Kaveri oli paska koulussa mutta omasta mielestään älykäs ei vaan jaksanu opiskella

Itse ammattimuusikkona kuulen aina välillä, et olis mustakin voinut muusikko tulla jos olisin vaan jaksanut harjoitella. Sori nyt vaan, mutta ei Siballe pääse ihan kuka vaan vaikka kuinka treenaisi ja millaisia yksityisopettajia hankkisi preppaamaan. 

Mulla oli aikoinaan kaveri, joka menestyi hyvin koulussa ja on kouluttautunut lääkäriksi. Voisi kuvitella hänen olevan älykäs, mutta sen kanssa hengatessa huomasi kyllä, että se on vain sinnikkäällä työllä paikannut älynsä puutteita ja siten saavuttanut tuon asemansa. Esimerkiksi arkijärkeä sillä ei ollut yhtään ja monien tavallisten asioiden ymmärtämiseen sillä meni vaikka kuinka kauan. Esimerkiksi tavallisen kerrostalon takaovella ollessaan hän kysyi, että missä tämän talon etuovi on. Kaiken tällaisen ihan tavallisen sille sai vääntää rautalangasta.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan näitä tyhjänpuhujia on ollut, teot puhuu puolestaan.

Ihmisillä on erilaisia intressejä. Jotkut kulkevat omia polkujaan ja toiset lampaina suorittaa elämäänsä yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen normien mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa käyminen on turhaa jos aikoo kaiken muistaa seuraavaan kokeeseen. Jos asiat sisäistää niin tarvittava lukemisen määrä tippuu murto-osaan, oikeastaan riittää että on tunneilla paikalla eikä keksi mitään oheistekemistä.

Jos auditiivinen muisti on surkea, eikä ole keskittymiskykyä, tuo ei toimi. Itse tajusin vasta aikuisena AMK:ssa (teknologia), että luennoilla istuminen on turhaa. Säästin 70% aikaa, kun luin/ opiskelin aihealueen itse kotona, ja skippasin luennot. En muista/ opi mitään auditiivisesti, en edes ystävien kanssa käytyjä keskusteluja.

Normaalia älykkäämpi en mielestäni ole, mutta osaan soveltaa.

Mielestäni se ei ole suoraviivaisesti "älykkyyttä", että muistaa asiat helposti. Tällainen ihminen voi jämähtää omaan kuplaansa, eikä opettele ja pohdi itse asioita.

Mulla on ihan sama, että luennot ja oppitunnit on ajan hukkaa. Itsenäinen opiskelu on se, jolla opin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kovin älykästä pilata oma tulevaisuutensa alisuoriutumalla koulussa.

Tämä. Tai ei välttämättä pilata, mutta ainakin tarpeettomasti huonontaa mahdollisuuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli oppimisvaikeuksia lapsena. Jonkun olisi varmaan pitänyt pakottaa pitämään silmälaseja päässä kun en nähnyt taululle peruskoulun aikana. Piilolinssit kun sain niin elämä muuttui. Toisen asteen koulutuksen aikana vedin vähän panostamalla kiitettäviäkin kokeista. Siis silloin joskus kun jaksoin olla kiinnostunut. Jouduin tosin selittämään opettajalle joskus, että miten olin saanut oikean matemaattisen vastauksen ilman sitä kaavaa kokeesta. Matemaattista lahjakkuutta muka. Ihan vain perus maalaisjärkeä saada joku prosenttien tuhannesosa laskettua. Sehän on vain pienempiin osiin jakamista.

Ei se peruskoulu lopulta kerro yhtään mistään. Perhe-elämät kun tuppaavat olla kulissien takana täynnä ongelmia ja kriisejä jotka heijastuvat kaikkiin. Niin rikkailla ja köyhillä. Meillä se oli kuoleman vakava vuosikausia kestänyt läheisen sairaus. Skippasin sen murrosiän vaikean iän kun ei ollut tilaa olla vaikea siinä tilanteessa.

