Kaverin tapaaminenko näin vaikeaa?!
Olen noin 40v äiti ja minulla on useampi lapsi. Olen tutustunut lähipuistossa pariin äitiin ja heidän lapsiinsa sekä taloyhtiöstämme muutamaan ikäluokkani naiseen. Lisäksi minulla on kaupungissa muutama ystävänainen.
Käyn usein kärry- tai kävelylenkillä ja koska lapset vievät paljon aikaani, tapailisin tuttujani mielellään lenkillä (eikä esimerkiksi kahviloissa tai kotonani) tai leikkipuistossa leikkitreffien miodossa. Lenkillä kun saa rauhassa puhua eikä ylimääräisiä korvapareja ole kuuntelemassa, puistossakin saa aika rauhassa jutella. Lisäksi näin tavatessa se on kaksi kärpästä yhdellä iskulla: urheilu/puistoilu ja kaverin tapaaminen.
Mutta! Että saisin jonkun näistä kavereistani lenkille/puistoon, täytyy minun kysyä ainakin 7 kertaa, ennen kuin kukaan lähtee kanssani. Yhtäkin kaveria pyysin kuukauden aikana varmaan liki 10 kertaa ja enkä onnistunut. Aina on joku selitys: siskoni on täällä 4 pvn vierailulla, en nyt voi tulla, kävin illalla jo lenkillä, teen ruokaa, meen asioille, huono sää. Kuitenkin tämäkin kaverini on usein sanonut useamman kerran haluavansa viettää aikaaa kanssani.
Oon miettinyt onko vika siinä, että usein pyydän että pääsisitkö tunnin päästä? Kai sitä pitäisi pyytää, että kävisikö lenkki tässä joku pv.
Onko muilla näin vaikeaa ihmisten tapaamien? (Ei mulla ainakaan ollut parikymppisenä lapsettomana ihmisenä.) Ja kieltäväkin vastaus olisi ihan ok, jos vaikka joka kolmannella kerralla onnistuisi. Mutta kun saa pyydellä aina 5-10 krt, että onnistuisi jonkun tapaamaan. Kai sitä on alettava tässä peilistä syyllistä etsimään, ehkä mä vaan olen huonoa seuraa 😟
Kommentit (40)
Onko aloittaja narsisti? Maailma pyörii oman navan ympärillä?
Liian lyhyt varoitusaika. Ihmisillä on yleensä suunnitelmia päivälleen. Jos ei aiemmin, niin aamulla viimeistään tulee mietittyä, että mitä sitä tänään tekisi. Ei niitä suunnitelmia sitten huvita alkaa enää muuttamaan, kun on jo valmiiksi mietittynä, ja haluaa saada ne jutut tehtyä mitä oli suunnitellut.
Kokeile seuraavan kerran tätä: Lähdetäänkö huomenna lenkille? Saat päättää kellonajan.
Ja sitten suostut siihen kaverin ehdottamaan aikaan.
Jos joku pyytäisi minua tunnin varoitusajalla lähtemään johonkin, käskisin mennä potkimaan kiviä. Joskus kakarana sitä lähdettiinkin jos vaan kaveri tuli huutelemaan ikkunan alle, aikuisen elämä on hieman erilaista mutta aloittajan kaltaiset ihmiset eivät sitä jostain syystä tunnu tajuavan. On vielä niitäkin, jotka tulevat jopa rämpyttämään ovikelloa ilman ennakkovaroitusta. 🤡
Ja niinkuin sitä sanotaan että lapsen saaminen tekee ihmisestä epäitsekkään..
Me ollaan sellainen tylsä rutiiniperhe. Kaikki tietää kyllä mihin aikaa ollaan puistossa, jne. Enkä ole tunnin varotusajalla lähdössä mihinkään.
Ja lenkillä tykkään käydä yksin, kuunnella äänikirjaa tai olla omissa ajatuksissa, ettei tarvitse kuunnella ketään, eikä puhua kenellekään.
Tunnin varoitusajalla kuuntelemaan jonkun mamman kaakatusta, no thanks. Juurihoito hammaslääkärissä ilman puudutustakin kuulostaisi miellyttävämmältä ajanvietteeltä.
Mitäh?! Kukaan ei ole sanonut odota hetki otan kanan uunista ja lähden hakemaan lasta naapurista, kun se on siellä leikkimässä ja lähdetään teidän kanssa puistoon? Epäkohteliasta.
No ei se toimi niin, että sinä yksin päätät mitä ja milloin tehdään.
Minä olen myös pienen lapsen vanhempana tutustunut muutamiin muihin äiteihin ja jos haluamme tavata, usein laitetaan esim sunnuntaina viestiä että millainen viikko teillä on tulossa, ehdittäisiinkö nähdä? Jos saadaan päivä sovittua, sitä vielä varmistellaan edellisenä päivänä. Ei kukaan perheellinen pysty tunnin varoitusajalla lähtemään.
Miksi et pyydä edellisenä päivänä
Mä olen itse ollut aika extempore- ihminen, mutta myös useamman lapsen äitinä tottunut suunnittelemaan asiat melko pitkälle koska se auttaa toteutuksessa.
