Lue keskustelun säännöt.
Mikä järki lukuläksyissä?
24.08.2022 |
Pidän lukemista ja lukutaitoa tärkeänä ja meillä luetaan päivittäin. Autan myös pääsääntöisesti mielelläni lasta läksyissä ja tuen koulunkäynnissä. Mutta en yhtään jaksaisi tätä että päivittäin tulee läksyksi teksti joka pitää lukea vanhemmalle ääneen kolmesti. Kuka jaksaa a) lukea ja b) kuunnella saman tekstin kolmesti peräkkäin? Onko tähän joku syy jota ei-ope ei vain ymmärrä?
Olisi paljon mielekkäämpää lukea/kuunnella jotain etenevää tekstiä tai edes sen mittainen irrallinen teksti että kertalukeminen riittäisi treeniksi.
Lapselle en tehtävää moiti vaan hymistelen jotain että lukuharjoittelu on tärkeää.
Kommentit (48)
Siis tehdäänkö nykyään läksyjä jotenkin koko perheen voimin? Silloin kun minä olin koulussa 1990-luvulla, niin ne läksyt oli lapselle, ei opettajalle olisi tullut mieleenkään vaatia vanhemmilta jotain suorituksia ihan tavallisissa jokapäiväisissä harjoitustehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstin toistamisessa tarkoituksena on oppia ymmärtämään lukemaansa eli ei vain mekaaninen lukeminen vaan myös sisältö, siis mitä luettu kappale tarkoittaa.
Tässä vanhempi voi auttaa selityksillä tai tekemällä kysymyksiä/lapsen mielipidettä.
Tietenkin lasten pitää harjoitella lukemista. Ja ihan kiva jos aikuinen joutaa joskus kuuntelemaan.
Mutta lukeminen ei vaadi yleisöä. Yleisö voi olla myös kaveri.
Opettajalla ei ole oikeutta työllistää vanhempia tuolla tavoin. He ovat suorittaneet oppivelvollisuutensa.
Ihme pelleilyä ja määräilyä. En ihmettele että yhä harvempi päättää olla tekemättä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se vanhempi täytyy sotkea mukaan läksyyn? Jos tarkoitus on harjoitella ääneen lukemista, niin miksi ei voi lukea ääneen ihan itsekseen? Mikä rooli sillä kuuntelijalla on?
No aikuinen tsemppaa, auttaa ja valvoo, että harjoitus tulee tehtyä. Jos tämä on perheelle ylivoimaista, voidaan harjoittelu järjestää koululla esim. välitunnilla tai koulun jälkeen. Näitäkin tapauksia aina silloin tällöin on, surullista kyllä.
Mun lapsi luki sujuvasti kun aloitti ensimmäisen luokan. Aapisen lukuharjoitukset oli todella tylsiä. Sovin lapsen opettajan kanssa, että mun lapsen lukuläksy on 1 x aapisen sen kerran teksti ja lisäksi luki ääneen itse valitsemaansa kirjaa 10 minuuttia. Pysyi motivaatio lukemiseen yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se järki, että sujuva lukutaito ei tule itsestään vaan harjoittelemalla.
Kun oppii ja hallitsee hyvän lukutekniikan, ei tarvitse pähkäillä teknisen osaamisen kanssa, kun luettavat tekstit ylemmillä luokilla ovat sisällöllisesti hyvin paljon haastavampia.
Voithan pyytää lasta lukemaan jotain muutakin sinulle ääneen. Kaikki harjoitus on hyväksi.
Lapsi lukee oikein hyvin. Lukunopeus oli viime lukuvuonna 90 sanaa minuutissa kun nyt alkaneen lukuvuoden tavoitetaso on kuulemma 60 sanaa minuutissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva kirja on paksuimman Potterin luokkaa. Me siis luetaan esim. iltaisin niin että lapset ja minä luetaan vuorotellen yhdessä kesken olevaa kirjaa, aloituksesta jäi epäselväksi kuka lukee. Mietin että onko tuolla saman tekstin jankkaamisella joku lisäarvo, ja jos on, sitten voimme sitä tehdä.
