Mitä tehdä työntekijän kanssa joka eristäytyy muista kollegoista?

Luffy camera kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, miksi teillä oli paikka auki. Onko niin, että kohta on taas ja etsitte "hyvää tyyppiä"? Jaa. Miten sattuikin.

Mua nauratti kun yksi arvostettu palkanlaskenta toimisto mainosti että he ottaa hyviä tyyppejä. Heillä on nykyään töissä entinen työkaverini. Se mies nussii surutta kaikkea mikä liikkuu. Ja pilaa surutta perheiden elämiä.. Et tsing tsing vaan.. aina ei mee rekryt putkeen.

Miten teille noin paljon löysia naispuolisia on palkattu? Ei tosiaankaan ole rekryt kohdallaan.

Villi veikkaus, että teiltä löytyy esim. yksi adhd narsisti joka on käännyttänyt kaikki muut tuota uutta vastaan ja hän aistii sen. Sen lisäksi että tämä yksi koittaa hajoittaa (tuloksetta) tämän uuden työntekijän itsetunnon kaikilla mahdollisilla keinoilla, koitetaan stressaannuttaa, syyllistetään, ilkutaan jopa asiakkaiden nähden, ei auteta/neuvota uusissa tilanteissa ja jätetään tahallisesti ulos porukasta. Mutta aih että, kun ollaan niin kultaista poikaa ja hyvää työntekijää, kun esihenkilöt ovat paikalla. Oliko vielä aikaisempi työntekijä pitkään saikulla ja lähti lopulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on paljon ihmisiä, joiden mielestä sosiaalisuus työpaikoilla on vaan riesa. Jännä, minusta on mukavaa tuntea työkaverit, heidän kanssaan kuitenkin vietetään iso osa ajasta joka päivä. Kyllä itsellä yhteistyö sujuu paremmin ja hankalistakin työasioista on helpompi jutella, kun vähän tuntee ihmistä ihan pintaa syvemmältä.

Mutta kun me ei haluta tuntea sinua, saati syvällisesti. Työpaikka on työntekoa varten.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hieman perehtyä työyhteisöjen, hyvän työilmapiirin ja hyvä työkulttuurin rakentamisen kirjallisuuteen, jos aihe kiinnostaa. Nykyään tunnistetaan hyvin vahvasti mm työn merkityksellisyyden osuus työpaikan pitovoimassa. Tässä vahvoja tekijöitä ovat esimerkiksi kyvykkyydet ja kulttuuri.

No, miten tämä liittyy tähän keskusteluun. Työpaikat, joissa on toimiva kulttuuri, ovat oikeasti äärimmäisen tarkkoja siitä, millaisia henkilöitä rekrytoivat. Nämä ovat yleensä myös erittäin haluttuja työpaikkoja ja työnantajia vuodesta toiseen. Ja tekevät hyvää tulosta.

Siksi ei ole ollenkaan yhdentekevää, että henkilö on työpaikan kulttuuriin sopiva. Osaaminen on yksi osa tätä, mutta sopivuus on monien tekijöiden summa.

Toisaalta on myös työyhteisöjä, joihin ei ole kiva tulla uutena monista syistä. Mutta silloin ei puhutakaan mistään voittavasta työkulttuurista.

Täällä kommentoivissa on varmasti muitakin alan kurjallisuutta lukeneita kuin sinä. Kyllähän niitä oman mielen mukaisia tulkintoja aloituksesta saa, kun poimii sieltä mieleisensä kohdat korostaen työkultturia ja yhteisöä ja jättää pois ne, jotka tuovat myös muunlaista näkökulmaa.

Suurin osa työyhteisöistä toimii, jos esimiestyö toimii, voi vaikuttaa omaan työhönsä, työn määrä on oikein mitoitettu, vastuut ovat selkeät jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hieman perehtyä työyhteisöjen, hyvän työilmapiirin ja hyvä työkulttuurin rakentamisen kirjallisuuteen, jos aihe kiinnostaa. Nykyään tunnistetaan hyvin vahvasti mm työn merkityksellisyyden osuus työpaikan pitovoimassa. Tässä vahvoja tekijöitä ovat esimerkiksi kyvykkyydet ja kulttuuri.

