Mikä oikeus on ohjeistaa lapsen vanhempaa, jos itsellään ei ole lapsia?

Olen itse lapseton, monesti huomannut seuraavan asian:

- Kun on isompi porukka (kavereita/työkavereita/sukulaisia) koolla, ne joilla on lapsia tai jo lapsenlapsia puhuvat keskenään kaikesta lapsiin liittyvästä.

Toisinaan tuoreiden vanhempien kanssa saatetaan jopa pari h puhua lapsista ja jakaa kaikenlaisia neuvoja.

Tämä on ok niille, joilla on lapsia.

Mutta JOS minä tai joku muu lapseton edes ohimennen (lapsista ja lapsiin liittyvistä asioista puhutaan helposti huom koko ilta) niin voi luoja mikä meteli.

Kommentit joutuu miettimään äärettömän tarkkaan, neutraalisti ja kommentoimaan tyyliin "vanhempani aikoinaan tekivät minulle niin..." jos joku pyytää osallistumaan keskusteluun.

Jos emme (me lapsettomat) sano mitään, niin aika outoahan se on ja sitäkin ihmetellään.

Lapsista emme saisi puhua tai neuvoa, mistään muusta lapsen saaneet taas eivät välillä halua puhua..

Tarvitseeko sanoa, että pariin kaveriin on yhteydenpito pakostakin jäänyt, kun kaikki mitä tein ja sanoin/en sanonut jos olin hiljaa oli aina väärin koska olin lapseton?

Vierailija kirjoitti:

Vähän turhan herkkänahkainen olet.

Täti varmasti tarkoitti hyvää, ajatteli että ujon tytön olisi oman itsensä vuoksi hyvä alkaa totutella ihmisiin edes kerran viikossa kerhossa.

Ja koiraneuvo.. jättivätkö ne lapsesi koiran oven väliin ja taluttivat holtittoman näköisesti?

Lapsettomuus ei nähdäkseni liity asiaan.

Totutella ihmisiin? 7-vuotiaan? Että ihmisiä ei ole eskarissa tai koulussa tai iltapäiväkerhossa? Yksinkö ne 7-vuotiaat päivänsä viettää.

ihmiset neuvovat, jos kokevat, että olet itse hukassa

Ihan hyvä vaan että ohjeistivat 

Ihan hyviä neuvoja nuo on, vaikkakin en nyt ihan ujoa laittaisi väkisin sosiaalistumaan.

Menee ohi aiheen, mutta itseäni keljuttaa sisaren käydessä lasten kanssa ja loppupeleissä joudun pitämään heille rajoja. Meillä ei hypitä sohvalla. Syömiset ja juomiset hoidetaan pöydässä eikä lähdetä kuljeskelemaan. Koiraa ei kiusata.

Heillä on kuulemma kotona ihan samat säännöt, mutta sisareni ei puuttunut millään noihin meillä käydessä. Loppujen lopuksi mehut kaatuivat pitkin olohuoneen lattiaa ja keksiä oli murusteltu niin matolle kuin sohvalle. Koiraa käytiin tahallaan härnäämässä kunnes se meinasi hermostua (meillä on hyvin rauhallinen koira, mutta joku raja silläkin menee).

Opettakaa jo kotona, mikä on sallittua ja mikä ei! Etenkin kyläpaikoissa.

Ei siinä mun mielestä mitään jos joku nyt kokee asiaksensa neuvoa. Kunhan se ei mene jankkaamiseksi. Ja tuollainen lapsen kuullen taivastelu on törkeää.

Miehen veli on kovin kilpailuviettinen, ja hän usein ääneen ihmettelee miten meidän vanhin tyttö onkin niin lyhyt ja leveä.

Lapsi on 7v. Lyhyt ja raskasrakenteinen. Ei millään mittapuulla kuitenkaan lihava. Paitsi omasta mielestään nyt sitten on. Kylmäävää kuulla 7v suusta ettei hän halua ollenkaan karkkipäivänä herkkuja, koska on niin lihava. Että kiitoksia vaan sedälle. Hyvin meni.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mun mielestä mitään jos joku nyt kokee asiaksensa neuvoa. Kunhan se ei mene jankkaamiseksi. Ja tuollainen lapsen kuullen taivastelu on törkeää.

