Miten jaksaa innostua muiden häistä?
Lähipiirissäni eräällä minulle tärkeällä ja läheisellä henkilöllä on pian häät. Hänelle se on elämän tärkein ja hienoin päivä, ymmärrän tietenkin. Ja olen todella iloinen hänen puolestaan. Mutta en jotenkin yhtään jaksaisi innostua mistään häähössötyksestä. Hän kyselee usein olenko jo käynyt ostamassa itselleni juhlapuvun hänen häihin, olenko jo varannut kampaajan, miten aion hiukseni laittaa jne. Ajattelin, että en edes mene kampaajalle vaan laitan itse hiukset vain jotenkin. Olen iloinen että hän saa mitä haluaa, mutta en osaa suhtautua häihin niin, että ne olisi isompi juhla kuin vaikka synttärikahvit. Itse en ole naimisissa, vaikka (avomies) on, pitkäaikainen sellainen, enkä erityisemmin haluakaan naimisiin, jos menisin, niin kävisin mieluiten vain maistraatissa ja söisin hyvän illallisen päälle, ilman vieraita jopa. Tämä läheiseni on pettynyt, kun en intoile hänen häistä. Pettynyt, kun en jaksa hössöttää kukista, vaatteista, kaikesta. Pettynyt, kun en näytä innostustani (jota ei erityisemmin ole, siis sen hääjuhlan suhteen, kun mielestäni häät on kaiken kaikkiaan aika turha asia). Joten: miten innostua muiden häistä? Neuvoja?
Kommentit (5)
Sama. Ajattelen vaan, että kuinkahan kauan tuoki liitto kestää kunnes takuuvarasti ero tulee. Viimeistään silloin, kun ne mukulat on tehtynä. Sori ja anteeksi. Ps. tiedoksi niihin seraaviin ja seuraaviin häihin en sitte tule.
Kukaan sus tudkin kaipaakaan:D jos oma elämä on pertymystä, se ei tarkoita, että muidenkin olisi.
En tiedä mitään turhempaa, yliarvostetumpaa, typerämpää, turhamaisempaa, tuhlailevampaa ja sanalla sanoen idioottimaisempaa juhlaa kuin häät. En pystyisi innostumaan moisista ja esittämään, että morsian olisi millään tapaa uniikki tai juhla ainutlaatuinen, kun eivät ne ole. Olen joutunut työn puolesta osallistumaan lukuisiin häihin ja puhun siksi kokemuksesta – mutta onneksi ne ajat ovat ohi. En suostuisi häävieraaksi vaikka kutsuttaisiin, poikkeuksena siskontytöt, jos menevät joskus naimisiin. Yhtään vieraammille sanoisin kohteliaasti ei kiitos, pitäkää juhlanne.
Naimisiin maistraatissa intiimisti parin todistajan läsnä ollessa, siinä rakkautta.
Eihän sitä voi pakottaa itseänsä olemaan innostunut, jos ei ole. Ilmeisesti hän ei tunne sinua tarpeeksi hyvin, niin että ymmärtäisi että et ole häähössöttäjäihminen, tai niin läheinen jaksaisit intoutua täysin hänen iloonsa. Mitä jos olet vaan kohtelias, hymyilet ja kerrot että laitat hiukset itse jne. ei kai se mitään muuta tarvitse.
Kerrot hänelle rehellisesti, että budjetoit näihin häihin minimisumman, joten vanha mekko kelpaa ja hiukset ovat niin kuin ovat. Morsian saa olla se aurinko joka häikäisee kaikki, sinä et käy kilpailemaan!