Miten paljon se, että lapsi saa vauvasta asti virikkeitä ja hänelle opetetaan asioita vaikuttaa älykkyysosamäärään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset lapset kyllä tyhmennetään vanhempien toimesta. Vauvaa saatetaan istuttaa sitterissä ruudun ääressä pienestä pitäen. Pienelle lapselle ei opeteta perusasioita, kuten värejä ym vanhempien toimesta, ei jakseta lukea kirjoja jne. Osa perheistä saattaa panostaa paljonkin lapsiin ja lasten harrastuksiin, mutta pelkästään liikunnallisiin, joka toki tärkeää sekin, mutta esim musiikkiharrastus tutkitusti kehittää lasten aivoja ja oppimistaidot musiikkiharrastuksen omaavilla lapsilla ovat selvästi muita ikäisiään edellä. 

  Liikunta aktivoi aivoja ja parantaa huikeasti kognitiivisia taitoja. Ongelma on vain siinä, että ihmiset eivät liiku tarpeeksi. Nykypsykologia painottaa juuri liikunnan tärkeyttä, mutta tämä tieto ei ole siirtynyt vanhemmille. Liikunta on todellisen luovuuden perusedellytys, ts. että saadaan intuitio toimimaan, joka mahdollistaa luovan ajattelun kehittymisen. 

Niin. On se vaan outoa, että tutkijat eivät ole ollenkaan lihaskimppuja, pikemminkin päinvastoin...

Ei tutkijat ole sieltä välkyimmästä päästä. Huippuproffat kovien tieteiden piirissä toki ovat fiksuja, mutta yliopistomaailma ei ole ollut pitkään aikaan fiksun ihmisen työpaikka. Yliopisto on täynnä keskinkertaisuuksia ja kehityksestä jälkeen jääneitä yksilöitä. 

Ei varmasti löydy nykyään tarpeeksi älykkäitä ihmisiä työllistämään kaikkia työpaikkoja yliopistossa. Ihmiset sen kuin tyhmenee.. Miksi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset lapset kyllä tyhmennetään vanhempien toimesta. Vauvaa saatetaan istuttaa sitterissä ruudun ääressä pienestä pitäen. Pienelle lapselle ei opeteta perusasioita, kuten värejä ym vanhempien toimesta, ei jakseta lukea kirjoja jne. Osa perheistä saattaa panostaa paljonkin lapsiin ja lasten harrastuksiin, mutta pelkästään liikunnallisiin, joka toki tärkeää sekin, mutta esim musiikkiharrastus tutkitusti kehittää lasten aivoja ja oppimistaidot musiikkiharrastuksen omaavilla lapsilla ovat selvästi muita ikäisiään edellä. 

  Liikunta aktivoi aivoja ja parantaa huikeasti kognitiivisia taitoja. Ongelma on vain siinä, että ihmiset eivät liiku tarpeeksi. Nykypsykologia painottaa juuri liikunnan tärkeyttä, mutta tämä tieto ei ole siirtynyt vanhemmille. Liikunta on todellisen luovuuden perusedellytys, ts. että saadaan intuitio toimimaan, joka mahdollistaa luovan ajattelun kehittymisen. 

Niin. On se vaan outoa, että tutkijat eivät ole ollenkaan lihaskimppuja, pikemminkin päinvastoin...

Ei tutkijat ole sieltä välkyimmästä päästä. Huippuproffat kovien tieteiden piirissä toki ovat fiksuja, mutta yliopistomaailma ei ole ollut pitkään aikaan fiksun ihmisen työpaikka. Yliopisto on täynnä keskinkertaisuuksia ja kehityksestä jälkeen jääneitä yksilöitä. 

Ei varmasti löydy nykyään tarpeeksi älykkäitä ihmisiä työllistämään kaikkia työpaikkoja yliopistossa. Ihmiset sen kuin tyhmenee.. Miksi??

Merkittävä osa älykkyyden tutkijoista on asettunut evoluutiota vastaan, ja päätynyt näkemykseen, että ihminen degeneroituu. Fysiologinen syy tälle on se, että ihmisen pään massan ja kehon massan välinen suhdeluku on pienentynyt huolestuttavalla tavalla siitä lähtien, kun ihminen asuttui paikoilleen, lopetti liikkumisen ja ryhtyi viljelemään maata. Antiikin kreikkalainen oli keskimäärin korkeampitasoisempi yksilö kuin renessanssi-ihminen, joka puolestaan oli vähemmän rappeutunut yksilö keskimäärin kuin nykyihminen. 

Kun menemme ajassa riittävästi eteenpäin tulevaisuuteen, ihmiseltä katoavat aivot kokonaan. Ja biologit sanovat, että tämä on evoluutiota eli kehittymistä. 

Vaikka älykkyys on pitkälti peritty, synnynnäinen ominaisuus, kyllä kehno varhaislapsuus voi estää lasta saavuttamasta geneettistä potentiaaliaan. Tämä nähtiin 1990-luvun vaihteessa, kun Romanian lastenkotien kauhut paljastuivat. Hoidokit olivat kaikki kehitysvammaisia ja jäivät sellaisiksi, koska heiltä oli riistetty normaalit virikkeet kuten sosiaalinen kanssakäyminen, lelut, leikkiminen, fyysiset haasteet. Syntyjään suurin osa oli ollut ihan normaaleja lapsia. 

