Mitä tehdä työntekijän kanssa joka eristäytyy muista kollegoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättäisin koeajalla tuollaisen henkilön työsuhteen. Yksikin henkilö, joka ei istu työpaikan dynamiikkaan, voi pahimmillaan pilata kaikkien työmotivaation.

Toki, asiaa kannattaa reflektoida ennen päätöksiä. Onko perehdytys ollut asiallinen, onko työntekijää pyritty ryhmäyttämään osaksi yhteisöä, onko hänellä ollut selkeä rooli ja tehtävät. Koeaikapurku on aina epäonnistuminen työnantajalle ja syyt on hyvä käydä läpi ja ottaa opikseen.

Mikä ahdasmielinen kiusaajayhteisö se sellainen on, mihin mahtuu vain yhden tyyppisiä ihmisiä? Kunnolla toimivassa työyhteisössä on ERILAISIA ihmisiä ja eri rooleissa.

Ei hyvä dynamiikka tarkoita samanlaisuutta. Se tarkoittaa, että tehdään hyvin töitä yhteen ja täydennetään toisten osaamisia, vahvuuksia ja heikkouksia. Se voi tarkoittaa välillä hankaliakin keskusteluja ja haastamista.

Mutta eristäytyminen muista on lähes aina huono asia. Jos ei halua tehdä yhteisössä töitä muiden kanssa, ei yksinkertaisesti ole siihen sopiva.

Tietenkin joissain töissä riittää, että hoitaa oman tonttinsa ja se siitä. Mutta valtaosa töistä ei ole sellaisia, asiantuntijatasolla ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista porukkaa niin kuin yleensä ilmeisesti ämmä työpaikassa.Jos et ole niin kuin me olet omituinen.Ilmeisesti johtuu nykyään työvoimapula myös tästä syystä.Vanhat pierut eivät halua neuvoa töitä koska pelkäävät että uusi vie heidän työnsä mikä tulee kuitenkin eteen kun jää eläkkeelle.Vuosikymmeniä töissä olleet eivät ymmärrä ettei uusi välttämättä halua lässyttää porukassa  ja kuunnella toisten selän takana haukkumista.Sitten jos teet jotain väärin niin yksi juorukello käy juoruamassa kaikille että teit väärin.

Juuri tuollaista on hoitoalalla liian monessa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan tälläisen parivaljakon urani alku ajoita. Toinen perehdytti tekemään omalla tavallaan kun oli toisen vuoro perehdyttää niin hän valitti että teen väärin vaikka olin juuri saanut perehdytyksen. Et piti sitten tehdä hänen tavallaan. Siis kummassakin tavassa on sama lopputulos eli oli vaan kyse makuasiasta. Mutta kummatkin valitti musta esimiehelle sitten että en osaa. Onneksi en jäädy helposti näissä tilanteissa. Marssin esimiehen kanssa puheille ja selvitin mitä kummatkin olivat sanoneet mulle. Pahinta oli että toinen näistä naisista oli hyvä kaveri tän esimiehen kanssa. Molemmat sai vissiin kuulla kunniansa. Luikkivat pois esimiehen puhuttelusta parin päivän päästä. Olin päättänyt jäädä työpaikkaa ja niin jäin. Vieläkään nämä kaksi eivät mua pahemmin moikkaile..

Oletko paremman näköinen kuin he, kun haluavat sinut pois näkyvistä?

Jennifer Anistonista useampikin mamma meni avautumaan juorulehdille kuinka se syö eväänsä omassa rauhassa tauoilla. Todella koppavan ja ylimielisen oloinen. Jos ei ole valitettavaa, sitä kyllä keksitään. Paremman näköinenhän se on kuin keskivertomamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättäisin koeajalla tuollaisen henkilön työsuhteen. Yksikin henkilö, joka ei istu työpaikan dynamiikkaan, voi pahimmillaan pilata kaikkien työmotivaation.

Toki, asiaa kannattaa reflektoida ennen päätöksiä. Onko perehdytys ollut asiallinen, onko työntekijää pyritty ryhmäyttämään osaksi yhteisöä, onko hänellä ollut selkeä rooli ja tehtävät. Koeaikapurku on aina epäonnistuminen työnantajalle ja syyt on hyvä käydä läpi ja ottaa opikseen.