Ap.
Ihmetyttää vaan tässä nyt sitten sellainen sivuseikka, että millaisissa läksyissä noin taitava lapsi tarvitsee vanhemman apua?
Aika vähän se tarvitseekin. Mutta esim. tietokoneella tehtävissä jutuissa on tarvinnut.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se vanhempi täytyy sotkea mukaan läksyyn? Jos tarkoitus on harjoitella ääneen lukemista, niin miksi ei voi lukea ääneen ihan itsekseen? Mikä rooli sillä kuuntelijalla on?
No aikuinen tsemppaa, auttaa ja valvoo, että harjoitus tulee tehtyä. Jos tämä on perheelle ylivoimaista, voidaan harjoittelu järjestää koululla esim. välitunnilla tai koulun jälkeen. Näitäkin tapauksia aina silloin tällöin on, surullista kyllä.
Onpas mennyt oudoksi. Minun aikoinani oletettiin, että lapset tekevät läksyt yleensä itsenäisesti, ja kysyvät sitten neuvoa vanhemmiltaan, opettajalta tai vaikka sisaruksilta tai kavereilta, jos tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Tämä ketju oli trolli, joka meni (ilmeisesti) johonkin täydestä. Eli siis tuollaisia harjoituksia ei ole, teinit pääsi tirskumaan. 3/5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se järki, että sujuva lukutaito ei tule itsestään vaan harjoittelemalla.
Kun oppii ja hallitsee hyvän lukutekniikan, ei tarvitse pähkäillä teknisen osaamisen kanssa, kun luettavat tekstit ylemmillä luokilla ovat sisällöllisesti hyvin paljon haastavampia.
Voithan pyytää lasta lukemaan jotain muutakin sinulle ääneen. Kaikki harjoitus on hyväksi.
Lapsi lukee oikein hyvin. Lukunopeus oli viime lukuvuonna 90 sanaa minuutissa kun nyt alkaneen lukuvuoden tavoitetaso on kuulemma 60 sanaa minuutissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva kirja on paksuimman Potterin luokkaa. Me siis luetaan esim. iltaisin niin että lapset ja minä luetaan vuorotellen yhdessä kesken olevaa kirjaa, aloituksesta jäi epäselväksi kuka lukee. Mietin että onko tuolla saman tekstin jankkaamisella joku lisäarvo, ja jos on, sitten voimme sitä tehdä.
Ap.
Ihmetyttää vaan tässä nyt sitten sellainen sivuseikka, että millaisissa läksyissä noin taitava lapsi tarvitsee vanhemman apua?
En ole tuo jota kommentoit, mutta "kympin oppilaan" äitinä vastaan. Kyllä pieni lapsi tarvitsee kannustusta, kehuja ja sitä vanhemman seuraa. Meillä myös keskustellaan käsiteltyjä aiheita, onko ollut ongelmia, mitä ajatuksia lapselle heräsi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se järki, että sujuva lukutaito ei tule itsestään vaan harjoittelemalla.
Kun oppii ja hallitsee hyvän lukutekniikan, ei tarvitse pähkäillä teknisen osaamisen kanssa, kun luettavat tekstit ylemmillä luokilla ovat sisällöllisesti hyvin paljon haastavampia.
Voithan pyytää lasta lukemaan jotain muutakin sinulle ääneen. Kaikki harjoitus on hyväksi.
Lapsi lukee oikein hyvin. Lukunopeus oli viime lukuvuonna 90 sanaa minuutissa kun nyt alkaneen lukuvuoden tavoitetaso on kuulemma 60 sanaa minuutissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva kirja on paksuimman Potterin luokkaa. Me siis luetaan esim. iltaisin niin että lapset ja minä luetaan vuorotellen yhdessä kesken olevaa kirjaa, aloituksesta jäi epäselväksi kuka lukee. Mietin että onko tuolla saman tekstin jankkaamisella joku lisäarvo, ja jos on, sitten voimme sitä tehdä.
