Kaverin tapaaminenko näin vaikeaa?!

Näin yleisesti ottaen erittäin monet eivät juuri välitä ulkoilla jonkun tuttavan kanssa, etenkin jos sillä on pieniä lapsia. Oli kyse tunnin varoitusajasta tai kahden viikon päästä tapahtuvasta "puistoilusta". Miksi etenkään lapsettomat kaverisi haluaisi tulla kanssasi seisomaan leikkipuiston laidalle? Sä ehkä olet seurankipeä ja sulla on tylsää pienten lasten kanssa, mutta ei niitä muita kiinnosta tuollainen.

Minä en ehtisi edes lukemaan sitä viestiä siihen mennessä, kun sinä jo haluat lähteä lenkille. 

Vierailija kirjoitti:

Näin yleisesti ottaen erittäin monet eivät juuri välitä ulkoilla jonkun tuttavan kanssa, etenkin jos sillä on pieniä lapsia. Oli kyse tunnin varoitusajasta tai kahden viikon päästä tapahtuvasta "puistoilusta". Miksi etenkään lapsettomat kaverisi haluaisi tulla kanssasi seisomaan leikkipuiston laidalle? Sä ehkä olet seurankipeä ja sulla on tylsää pienten lasten kanssa, mutta ei niitä muita kiinnosta tuollainen.

Niin, tulee sellainen olo, että olethan mun seuraneiti, silloin kun mulle sopii. Minä en sitten jousta omista menoistani, ajasta, paikasta ja tavasta.!

C' moon, kuulostat melko itsekkäältä ja itsekeskeiseltä.....

Tiettyjen henkilöiden kanssa se on ihan se ja sama onko varoitusaika 20 min vai 3 kk, he eivät pääse paikalle vaan peruvat, jos edes viitsivät perua. 

Mulla yksi tuttu laittaa tuollaisia viestejä ja toisinaan laitan tarkoituksella puhelimen kiinni, kun ei huvita tavata ja selittää miksi tällä kertaa tapaaminen ei käy. 

Mulla ei ole lapsia, mutta siitä huolimatta haluan tietää hyvissä ajoin etukäteen kaikki tapaamiset. Kävelylle menosta toivoisin puhuttavan esim. edellisellä viikolla ennen sitä kävelyä. Siten että alustavasti sovittaisiin että ensi viikolla kävely, ja sitten seuraavan viikon alussa määriteltäisiin tarkemmin päivä. Kävelyä edeltävänä päivänä sovittaisiin kellonaika. Näin toimimmekin ystävieni kanssa ja hyvin on sujunut. Kaikki eivät vain ole ex tempore -tyyppisiä ihmisiä.

Huh alkaisi ahdistaa, jos olisit kaverini. 

Pyytäisit kaljalle niin lähtisin heti. Ei nappaa lenkkeilyt tai leikkipuistossa seisominen.

Ei ole vaikeaa ihmisten tapaaminen, jos suostuu näkemään ja tekemään asioita myös toisen aikataulut ja mielenkiinnonkohteet huomioiden. Ehkä ystäväsi haluaisivat käydä kahvilla kaikessa rauhassa, kun muu arki on niin hektistä.

Sano nyt vielä, että noiden lenkkien ja leikkitreffien kaava on se, että sulla suu käy koko ajan ja kaveri on vaan kuuntelijana.

Ap on uskomaton. Siis ihmiset sanovat 10 kertaa, ettei sovi, ja ap ei vain tajua. Ja sivuhuomiona vielä, että on todella noloa pyytää jotain tunnin päästä. Pitävät sinua paitsi rasittavana ja outona, myös idioottina.

Mulla on kolme lasta ja arki niin hektistä, etten todellakaan lähde mihinkään tunnin varoitusajalla. Ellei sitten ole aivan kerran elämässä mahdollisuudesta kyse.

