Lue keskustelun säännöt.
Mikä järki lukuläksyissä?
24.08.2022 |
Pidän lukemista ja lukutaitoa tärkeänä ja meillä luetaan päivittäin. Autan myös pääsääntöisesti mielelläni lasta läksyissä ja tuen koulunkäynnissä. Mutta en yhtään jaksaisi tätä että päivittäin tulee läksyksi teksti joka pitää lukea vanhemmalle ääneen kolmesti. Kuka jaksaa a) lukea ja b) kuunnella saman tekstin kolmesti peräkkäin? Onko tähän joku syy jota ei-ope ei vain ymmärrä?
Olisi paljon mielekkäämpää lukea/kuunnella jotain etenevää tekstiä tai edes sen mittainen irrallinen teksti että kertalukeminen riittäisi treeniksi.
Lapselle en tehtävää moiti vaan hymistelen jotain että lukuharjoittelu on tärkeää.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se vanhempi täytyy sotkea mukaan läksyyn? Jos tarkoitus on harjoitella ääneen lukemista, niin miksi ei voi lukea ääneen ihan itsekseen? Mikä rooli sillä kuuntelijalla on?
No aikuinen tsemppaa, auttaa ja valvoo, että harjoitus tulee tehtyä. Jos tämä on perheelle ylivoimaista, voidaan harjoittelu järjestää koululla esim. välitunnilla tai koulun jälkeen. Näitäkin tapauksia aina silloin tällöin on, surullista kyllä.
Onpas mennyt oudoksi. Minun aikoinani oletettiin, että lapset tekevät läksyt yleensä itsenäisesti, ja kysyvät sitten neuvoa vanhemmiltaan, opettajalta tai vaikka sisaruksilta tai kavereilta, jos tarvitsevat.
Kyllä minun ollessani ekaluokalla 30 vuotta sitten nimenomaan lukuharjoituksia tehtiin vanhemman kanssa, siihen asti kunnes opittiin lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se vanhempi täytyy sotkea mukaan läksyyn? Jos tarkoitus on harjoitella ääneen lukemista, niin miksi ei voi lukea ääneen ihan itsekseen? Mikä rooli sillä kuuntelijalla on?
No aikuinen tsemppaa, auttaa ja valvoo, että harjoitus tulee tehtyä. Jos tämä on perheelle ylivoimaista, voidaan harjoittelu järjestää koululla esim. välitunnilla tai koulun jälkeen. Näitäkin tapauksia aina silloin tällöin on, surullista kyllä.
Onpas mennyt oudoksi. Minun aikoinani oletettiin, että lapset tekevät läksyt yleensä itsenäisesti, ja kysyvät sitten neuvoa vanhemmiltaan, opettajalta tai vaikka sisaruksilta tai kavereilta, jos tarvitsevat.
Kyllä minun ollessani ekaluokalla 30 vuotta sitten nimenomaan lukuharjoituksia tehtiin vanhemman kanssa, siihen asti kunnes opittiin lukemaan.
Tämän ymmärrän. Mutta meillä oli vielä viime vuonna vitosluokkalaisella vuodessa 2 x 1 kk tehtävä että piti lukea päivittäin vartti vanhemmalle ääneen. Onneksi ei sentään mitään aapista vaan tekstin sai valita itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se vanhempi täytyy sotkea mukaan läksyyn? Jos tarkoitus on harjoitella ääneen lukemista, niin miksi ei voi lukea ääneen ihan itsekseen? Mikä rooli sillä kuuntelijalla on?
No aikuinen tsemppaa, auttaa ja valvoo, että harjoitus tulee tehtyä. Jos tämä on perheelle ylivoimaista, voidaan harjoittelu järjestää koululla esim. välitunnilla tai koulun jälkeen. Näitäkin tapauksia aina silloin tällöin on, surullista kyllä.