Mäkin skippasin murrosiän kokonaan, koska sille ei ollut tilaa isän vakavien mielenterveysongelmien vuoksi. Romahdin sitten aikuisiällä enkä vieläkään ole jaloillani. Isäni mielenterveysongelmat on vaan pahentuneet ja edelleen vaikuttavat elämääni sitä rajoittaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa käyminen on turhaa jos aikoo kaiken muistaa seuraavaan kokeeseen. Jos asiat sisäistää niin tarvittava lukemisen määrä tippuu murto-osaan, oikeastaan riittää että on tunneilla paikalla eikä keksi mitään oheistekemistä.

Jos auditiivinen muisti on surkea, eikä ole keskittymiskykyä, tuo ei toimi. Itse tajusin vasta aikuisena AMK:ssa (teknologia), että luennoilla istuminen on turhaa. Säästin 70% aikaa, kun luin/ opiskelin aihealueen itse kotona, ja skippasin luennot. En muista/ opi mitään auditiivisesti, en edes ystävien kanssa käytyjä keskusteluja.

Normaalia älykkäämpi en mielestäni ole, mutta osaan soveltaa.

Mielestäni se ei ole suoraviivaisesti "älykkyyttä", että muistaa asiat helposti. Tällainen ihminen voi jämähtää omaan kuplaansa, eikä opettele ja pohdi itse asioita.

Opetus on minun kohdalla ollut aina ajanhukkaa. Parhaimmat oppimistulokset on olleet aineista joissa olen suorittanut alueen etätehtävillä ja tenteillä. En ymmärrä miksi sinne kouluun pitää pakottaa 6-8 tunnin ajaksi ja väsyttää ihminen siellä, kun se voisi oikeasti olla oppimassa kotonaan. Todella raskasta jonkun sosiaalisen pakon takia suorittaa näitä rituaaleja kun ei jää mitään paukkuja siihen itse oppimiseen.

Toisaalta ei kyse mistään rituaaleista ole, ja työelämässäkin useimmat työt vaativat enemmän tai vähemmän tiimityövalmiuksia, joten niitä on hyvä kehittää. Yksin tehtäviä töitäkin on, mutta sellaisia on haastavampi löytää niin, että muut toiveet töiden suhteen toteutuisivat, koska näitä töitä on rajallisempi määrä.

Edellinenhän ei käsittääkseni kritisoinut tiimityötä vaan sitä perinteistä käsitystä koulusta, jossa joku edessä seisova hyyppä paasaa jostakin asiasta, joita muiden täytyy kuunnella ja oppia. Toisille tämä on ajanhukkaa ja tehokkaampaa olisi lukea vastaavat asiat itsenäisesti kirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kovin älykästä pilata oma tulevaisuutensa alisuoriutumalla koulussa.

Tämä. Tai ei välttämättä pilata, mutta ainakin tarpeettomasti huonontaa mahdollisuuksiaan.

Aina kyse ei ole siitä, että lapsi/ nuori pilaisi tarkoituksellisesti tai tyhmyyttään ne mahdollisuudet. Jos lapsuudenkoti on turvaton esim. vanhempien vakavan mt/ päihdeongelman vuoksi, lapsi voi olla niin "rikki" ettei hän kykene kuin ajelehtimaan.

Onneksi vielä toistaiseksi Suomessa voi opiskella aikuisenakin. Itse rikkinäisen kodin ajalehtivana lapsena menin peruskoulusta suoraan työelämään, mutta opiskelin sitten aikuisena, kun elämäntilanne oli tasaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri väittää että pärjäsi todella hyvin armeijassa mutta ei vaan napannut mennä aliupseerikouluun, komppanianpäällikkö kävi kuulemma kotona asti kerjäämässä josko sittenkin AUK kiinnostaisi. Jääkäriksi jäi.

