Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että kotiäitiyden jälkeen töissä käynti tuntuu paljon helpommalta?
27.08.2022 |
Kysymys otsikossa. Ootteko muut kokeneet näin? Tuntuu että töiden tekeminen on niin paljon helpompaa kuin kotiäitiys ja sitten tulee sellainen huijarisyndrooma-fiilis, että teenkö työt jotenkin huonommin kuin muut kun tuntuu niin helpolta?
Kommentit (59)
Joo. Toiset valittelee väsymystään ja itsellä on sellainen olo että tulee töihin virkistymään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia, siellä töissä on helpompaa kuin kotona. Mitä enemmän lapsia, sen helpommalta siellä töissä tuntuu.
On. Ja töistä saa vielä rahaa. Kotiäitiys on historian suurin huijaus.
Miksihän lapsia hankitaan jos niiden hoitaminen on kauheampaa kuin työn teko?
Tämä on jäänyt vähän hämäräksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksihän lapsia hankitaan jos niiden hoitaminen on kauheampaa kuin työn teko?
Tämä on jäänyt vähän hämäräksi.
No en tiedä, kysy sitä isiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin meno on lepoa siihen mökkihöperöyteen verrattuna, mitä kotiäitiys aiheutti. Kotiäitinä elämänpiiri rajoittui kodin, leikkipuiston ja ruokakaupan välille, iltaisin ei jaksanut usein edes telkkaria katsoa. Töissä taas saa nähdä aikuisia ihmisiä eikä kukaan ole koko ajan lahkeessa kiinni tarvitsemassa apua (jos ei ollut lahkeessa kiinni niin on toisaalla telomassa itseään, sotkemassa ja rikkomassa jotain). Se vapauttava fiilis, kun voi matkustaa aamuisin junalla ilman rattaita, katsella maisemia ja kuunnella jotain musiikkia tai podcastia.
On. Töissä pääsee käyttämään aivoja ihan eri tavalla ja arki ei ole enää sellaista tasaista puurtamista. Ja mulla ainakin töissä ollessa on parempi rytmi kuin kotona lasten kanssa.
Jos kotona on ikäänkuin töissä 24/7 niin työelämässä onkin töissä 40h viikossa ja kotona oleminen on sitten sille vastapainoa. Hatunnosto niille, jotka on vuosikausia kotiäiteinä. Mulla hajoaisi pää siihen arjen tasapaksuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töihin meno on lepoa siihen mökkihöperöyteen verrattuna, mitä kotiäitiys aiheutti. Kotiäitinä elämänpiiri rajoittui kodin, leikkipuiston ja ruokakaupan välille, iltaisin ei jaksanut usein edes telkkaria katsoa. Töissä taas saa nähdä aikuisia ihmisiä eikä kukaan ole koko ajan lahkeessa kiinni tarvitsemassa apua (jos ei ollut lahkeessa kiinni niin on toisaalla telomassa itseään, sotkemassa ja rikkomassa jotain). Se vapauttava fiilis, kun voi matkustaa aamuisin junalla ilman rattaita, katsella maisemia ja kuunnella jotain musiikkia tai podcastia.
Kiitos tästä(kin), taas saa olla entistä kiitollisempi siitä, ettei ole lapsia jos tavallinen työmatka junalla on vapauttavaa ja rentouttavaa.
Huomattu on, varsinkin aikaisin lähtiessä kun lasten aamutoimet saa jättää miehen vastuulle. Joskus tuntuu että lapsettomille ei saisi tästä puhua, kun työn ja aamuheräämistenhän kuuluu olla se kaikkein raskain taakka ja lastenhoito on vain lomailua. Ei kaikki noin tietenkään ajattele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksihän lapsia hankitaan jos niiden hoitaminen on kauheampaa kuin työn teko?
Tämä on jäänyt vähän hämäräksi.
Olisit kiitollinen että joku on sinutkin "hankkinut". Tosiasiassa luulen että tuo liittyy siihen että työelämä ei aina oikeasti ole niin rankkaa kuin moni antaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin meno on lepoa siihen mökkihöperöyteen verrattuna, mitä kotiäitiys aiheutti. Kotiäitinä elämänpiiri rajoittui kodin, leikkipuiston ja ruokakaupan välille, iltaisin ei jaksanut usein edes telkkaria katsoa. Töissä taas saa nähdä aikuisia ihmisiä eikä kukaan ole koko ajan lahkeessa kiinni tarvitsemassa apua (jos ei ollut lahkeessa kiinni niin on toisaalla telomassa itseään, sotkemassa ja rikkomassa jotain). Se vapauttava fiilis, kun voi matkustaa aamuisin junalla ilman rattaita, katsella maisemia ja kuunnella jotain musiikkia tai podcastia.
Kiitos tästä(kin), taas saa olla entistä kiitollisempi siitä, ettei ole lapsia jos tavallinen työmatka junalla on vapauttavaa ja rentouttavaa.