Mikä ahdasmielinen kiusaajayhteisö se sellainen on, mihin mahtuu vain yhden tyyppisiä ihmisiä? Kunnolla toimivassa työyhteisössä on ERILAISIA ihmisiä ja eri rooleissa.

Usko pois, virherekrytointeja tapahtuu. Ja tämäkin henkilö voi toisenlaisessa kulttuurissa kukoistaa ihan eri tavalla. Mutta työpaikka on kuitenkin monella tapaa match, ja jos ei yhteisöön sovellu sitten ei sovellu. Rehellinen kannattaa vaan olla siinä, onko oma kulttuuri sellainen, että se toivottaa uudet mukaan. Jos on, sitten ei voi mitään. Tyyppi eteenpäin ja hänelle paremmin soveltuvaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olisiko masentunut?...oletteko kiusanneet häntä?

Kyllä ne on kiusanneet joukolla jos naisvaltainen ala. Vanhoja leipääntyneitä työntekijöitä ja niillä valtataistelu. Antaa sen uuden olla rauhassa luonteensa mukaan. Ei työ ole seurustelua varten dorkat.

Kyllä miehetkin osaa kiusata.  

Kannattaa hieman perehtyä työyhteisöjen, hyvän työilmapiirin ja hyvä työkulttuurin rakentamisen kirjallisuuteen, jos aihe kiinnostaa. Nykyään tunnistetaan hyvin vahvasti mm työn merkityksellisyyden osuus työpaikan pitovoimassa. Tässä vahvoja tekijöitä ovat esimerkiksi kyvykkyydet ja kulttuuri.

No, miten tämä liittyy tähän keskusteluun. Työpaikat, joissa on toimiva kulttuuri, ovat oikeasti äärimmäisen tarkkoja siitä, millaisia henkilöitä rekrytoivat. Nämä ovat yleensä myös erittäin haluttuja työpaikkoja ja työnantajia vuodesta toiseen. Ja tekevät hyvää tulosta.

Siksi ei ole ollenkaan yhdentekevää, että henkilö on työpaikan kulttuuriin sopiva. Osaaminen on yksi osa tätä, mutta sopivuus on monien tekijöiden summa.

Toisaalta on myös työyhteisöjä, joihin ei ole kiva tulla uutena monista syistä. Mutta silloin ei puhutakaan mistään voittavasta työkulttuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista porukkaa niin kuin yleensä ilmeisesti ämmä työpaikassa.Jos et ole niin kuin me olet omituinen.Ilmeisesti johtuu nykyään työvoimapula myös tästä syystä.Vanhat pierut eivät halua neuvoa töitä koska pelkäävät että uusi vie heidän työnsä mikä tulee kuitenkin eteen kun jää eläkkeelle.Vuosikymmeniä töissä olleet eivät ymmärrä ettei uusi välttämättä halua lässyttää porukassa  ja kuunnella toisten selän takana haukkumista.Sitten jos teet jotain väärin niin yksi juorukello käy juoruamassa kaikille että teit väärin.

Juuri tuollaista on hoitoalalla liian monessa paikassa.

Aamen. Moni ei kuuluisi hoitoalalla. Ovat liian epävakaita..

Tämä voisi työsuhteen kestoa lukuunottamatta olla kirjoitettu minusta. Se ei ihan täsmää. Jos nyt kuitenkin sattuisit olemaan esimieheni niin, mistäköhän voisi johtua? Ehkä siitä, että minua kohdellaan nimenomaan tyttönä. Siitä, että sukupuolittuneisuus näkyy siinä kuka tekee mitäkin muutenkin työpaikalla ja olet tunkenut minua siihen muottiin. Se, että olet jo alusta asti päättänyt mitä minusta tulee ja , että kehityn siihen suuntaan, missä suurin osa muistakin muutamasta tiimin naisesta on.