Tuota voi hieman epäillä, että komppanianpäällikkö olisi kotoa asti käynyt kyselemässä, mutta tiedän henkilön, jota yritettiin pakottaa armeijassa kouluttautumaan aliupseeriksi. Ymmärsivät lopulta, että motivaatiota ei ole ja hyväksyivät asian.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa on oikeasti suurin osa opetettavista asioista lähes tai täysin turhia. En minä ainakaan jaksanut tuhlata aikaani moisten opiskeluun.

Koska älysi ei riittänyt

En jaksanut opiskella peruskoulussa, lukiossa ja yliopistolla. Taskuun tuli kuitenkin maisterin paperit ja korkeapalkkainen työ.

Jos nuo peruskoulun kesken jättäneet ovat laiskoja älyköitä, niin kai olen ylivertainen nero.

Vierailija kirjoitti:

Insinöörin töitä voi tehdä ilman koulutusta. Lääkäriksi pitää väärentää paperit mutta on sitäkin tapahtunut ja terveyskeskuslääkärinä pärjäsi ihan hyvin.

Ainakin omalla alallani valeinsinööri jää kiinni, ellei tunneissa, niin muutamassa päivässä viimeistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa käyminen on turhaa jos aikoo kaiken muistaa seuraavaan kokeeseen. Jos asiat sisäistää niin tarvittava lukemisen määrä tippuu murto-osaan, oikeastaan riittää että on tunneilla paikalla eikä keksi mitään oheistekemistä.

Jos auditiivinen muisti on surkea, eikä ole keskittymiskykyä, tuo ei toimi. Itse tajusin vasta aikuisena AMK:ssa (teknologia), että luennoilla istuminen on turhaa. Säästin 70% aikaa, kun luin/ opiskelin aihealueen itse kotona, ja skippasin luennot. En muista/ opi mitään auditiivisesti, en edes ystävien kanssa käytyjä keskusteluja.

Normaalia älykkäämpi en mielestäni ole, mutta osaan soveltaa.

Mielestäni se ei ole suoraviivaisesti "älykkyyttä", että muistaa asiat helposti. Tällainen ihminen voi jämähtää omaan kuplaansa, eikä opettele ja pohdi itse asioita.

Mulla on ihan sama, että luennot ja oppitunnit on ajan hukkaa. Itsenäinen opiskelu on se, jolla opin.

Mulla toimii molemmat. Opin kuuntelemalla ja lukemalla ihan yhtä helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa käyminen on turhaa jos aikoo kaiken muistaa seuraavaan kokeeseen. Jos asiat sisäistää niin tarvittava lukemisen määrä tippuu murto-osaan, oikeastaan riittää että on tunneilla paikalla eikä keksi mitään oheistekemistä.

Jos auditiivinen muisti on surkea, eikä ole keskittymiskykyä, tuo ei toimi. Itse tajusin vasta aikuisena AMK:ssa (teknologia), että luennoilla istuminen on turhaa. Säästin 70% aikaa, kun luin/ opiskelin aihealueen itse kotona, ja skippasin luennot. En muista/ opi mitään auditiivisesti, en edes ystävien kanssa käytyjä keskusteluja.

Normaalia älykkäämpi en mielestäni ole, mutta osaan soveltaa.

Mielestäni se ei ole suoraviivaisesti "älykkyyttä", että muistaa asiat helposti. Tällainen ihminen voi jämähtää omaan kuplaansa, eikä opettele ja pohdi itse asioita.

Mulla on ihan sama, että luennot ja oppitunnit on ajan hukkaa. Itsenäinen opiskelu on se, jolla opin.

Mulla toimii molemmat. Opin kuuntelemalla ja lukemalla ihan yhtä helposti.