Onpas mennyt oudoksi. Minun aikoinani oletettiin, että lapset tekevät läksyt yleensä itsenäisesti, ja kysyvät sitten neuvoa vanhemmiltaan, opettajalta tai vaikka sisaruksilta tai kavereilta, jos tarvitsevat.
Kyllä minun ollessani ekaluokalla 30 vuotta sitten nimenomaan lukuharjoituksia tehtiin vanhemman kanssa, siihen asti kunnes opittiin lukemaan.
Tämän ymmärrän. Mutta meillä oli vielä viime vuonna vitosluokkalaisella vuodessa 2 x 1 kk tehtävä että piti lukea päivittäin vartti vanhemmalle ääneen. Onneksi ei sentään mitään aapista vaan tekstin sai valita itse.
5. luokalla? Joopa joo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään jaksa. Aapisen tekstit on aika tylsiä (myös lapsen mielestä). Yritän ajatella sitä, että kaikki ekaluokkalaiset ei osaa lukea ja se on tärkeää, että kaikki tekee ja toisaalta lapsellekin on hyväksi tehdä pakollisia hommia vaikka ne ovatkin tylsiä.
Mutta silti toivon, että äidinkielessä lapset jaettaisiin ryhmiin sen mukaan, osaako lukea ekalla vai ei ja siinä lukevien ryhmässä olisi mielenkiintoisempia tekstejä, kuin ne ihan alkeistekstit.
Pakollisia tylsiä hommia on erilaisia. Niin työpaikoilla kuin kotonakin on asioita, jotka jonkun vaan pitää hoitaa, vaikka kukaan ei haluaisi. Lopputulos on kuitenkin tärkeä ja hyödyllinen. Tässä tapauksessa taas lopputuloksena tavoitellaan oppimista. Mutta oppimista ei tapahdu, jos kyseisen asian osaa jo ja paljon vaativammallakin tasolla. Perustelu pakollisista hommista siis ontuu.
Paitsi että ei onnu. Ko kirjoittaja pistää lapsen tekemään määrätyn tehtävän, vaikka se on tylsää.
Se opetus ei ole se lukeminen, vaan se, että joskus pitää tehdä asioita, mitkä omasta mielestä on turhia, mutta joilla on silti joku tarkoitus. Veikkaan, että tuo lapsi selviää ihan hyvin koulussa ja töissä, kun tottuu tekemään myös sellaista työtä, mitä ei koe mitenkään mielekkääksi.
Se on todella huono opetus ja sellaista ei pitäisi kenenkään oppia, että on tehtävä mitä tyhmemmät käskee vaikka käskylle ei ole mitään järkiperusteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se vanhempi täytyy sotkea mukaan läksyyn? Jos tarkoitus on harjoitella ääneen lukemista, niin miksi ei voi lukea ääneen ihan itsekseen? Mikä rooli sillä kuuntelijalla on?
No aikuinen tsemppaa, auttaa ja valvoo, että harjoitus tulee tehtyä. Jos tämä on perheelle ylivoimaista, voidaan harjoittelu järjestää koululla esim. välitunnilla tai koulun jälkeen. Näitäkin tapauksia aina silloin tällöin on, surullista kyllä.
Onpas mennyt oudoksi. Minun aikoinani oletettiin, että lapset tekevät läksyt yleensä itsenäisesti, ja kysyvät sitten neuvoa vanhemmiltaan, opettajalta tai vaikka sisaruksilta tai kavereilta, jos tarvitsevat.
Kyllä minun ollessani ekaluokalla 30 vuotta sitten nimenomaan lukuharjoituksia tehtiin vanhemman kanssa, siihen asti kunnes opittiin lukemaan.
Tämän ymmärrän. Mutta meillä oli vielä viime vuonna vitosluokkalaisella vuodessa 2 x 1 kk tehtävä että piti lukea päivittäin vartti vanhemmalle ääneen. Onneksi ei sentään mitään aapista vaan tekstin sai valita itse.
5. luokalla? Joopa joo!