Ihan ohis, mutta ei tässä puhuttu siitä, että tuovatko lapset iloa elämään vai ei. Ole vapaasti hankkimatta lapsia, jos et niitä halua. Muuten olet sekä sinä, että hankkimasi lapset onnettomia.
Työ on vapauttavaa 24/7/365 kotiäitivuosien jälkeen. Toisaalta oli hyvin vapauttavaa itselle, kun otin ommoo palkatonta lommoo vuosien työnteon jälkeen ja olin kotiäitinä tuon ajan. Kyse on tasapainosta. Silloin eri elämänalueet toimivat aina palauttavina toisista. Vai teetkö sinä töitä 24h 7 päivää viikossa ja koet sen vapauttavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin meno on lepoa siihen mökkihöperöyteen verrattuna, mitä kotiäitiys aiheutti. Kotiäitinä elämänpiiri rajoittui kodin, leikkipuiston ja ruokakaupan välille, iltaisin ei jaksanut usein edes telkkaria katsoa. Töissä taas saa nähdä aikuisia ihmisiä eikä kukaan ole koko ajan lahkeessa kiinni tarvitsemassa apua (jos ei ollut lahkeessa kiinni niin on toisaalla telomassa itseään, sotkemassa ja rikkomassa jotain). Se vapauttava fiilis, kun voi matkustaa aamuisin junalla ilman rattaita, katsella maisemia ja kuunnella jotain musiikkia tai podcastia.
Kiitos tästä(kin), taas saa olla entistä kiitollisempi siitä, ettei ole lapsia jos tavallinen työmatka junalla on vapauttavaa ja rentouttavaa.
Kun pääsin vuosien jälkeen oikeisiin töihin olin niin onnellinen kun sain olla tekemisissä aikuisten kanssa. Vuosikausia vain lasten kanssa kun mieskin reissutöissä.
Toisten mielestä makoilin kotona, vaikka itse eivät selviä kunnolla edes viikonlopusta/lomista lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin meno on lepoa siihen mökkihöperöyteen verrattuna, mitä kotiäitiys aiheutti. Kotiäitinä elämänpiiri rajoittui kodin, leikkipuiston ja ruokakaupan välille, iltaisin ei jaksanut usein edes telkkaria katsoa. Töissä taas saa nähdä aikuisia ihmisiä eikä kukaan ole koko ajan lahkeessa kiinni tarvitsemassa apua (jos ei ollut lahkeessa kiinni niin on toisaalla telomassa itseään, sotkemassa ja rikkomassa jotain). Se vapauttava fiilis, kun voi matkustaa aamuisin junalla ilman rattaita, katsella maisemia ja kuunnella jotain musiikkia tai podcastia.
Kiitos tästä(kin), taas saa olla entistä kiitollisempi siitä, ettei ole lapsia jos tavallinen työmatka junalla on vapauttavaa ja rentouttavaa.
Ihan ohis, mutta ei tässä puhuttu siitä, että tuovatko lapset iloa elämään vai ei. Ole vapaasti hankkimatta lapsia, jos et niitä halua. Muuten olet sekä sinä, että hankkimasi lapset onnettomia.
Työ on vapauttavaa 24/7/365 kotiäitivuosien jälkeen. Toisaalta oli hyvin vapauttavaa itselle, kun otin ommoo palkatonta lommoo vuosien työnteon jälkeen ja olin kotiäitinä tuon ajan. Kyse on tasapainosta. Silloin eri elämänalueet toimivat aina palauttavina toisista. Vai teetkö sinä töitä 24h 7 päivää viikossa ja koet sen vapauttavaksi?
Missä kohtaa puhuin siitä, tuovatko lapset iloa elämään vai eivät? Olen kyllä hyvin tietoinen, että vasten tahtoa hankituilla lapsilla sekä heidän äidillään on onneton elämä, siksi en ole heitä hankkimassakaan enkä tarvitse siihen sinun lupaasi. Teen (etä)töitä n. 40t/viikko ja lopun ajan lepään, matkailen, harrastan ja vietän aikaa ystävieni kanssa ja se on kyllä ihanaa. Kommentoin vain sitä, että kotiäitiys ja lapsiperhe-elämä on varmasti todella kuluttavaa, jos tavallinen työmatka junalla on rentouttavaa. Ei tässä mistään muusta ollut kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne! Tuntuu että en kehtaa töissä sanoa ääneen miten paljon helpompaa töissä käynti on 24/7 kotiäitiyteen verrattuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin meno on lepoa siihen mökkihöperöyteen verrattuna, mitä kotiäitiys aiheutti. Kotiäitinä elämänpiiri rajoittui kodin, leikkipuiston ja ruokakaupan välille, iltaisin ei jaksanut usein edes telkkaria katsoa. Töissä taas saa nähdä aikuisia ihmisiä eikä kukaan ole koko ajan lahkeessa kiinni tarvitsemassa apua (jos ei ollut lahkeessa kiinni niin on toisaalla telomassa itseään, sotkemassa ja rikkomassa jotain). Se vapauttava fiilis, kun voi matkustaa aamuisin junalla ilman rattaita, katsella maisemia ja kuunnella jotain musiikkia tai podcastia.