Tämä! Jotkut aina toistaa, miten ovat oikeasti lahjakkaita, mutta opetus ei sopinut heidän oppimistyylilleen. Ja sitten on niitä, jotka oppii vaikka merenpohjassa päällä seisoen valaiden laulua kuuntelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan kaveri, joka menestyi hyvin koulussa ja on kouluttautunut lääkäriksi. Voisi kuvitella hänen olevan älykäs, mutta sen kanssa hengatessa huomasi kyllä, että se on vain sinnikkäällä työllä paikannut älynsä puutteita ja siten saavuttanut tuon asemansa. Esimerkiksi arkijärkeä sillä ei ollut yhtään ja monien tavallisten asioiden ymmärtämiseen sillä meni vaikka kuinka kauan. Esimerkiksi tavallisen kerrostalon takaovella ollessaan hän kysyi, että missä tämän talon etuovi on. Kaiken tällaisen ihan tavallisen sille sai vääntää rautalangasta.

Ei se oikein noinkaan kaikilla mene. Se, että sinä pidät jotain kaveria tyhmänä, koska hänellä ei ole arkijärkeä, ei välttämättä tarkoita, että kaveri olisi tyhmä ja kaiken olisi vain saavuttanut sinnikkäällä työllä. Toki lääketieteen opiskelussa ihan hyvällä muistillakin paljon hyötyjä saa.

Minulla oli aikoinaan pari opiskelijakaveria, joita kuvaisi hyvin aikoinaan käytetty termi täysi käsi. Heillä oli ihan hankaluuksia suoriutua välillä opiskelijaruokalan linjastossa, mutta heidän mieli pyörikin paljon heille merkityksellisimmissä asioissa eli lähinnä matematiikassa. Molemmat huomattavan helposti kiskoivat vitosia kursseista (silloinen maksimi) ja suorittivat niitä siihen tahtiin, johon harva pystyi. Ja oli kuitenkin paikka, jossa jokaikinen opiskelija oli ollut niitä lukionsa parhaimpia matematiikassa. Se, että minä vaihdan varmaan auton starttimoottorin yai renkaan nopeammin kuin he ei tee heistä tyhmempiä kuin minä.

Mulla on ADHD ja todellakin tarvitsen otollisen ilmapiirin että voin oppia yhtään mitään. Tai no, itseäni kiinnostaviin asioihin voin uppoutua vaikka loputtoman pitkäksi aikaa. Mensan nettitesti toki ei ole mikään absoluuttinen totuus eikä vastaa virallista testiä, mutta siinä saan ihan reilusti keskivertoa paremmat pisteet, niin että kannattaisi kokeilla hakeakin oikeasti mensaan. Silti olin koulussa vain sellainen kasin oppilas, tai itseä kiinnostavat aineet saattoi olla 10 ja ei kiinnostavat 6. 

Toki olen miettinyt millainen olisi ollut koulupolku jos olisin saanut diagnoosin jo lapsena, ja olisiko vaikka lääkitys auttanut keskittymään hälyisillä oppitunneilla. Mutta menneisyys on menneisyttä, ei auta muu kuin katsella eteenpäin ja yrittää selvitä näillä mitä nyt on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan kaveri, joka menestyi hyvin koulussa ja on kouluttautunut lääkäriksi. Voisi kuvitella hänen olevan älykäs, mutta sen kanssa hengatessa huomasi kyllä, että se on vain sinnikkäällä työllä paikannut älynsä puutteita ja siten saavuttanut tuon asemansa. Esimerkiksi arkijärkeä sillä ei ollut yhtään ja monien tavallisten asioiden ymmärtämiseen sillä meni vaikka kuinka kauan. Esimerkiksi tavallisen kerrostalon takaovella ollessaan hän kysyi, että missä tämän talon etuovi on. Kaiken tällaisen ihan tavallisen sille sai vääntää rautalangasta.

Ei se oikein noinkaan kaikilla mene. Se, että sinä pidät jotain kaveria tyhmänä, koska hänellä ei ole arkijärkeä, ei välttämättä tarkoita, että kaveri olisi tyhmä ja kaiken olisi vain saavuttanut sinnikkäällä työllä. Toki lääketieteen opiskelussa ihan hyvällä muistillakin paljon hyötyjä saa.

