Lähihoitajien avoimet työpaikat lisääntyneet 5:ssä vuodessa 250 prosenttia - joko olisi aika tunnustaa, että se on työn ällöttävä sisältö mistä syystä työntekijöitä ei enää ole saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin tehdä 4-5-tuntisia päiviä hoiva-avustajana jos se vanhainkotien työntekijä-asetelma siivottaisiin niin että kaikki oltaisiin samalla viivalla. Kaikki sais samaa palkkaa, on hullua ajatella että lääkkeen jakaja olisi arvokkaampi kuin kakan pesijä. Kyllä kumpaakin tulee arvostaa. Ehdottoman kiellettyä olis muodostaa enää näitä kuppikuntia. Laitettaisiin työntekijät käytöskouluun jossa opeteltaisiin kahvipöytäkeskustelut, eri luonteiden eli vaikkapa introverttien ja hiljaisten jättäminen rauhaan keskusteluista jos he taukoa kaipaavat nollatakseen aivojaan, erittäin kovaäänisten määräilijöiden hillitseminen, juoruilijoiden mykistäminen. 

Tälläseen kotiin voisin tulla iloisin mielin, pukea värikkään työasun, tanssia vanhusten kanssa ja siivota ja pyyhkiä kakkaa. Voisin laulaa ja nauraakin töissä eikä kahvihuoneessa kukaan julistaisi minua hulluksi. Kevyen työpäivän jälkeen jaksaisin vielä kotonakin jotain.

Minä olen pyytänyt itselleni osa-aikaisempaa työtä. Ei anneta, vaikka itsehän minä ne taloudelliset tappiot otan. On pakko tehdä 100 prosenttista, muusta ei puhettakaan (ellei ole lapsia). Näin surkeaa on johtaminen,. Työhyvinvoinnilla ei ole mitään merkitystä johtajille. Kaikkien on ajettava itsensä loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Miten vielä 80- ja 90-luvuilla vammaiset ja vanhukset saatiin hoidettua? Onko tuet niin suuret että ei kannata ottaa töitä vastaan? Ennen ei paljoa tukia ollut.

Ennen myös hoivatyötä arvostettiin, nykyään joitain instaajia, pyllyn näyttäjiä ja somebimboja.

Tässäpä se syy. Lähärin peruspalkan ja täysien tukien välille jää joku 400 euroa, mikä on ihan mitätön määrä huomioiden miten raskasta se työ on. Itsekin mieluummin olen kotona tuilla.

Lähihoitaja koulutukseen hakeutuu alalle sopeutumattomia, jotka eivät siis muuhun koulutukseen pääse. Tässä on tulos, alaa sitten haukutaan, eikä jakseta.

Musta suurin ongelma on sekopäinen työmäärä varsinkin kun muuta henkilökuntaa on otettu pois, monissa paikoissa hoitanut tekee kaiken muun lisäksi siivouksen ja ruoanlaiton ja siis kaikki kodinhoitotyöt, väkivaltatilanteet ja se että nykyisin mummot on sängyssä pyöriteltäviä eläviä kuolleita eivätkä tee mitään itse. Elävät kauan elinkelvottomina. Onhan se kaikin puolin ällöttävää miten paljon työtä yhden ihmisen niskaan kaatuu.

Mielenterveystyö on paskalla seinään maalaavien ja itseään satuttavien ja väkivaltaisten ihmisten hoitamista, vammaistyö on väkivaltaisten isojen primääritesktioiden varassa toimivien lasten hoitamista. Eniten ottaa päähän romantisoidut söpöt dokumentit missä jätetään kertomatta että 6 tuntia vuorokaudesta kuluu Elmo-Petteri 27 v:n tuhovimmasta selviytymistä ja jälkien korjaamista

Vierailija kirjoitti:

Miten vielä 80- ja 90-luvuilla vammaiset ja vanhukset saatiin hoidettua?

Mä olin 90-luvulla lukion jälkeen työllistämistuella vanhainkodissa töissä moneen otteeseen. Meininki oli leppoista, ei kiirettä. Meitä oli monta aputyttöä ja meillä oli kivaa! Syötettiin, puettiin, saateltiin vessaan, katsottiin perään, ulkoilutettiin. Myös ne kelpasivat joilla koulumenestys ei ollut kaksista ja olivat suoraan yläasteelta jääneet työttömiksi. Työllistämistukea sai kunta kun oli pitkäaikaistyötön ehkä vuoden verran ja sut sitten työllistettiin sinne vanhainkodille. En moittinut palkkaa, asuin kotona.