Kiitos tästä(kin), taas saa olla entistä kiitollisempi siitä, ettei ole lapsia jos tavallinen työmatka junalla on vapauttavaa ja rentouttavaa.
Kun pääsin vuosien jälkeen oikeisiin töihin olin niin onnellinen kun sain olla tekemisissä aikuisten kanssa. Vuosikausia vain lasten kanssa kun mieskin reissutöissä.
Toisten mielestä makoilin kotona, vaikka itse eivät selviä kunnolla edes viikonlopusta/lomista lastensa kanssa.
Varmasti ihanaa olla välillä aikuisten kanssa lasten kanssa vietettyjen vuosien jälkeen. Ymmärrän täysin.
On. Mulle tuli kotiäitiyden aikana jo pelkästä ruokakaupassa käynnistä (jos siis pääsin yksin) onnellinen olo. Aikaisemmin ennen lapsia sekin oli suorittamista.
Jos saa rauhassa siivota, niin sekin onnistuu tuosta noin vaan.
Ja työt. Ihana pakopaikka kotoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän lapsia hankitaan jos niiden hoitaminen on kauheampaa kuin työn teko?
Tämä on jäänyt vähän hämäräksi.
Olisit kiitollinen että joku on sinutkin "hankkinut". Tosiasiassa luulen että tuo liittyy siihen että työelämä ei aina oikeasti ole niin rankkaa kuin moni antaa ymmärtää.
Ja siis aika kultaa muistot. Pari vuotta töitä, niin on ihan unohtanut miten puuduttavaa kotiäitiys on. Muistaa vaan ne kiireettömät aamut lasten kanssa ja muun mukavan.
Samoin kotona ollessa unohtaa miten kurjaa on marraskuussa seisoa nilkkoja myöten loskassa loskasateessa bussikatoksessa tai autoa harjaamassa. Muistaa vain ne hyvät jutut.
Vierailija kirjoitti:
On. Ja töistä saa vielä rahaa. Kotiäitiys on historian suurin huijaus.
Tämä. Kotiäitiyttä ei juurikaan arvosteta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin meno on lepoa siihen mökkihöperöyteen verrattuna, mitä kotiäitiys aiheutti. Kotiäitinä elämänpiiri rajoittui kodin, leikkipuiston ja ruokakaupan välille, iltaisin ei jaksanut usein edes telkkaria katsoa. Töissä taas saa nähdä aikuisia ihmisiä eikä kukaan ole koko ajan lahkeessa kiinni tarvitsemassa apua (jos ei ollut lahkeessa kiinni niin on toisaalla telomassa itseään, sotkemassa ja rikkomassa jotain). Se vapauttava fiilis, kun voi matkustaa aamuisin junalla ilman rattaita, katsella maisemia ja kuunnella jotain musiikkia tai podcastia.
Kiitos tästä(kin), taas saa olla entistä kiitollisempi siitä, ettei ole lapsia jos tavallinen työmatka junalla on vapauttavaa ja rentouttavaa.
Ihan ohis, mutta ei tässä puhuttu siitä, että tuovatko lapset iloa elämään vai ei. Ole vapaasti hankkimatta lapsia, jos et niitä halua. Muuten olet sekä sinä, että hankkimasi lapset onnettomia.
Työ on vapauttavaa 24/7/365 kotiäitivuosien jälkeen. Toisaalta oli hyvin vapauttavaa itselle, kun otin ommoo palkatonta lommoo vuosien työnteon jälkeen ja olin kotiäitinä tuon ajan. Kyse on tasapainosta. Silloin eri elämänalueet toimivat aina palauttavina toisista. Vai teetkö sinä töitä 24h 7 päivää viikossa ja koet sen vapauttavaksi?Missä kohtaa puhuin siitä, tuovatko lapset iloa elämään vai eivät? Olen kyllä hyvin tietoinen, että vasten tahtoa hankituilla lapsilla sekä heidän äidillään on onneton elämä, siksi en ole heitä hankkimassakaan enkä tarvitse siihen sinun lupaasi. Teen (etä)töitä n. 40t/viikko ja lopun ajan lepään, matkailen, harrastan ja vietän aikaa ystävieni kanssa ja se on kyllä ihanaa. Kommentoin vain sitä, että kotiäitiys ja lapsiperhe-elämä on varmasti todella kuluttavaa, jos tavallinen työmatka junalla on rentouttavaa. Ei tässä mistään muusta ollut kysymys.
Sitä se juuri on. Ehkä iltaisin ja hyvällä tuurilla myös öisin saat hetken omaa aikaa. Töissä käyminen tuntuu omalta ajalta
On.