No, miten tämä liittyy tähän keskusteluun. Työpaikat, joissa on toimiva kulttuuri, ovat oikeasti äärimmäisen tarkkoja siitä, millaisia henkilöitä rekrytoivat. Nämä ovat yleensä myös erittäin haluttuja työpaikkoja ja työnantajia vuodesta toiseen. Ja tekevät hyvää tulosta.

Siksi ei ole ollenkaan yhdentekevää, että henkilö on työpaikan kulttuuriin sopiva. Osaaminen on yksi osa tätä, mutta sopivuus on monien tekijöiden summa.

Toisaalta on myös työyhteisöjä, joihin ei ole kiva tulla uutena monista syistä. Mutta silloin ei puhutakaan mistään voittavasta työkulttuurista.

Täällä kommentoivissa on varmasti muitakin alan kurjallisuutta lukeneita kuin sinä. Kyllähän niitä oman mielen mukaisia tulkintoja aloituksesta saa, kun poimii sieltä mieleisensä kohdat korostaen työkultturia ja yhteisöä ja jättää pois ne, jotka tuovat myös muunlaista näkökulmaa.

Suurin osa työyhteisöistä toimii, jos esimiestyö toimii, voi vaikuttaa omaan työhönsä, työn määrä on oikein mitoitettu, vastuut ovat selkeät jne.

Kurjallisuus =kirjallisuus:D

Tämähän on ihan klassinen tyyppiesimerkki työpaikkakiusaamisesta. Tämän voisi laittaa vaikka oppikirjaan esimerkiksi. Veikkaanpa että naisvaltainen työyhteisö, jossa on olevinaan muka niin "jees reilumeininki" ja mahtava ilmapiiri, mutta pinnan alla kuohuu.. Tämmöinen yhteisö tarvii selviytyäkseen aina sen syntipukin ja valitettavasti tämä uusi nuori ihminen on saanut kunnian tulla uhratuksi tämän sairaan pelin alttarille. Pelihän tunnetusti julmenee koko ajan ja silmukka kiristyy uhrin ympärillä. Toivottavasti hän havahtuu ja tajuaa mihin kammottavaan yhteisöön ja sen virittämään ansaan on tullut astuneeksi ja pelastautuu taakseen katsomatta tai vaihtoehtoisesti nämä sairaan työyhteisön hämähäkit piirittävät hänet yhä tiiviimmin, kietovat hänet kuolettavan varkkoonsa ja lopulta surmaavat uhrinsa, joko vain henkisesti tai pahimmillaan ajavat hänet itsetuhoon. Otappa ap silmä käteen ja katso itseäsi! Häpeäisin käytöstäni, jos olisi sinä. Sinä tuskin vääristyneeltä mieleltäsi siihen kykenet.

Mikä itseisarvo se sosiaalisuus on? On paljon ihmisiä, jotka eivät ole ekstroverttejä. Eihän tyttö ole mitään pahaa tehnyt. Antakaa sen olla jos töissä tekee hyvää jälkeä. Keskittykää te muutkin työhönne.

Vierailija kirjoitti:

Ammattiote kunniaan kirjoitti:

Työelämä muuttunut paljon, ei enää tarvitse viettää vapaa-aikaa yhdessä tai olla yhteenhitsautunut me-yhteisö, on ok käydä tekemässä työt ja lähteä kotiin pitämättä sen suurempaa meteliä työpäivän aikana, antaa työrauha.

Työntekoa mitataan, YTssä työaikaa sössöttämiseen käyttävät pääsevät kiertoon työmarkkinoille.

Päinvastoin. Nykyajan työelämässä nimenomaan yhteistyötaidot ja verkostoituminen, empaattinen ja kohtaava työote ovat sellaisia metataitoja, joista työnantajat haluavat pitää kiinni.

Tuskin tuollaiselle alalle edes hakee  toisentyyppinen henkilö.  Jos se muualla on jostain kumman syystä sitten kaikkein tärkeintä, pitää rekrytoijan antaa se ymmärtää vaikka rivien välistä,   ja varmistua että hakija on sellainen.  Työhaastattelussa kun on hankala hiljaisenkaan olla tyly ja puhumaton.  Hakija voi sitten päätellä pystyykö hän ottamaan löysin rantein ja smalltalkkaamaan ties millaisen porukan kanssa.  Hyvä työilmapiiri voi saada  introvertinkin mukaan ilman vaivannäköä.

