Onko muita, joiden puolisot eivät koskaan osoita mitään kiinnostusta tai hellyyttä? Eivätkä edes puhu?

Jep. Erosin hänestä.

Ei olisi saanut kun kaikki oli niin hyvin.

Kumma kun en huomannut.

+20v myös

Menkää terapiaan

Täällä myös, "kaikkihan on hyvin". No ei ole. EI ole enää avioliittoa, ei ole parisuhdetta, on vain kaksi erillistä ihmistä.  Hän ei näe sitä. 

Tosin haluaisin pitää tämän kodin ehjänä niin kauan kuin lapset vielä asuu kotona. Sama se on tätä jääkautta vielä muutama vuosi kestää. 

Olen kysynyt tosiaan onko hänellä joku toinen, jonka kanssa jakaa asiat ja hellyyden. Ei ole kuulemma. Mutta hän ei itsekeskeisyydessään ole kertaakaan kysynyt minulta, onko minulla joku toinen. No ei ole, mutta voisi olla, tämä yksinäisyys on melko raastavaa.

ap

Ex avioliittoni. Yhdessä oltiin 20 vuotta. Viimeiset vuodet oli niin, että mies nukkui sohvalla. Ei mitään fyysistä suhdetta, kun hän kieltäytyi. Ei juuri puhunut. Jos yritin mitään puhua suhteesta niin vastauksena oli hiljaisuus tai joku tokaisu ja pakeneminen paikalta. Mihinkään yhteiseen ei suostunut. Itsekkyyttä oli melkoisesti, ja koin, että jonkinlaista taloudellistakin hyväksikäyttöä.

Paremmasta en tiennyt. Hävettää ihan miten minua kohdeltiin ja annoin tapahtua ennen kuin erosin. Eron jälkeen exän itsekkyys korostui. Siitä kärsii nyt lapset.

Kaikenlaisten miesten kanssa sitä jotkut pysyvät yhdessä.

Sinun olisi varmasti pitemmänpäälle parempi olla yksin. Tai siis ilman tuota miestä. Hän on selvästi kanssasi vain tavan vuoksi. Repäse itse ja ota ero.

Meillä rupesi menemään tohon suuntaan. Vuoden verran kattelin kunnes kehotin keräämään kimpsunsa ja kampsunsa ja etsimään itselleen parempaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Sinun olisi varmasti pitemmänpäälle parempi olla yksin. Tai siis ilman tuota miestä. Hän on selvästi kanssasi vain tavan vuoksi. Repäse itse ja ota ero.

Varmasti olisi parempi ilman häntä, se on totta. Mutta kun kyseessä en ole vain minä, vaan teini-ikäiset lapset, joista toisella varsin myrskyisää. Perhe-elämän muutos toisi hänelle vielä lisää häiriötekijöitä, joita en haluaisi. Meillä on isot asumismenot, jotka maksamme puoliksi, kuten kaiken muunkin. Kumpikaan ei tähän taloon pystyisi yksin jäämään. Me emme tappele, joten teinit eivät ole joutuneet mitään riitoja kuuntelemaan, eivätkä tästä tilanteesta ole tietoisia.

Haluaisin pitää tämän talon ja kodin niin kauan kuin lapset kotona vielä asuvat. Mutta kun he lähtevät, ja jos olen elossa, on ero hyvin todennäköinen. Olen tämänkin sanonut miehelle, mutta ei ymmärrä sitä. Sanoo että kaikki on hyvin, muutetaan vain toimintatapoja. Sanoinkin suoraan, että ei se ole helppoa kun tunteet ovat jo kuolleet :(

ap

Ap, tämän tilanteen kanssa et ole yksin.

Vielä viisi vuotta niin meidän lapsi on tod. näk. muuttanut kotoa niin siihen asti ollaan näin.

Mutta ei enempää.

Meillä kohta 25v yhdessä. Tänä vuonna ei olla vielä yhdessä tehty yhtään mitään. Siis ei edes elokuvaa kotona yhdessä katsottu tai seksiä. Vaimolla vaihdevuodet pahimmillaan. Suuttuu joka asiasta. Järjesti toissailtana kohtauksen ja huusi niin kovaa että poliisit tuli. Minä putkaan pahoinpitelystä mitä en tehnyt. En ikinä ole pahoinpidellyt. Tätä on jo vuosia jatkunut ja nyt tuli mitta täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun olisi varmasti pitemmänpäälle parempi olla yksin. Tai siis ilman tuota miestä. Hän on selvästi kanssasi vain tavan vuoksi. Repäse itse ja ota ero.

Varmasti olisi parempi ilman häntä, se on totta. Mutta kun kyseessä en ole vain minä, vaan teini-ikäiset lapset, joista toisella varsin myrskyisää. Perhe-elämän muutos toisi hänelle vielä lisää häiriötekijöitä, joita en haluaisi. Meillä on isot asumismenot, jotka maksamme puoliksi, kuten kaiken muunkin. Kumpikaan ei tähän taloon pystyisi yksin jäämään. Me emme tappele, joten teinit eivät ole joutuneet mitään riitoja kuuntelemaan, eivätkä tästä tilanteesta ole tietoisia.

Haluaisin pitää tämän talon ja kodin niin kauan kuin lapset kotona vielä asuvat. Mutta kun he lähtevät, ja jos olen elossa, on ero hyvin todennäköinen. Olen tämänkin sanonut miehelle, mutta ei ymmärrä sitä. Sanoo että kaikki on hyvin, muutetaan vain toimintatapoja. Sanoinkin suoraan, että ei se ole helppoa kun tunteet ovat jo kuolleet :(

ap

Tosi kurja tilanne. Toisaalta teineille varmaan parempi, jos jatkaisitte perheenä vielä joitakin vuosia. Sinulle raskasta. Mutta omituista, ettei mies suostu keskustelemaan, kun kuitenkin sanoo, että muutetaan toimintatapoja eli haluaa jotain parempaa. Terapia voisi olla hyväksi tai joku ulkopuolinen joka saisi miehen avautumaan.