavat raskaimman osan ja säästävät kalleita päiväkotipaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Voisisitteko sitten jatkossa myös arvostaa kotiäitiyttä? Eli jos joku haukkuu kotiäitejä, voi ihan avoimesti puolustaa ja sanoa, että se on rankkaa työtä eikä mitään loisimista. Tai jos jonkun cv:ssä on aukko pienten lasten vuoksi, niin ajattelet, että hän on tuon ajan painanut töitä kuin pieni eläin.
Työssäkäyvät äidit harvoin haukkuu kotiäitejä. Työssäkäyvät äidit kun ovat usein olleet itsekin lasten kanssa kotona.
Kotiäitejä haukkuvat ne, joiden kotonaolosta on liian kauan aikaa tai ne jotka eivät koskaan ole kotiäitejä olleetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän lapsia hankitaan jos niiden hoitaminen on kauheampaa kuin työn teko?
Tämä on jäänyt vähän hämäräksi.
Olisit kiitollinen että joku on sinutkin "hankkinut". Tosiasiassa luulen että tuo liittyy siihen että työelämä ei aina oikeasti ole niin rankkaa kuin moni antaa ymmärtää.
Ja siis aika kultaa muistot. Pari vuotta töitä, niin on ihan unohtanut miten puuduttavaa kotiäitiys on. Muistaa vaan ne kiireettömät aamut lasten kanssa ja muun mukavan.
Samoin kotona ollessa unohtaa miten kurjaa on marraskuussa seisoa nilkkoja myöten loskassa loskasateessa bussikatoksessa tai autoa harjaamassa. Muistaa vain ne hyvät jutut.
Noinhan se menee, eli riippuu ihan siitä mihin vertaa. Kotiäitiydessäkin on niitä leppoisia hetkiä, vaikka juuri tuo ettei aina välttämättä tarvitse lähteä heti aamusta minnekään. Mutta niissä lapsissa on silti kiinni ympäri vuorokauden, ja ihan kaikki tapahtuu jossain määrin lasten ehdoilla. Lapsettomana ei myöskään välttämättä osaa arvostaa sitä että työpäivän jälkeen voi yleensä tehdä mitä huvittaa, omaan tahtiin. Itse en ainakaan osannut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aikoinaan palasin töihin useamman vuoden ja useamman lapsen jälkeen, niin olo todellakin oli että pääsee töihin lepäämään ja rakastan työtäni. Valitettavasti se tunne on jo mennyt ohitse ja lapsetkin kasvaneet aikuisiksi.
Mutta jos ei ole lapsia niin sitten ei tarvitse käydä läpi tätä prosessia. = life hack
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin. Mieheni sanoi juuri eilen samaa. Hän oli vuoden koti-isänä, ja totesi töiden olevan jopa rentouttavaa siihen verrattuna :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Ja töistä saa vielä rahaa. Kotiäitiys on historian suurin huijaus.
:D
Ap:lla ei ole kovin vaativa työ.
Minusta koti-isävuosi vaippaikäisten kanssa oli aivan totaalista aivolomailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tietysti, koska koti ei enää tarkoita lepoa vaan toista rankempaa työpäivää kun sinne palaa. Kyllä sitä kummasti alkaa viihtyä työpaikkansa ilmastoiduissa tiloissa aikuisten seurassa.
Riippuu työstä ja työn vastuusta. Minulle kotiäitiys oli lomaa töistä, vaikka ei toki mitään rentouttavaa lomaa. Keskimäärin työt sukupuolesta riippumatta eivät ole yhtä kuormittavia kuin minun ammattikunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kotiäitiys ei ole luonnollista tai mitenkään perinteistä, vaikka moni niin kovin väittääkin. Koko ihmiskunnan historian ajan lapsista ovat pitäneet huolta mm vanhemmat sisarukset ja isovanhemmat. Kaikki kynnelle kykenevät ovat tehneet töitä, miehet sekä naiset.
Vierailija kirjoitti:
Huomattu on, varsinkin aikaisin lähtiessä kun lasten aamutoimet saa jättää miehen vastuulle. Joskus tuntuu että lapsettomille ei saisi tästä puhua, kun työn ja aamuheräämistenhän kuuluu olla se kaikkein raskain taakka ja lastenhoito on vain lomailua. Ei kaikki noin tietenkään ajattele.
Miksi sun pitäisi kuormittaa lapsettomia tarinoillasi siitä miten rankkaa lapsiperhe-elämä on? Juttele perhetutuille tai neuvolan tädille.
Kertokaapas te, joiden mielestä työssäkäynti on ihan lomailua, että mitä te teette työksenne?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapas te, joiden mielestä työssäkäynti on ihan lomailua, että mitä te teette työksenne?
Olen ohjelmistokehittäjä. Työ tuntuu lomailulta, koska:
- Minulla on säännölliset työajat. Työpäivän jälkeen kone menee kiinni.
- Minulla on säännölliset lomat.
- Saan palkkaa
- Töissä saan keskustella aikuisten ihmisten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapas te, joiden mielestä työssäkäynti on ihan lomailua, että mitä te teette työksenne?
Olen ohjelmistokehittäjä. Työ tuntuu lomailulta, koska:
- Minulla on säännölliset työajat. Työpäivän jälkeen kone menee kiinni.
- Minulla on säännölliset lomat.
- Saan palkkaa
- Töissä saan keskustella aikuisten ihmisten kanssa
Tämä jo vahvistikin sitä mitä uumoilin. Työ tuntuu varmasti lomalta huutavien, kiukkuisten ja kiittämättömien kakkatykkien hoitamiseen verrattuna, jos työssä on rauhallinen ympäristö, säännölliset työajat, kivoja ihmisiä ja saa aivoilleen kehittävää tekemistä. Toista se on vuorotyöläisillä ja niillä joilla on töissä aina kiire ja hälinä ja joutuu olemaan tekemissä vttumaisten tai jopa väkivaltaisten asiakkaiden kanssa. Näin ne lähtökohdat vaikuttaa siihen miten saman asian kokee.
Voisisitteko sitten jatkossa myös arvostaa kotiäitiyttä? Eli jos joku haukkuu kotiäitejä, voi ihan avoimesti puolustaa ja sanoa, että se on rankkaa työtä eikä mitään loisimista. Tai jos jonkun cv:ssä on aukko pienten lasten vuoksi, niin ajattelet, että hän on tuon ajan painanut töitä kuin pieni eläin.