Lue keskustelun säännöt.
Miksi mikään ehkäisy ei toimi mulla?????
26.10.2006 |
Meillä tämänlainen tilanne:
Olen 23-vuotias ja mieheni on 25. Meillä on jo 3 lasta, iät 3v, 2v ja 7 kk. Tein eilen taas positiivisen raskaustestin.
Esikoisen kohdalla petti pillerit, yhtäkään en unohtanut ottaa. Vauvasta oli kyllä puhuttu, ja molemmat halusimme lapsia joskus, mutta ei ihan vielä. Raskaus oli iso yllätys, mutta hetken asiaa sulateltuamme olimme jo vauvasta ihan innoissamme.
Synnytyksen jälkeen ehkäisynä oli täysimetys, keskeytetty yhdyntä, ja se fakta, että synnytyksestä oli alle puoli vuotta aikaa eivätkä kuukautiset olleet vielä alkaneet. Mahdollisuudet raskauteen olivat siis todella pienet, mutta hyvinkin äkkiä olin raskaana. Ensin kauhistutti, sitten hyväksyimme ajatuksen toisesta lapsesta. Lapsille tuli ikäeroa 3 päivää alle vuoden. Ajattelimme että okei, lapsia on nyt 2 ja enempää emme halua.
Sitten laitettiin kuparikierukka, minkä piti olla paljon varmempi ehkäisykeino kuin pillereiden. Sitten tuli kierukkaraskaus. Siinä vaiheessa meinasi huumori loppua kesken sekä mieheltäni että minulta. Mietimme pari päivää mitä tehdä, päätimme kuitenkin pitää lapsen, koska kumpikaan meistä ei periaatteessa aborttia hyväksy. Riskit olivat suuret, mutta raskaus meni kunnialla loppuun asti.
Nyt ehkäisynä on ollut minipillerit, koska imetän edelleen. Unohdin yhden pillerin, siis otin sen 17 tuntia liian myöhään, sen jälkeen käytimme kondomia yhdynnässä. Mutta siittiöthän elävät muutaman vuorokauden naisen sisällä, ja meidän tuurillamme vahinko oli jo ehtinyt tapahtua.
Minä en haluaisi taas uutta lasta. Rakastan lapsiani todella paljon, mutta neljäs näin pian on aivan liikaa. Asunto on liian pieni. Autoon ei mahdu. Rahat ei riitä. Olen niin odottanut että pääsisin taas töihin, ilmoitin jo sinne että tulen kun kuopus täyttää vuoden, ja tässä sitä taas ollaan. Mies ei halua kuulla sanaakaan koko asiasta, huusi puhelimeen voi vittu kun soitin ja kerroin raskaudesta. Kovasti toivon keskenmenoa, että yläkerran ukko päättäisi asiasta puolestani, sillä en usko olevani kykeneväinen aborttiin. En jaksa enää. Kaverit ja sukulaiset vinoilevat meille jo nyt liian suuresta lapsimäärästä liian nopeassa tahdissa. Olo on aika voimaton. En voi ymmärtää miksi minulle käy aina näin. Olenko tuomittu olemaan lopun elämääni raskaana tai pienen vauvan äitinä? Miksi tämä ei voinut tapahtua jollekin, joka kovasti haluaisi lapsen?
Itkettää ja masentaa todella.
Kommentit (36)
Harmi että hedelmällisyyttä ei voi " siirtää" , sillä meillä on ollut viimeiset 8 vuotta toinen lapsi haaveena, mutta ei vaan tärppää. Ja tämä vaikka molemissa ei ole mitään vikaa. Kerrotko salaisuuden ihanan " positiivisen energian" takana??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson mitä syön ja liikun niin paljon kuin mahdollista. Ja hoikkuus on geeneissäkin, äiti ja siskotkin on hoikkia.
Mutta se ei kai ollut kaikkein olennaisinta tässä.
ap
Valitettavasti ei tietoakaan mitä se on, ja mistä sellaista saisi. Jos saisin biimattua tämän sikiön sun kohtuusi kasvamaan, niin tekisin sen heti.
ap
Tottakai sinä pidät lapsen!! Se on kuitenkin sinun ihan oma lapsesi, kasvamassa siellä sinun kohdussasi ja teidän muiden lasten sisko tai veli. Jos et enää halua lapsia, laitat piuhat poikki. Se on kuitenkin melkein varmin ehkäisykeino. (tosin ehkä sinun tapauksessasi piuhat kasvavat yhteen, niin kuin joskus harvoin tapahtuu :)
Ei se 4. ole katastrofi kunhan mielesi ja miehesi siihen tottuu. Kyllä asiat selviää.
Kyllä te jaksatte. Ja hankkikaa apua, miettikää miten saatte helpotettua arkeanne. Monilla pienillä teoilla saa aikaan paljon.