Minulla oli aikoinaan pari opiskelijakaveria, joita kuvaisi hyvin aikoinaan käytetty termi täysi käsi. Heillä oli ihan hankaluuksia suoriutua välillä opiskelijaruokalan linjastossa, mutta heidän mieli pyörikin paljon heille merkityksellisimmissä asioissa eli lähinnä matematiikassa. Molemmat huomattavan helposti kiskoivat vitosia kursseista (silloinen mak) ja suorittivat niitä siihen tahtiin, johon harva pystyi. Ja oli kuitenkin paikka, jossa jokaikinen opiskelija oli ollut niitä lukionsa parhaimpia matematiikassa. Se, että minä vaihdan varmaan auton starttimoottorin yai renkaan nopeammin kuin he ei tee heistä tyhmempiä kuin minä.

Ja sama myös toisinpäin. Mun mies tunsi koko nuoruutensa alemmuutta, kun ei oppinut asioita koulussa. Mutta laitapa se minkä tahansa käytännön pulman eteen tai fiksaamaan mitä tahansa konetta, homma hoituu nopeasti. Tykkää myös keksiä kaikenlaisia kikkoja ja aparaatteja arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan kaveri, joka menestyi hyvin koulussa ja on kouluttautunut lääkäriksi. Voisi kuvitella hänen olevan älykäs, mutta sen kanssa hengatessa huomasi kyllä, että se on vain sinnikkäällä työllä paikannut älynsä puutteita ja siten saavuttanut tuon asemansa. Esimerkiksi arkijärkeä sillä ei ollut yhtään ja monien tavallisten asioiden ymmärtämiseen sillä meni vaikka kuinka kauan. Esimerkiksi tavallisen kerrostalon takaovella ollessaan hän kysyi, että missä tämän talon etuovi on. Kaiken tällaisen ihan tavallisen sille sai vääntää rautalangasta.

Ei se oikein noinkaan kaikilla mene. Se, että sinä pidät jotain kaveria tyhmänä, koska hänellä ei ole arkijärkeä, ei välttämättä tarkoita, että kaveri olisi tyhmä ja kaiken olisi vain saavuttanut sinnikkäällä työllä. Toki lääketieteen opiskelussa ihan hyvällä muistillakin paljon hyötyjä saa.

Minulla oli aikoinaan pari opiskelijakaveria, joita kuvaisi hyvin aikoinaan käytetty termi täysi käsi. Heillä oli ihan hankaluuksia suoriutua välillä opiskelijaruokalan linjastossa, mutta heidän mieli pyörikin paljon heille merkityksellisimmissä asioissa eli lähinnä matematiikassa. Molemmat huomattavan helposti kiskoivat vitosia kursseista (silloinen maksimi) ja suorittivat niitä siihen tahtiin, johon harva pystyi. Ja oli kuitenkin paikka, jossa jokaikinen opiskelija oli ollut niitä lukionsa parhaimpia matematiikassa. Se, että minä vaihdan varmaan auton starttimoottorin yai renkaan nopeammin kuin he ei tee heistä tyhmempiä kuin minä.

Ei tietenkään mene kaikilla kuten entisellä kaverillani. Kaikki varmasti tietää nämä tyypit, jotka ovat jossakin huippulahjakkaita ja sitten epähuomiossa kulkevat paita nurinperin päällä. Tämä mun kaveri ei mene tähän kategoriaan. Lääkäriksi hän opiskeli isänsä painostuksesta. Hän oli vuosikurssinsa huonoinpia siellä lääkiksessä. Harmitteli silloin, kun harjoittelupaikat jaettiin opintomenestyksen perusteella ja siksi hänellä ei ollut saumoja niihin joihin halusi. Tenttejä hän joutui uusimaan jatkuvasti. Erikoistumisalakin valikoitui sen perusteella, mihin oli vähiten tunkua.