Ap.
Ihmetyttää vaan tässä nyt sitten sellainen sivuseikka, että millaisissa läksyissä noin taitava lapsi tarvitsee vanhemman apua?
En ole tuo jota kommentoit, mutta "kympin oppilaan" äitinä vastaan. Kyllä pieni lapsi tarvitsee kannustusta, kehuja ja sitä vanhemman seuraa. Meillä myös keskustellaan käsiteltyjä aiheita, onko ollut ongelmia, mitä ajatuksia lapselle heräsi jne.
Ja trolli jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään jaksa. Aapisen tekstit on aika tylsiä (myös lapsen mielestä). Yritän ajatella sitä, että kaikki ekaluokkalaiset ei osaa lukea ja se on tärkeää, että kaikki tekee ja toisaalta lapsellekin on hyväksi tehdä pakollisia hommia vaikka ne ovatkin tylsiä.
Mutta silti toivon, että äidinkielessä lapset jaettaisiin ryhmiin sen mukaan, osaako lukea ekalla vai ei ja siinä lukevien ryhmässä olisi mielenkiintoisempia tekstejä, kuin ne ihan alkeistekstit.
Vantaalla ainakin ekaluokalla lapset jaettiin kolmeen ryhmään; niihin, jotka lukivat jo sujuvasti, niihin jotka lukivat vähän takellellen ja tavaten ja niihin, jotka eivät olleet vielä hokanneet koko juttua.
Tokaluokalla sitten kaksi ryhmää; lukijat ja ne, joilla oli lukemisessa pahasti häikkää
Kirjoitat aika negatiiviseen sävyyn hitaammin lukemaan oppivista, varsinkin kun sillä ei välttämättä ole yhtään mitään merkitystä pitemmällä tähtäimellä. Omani ovat oppineet ekan syksyllä, yksi lapsista kävi vielä tokalla lukutukiryhmässä ja kummasti noista kaikista on kasvanut liki kympin teinejä toisin kuin monesta luokkakaverista, jotka luki ennen koulun alkua.
Omat lapseni ovat matemaattisesti lahjakkaita ja lukutaito jäi tämän taidon jalkoihin silloin kun moni oppi lukemaan noin viiden vanhana. Lukutaito tuli myöhemmin, mutta ottivat nopeasti ikätoverit kiinni. Matemaattisesti heikommista ei kyllä vaan ole tullut lahjakkaita vuosienkaan kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ne aapisen lukuläksyt on niin lyhyitä, että niiden lukemiseen ei mene viittä minuuttia kauempaa. Ei edes vaikka ne lukisi kolmeen kertaan! Voisin opettajana kirjoittaa pitkänkin sepustuksen siitä, miksi niitä lukuläksyjä annetaan. Mutta en jaksa, koska näitä kaiken kyseenalaistavia vanhempia on niin paljon, että on aivan sama mitä niille sanoo. Muista kuitenkin sitten muutaman vuoden päästä kun kritisoit sitä opettajaa ettei sun lapsi selviä pidemmistä lukutehtävistä vaikka hissassa, että mikä se olikaan se sinun osuus asiaa .
En kritisoi sitä että lukuläksyjä on ja että lukusujuvuutta treenataan. Kysyin onko sillä toistolla joku tarkoitus, ja joku ystävällisesti kertoi että tutkitusti sillä saman tekstin toistolla on joku etu lukusujuvuuden tavoittelussa. En usko että lapsella ihan heti lähivuosina tulee ongelmia tekstin kanssa kun lukutaito on jo hyvä ja innostus kova.
Lasten opettajia en koskaan kritisoi lasten kuullen, vain täällä vauva av:lla joskus ihmettelen ja puran turhautumistani 😉 Mutta ko. lapsen ope on kyllä ihan taivaan lahja ja sen olen hänelle sanonutkin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Tämä ketju oli trolli, joka meni (ilmeisesti) johonkin täydestä. Eli siis tuollaisia harjoituksia ei ole, teinit pääsi tirskumaan. 3/5.