Mielenterveystyö on itseään satuttavien ja tavaroita hamdtraavien ihmisten hoitamista, päihdetyössä asiakkaat ovat lotranneet niin paljon viinaa että hermosto rappeutuu kävelevät kuin taaperot, vammaistyö väkivaltaa ja isoja primitiiviteaktioiden varassa toimivia lapsia. Eniten inhottaa söpöt dokkarit iloisista vammaisista kun todellisuudessa 7 tuntia vuorokaudesta kuluu Elmo-Petteri 27-v:n tuhoamisvietin ja sen jälkien korjaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä työssä on myös hienoja kohtaamisia hoidettavien kanssa. Merkityksellistä työtä mutta työskentelyolot ja palkkaus pielessä. Lisää tekijöitä ja lisää palkkaa niin alan vetovoimaisuus lisääntyy.

Minulla on ollut hienoja kohtaamisia. Olen saanut nyrkistä nenään potilaalta, siivonnut norovirusperseitä koko osaston potilailta, kuunnellut hoorittelua ja lopuksi saanut haukkuja kollegoilta ja esimieheltä (aiheetta tosin).

Älä jaksa. Ei sitä työtä kestä kuin TYHMÄT JA NÖYRÄT.

Kielenkäyttösi kertoo sinusta ikävä kyllä paljon. Et selvästikään sovi alalle. Itse en koskaan vain pessyt "perseitä". Alapesut ja vaipanvaihto olivat osa ihmisen hoitamista. Jokainen meistä tulee tarvitsemaan muiden antamaa hoivaa vanhana.

Ei, kaikki eivät tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maah an muuttajille vielä kelpaa lähärin työt, kermapärse suomalaiset ei pysty ei kykene.

Siinäpä sitten somput töhin. Onko se huono vai hyvä asia?!

Ne opiskelee nykyään yliopistoissa. Taidat elää viime vuosituhannella.

Voisin tehdä sitä, jos työ olisi vähemmän rankkaa fyysisesti.

Yksi todella iso syy hoitotyön suureen työmäärään on ne sarjasaikuttajat ja lusmuilijat. Huomasin eron, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja toiseen hoitokotiin töihin.

Ei ole enää ketään laiskottelijaa ja kaikki tekevät oman osansa töistä. Ero on valtava. Työmäärä tuntuu inhimilliseltä ja jaksan jopa harrastaa töiden jälkeen.

Ikävä kyllä, kaikkein äänekkäimpiä palkannostajia ovat nimenomaan ne jotka eivät nytkään tee edes puolia annetuista tunneista kunnolla. Kyllä heille raha kelpaa, kun ei tarvitse nähdä vaivaa sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vielä 80- ja 90-luvuilla vammaiset ja vanhukset saatiin hoidettua?

Mä olin 90-luvulla lukion jälkeen työllistämistuella vanhainkodissa töissä moneen otteeseen. Meininki oli leppoista, ei kiirettä. Meitä oli monta aputyttöä ja meillä oli kivaa! Syötettiin, puettiin, saateltiin vessaan, katsottiin perään, ulkoilutettiin. Myös ne kelpasivat joilla koulumenestys ei ollut kaksista ja olivat suoraan yläasteelta jääneet työttömiksi. Työllistämistukea sai kunta kun oli pitkäaikaistyötön ehkä vuoden verran ja sut sitten työllistettiin sinne vanhainkodille. En moittinut palkkaa, asuin kotona.

Minäkin tunnen ihmisiä, jotka olivat esim opintojen ohella töissä vanhainkodissa. Ja eivät edes opiskelleet kyseistä alaa.

Vierailija kirjoitti:

Maah an muuttajille vielä kelpaa lähärin työt, kermapärse suomalaiset ei pysty ei kykene.

Heillä on se etu puolellaan etteivät ymmärrä puoliakaan loukkaavaksi tarkoitetusta puheesta.

1. Kyllä se parempi palkka vain auttaisi motivoitumaan raskaaseen työhön. Raskas työ, kehno palkka, ketä sellainen voi motivoida yhtälönä?

2. Naisvaltaiset työhteisöt ovat usein raskaita, jopa miehille. Turhaa asioiden vatvomista ja kriisipalavereita milloin mistäkin, milloin kukakin on pahoittanut mielensä. Naiset osaa myös olla melko piikikkäitä, etenkin toisilleen. Paljon on myös sellaisia päällepäsmäröiviä voimahahmoja, jotka kuvittelevat voivansa jyrätä omalla tyylillään ihan miten haluavat ja olevansa aina oikeassa.

3. Vuorotyö, etenkin vklp vuorot ovat monelle iso nou nou. Naisvaltainen ala ja monilla pieniä lapsia. Kyllä se syö naista olla töissä iltaisin ja viikonloppuisin, ehkä myös jouluaattona, kun muu perhe viettää vapaata.

4. Haastavat potilaat ja väkivalta on monessa paikassa päivittäistä todellisuutta. Jos ei ole sellaista uhkaa, niin sitten pääsääntöisesti työ painottuu eritteisiin. Joissain paikoissa saa nauttia molemmista.

5. Omaiset. Heitä on ihania, mutta myös valtavan hankalia ja ne hankalat on usein niitä aktiivisimpia. Pahimmillaan saat lähes päivittäin kuunnella haukkuja milloin mistäkin virheestäsi.