Elämä on aika hektistä, eikä tunnin varoitusajalla lähteminen välttämättä onnistuisi vaikka haluaisinkin. Ihan siksi että touhua on paljon ja myös touhuillaan paljon kaikenlaista. Ei todella olla koko aikaa kotona tai vain istuta kuin X aapisen nurkassa.
Sen sijaan onnistuu halutessani kyllä, jos joku aamulla kysyy että sopisiko tänään tai että sopisiko huomenna.
No ei ole provo. Mutta nythän tämä ratkesi, se tunnin varoaika on vaan liian vähän, näin arvelin itsekin. Täytynee kysellä tästä lähin, että kävisikö lenkki/puisto ke, to tai pe klo x ja olla valmiina itse sitten vähän joustamaan aikataulussa johonkin suuntaan.
Ehkä elän itse niin hetkessä, että kun tiedän, että tunnin päästä olen lähdössä, niin tyhmänä kuvittelen, että sen toisen perheen aikatauluihin ehkä kävisi kanssa. Yleensä lapset kun heräilee siinä seiskan kasin aikaan ja puistoon pääsisi ehkä ysin kympin tienoilla.
Mutta aikataulut on eri perheissä erit. Ja aamupäivät on tosi kiireitä heräämisten, ruoanlaittojen ja ulkoilujen takia. Täytyy tosiaan lopettaa pyytäminen samalle päivälle.
Joiltain tuli tosi tympeitä vastauksia. En minä pahuuttani ketään ulos pyydä, vaan sen takia, että pidän ko henkilöstä ja haluaisin viettää ko. hlön kanssa aikaa.
ap
Muutama vuosi sitten olisin hyvin voinut lähteä tunnin varoitusajalla lenkille, jos sellainen fiilis oli. Varsinkin kun lapset oli pieniä eikä ollut läksyjä tai harrastuksia ja lasten isä katsoi lasten perään kotona. Nyt lapset on isompia, mutta erityistä ei voi jättää yksin kotiin eikä ole isää joka katsoisi perään. Eikä kyllä ole niitä kavereitakaan enää jotka pyytäisi lenkille. Mua taas ahdistaisi sopia lenkki kahden viikon päähän jos ei olekaan fiilistä keskustella ja lenkkeillä kenenkään kanssa.
Jos minulla olisi vieras kylässä neljä päivää, en lähtisi tunnin varoitusajalla lenkille. Epäkohteliasta sitä vierasta kohtaan.
Yleensä en lähde myöskään ruinaajien kanssa
No varmasti on vika, että pyydät tapaamaan tunnin päästä. En minäkään lähtisin tunnin varoitusajalla yhtikästä mihinkään.
Jos mulla on vieraita, niin en todellakaan lähde lenkille jonku toisen kanssa vaan keskityn vieraisiin.
Tunnut jotenkin tosi hyökkäävältä, joten en ihmettele että porukat perääntyy...
Olet fiksu nainen saman lailla itse toimein ja jäin ulos kaveripiireistä.Kaikki kärkyy koteihin istuu ja antavat lapsien kiukutella sotkea paikat,ymm.Valittaen ei ne tottele ei nuku.Ei kai kun suurman osan elämää toisten kodit ja sisällä.Tai rattaissa istuen kauppakeskukset.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole provo. Mutta nythän tämä ratkesi, se tunnin varoaika on vaan liian vähän, näin arvelin itsekin. Täytynee kysellä tästä lähin, että kävisikö lenkki/puisto ke, to tai pe klo x ja olla valmiina itse sitten vähän joustamaan aikataulussa johonkin suuntaan.
Ehkä elän itse niin hetkessä, että kun tiedän, että tunnin päästä olen lähdössä, niin tyhmänä kuvittelen, että sen toisen perheen aikatauluihin ehkä kävisi kanssa. Yleensä lapset kun heräilee siinä seiskan kasin aikaan ja puistoon pääsisi ehkä ysin kympin tienoilla.
Mutta aikataulut on eri perheissä erit. Ja aamupäivät on tosi kiireitä heräämisten, ruoanlaittojen ja ulkoilujen takia. Täytyy tosiaan lopettaa pyytäminen samalle päivälle.
Joiltain tuli tosi tympeitä vastauksia. En minä pahuuttani ketään ulos pyydä, vaan sen takia, että pidän ko henkilöstä ja haluaisin viettää ko. hlön kanssa aikaa.
ap
Me olemme kerhossa jo 8:30, joten aikataulut ei todellakaan ole samat, jos sinä menet puistoon kymmenen tienoilla.
Uskomatonta märinää taas. Trolliko tämä on? Ai että ihmisten pitäisi olla valmiuksissa lähtemään tunnin varoitusajalla aloittaja mukaan hänen ilmoittamaansa aktiviteettiin? 😂
Mamma kuvittelee, että etenkin jos jollakulla ei ole lapsia niin toki hän on aina valmis ja halukas lähtemään silloin kun mamma ilmoittaa!
Pakkohan tän on olla provo. Hävettää että tartuin tähän. 😂