Kyllä niitä on. Jokaisella kolmella lapsistani on ollut. Esikoinen oli ekalla 7 vuotta sitten ja kuopus viime talvena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se järki, että sujuva lukutaito ei tule itsestään vaan harjoittelemalla.
Kun oppii ja hallitsee hyvän lukutekniikan, ei tarvitse pähkäillä teknisen osaamisen kanssa, kun luettavat tekstit ylemmillä luokilla ovat sisällöllisesti hyvin paljon haastavampia.
Voithan pyytää lasta lukemaan jotain muutakin sinulle ääneen. Kaikki harjoitus on hyväksi.
Lapsi lukee oikein hyvin. Lukunopeus oli viime lukuvuonna 90 sanaa minuutissa kun nyt alkaneen lukuvuoden tavoitetaso on kuulemma 60 sanaa minuutissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva kirja on paksuimman Potterin luokkaa. Me siis luetaan esim. iltaisin niin että lapset ja minä luetaan vuorotellen yhdessä kesken olevaa kirjaa, aloituksesta jäi epäselväksi kuka lukee. Mietin että onko tuolla saman tekstin jankkaamisella joku lisäarvo, ja jos on, sitten voimme sitä tehdä.
Ap.
Ihmetyttää vaan tässä nyt sitten sellainen sivuseikka, että millaisissa läksyissä noin taitava lapsi tarvitsee vanhemman apua?
En ole tuo jota kommentoit, mutta "kympin oppilaan" äitinä vastaan. Kyllä pieni lapsi tarvitsee kannustusta, kehuja ja sitä vanhemman seuraa. Meillä myös keskustellaan käsiteltyjä aiheita, onko ollut ongelmia, mitä ajatuksia lapselle heräsi jne.
Aloitusviestistä kyllä jäi sellainen kuva, että AP olisi säännöllisestikin ihan aktiivisesti mukana läksyjen tekemisessä. Ei pelkkää kannustamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Tämä ketju oli trolli, joka meni (ilmeisesti) johonkin täydestä. Eli siis tuollaisia harjoituksia ei ole, teinit pääsi tirskumaan. 3/5.
Kyllä niitä on. Jokaisella kolmella lapsistani on ollut. Esikoinen oli ekalla 7 vuotta sitten ja kuopus viime talvena.
Höpöhöpö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään jaksa. Aapisen tekstit on aika tylsiä (myös lapsen mielestä). Yritän ajatella sitä, että kaikki ekaluokkalaiset ei osaa lukea ja se on tärkeää, että kaikki tekee ja toisaalta lapsellekin on hyväksi tehdä pakollisia hommia vaikka ne ovatkin tylsiä.
Mutta silti toivon, että äidinkielessä lapset jaettaisiin ryhmiin sen mukaan, osaako lukea ekalla vai ei ja siinä lukevien ryhmässä olisi mielenkiintoisempia tekstejä, kuin ne ihan alkeistekstit.
Tosi outoa ettei noin tehdä, niin paljon, kun eriyttämisen tärkeydestä kuitenkin puhutaan ja sen nimeen vannotaan.
Oma ekaluokan openi hallitsi sen jo 35 vuotta sitten.
Sulla on ollut ihana opettaja. Minä istuin 20v sitten hiljaa kädet pulpetilla eka ja tokaluokan, koska osasin lukea ja muut tavata. Tämä oli siis opettajan määräys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se järki, että sujuva lukutaito ei tule itsestään vaan harjoittelemalla.
Kun oppii ja hallitsee hyvän lukutekniikan, ei tarvitse pähkäillä teknisen osaamisen kanssa, kun luettavat tekstit ylemmillä luokilla ovat sisällöllisesti hyvin paljon haastavampia.
Voithan pyytää lasta lukemaan jotain muutakin sinulle ääneen. Kaikki harjoitus on hyväksi.