6. Resurssit. Aamu alkaa aina sillä, että toteat tänäänkin taas mentävän alimiehityksellä ja osan työkavereista olevan randomeja sijaisia joiden ammattitaidosta et voi mennä takuuseen tai laittaa heille vaativampia potilaita. Lisäksi jo heti aamusta usein kysellään jäädään iltavuoroon, mikä myös on todella stressaavaa. Hoitosuunitelmiin laitetaan ties mitä fantsua kuntouttavaa toimintaa ja aktiviteettia, mikä on ihan ok sinällään. Mutta alituisella vajaamiehityksellä niitä harvoin ehtii toteuttamaan, ainakaan kunnolla ja järjestelmällisesti. Omaiset sitten huutaa sekä valittaa kun ei ole tehty sitä eikä tätä.

Monen paikan tapana on myös "kaunistella" loppulausuntoihin/epikriiseihin mitä kaikkea hienoa onkaan tehty potilaan hoitojakson aikana, mitään negatiivista niihin harvoin saa kirjoittaa.

7. Palaveria, palaveria ja palaveria (suunnitellaan kuntoutuksia jne joita ei kuitenkaan ehditä arjessa toteuttamaan). Lisäksi koulutuksia (pääosin uusia turhia käytäntöjä, joiden integroimista osaksi hoitotyötä harvemmin kukaan seuraa systemaattisesti) sekä työnohjauksia (yleensä työpaikka draamojen setvittelyä). Nämä vievät järjettömästi aikaa ja energiaa siltä oikealta työnteolta ja potilaat kärsivät.

8. Jatkuva uuden opettelu tietotekniikan saralla. Miksi pitää aina olla ottamassa käyttöön uutta potilastietojärjestelmää yms, kun hyvä että vanhakaan vielä edes toimii kunnolla tai sitä on opittu kunnolla käyttämään.

9. Lakisääteisiä taukoja on monessa paikassa hyvin vaikea pitää asianmukaisesti. Ok, saat ehkä ruokailla potilaiden kanssa samalla siinä työtä tehden, ehkä myös kahvittelu onnistuu samalla tavalla. Mutta sellaista kunnollista 30-45 minuutin aivot narikkaan lepotaukoa poissa potilastyöstä-ja tiloista ei juuri ole eikä tule.

Joku vissiin vielä kuvittelee, että vakinaistamattomuus olisi joku ongelma tällä alalla? Vakipaikkoja on kuulkaa hoitajille pilvin pimein, valita saa, ei tarvitse määräaikainen olla jollei halua. Ja monet haluavat nimenomaan määräaikaisuuksia. Ongelma on, ettei avoimiin vakansseihin ole välttämättä yhtään hakijaa.

Oikeastaan on naurettavaa, että lähihoitajan töihin vaaditan koulutus, kun sen työn osaisi hoitaa kuka tahansa parinviikon perehdytysjakson jälkeen. Turhia resursseja ja rahaa kuluu tällaiseen koulutukseen turhaan. Sama juttu monilla muilla aloilla. Suomessa liian suuret vaatimukset tehdä perus duunia!

Tietyissä yksiköissä lähihoitaja voi olla esimerkiksi pitkälti vastuullinen yksikön lääkehoidosta, tällaista vastuuta ei voi hoiva-avustajalle sälyttää.

Hoiva-avustajalla ei ole myöskään oikeuksia tehdä esimerkiksi asiakkaan rajoittamistoimenpiteitä koskevia päätöksiä (psykan tai kehitysvamma puolella esim).

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan on naurettavaa, että lähihoitajan töihin vaaditan koulutus, kun sen työn osaisi hoitaa kuka tahansa parinviikon perehdytysjakson jälkeen. Turhia resursseja ja rahaa kuluu tällaiseen koulutukseen turhaan. Sama juttu monilla muilla aloilla. Suomessa liian suuret vaatimukset tehdä perus duunia!

Se on täysin totta, että 3v koulutus on liian pitkä, ehkä 1.5v riittäisi, mutta sama se on melkeinpä jokaisella amis alalla. Paljon on turhaa täytettä opetussuunnitelmissa.

Hoitoalalla iso merkitys on persoonalla, etenkin sosiaalipuolella. Sitä ei oikein voi edes opettaa, toki jalostaa, mutta jos ihminen on lähtökohtaisesti luonteeltaan täysin sopimaton hoitoalalle ei siitä mitään tule, vaikka teoreettinen osaaminen olisikin hallussa.

Tosin kyllähän tuo sama pätee myös korkeakoulu maailmaan nykyisin. Amk:n suoritat ahkerana helposti 2 vuoteen, samoin jonkin juristin tutkinnon helposti 2-3 vuoteen, jos jätät turhat juhlimiset väliin ja keskityt vain pänttäämiseen.

Nosto

Lähihoitajat on helppo korvata ulkomaisella tuonnilla. Eivät edes jaa lääkkeitä lääkärin ohjeiden mukaan, kuten sairaathoitajat.