Miehen veli on kovin kilpailuviettinen, ja hän usein ääneen ihmettelee miten meidän vanhin tyttö onkin niin lyhyt ja leveä.

Lapsi on 7v. Lyhyt ja raskasrakenteinen. Ei millään mittapuulla kuitenkaan lihava. Paitsi omasta mielestään nyt sitten on. Kylmäävää kuulla 7v suusta ettei hän halua ollenkaan karkkipäivänä herkkuja, koska on niin lihava. Että kiitoksia vaan sedälle. Hyvin meni.

Meillä isovanhempi tällainen. Haukkuu jopa taaperoita läskip**seiksi. Ei voi ymmärtää näiden ihmisten ajatusten kulkua.

Minunkin tyttö on aika ujo ja hitaasti lämpeävä vieraampien ihmisten kanssa. Jännittää aina uusia tilanteita ja uusia ihmisiä. Vastaavia neuvoja on kuultu vuosien varrella vähän liikaakin. En ymmärrä mikä ongelma se on joillekin vanhoille tädeille, että tytöllä menee vähän pidempään, että rohkaistuu puhumaan. Joskus tosin vetäytyy kokonaan, kun joku tällainen tomera täti tulee läksyttämään, että millainen pitäisi olla.

Tyttö on 9-vuotias. Pärjää kyllä ja tulee ulos kuorestaan lopulta, jos saa seurata sivusta hetken. Koulussa ja harrastuksissa menee hyvin tutussa porukassa. Jotain ongelmasta ehkä kertoo se, että on lopulta ujo ja hiljainen vain näiden tietyn tyyppisten tätien seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän turhan herkkänahkainen olet.

Täti varmasti tarkoitti hyvää, ajatteli että ujon tytön olisi oman itsensä vuoksi hyvä alkaa totutella ihmisiin edes kerran viikossa kerhossa.

Ja koiraneuvo.. jättivätkö ne lapsesi koiran oven väliin ja taluttivat holtittoman näköisesti?

Lapsettomuus ei nähdäkseni liity asiaan.

Eiköhän 7-vuotias ole koulussa. Siinäkin voi olla ihan tarpeeksi opettelua ujolle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lapseton, monesti huomannut seuraavan asian:

- Kun on isompi porukka (kavereita/työkavereita/sukulaisia) koolla, ne joilla on lapsia tai jo lapsenlapsia puhuvat keskenään kaikesta lapsiin liittyvästä.

Toisinaan tuoreiden vanhempien kanssa saatetaan jopa pari h puhua lapsista ja jakaa kaikenlaisia neuvoja.

Tämä on ok niille, joilla on lapsia.

Mutta JOS minä tai joku muu lapseton edes ohimennen (lapsista ja lapsiin liittyvistä asioista puhutaan helposti huom koko ilta) niin voi luoja mikä meteli.

Kommentit joutuu miettimään äärettömän tarkkaan, neutraalisti ja kommentoimaan tyyliin "vanhempani aikoinaan tekivät minulle niin..." jos joku pyytää osallistumaan keskusteluun.

Jos emme (me lapsettomat) sano mitään, niin aika outoahan se on ja sitäkin ihmetellään.

Lapsista emme saisi puhua tai neuvoa, mistään muusta lapsen saaneet taas eivät välillä halua puhua..

Tarvitseeko sanoa, että pariin kaveriin on yhteydenpito pakostakin jäänyt, kun kaikki mitä tein ja sanoin/en sanonut jos olin hiljaa oli aina väärin koska olin lapseton?

Tämä oli oikein hyvä mielipide. Lisään vielä mukaan sen, että vanhempien ja isovanhempien mieleen ei usein juolahda se miten heidänkin murulaiset joutuvat tekemisiin myös lapsettomien aikuisten kanssa.  Koulussa, kaupassa, huvipuistossa, julkisissa liikennevälineissä jne.

