Miksi 40-50 vuotiaat vihaavat vanhempiaan?
Ja isovanhempiaan. Ja heidän lapsilleen siirtyy viha vanhoja ihmisiä kohtaan.
Kommentit (63)
En vihaa, mutta en myöskään kaipaa enää sitä kaikkea ikävää, mitä heidän mukanaan elämääni tuli. Päihteitä, väkivaltaa, haukkumista, elämääni puuttumista kaikin tavoin jne.
Yli kolmekymmentä vuotta yritin jaksaa ja ymmärtää heitä. Jouduin kuitenkin jatkuvasti venymään oman jaksamiseni ja rajojeni yli jopa oman terveyteni ja perheeni kustannuksella. Lopetin sen.
Olen kertonut vanhemmilleni, että voimme olla tekemisissä, mutta minun rajojani tulee kunnioittaa. Eipä ole heistä kuulunut sen jälkeen käytännössä mitään. Tästä on jo vuosia. Isä varsinkin suorastaan raivostui, kun en enää automaattisesti ollutkaan se kiltti tyttö, jota voi kohdella miten haluaa.
Ainakin tässä tapauksessa siis vanhemmat itse eivät ole olleet valmiita tekemään mitään toimivan ihmissuhteen eteen, mutta kovaan ääneen kyllä puhuvat selän takana sukulaisille ja muille tutuille, kuinka minä en pidä yhteyttä, enkä yhtään välitä heistä. Tilanne on kaikille surullinen, mutta se on ollut pakko hyväksyä, ja alkaa pitämään itsestäni ja omasta perheestäni huolta. Myös vanhempani ovat oman valintansa tehneet.
Ei pidä paikkaansa. Varmasti kaiken ikäisistä pieni osa vihaa, jokainen on yksilö, niin lapsena kuin vanhempana, voi olla että vihalle on syytä tai sitten vihaaja itse on syypää.
Tämän palstan keskusteluihin on turha mitään tietoaan tai luuloaan perustaa, tänne kertääntyy kaikki sekopäät ja trollit.
Normaaliti ihmiset tajuavat siinä kohtaa kun aikuistuvat, ja viimeistään kun saavat itse lapsia, että myös heidän vanhempansa ovat ihmisiä hyvine ja huonoinen puolineen.
Sitähän näkee paljon tällä palstalla, mutta kirjoittajat ovat yleensä paljon nuorempia. Ikä ei tuo kaikille viisautta, sukupolvesta riippumatta.