Kyllä vain. Värityskuvassa "lukutoukka" josta piti värittää pallero aina vartin luettuaan ja siihen vanhemman kuittaus päivämäärän kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään jaksa. Aapisen tekstit on aika tylsiä (myös lapsen mielestä). Yritän ajatella sitä, että kaikki ekaluokkalaiset ei osaa lukea ja se on tärkeää, että kaikki tekee ja toisaalta lapsellekin on hyväksi tehdä pakollisia hommia vaikka ne ovatkin tylsiä.
Mutta silti toivon, että äidinkielessä lapset jaettaisiin ryhmiin sen mukaan, osaako lukea ekalla vai ei ja siinä lukevien ryhmässä olisi mielenkiintoisempia tekstejä, kuin ne ihan alkeistekstit.
Pakollisia tylsiä hommia on erilaisia. Niin työpaikoilla kuin kotonakin on asioita, jotka jonkun vaan pitää hoitaa, vaikka kukaan ei haluaisi. Lopputulos on kuitenkin tärkeä ja hyödyllinen. Tässä tapauksessa taas lopputuloksena tavoitellaan oppimista. Mutta oppimista ei tapahdu, jos kyseisen asian osaa jo ja paljon vaativammallakin tasolla. Perustelu pakollisista hommista siis ontuu.
Paitsi että ei onnu. Ko kirjoittaja pistää lapsen tekemään määrätyn tehtävän, vaikka se on tylsää.
Se opetus ei ole se lukeminen, vaan se, että joskus pitää tehdä asioita, mitkä omasta mielestä on turhia, mutta joilla on silti joku tarkoitus. Veikkaan, että tuo lapsi selviää ihan hyvin koulussa ja töissä, kun tottuu tekemään myös sellaista työtä, mitä ei koe mitenkään mielekkääksi.Se on todella huono opetus ja sellaista ei pitäisi kenenkään oppia, että on tehtävä mitä tyhmemmät käskee vaikka käskylle ei ole mitään järkiperusteita.
Jos Saksassakin olisi aikoinaan riittävän moni miettinyt että onko tämä nyt ihan järkevää, vaikka käsky kävi 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se vanhempi täytyy sotkea mukaan läksyyn? Jos tarkoitus on harjoitella ääneen lukemista, niin miksi ei voi lukea ääneen ihan itsekseen? Mikä rooli sillä kuuntelijalla on?
No aikuinen tsemppaa, auttaa ja valvoo, että harjoitus tulee tehtyä. Jos tämä on perheelle ylivoimaista, voidaan harjoittelu järjestää koululla esim. välitunnilla tai koulun jälkeen. Näitäkin tapauksia aina silloin tällöin on, surullista kyllä.
Onpas mennyt oudoksi. Minun aikoinani oletettiin, että lapset tekevät läksyt yleensä itsenäisesti, ja kysyvät sitten neuvoa vanhemmiltaan, opettajalta tai vaikka sisaruksilta tai kavereilta, jos tarvitsevat.
Kyllä minun ollessani ekaluokalla 30 vuotta sitten nimenomaan lukuharjoituksia tehtiin vanhemman kanssa, siihen asti kunnes opittiin lukemaan.
Tämän ymmärrän. Mutta meillä oli vielä viime vuonna vitosluokkalaisella vuodessa 2 x 1 kk tehtävä että piti lukea päivittäin vartti vanhemmalle ääneen. Onneksi ei sentään mitään aapista vaan tekstin sai valita itse.
5. luokalla? Joopa joo!
Kyllä vain. Värityskuvassa "lukutoukka" josta piti värittää pallero aina vartin luettuaan ja siihen vanhemman kuittaus päivämäärän kera.
Joo joo!
Jos lapsi osaa lukea sujuvasti, ei siinä tarvitse niin tarkkaan kuunnella. Sen kun olet paikalla, kun hän lukee. Voit tehdä omia juttujasi siinä samalla.