Siivoojasta saa verovähennystä.
Vanhimmat lapset päiväkotiin osa-aikaisesti?
Suunnitelmallinen ruokatalous, valmiita annoksia pakkaseen
yms...
Kyllä järjestyy - jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja adoptiojonot on pitkiä, hyvä koti lapselle löytyisi kyllä
Kannattaa steriloida kumpikin, silloin raskaus on jo todella epätodennäköinen.
Voimia siihen päätökseen, jonka teette, oli se mikä tahansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sinua neuvoa, mutta itsestäni tuntuisi, että jos teen abortin - sitä voin katua, mutta jos synnytän ja saan lapsen - sitä en varmasti kadu...
Ja sitten... kun tunnutte milemmat niin hedelmällisiä olevan... menkää molemmat sterilisaatioon. Jos vielä raskaaksi tulet, niin olette ihme porukkaa...
Minä ainakin sanoisin takaisin, että meillä on nyt tällainen perhe ja yhdestäskään ei halua luopua.
Ei se 4 nyt niin paljon ole
T: 5 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mielellään ottaisin vastaan tuollaisen positiivisen energian ja " sikiö" siirron :-)
Mutta oikeesti, ymmärrän myös miten ahdistavaa on kun oikeasti ei enää haluaisi lisää lapsia ja haluaisi jo päästä vähän muihinkin ympyröihin, kuten töihin, vaikka lapset ja kotiäitiyskin ovatkin tosi ihania.
Valitettavasti en minäkään oikeen osaa neuvoa sinua paitsi ehkä sanonnalla että monet naiset ovat katuneet abortin mutta harva nainen on katunut että on saanut lapsen.
Tsemppiä!!
T.17
Ajattelen niin, että raskaaksi voi tulla vahingossa, mutta lapsi ei synny tähän maailmaan ja meidän perheeseen vahingossa. Omalla kohdallani en ajattele aborttia vaihtoehtona, vaikka en olekaan uskovainen tmv. Olen ihan varma että rakastamme kaikki tätä vauvaa. En vastusta niinkään vauvan tuloa, vaan sitä että minun omalla tahdollani ja mielipiteelläni ei tunnu olevan mitään vaikutusta siihen tulenko raskaaksi vai en. Jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan? Vaikea pukea sanoiksi. Haluaisin itse päättää milloin tulen raskaaksi, tai ainakin sen milloin en tule.
Adoptio? Ei ikinä. Ettäkö antaisin itse odottamani ja synnyttämäni lapsen pois?
Kai me jotenkin pärjätään. Onneksi ollaan niin köyhiä (mies opiskelee ja tekee sen ohella töitä 15h/viikko) että saadaan toimeentulotukea sillä ilman sitä olisimme hukassa. Isompi asuntokin kai onnistuu kun on todistus raskaudesta? Nyt meillä on vain kaksio. Onneksi on valmiina kaikki vaatteet ja tavarat vauvalle. Ja kestovaippoja olen käyttänyt kaikilla, niitäkin on.
Kaksi vanhinta voisin kyllä laittaa päiväkotiin että jaksan paremmin vauvan ja taaperon kanssa. En joka päivä mutta edes kaksi päivää viikossa. Mutta saako tarhapaikkaa jos olen kotona?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä mun mielestä voi saada tarhapaikan, vaikka oisko kotona. en siis ole varma, kun ei ole kokemusta asiasta, mutta kannattaa ainaki yrittää. luulis, että ainaki teidän tapauksessa sais.
ja muuten hormoonikierukka on kuulemma varmempi kuin sterilisaatio, eräs lääkäri sanoi näin. voin suositella lämpimästi. mulla on ollut se huhtikuusta asti ja oon kyllä ollu tyytyväinen. sen voi laittaa jälkitarkastuksessa ja voi käyttää vaikka imettää, kunha lapsi on yli 6 viikkoa vanha.
Hae hoitopaikkaa jo nyt - niin ehdit saada sen ennen kuin lapsi syntyy.
Tsemppiä - kyllä pärjäätte jos vain haluatte.
Isompi asunto hakuun vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sulla on oikeus saada lapsesi hoitoon, olitpa itse kotona tai työssä. Tosin jos oot kotona, joudut odottamaan hoitopaikkaa 4 kuukautta. Eli hakemusta vaan sisään.
Muuten en osaa sinua neuvoa tilanteessasi, tosin taidat itsekin tietää vaihtoehtosi: jos et osaa ajatella aborttia tai adoptiota, vaihtoehdot ovat keskenmeno tai neljäs vauva.
Voimia teille!
Toisaalta, eihän tuo lopulta kuulostakaan sulle olevan mikään ongelma.
172 cm ja 55 kg.
Jättikö omasi?
ap