Lue keskustelun säännöt.
Paisun silmissä
24.08.2022 |
Ymmärrän, ettei tämä varmaan saa kovin paljon sympatiaa. Olen nyt 162/62 kg, mutta vain 9 kk sitten sitten 162/55 kg, jolloin näytin oikein hyvältä. Olen luustoltani hento mutta olen aina ollut suhteellisen rintava myös.
Mutta nyt tuntuu että tissit ovat aivan valtavat, maha pallolla, perse megalomaaninen, koko olemus vain ottanut kamalasti massaa. Ymmärrän, ettei 62 kg ole erilaisen ruumiinrakenteen omaavalle paino eikä mikään, mutta minulle se tuntuu nyt siltä ja aivan vieraalta.
Ja se on tullut niin nopeasti, että itken joka aamu, kun puen päälle. Minulla on ollut todella rankkaa stressiä (raskas ero, läheisen kuolema, toisen onnettomuus) ja olen juuri alkanut saamaan itseäni kokoon. Kammottava peilikuva tuntuu kohtuuttomalta, kun olen rämpinyt kaiken kauhean läpi tähän pisteeseen.
En oikeasti ole syönyt suruuni. Syön siis kaloreittain tosi vähän, kolmasti päivässä, en herkuttele, valkoviiniä juon ehkä ihan vähän useammin kuin suositellaan, mutta kohtuullisesti; töissäni on paljon edustustapahtumia. Mutta mitään siidereitä, limppareita, tai muuta usual suspectia en kisko. Uin kolme kertaa viikossa. Ihan niin kuin aina, jolloin painoni oli kurissa.
Söin hetken aikaa masennuslääkkeitä ja syytin niitä. Mutta olen lopettanut ne jo pääsiäisenä. Uneen syön ketipinoria sillä kaikkein pienimmällä annostuksella ehkä 3 kertaa viikossa.
Mulla on syömishäiriötausta teinivuosilta ja aidosti pelkään, että sairastun kohta uudelleen, jos en normaalilla elämällä saa painoa kuriin.
Ajatuksia, kokemuksia, lohdun sanoja?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketipinor lihottaa. Tapaan työn kautta paljon sen käyttäjiä ja kyllä sen vaan huomaa. Voimia suruusi! Uskon että on raskasta kaiken ylimääräisen kanssa. Saitkin hyviä vinkkejä. Olisi tärkeää nyt luoda tasainen ruokarytmi ja unirytmi ja jos mahdollista niin jätä tuo mömmö pois ja kokeile vaikka sitä melatoniinia. Kun rytmi on säännöllinen ja saat vaikka vähän ulkoiltua tai liikuttua muuten niin pitäisi alkaa ennen pitkää väsyttää oikeaan aikaan.
Wau. Kiitos sinullekin, kuten monelle muullekin, kauniista sanoista.
Jätän ketipinorin pois. Se kortti on nyt ainakin katsottava kaiketi ihan ensimmäisenä.
Kiitän lämpimästi teitä kaikkia, olitte todella ystävällisiä ja sain erinomaisia neuvoja.
Ap
Miettisin sinuna Ap viekä ketipinorin pois jättämistä. Voisitko keskustella asiasta lääkärin kanssa? Hyvä uni on kuitenkin hirmu tärkeä stressinhallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta mun mielestä tuo kuulosti enemmän elämänpelolta. Kun ei voi kaikkea hallita. Yrittää hallita painoa ja ulkonäköä.
Samaa mieltä. Itse olen 30 vuotta kärsinyt tuosta. Välillä menee paremmin, mutta sitten kun jotain odottamatonta tapahtuu niin alan hallita painoani. Se on ainoa asia mitä pystyy aina hallitsemaan kun muuhun elämään ei ole otetta.
Tästä oravanpyörästä kun joskus pääsisi.
Tämäkin on totta. Kiitos sinulle.
Ap