Jos tekee hommansa eikä haaskaa aikaansa mihinkään normaalin ihmisen painajaisiin eli "virkistys"päiviin, niin keskittykää tekin siellä työpaikalla enemmän duuniinne kuin kollegoiden kyttäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

M45 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama homma meillä. Tämä työntekijä hoitaa kyllä työnsä hyvin mutta ei kerro itsestään mitään ja vastailee kaikkeen ihan oudosti ja mukahauskasti.

Esimerkkejä: kun kysyin että missä kuussa hän on syntynyt niin vastasi että hän ei ole syntynyt kuussa vaan maassa. Ja kun kysyimme missä hän asuu niin vastasi vaan että "kotona", sen jälkeen kysyimme että missä se kotisi on niin vastasi vaan "kotini on siellä missä sydämeni on". Ja sitten kun kysyin mitä aikoo tehdä viikonloppuna niin vastasi vain "vähän sitä sun tätä". Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää

Eli erittäin hyvän huumorintajuinen!

Ja sinä olet täysi kusipää kun utelet hänen vapaa-ajan vietosta.

Onpa hämmentävän hyökkäävä asenne sinulla. Vastahan pari sivua taaksepäin oli yksi tarina, jossa kirjoittaja kertoi, että häntä harmitti kun kukaan ei jutellut hänelle, ei kysellyt kuulumisia tai viikonlopputekemisiä, että tuntui kuin ketään ei olisi kiinnostanut ja siksi hän sitten eristäytyi. Se oli saanut yli 20 ylänuolta. Ja nyt sinä sanot kusipääksi ihmistä, joka yrittää olla kiinnostunut uudesta työkaverista.

Pakko sanoa, että on tämä tutustuminen uuden ihmisen kanssa aina vaikeaa.. Jos loukkaantuu "utelusta" niin perusta oma yritys ja ole ylhäisessä yksinäisyydessäsi. Ei ole muiden vastuulla sinun tunteesi, ihan pakko nyt kyllä sanoa kun ei kohtelias käytös kelpaa.

Siis mitä?

Ei minulla ole mitään tarvetta tai halua perustaa omaa yritystä. Miten ihmeessä sen noin osasitkin kääntää?

On kuule monta muutakin tapaa jutella ihmisen kanssa kuin kysellä henk.koht asioita.

Tuolla alkuperäisellä se ongelma on: Kyselee syntymäkuukautta, asuinpaikkaa, vkl tekemisiä. Toinen ei selkeästi halua puhua henk.koht asioistaan. Horoskooppiako toi on tekemässä vai iskemässä itselleen vkl seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että hänen taitonsa ovat vielä aika opetteluvaiheessa. Kuka häntä perehdyttää? Joku näistä muista jotka pitävät häntä omituisena? Kyllähän tuossa masentuu jos ei osaa mitään ja työkaverit varmaan ihan avoimesti näyttävät etteivät pidä hänestä. Epäammattimaisuus voi johtua osaamisen puutteesta ja hermostuneisuudesta.

Kuulostaa kurjalta hänen puolestaan. Hyvässä työporukassa kannustettaisiin uutta ja pyydettäisiin mukaan. Miksi se lähtisi ilmeisesti vapaa-ajallaan virkkareihin jossa kokee että häntä ei sinne edes haluta?

Ihmiset voisivat töissä myös miettiä, miltä tuntuu niistä, joilla ei ole vakituista työpaikkaa. Itsellä 4 työpaikka 5 vuoden sisällä ja taas täytyy opetella uudet työt, en jaksa.

Ei voi ottaa lainaa, lapset muuttavat jo jokusen vuoden päästä pois kotoa.

Kun nuorin lapsi täyttää 18-vuotta menen lääkäriin ja sanon, että olen niin masentunut etten jaksa nousta sängystä aamuisin ylös.