Vanhemmilla ja isovanhemmille tekee hyvää saada palautetta siitä, miten heidän kapea näkemyksensä omista jälkeläisistään ei kuitenkaan edusta valtaväestön mielipidettä heidän tavastaan kasvattaa lapsiaan. Siihen voi puuttua bussikuski, koulun siivooja, huvipuiston pääsylipun myyjä tai se sinkkutäti suvusta ym:t. 

Minä saan lapsettomana jopa palkkaa siitä, että neuvon ja kasvatan lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mun mielestä mitään jos joku nyt kokee asiaksensa neuvoa. Kunhan se ei mene jankkaamiseksi. Ja tuollainen lapsen kuullen taivastelu on törkeää.

Miehen veli on kovin kilpailuviettinen, ja hän usein ääneen ihmettelee miten meidän vanhin tyttö onkin niin lyhyt ja leveä.

Lapsi on 7v. Lyhyt ja raskasrakenteinen. Ei millään mittapuulla kuitenkaan lihava. Paitsi omasta mielestään nyt sitten on. Kylmäävää kuulla 7v suusta ettei hän halua ollenkaan karkkipäivänä herkkuja, koska on niin lihava. Että kiitoksia vaan sedälle. Hyvin meni.

Meillä isovanhempi tällainen. Haukkuu jopa taaperoita läskip**seiksi. Ei voi ymmärtää näiden ihmisten ajatusten kulkua.

Mulle vastaavasti täti kauhisteli teininä, kun finniä oli jokunen kappale (ei kuitenkaan ihan pitsanaama), että ei tytöillä voi olla finnejä, ne pitää laittaa piiloon. Hei, tule meille niin varaan sulle kosmetologille ajan, sillä lähtee finnit!

Juu, aivan varmana lähdin melkein 400 km päähän kosmetologille vain siksi että täti, jota näin kerta vuoteen, kauhisteli teini-iässä normaalia asiaa. Mutta nuo kommentit eivät ainakaan kohentanut itsetuntoa yhtään. Ajan kanssa finnit katosivat omia aikojaan.

Vierailija kirjoitti:

Ujona ja arkana lapsena tuo olis ollut mulle itselleni kauhistus, jos pakotetaan johonkin kerhoon. Mitä sekin tarkoittaa, kerho siis. Ihmiset ei kyllä yhtään ajattele, että ujolle pahinta on olla isossa koululuokassa päivät ja jos vielä iltaisin pitäisi kerhoryhmissä olla sosiaalinen. Mitä varten sukulaisten pitää puuttua luonteenpiirteisiin.

Puuttuminen toisen kasvatukseen ei ole koskaan ok, mutta tuo kerho-homma on ihan fiksu pointti. Nuorena lapsi assimiloituu nopeammin. Itse olin toai ujo pienenä, olin kotona eskarin alkamiseen asti ja äiti kotona nuorimman sisaruksen kanssa kunnes täytin 9. Oli todella rankkaa koulussa, jossa piti oppia pikapikaa ujoudesta pois. Päiväkoti/kerho olisi tehnyt minulle tosi hyvää jo mahdollisimman ajoissa, mutta ei apn lapselle vieläkään ole liian myöhäistä.

Itse opin vihdoin sosiaaliseksi lukiossa ja nykyään olenkin todella ekstrovertti ihminen. Oma lapsi (toki on sosiaalinen) meni aikaisin päiväkotiin, myös tästä syystä.

Jotenkin te jotkut lapselliset sitten koette oikeudeksenne sanoa lapsettomalle, että kyllä se mieli muuttuu ja lapsia tekin hankitte sitten joskus myöhemmin.

Olet idiootti.

Vakaope wtf kaikki muka tietää mitä tarkoittaa! Työnnän pääni perseeseen, kun en ymmärrä mistä puhutaan.

menetän uskoani ihmisiin, kun aika ajoin joutuu lukemaan kommentteja tyyliin: miten lapseton voi muka ymmärtää mitään lapsen kasvatuksesta tai vanhemmuudesta. Aina pitää jäädä miettimään sen sanojan pään sisältöä, että miten joku vanhempi ei muka voi ymmärtää miten lapseton voisi ymmärtää vanhemmuutta.