Kaksi kilpaurheilevaa lasta, työ, vauva ja omat treenit vie kaiken ajan. Haluan myös olla mieheni kanssa välillä. Usein meillä on myös vapaailloille suunniteltu jo jotain ohjelmaa. Esim tapaaminen toisen kaverin kanssa, josta on sovittu aiemmin. Viikon varoitusajalla saattaa onnistua tapaaminen. Ihan satumaisella tuurilla parin päivän varoitusajalla. Tunnin varoajalla ei. En jaksa, vaikka sattuisi olemaan ohjelmaton hetki.

Vierailija kirjoitti:

Huh alkaisi ahdistaa, jos olisit kaverini. 

Tämä!!!

Et sitten ole tullut ajatelleeksi, että vaikka se lenkki olisi sinun arkesi kannalta helpoin vaihtoehto niin se ei välttämättä ole se helpoin vaihtoehto kavereillesi. Miksi siis ajattelet että kaikki tapaamiset on oltava sinun ehdoilla? Ja jotenkin myös minulla särähtää korvaan se, että se kaverin tapaaminen pitää hoitaa niin että "saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla" eli ei voi tavata jos ei saa jotain muuta arjen juttua hoidettua samalla. Ei tule varmaan kavereille kovin arvostettu olo tuollaisesta. Tiedätkö edes tykkääkö ne kaverit lenkkeilystä tai puistoilusta eli haluaisivatkohan omalla vapaa-ajallaan tehdä kuitenkin jotain mistä hekin tykkäävät.

Ovatko kaikki ystäväsi naisia? 

Joskus kysyn naapurilta, sattuuko hänellä olemaan aikaa lähteä lenkille tänä iltana. Yleensä ei ole, mutta joskus tulee iloinen yllätys, ja hän ehtii tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia, mutta siitä huolimatta haluan tietää hyvissä ajoin etukäteen kaikki tapaamiset. Kävelylle menosta toivoisin puhuttavan esim. edellisellä viikolla ennen sitä kävelyä. Siten että alustavasti sovittaisiin että ensi viikolla kävely, ja sitten seuraavan viikon alussa määriteltäisiin tarkemmin päivä. Kävelyä edeltävänä päivänä sovittaisiin kellonaika. Näin toimimmekin ystävieni kanssa ja hyvin on sujunut. Kaikki eivät vain ole ex tempore -tyyppisiä ihmisiä.

Oikeastaan aika harva aikuinen elää niin rauhallista elämää, että voi tunnin päästä lähteä. Monilla on lapsia, lemmikkejä, harrastuksia, muitakin kavereita ja sukulaisia ja elämä lopulta aika aikataulutettua.

Lisäksi aikuiset on aika väsyneitä. Arjen pyörittäminen vie voimia ja monet suunnittelee viikkoa etukäteen vaikka eivät huomaa sitä. Esim koska sitä menisi kauppaan, koska pesisi lattiat, koska pyykit. Vaikka tämä tapahtuisikin ns fiilispohjalta.

Miksi et vielä ole oppinut sopimaan lenkkejä etukäteen? Yleensä vähemmästäkin menee viesti perille.

Mulla menisi tuollaiseen jatkuvaan ahdisteluun hermo. En enää tulisi ollenkaan lenkille.

Oli lapsia tai ei niin ihmiset ei enää lähde lyhyellä varoitusajalla mihinkään. Monella ei ole oikeasti edes suunnitelmia, mutta ajatus yhtäkkisestä lähtemisestä ja ihmisten tapaamisesta on monelle liikaa. Itsellänikin on tätä piirrettä, mieluiten aikaisintaan seuraavalle päivälle sovin menoja :D

Mikset ehdota näille kavereille vaikka, että kävisitte aina tiistaisin yhdessä lenkillä tms??? Ne tulee jotka pääsee, ilmeisesti kaikki tykkää lenkkeillä kun sitä heille ehdotatkin.