Miksi yhtä ihmistä kierrätetään niin, että CV on jo 2 sivua?

Pätkätyön tekeminen on uuvuttavaa mutta plus puoli se, että saa yleensä uuden työn entisen jälkeen; tein myös 10 vuotta määräaikaisena töitä ja tiedän ettei se jatkuva ketjuttaminen voimavaroja lisää koska tilanne stressaa taloudenkin kannalta mutta se, että ON työpaikka alla on äärettömän tärkeää!

Koita kestää ja jaksaa pitää kiinni työn tekemisestä, vaikka olisit uupunut tilanteeseen ei se välttämättä ole ollenkaan sama asia kuin olisi depressio-diagnoosi, voi lamaannuttaa entisestään, kykenet kuitenkin toimimaan, Suomessa ei uupumukselle ole tautiluokitusta, Ruotsissa on.

Uupumuksenyleisinoireon voimattomuuden jauupumuksentunne, vaikka olisi saanut nukuttua riittävästi.

...

Henkisen väsymyksen, eliuupumuksen oireitaovat:

jaksamattomuus.voimattomuus.muistivaikeudet.unettomuus.motivaation puute.ärtyneisyys.keskittymisvaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muut työyhteisön jäsenet ovat kohdelleet häntä? Pidetäänkö "tyttönä", päällepäsmäröidäänkö ja sekaannutaanko työtehtäviin, udellaanko jatkuvasti yksityiselämästä? Jotainhan tuon puolen vuoden aikana on täytynyt tapahtua, koska iloinen ja puhelias ihminen ei noin vain muutu vastakohdakseen ilman syytä. Todennäköisesti hän tuntee olonsa tukalaksi, lytätyksi ja ei-pidetyksi työyhteisössä ja on päättänyt siksi keskittyä vain työntekoon.

Juuri niin, miten muut ovat kohdelleet. Kasanneet paljon töitä hänelle ja selän takana motkotetaan, kun itse joutuu tekemään kaiken ja uusi työntekijä ei muka tee mitään. Kerätään sitten säälipisteitä voisua-tyyliin vanhoilta työkavereilta haukkumalla tätä uutta ja vaatimalla uudelta työntekijältä ottamaan paljon vastuuta, että pystyisi itse vain olla möllöttämään.

Supatellaan selän takana oudoksi ja suuren ääneen sanotaan, ettei työpaikalla selön takana puhuta. Anna mun kaikki kestää!!

Vierailija kirjoitti:

Villi veikkaus, että teiltä löytyy esim. yksi adhd narsisti joka on käännyttänyt kaikki muut tuota uutta vastaan ja hän aistii sen. Sen lisäksi että tämä yksi koittaa hajoittaa (tuloksetta) tämän uuden työntekijän itsetunnon kaikilla mahdollisilla keinoilla, koitetaan stressaannuttaa, syyllistetään, ilkutaan jopa asiakkaiden nähden, ei auteta/neuvota uusissa tilanteissa ja jätetään tahallisesti ulos porukasta. Mutta aih että, kun ollaan niin kultaista poikaa ja hyvää työntekijää, kun esihenkilöt ovat paikalla. Oliko vielä aikaisempi työntekijä pitkään saikulla ja lähti lopulta pois?

Niin ilkkuvat pyöritellen silmiä ja valehtelevat, kun pomo paikalla. Niin se työpaikkakiusaaminen menee.

Vierailija kirjoitti:

Kokenut tulleensa kiusatuksi. Et huomaa miten rankasti jotkut kiusaa. Itselläni kokemusta ja juuri näin kävi. En enää syönyt toisten kanssa, koska pahimmillaan matkittiin syömistäni ja puhettani. 

Kun olin siviilipalveluksessa vanhan vaasan sairaalassa 2000 luvulla eräs työntekijä sanoi kahvitauolla päin naamaa homovastaisella nimellä. Lakkasin käymästä tauoilla. En pitänyt muuta kuin ruokatauon ja sen ajan olin aina yksin. Monella työntekijällä tuossa paikassa oli ilmeisesti jotain homovastaisuutta. 

Myrkyllinen työpaikka, kyllä kai jokainen täysijärkinen eristäytyy hullujen seurasta...