Itellä oli sama. En jaksanut koskaan lukea kokeisiin ja sain silti seiskoja. Historia, Biologia ja maantieto oli 10, kun ne kiinnosti (en lukenut koskaan kokeisiin) ja ne opettajat osas opettaa niin että mielenkiinto heräs tunneilla ja oppi. Lukeminen ei ollut minun juttu, koska minulla oli lukihäiriö. Luin aina tekstin alun ja oletin loput. vähän sama, kun oltiin jossain "tiedon annossa" esim puukässässä, kun kerrottiin oheita niin mielenkiinto ei pysynyt siinä hetkessä ja lopetin aina kuuntelemisen kesken ohjeiden.

Vasta aikuisena työelämässä opin kantapään kautta kuuntelemaan ohjeet loppuun ennen, kuin rupeen tekemään mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että voi pitää paikkansa. Isäni on todella älykäs, mutta koulumenestys ei ollut kaksinen, tämä tosin osin johtui kotioloissa. Nykyisin todella menestynyt yrittäjä.

Itellä keskinkertainen koulumenestys (ka 8,6), mutta yhtään en nähnyt vaivaa koulun eteen, pienellä vaivannäöllä ois varmasti tullu menestyttyä paremmin.

No sepä vasta älykästä oli jättää se "pieni vaivannäkö" tekemättä.

Ihan riittävän hyvin pärjänny tollakin pohjalla. Kaks amk tutkintoa ja vakityö jonka kk palkka ihan itelle riittävä, säästöönkin jää kituuttamatta kunnon osa. Ei oo mitään hinkua olla joku johtaja tai päällikkö. On kavereita jotka panosti kouluun enemmän, mutta ovat nyt kuitenkin huonommin menestyneitä.

AMK tutkinnoilla päteminen :D

Minusta nimenomaan ei pätenyt. Vaan toi esiin sen, että keskinkertaisellakin koulutuksella, joka ei vaadi kovaa panostusta, voi päästä ihan riittävän hyville tuloille. Ei ole lähdetty hakemaan akateemista koulutusta pätemisen vuoksi, vaan mietitty miten voi päästä kohtuullisille ansioille vähän rennommalla otteella. Tämän kirjoittajalle menestys mitataan ansiotuloilla, kun taas monet akateemisen tutkinnon suorittaneet pitää sitä tutkintoa jonkinlaisena menestyksen mittarina, vaikka tulot työelämässä jäisivät pieniksi. 

Ei kummassakaan ajattelutavassa ole mitään väärää. Akateemisen tutkinnon suorittaja saattaa nauttia kovasti työstään, vaikka siitä saisi pienempää palkkaa. Tälle AMK-kaverille taas työ on keino tienata rahaa, jolla voi tehdä elämästään mukavaa ja työn sisältö ei kelpaa palkan korvikkeeksi, niin kuin monilla akateemisilla. Molemmat voivat olla elämäänsä ja valintoihinsa tyytyväisiä ja silti katsoa sitä toista vähän alaviistoon omien mittareidensa perusteella.

Mieheni kuuluu näihin, joilta on jäänyt koulut kesken, kun työelämä vei mennessään. Kandin verran on opintoja suoritettuna, mutta ei 90-luvulla ollut kandin tutkintoa, joten opintojen puolesta hän on ikiteekkari. Tienaa kuitenkin varsin hyvin (peruspalkka 11k€/kk ja bonukset vuositasolla 100-200k€) enkä usko että hän tuntee minkäänlaista alemmuudentunnetta niitä työkavereita kohtaan, jotka saivat koulunsa käytyä loppuun. Tutkinnosta on hyötyä lähinnä ensimmäisten työpaikkojen kohdalla, ei sen perään enää myöhemmin kysellä, kun vaa'assa painaa enemmän ne työelämän näytöt ja työuralla tullut osaaminen. Monissa tehtävissä tarvitaan osaamista, johon ei edes koulutusta ole tarjolla, joten ei se muodollinen koulutus mikään autuaaksi tekevä asia ole työmarkkinoillakaan.