Siitä, että koen olen alkanut kokea oloni epämukavaksi kun olen se tyttö ja lisäksi toitotetaan, ettei tekninen osaamiseni ole niin kovin hyvää vaan minut palkattiin muista syistä. Toki alan lopulta uskoa, etten ole tarpeeksi hyvä ja ettei minusta ole tälle alalle. Ymmärrätkö, että en halua niitä muita tehtäviä vaan tehdä sitä mitä hain tekemään? Tiimin keski-ikä on tuplat omastani ja olen vielä väärää sukupuolta. Jos olisin mies niin tuskin osaamistani kyseenalaistettaisiin jatkuvasti. Olisiko siinä syy?

No, joko hän on onnistunut esittämään iloista yms rekryprosessin aikana, tai sitten teillä on jokin mennyt pieleen esim perehdytyksessä tai työyhteisö on myrkyllinen ja masentanut hänet. Siinäpä ne vaihtarit. Kannattaa katsoa peiliin ja olla rehellinen.

Työelämä muuttunut paljon, ei enää tarvitse viettää vapaa-aikaa yhdessä tai olla yhteenhitsautunut me-yhteisö, on ok käydä tekemässä työt ja lähteä kotiin pitämättä sen suurempaa meteliä työpäivän aikana, antaa työrauha.

Työntekoa mitataan, YTssä työaikaa sössöttämiseen käyttävät pääsevät kiertoon työmarkkinoille.

Virkkaritoimintaan osallistuminen kuulostaa kauhealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olisiko masentunut?...oletteko kiusanneet häntä?

Kyllä ne on kiusanneet joukolla jos naisvaltainen ala. Vanhoja leipääntyneitä työntekijöitä ja niillä valtataistelu. Antaa sen uuden olla rauhassa luonteensa mukaan. Ei työ ole seurustelua varten dorkat.

Jaa.. Kyllä meillä me vanhat ja leipääntyneet olemme hyvinkin iloisia, kun saadaan innokkaita nuoria joukkoon. Sehän on parasta, kun on eri ikäisiä ja erilaisia osaamisia mukana. Kokemusta vs tuoretta tietoa esim opiskelun kautta.

Varmaan perheyritys Herttoniemestä. Pitää olla samanlainen. Kantasuomalainen juoruilija, jos et kuulu muottiin niin olet ERILAINEN. Ja sehän ei ole rikkaus vaan uhka.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hieman perehtyä työyhteisöjen, hyvän työilmapiirin ja hyvä työkulttuurin rakentamisen kirjallisuuteen, jos aihe kiinnostaa. Nykyään tunnistetaan hyvin vahvasti mm työn merkityksellisyyden osuus työpaikan pitovoimassa. Tässä vahvoja tekijöitä ovat esimerkiksi kyvykkyydet ja kulttuuri.

No, miten tämä liittyy tähän keskusteluun. Työpaikat, joissa on toimiva kulttuuri, ovat oikeasti äärimmäisen tarkkoja siitä, millaisia henkilöitä rekrytoivat. Nämä ovat yleensä myös erittäin haluttuja työpaikkoja ja työnantajia vuodesta toiseen. Ja tekevät hyvää tulosta.

Siksi ei ole ollenkaan yhdentekevää, että henkilö on työpaikan kulttuuriin sopiva. Osaaminen on yksi osa tätä, mutta sopivuus on monien tekijöiden summa.

Toisaalta on myös työyhteisöjä, joihin ei ole kiva tulla uutena monista syistä. Mutta silloin ei puhutakaan mistään voittavasta työkulttuurista.

Ongelma on lähtökohtaisesti se että esimieheksi ja rekrytointipäätöksiä tekemään pääsee se esimies, joka on ollut hyvä asiantuntija, ja ehkä huippumyyjä, mutta ei ole perehtynyt mihinkään teoreettiseen tietoon työyhteisöistä tai rekrytoinnin psykologiasta. 

Vinkkaa jotain netistä heti luettavissa olevaa kirjallisuutta? Kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hieman perehtyä työyhteisöjen, hyvän työilmapiirin ja hyvä työkulttuurin rakentamisen kirjallisuuteen, jos aihe kiinnostaa. Nykyään tunnistetaan hyvin vahvasti mm työn merkityksellisyyden osuus työpaikan pitovoimassa. Tässä vahvoja tekijöitä ovat esimerkiksi kyvykkyydet ja kulttuuri.