Oikeutuksen antaa se, että nuo neuvojat ovat sinua fiksumpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lapseton, monesti huomannut seuraavan asian:

- Kun on isompi porukka (kavereita/työkavereita/sukulaisia) koolla, ne joilla on lapsia tai jo lapsenlapsia puhuvat keskenään kaikesta lapsiin liittyvästä.

Toisinaan tuoreiden vanhempien kanssa saatetaan jopa pari h puhua lapsista ja jakaa kaikenlaisia neuvoja.

Tämä on ok niille, joilla on lapsia.

Mutta JOS minä tai joku muu lapseton edes ohimennen (lapsista ja lapsiin liittyvistä asioista puhutaan helposti huom koko ilta) niin voi luoja mikä meteli.

Kommentit joutuu miettimään äärettömän tarkkaan, neutraalisti ja kommentoimaan tyyliin "vanhempani aikoinaan tekivät minulle niin..." jos joku pyytää osallistumaan keskusteluun.

Jos emme (me lapsettomat) sano mitään, niin aika outoahan se on ja sitäkin ihmetellään.

Lapsista emme saisi puhua tai neuvoa, mistään muusta lapsen saaneet taas eivät välillä halua puhua..

Tarvitseeko sanoa, että pariin kaveriin on yhteydenpito pakostakin jäänyt, kun kaikki mitä tein ja sanoin/en sanonut jos olin hiljaa oli aina väärin koska olin lapseton?

Tämä oli oikein hyvä mielipide. Lisään vielä mukaan sen, että vanhempien ja isovanhempien mieleen ei usein juolahda se miten heidänkin murulaiset joutuvat tekemisiin myös lapsettomien aikuisten kanssa.  Koulussa, kaupassa, huvipuistossa, julkisissa liikennevälineissä jne.

Vanhemmilla ja isovanhemmille tekee hyvää saada palautetta siitä, miten heidän kapea näkemyksensä omista jälkeläisistään ei kuitenkaan edusta valtaväestön mielipidettä heidän tavastaan kasvattaa lapsiaan. Siihen voi puuttua bussikuski, koulun siivooja, huvipuiston pääsylipun myyjä tai se sinkkutäti suvusta ym:t. 

Riippuu miten ne asiat ilmaisee. Oma siskoni arvosteli kaikkea lapsen kasvatukseen ja ravitsemukseen liittyvää jatkuvasti hyvin ikävään sävyyn meille sisaruksille, joilla oli jo lapset. Sitten teki lapsen vanhoilla päivillään eikä kiellä tältä yhtään mitään, koska lapsen mieltä ei saa pahoittaa. Lisäksi tämä 1-vuotias veteli sipsejä ja karkkeja isomummo synttäreillä enemmän kuin kouluikäiset serkkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Ujona ja arkana lapsena tuo olis ollut mulle itselleni kauhistus, jos pakotetaan johonkin kerhoon. Mitä sekin tarkoittaa, kerho siis. Ihmiset ei kyllä yhtään ajattele, että ujolle pahinta on olla isossa koululuokassa päivät ja jos vielä iltaisin pitäisi kerhoryhmissä olla sosiaalinen. Mitä varten sukulaisten pitää puuttua luonteenpiirteisiin.

Niinpä. Usein nämä lapsettomat neuvojat peilaavat kaikkea omaan lapsuuteensa: "kyllä minäkin lapsena pystyin siihen ja tähän..."

Aika kultaa myös muistoja.

Vierailija kirjoitti:

menetän uskoani ihmisiin, kun aika ajoin joutuu lukemaan kommentteja tyyliin: miten lapseton voi muka ymmärtää mitään lapsen kasvatuksesta tai vanhemmuudesta. Aina pitää jäädä miettimään sen sanojan pään sisältöä, että miten joku vanhempi ei muka voi ymmärtää miten lapseton voisi ymmärtää vanhemmuutta.

 

Lapseton näkee perhettä muutaman tunnin jossain. Se on aika eri asia kuin elää sitä vanhemmuutta ja kasvattaa lasta hyvinä ja huonoina päivinä. Hienoa tietenkin, jos koet olevasi perhe-elämän asiantuntija lapsettomana. :D