Lapsi lukee oikein hyvin. Lukunopeus oli viime lukuvuonna 90 sanaa minuutissa kun nyt alkaneen lukuvuoden tavoitetaso on kuulemma 60 sanaa minuutissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva kirja on paksuimman Potterin luokkaa. Me siis luetaan esim. iltaisin niin että lapset ja minä luetaan vuorotellen yhdessä kesken olevaa kirjaa, aloituksesta jäi epäselväksi kuka lukee. Mietin että onko tuolla saman tekstin jankkaamisella joku lisäarvo, ja jos on, sitten voimme sitä tehdä.
Ap.
Ihmetyttää vaan tässä nyt sitten sellainen sivuseikka, että millaisissa läksyissä noin taitava lapsi tarvitsee vanhemman apua?
En ole tuo jota kommentoit, mutta "kympin oppilaan" äitinä vastaan. Kyllä pieni lapsi tarvitsee kannustusta, kehuja ja sitä vanhemman seuraa. Meillä myös keskustellaan käsiteltyjä aiheita, onko ollut ongelmia, mitä ajatuksia lapselle heräsi jne.
Aloitusviestistä kyllä jäi sellainen kuva, että AP olisi säännöllisestikin ihan aktiivisesti mukana läksyjen tekemisessä. Ei pelkkää kannustamista.
Sitten olen ilmaissut itseäni huonosti, yritin vain sanoa että noin yleisesti ottaen en koe läksyissä auttamista mitenkään ikävänä hommana ja pidän sitä tärkeänä jos lapsi sitä tarvitsee. Ja kun lapsia on useampi niin aina välillä saa jotakuta autella. Muuten se on ihan jees, mutta lukuläksyn kuuntelu tympii, mutta yritän nyt olla aikuinen ja selviytyä siitäkin kunnialla.
Ap.
Kolme kertaa nyt ei ole mitään, verrattuna siihen, kun meidän kuopus, joka luki sujuvasti jo eskarissa, laitettiin ensimmäisellä luokalla lukemaan sama teksti jopa 10 kertaa. Minusta siinä oli jo simputuksen makua. Viidennen kerran jälkeen armahdin lapseni, ja sanoin, ettei enää tarvitse "lukea" sitä tekstiä, jonka hän jo osasi ulkoa.
Opettaja oli tunnettu siitä, että hän ei pitänyt poikalapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään jaksa. Aapisen tekstit on aika tylsiä (myös lapsen mielestä). Yritän ajatella sitä, että kaikki ekaluokkalaiset ei osaa lukea ja se on tärkeää, että kaikki tekee ja toisaalta lapsellekin on hyväksi tehdä pakollisia hommia vaikka ne ovatkin tylsiä.
Mutta silti toivon, että äidinkielessä lapset jaettaisiin ryhmiin sen mukaan, osaako lukea ekalla vai ei ja siinä lukevien ryhmässä olisi mielenkiintoisempia tekstejä, kuin ne ihan alkeistekstit.
Pakollisia tylsiä hommia on erilaisia. Niin työpaikoilla kuin kotonakin on asioita, jotka jonkun vaan pitää hoitaa, vaikka kukaan ei haluaisi. Lopputulos on kuitenkin tärkeä ja hyödyllinen. Tässä tapauksessa taas lopputuloksena tavoitellaan oppimista. Mutta oppimista ei tapahdu, jos kyseisen asian osaa jo ja paljon vaativammallakin tasolla. Perustelu pakollisista hommista siis ontuu.
Paitsi että ei onnu. Ko kirjoittaja pistää lapsen tekemään määrätyn tehtävän, vaikka se on tylsää.
Se opetus ei ole se lukeminen, vaan se, että joskus pitää tehdä asioita, mitkä omasta mielestä on turhia, mutta joilla on silti joku tarkoitus. Veikkaan, että tuo lapsi selviää ihan hyvin koulussa ja töissä, kun tottuu tekemään myös sellaista työtä, mitä ei koe mitenkään mielekkääksi.
Sinä se et kyllä ole koulunpenkillä selvästikään viihtynyt. Mahtaako johtua asennevammastasi?