No, miten tämä liittyy tähän keskusteluun. Työpaikat, joissa on toimiva kulttuuri, ovat oikeasti äärimmäisen tarkkoja siitä, millaisia henkilöitä rekrytoivat. Nämä ovat yleensä myös erittäin haluttuja työpaikkoja ja työnantajia vuodesta toiseen. Ja tekevät hyvää tulosta.

Siksi ei ole ollenkaan yhdentekevää, että henkilö on työpaikan kulttuuriin sopiva. Osaaminen on yksi osa tätä, mutta sopivuus on monien tekijöiden summa.

Toisaalta on myös työyhteisöjä, joihin ei ole kiva tulla uutena monista syistä. Mutta silloin ei puhutakaan mistään voittavasta työkulttuurista.

Ongelma on lähtökohtaisesti se että esimieheksi ja rekrytointipäätöksiä tekemään pääsee se esimies, joka on ollut hyvä asiantuntija, ja ehkä huippumyyjä, mutta ei ole perehtynyt mihinkään teoreettiseen tietoon työyhteisöistä tai rekrytoinnin psykologiasta. 

Vinkkaa jotain netistä heti luettavissa olevaa kirjallisuutta? Kiinnostaa.

No kirjoista esimerkiksi Outi Sivosen Yrityskulttuurit murroksessa, Tapio Aaltosen Johda merkitystä ja Frank Martelan Draivi ovat hyviä peruskirjoja, joissa avataan kulttuurin merkitystä ja yhtenä kulmana mm rekrytointien onnistuminen. Myös Inhimillinen strategia joiltain osin, mutta siinä on myös aika paljon höttöä.

Leidenschaftin nettisivuilla on tiivistetysti lyhyitä pointteja yrityskulttuurin muotoilusta https://leidenschaft.fi/yrityskulttuuri/

En ole nettiartikkeleihin muuten kauheasti perehtynyt, mutta tuossa joitain kirjoja, mitä kirjastosta kannattaa napata matkaan.

Onko vastavalmistuneita useita? Voisi auttaa heitä tulemaan toimeen ja viihtymään töissä. Voisi myös selvitä, tulevatko muut uudet toimeen muiden kanssa. 

Vastavalmistuneiden palkkaamisesta voi seurata kierre, jossa pomo palkkaa nuoria blondeja, nuoria brunetteja tms. toimistolle. Sellaista en suosittele, usein varmaan silloin naispomo tai HR syynä. Vaihdellen erivärisillä tai eripituisilla hiuksilla, eri korkeakouluista, eri sukupuolia, eri harrastuksia, eri ikiä.

Vai olisko niin että tämä likka tekee parempaa tulosta ja ei sovi teidän kuppikuntaan vaan ja mietitti miten savuistaa hänet ulos jotta lorviminen saisi jatkua.

Kylläpä täällä on paljon ihmisiä, joiden mielestä sosiaalisuus työpaikoilla on vaan riesa. Jännä, minusta on mukavaa tuntea työkaverit, heidän kanssaan kuitenkin vietetään iso osa ajasta joka päivä. Kyllä itsellä yhteistyö sujuu paremmin ja hankalistakin työasioista on helpompi jutella, kun vähän tuntee ihmistä ihan pintaa syvemmältä.

Ammattiote kunniaan kirjoitti:

Työelämä muuttunut paljon, ei enää tarvitse viettää vapaa-aikaa yhdessä tai olla yhteenhitsautunut me-yhteisö, on ok käydä tekemässä työt ja lähteä kotiin pitämättä sen suurempaa meteliä työpäivän aikana, antaa työrauha.

Työntekoa mitataan, YTssä työaikaa sössöttämiseen käyttävät pääsevät kiertoon työmarkkinoille.

Päinvastoin. Nykyajan työelämässä nimenomaan yhteistyötaidot ja verkostoituminen, empaattinen ja kohtaava työote ovat sellaisia metataitoja, joista työnantajat haluavat pitää kiinni.