Suomessa vähäiset virikkeet näkyvät kielellisessä kehityksessä, sanavarastossa yms. Vaikka lapsi tai nuori olisi periaatteessa normaalilahjainen, kielellinen, erityisesti kirjallinen, ilmaisu on kankeaa ja niukkaa, koska sanoja ei ole, eikä ole tottunut kielentämään ajatuksiaan. Näin käy, kun lapsi viettää kaiken aikansa isoissa hoitoryhmissä ja älylaitteiden kanssa.

Usein muut ihmiset tekevät älystä päätelmiä nimenomaan sen pohjalta, miten ihminen kommunikoi ajatuksiaan muille. Jos haluaa lapsensa tietä tasoittaa, kannattaa panostaa kielen kehittymiseen ja keskustelutaitoihin. Mutta monesta vanhemmasta on vain ärsyttävää, kun lapsi kyselee tai "jankuttaa" omia juttujaan ja sitten hukataan mahdollisuus oppia uutta.

Peruspalstamamman lapsi on suloinen sekoitus huippugeenejä ja äidin täydellistä kasvatusta :)

Lapsesta kasvaa mitä kasvaa lopulta. Ei niitä neroja ja menestyjiä ole prepattu useinkaan varhaislapsuudessa erityisesti. Tärkeää on, että lapsi saa olla lapsi. Lapsella on omalle kehitystasolle sopivia haasteita, leikkejä, hellyyttä ja tylsyyttä. Lapsen tulee oppia missä on hyvä ja saada kehittää sitä. Lapseen tulee uskoa, mutta hänelle tulee opettaa toisten kunnioittamista.

10 pistettä tai 0,5 keskihajontaa

Vierailija kirjoitti:

Vaikka älykkyys on pitkälti peritty, synnynnäinen ominaisuus, kyllä kehno varhaislapsuus voi estää lasta saavuttamasta geneettistä potentiaaliaan. Tämä nähtiin 1990-luvun vaihteessa, kun Romanian lastenkotien kauhut paljastuivat. Hoidokit olivat kaikki kehitysvammaisia ja jäivät sellaisiksi, koska heiltä oli riistetty normaalit virikkeet kuten sosiaalinen kanssakäyminen, lelut, leikkiminen, fyysiset haasteet. Syntyjään suurin osa oli ollut ihan normaaleja lapsia. 

Suomessa vähäiset virikkeet näkyvät kielellisessä kehityksessä, sanavarastossa yms. Vaikka lapsi tai nuori olisi periaatteessa normaalilahjainen, kielellinen, erityisesti kirjallinen, ilmaisu on kankeaa ja niukkaa, koska sanoja ei ole, eikä ole tottunut kielentämään ajatuksiaan. Näin käy, kun lapsi viettää kaiken aikansa isoissa hoitoryhmissä ja älylaitteiden kanssa.

Usein muut ihmiset tekevät älystä päätelmiä nimenomaan sen pohjalta, miten ihminen kommunikoi ajatuksiaan muille. Jos haluaa lapsensa tietä tasoittaa, kannattaa panostaa kielen kehittymiseen ja keskustelutaitoihin. Mutta monesta vanhemmasta on vain ärsyttävää, kun lapsi kyselee tai "jankuttaa" omia juttujaan ja sitten hukataan mahdollisuus oppia uutta.

Ei Romanian lastenkotiin liittyvää tutkimusta voi mitenkään edes verrata siihen, että lapsille ei lueta tarpeeksi tai saavat katsoa liikaa lastenohjelmia.

Romanian lastenkodin lasten perustarpeisiin ei oltu vastattu. He eivät saaneet hoivaa, kosketusta ja hellyyttä. Heille ei puhuttu ja heidän liikkumista rajoitettiin huomattavasti. Se on täysin eri asia kuin, että joku äiti ei jaksa lukea iltasatua tai antaa lapsen pelata liikaa tai ei vaikkapa innosta ulos liikkumaan. Jos jossain perheessä lasta pidetään eristyksissä eri huoneessa ja kukaan ei puhu hänelle eikä häntä päästetä koskaan liikkumaan huoneen ulkopuolelle niin sitten voidaan jo verrata noihin mainitsemiisi tutkimustuloksiin.

Minulla on kolme lasta, joista kaksi opiskelee yliopistossa ja yksi on vielä peruskoulussa.

Kaikille on koulunkäynti ja oppiminen ollut helppoa, vaikka ihan haasteitta ei ole kaikesta selvitty meilläkään - on ollut murrosiän ongelmia.

Jos minulta kysyttäisiin, mitä pidän tärkeimpänä asiana pienen lapsen "kasvatuksessa", on se mielestäni vuorovaikutus. Minulla on ollut tapana jo ihan pienille vauvoille selostaa ääneen kaikki asiat, mitä teen tai mitä teemme yhdessä. Toki olen myös lukenut lapsille paljon. Näin lapset ovat oppineet varhain puhumaan, lukemaan ja heillä on laaja sanavarasto. Siitä on selvästi ollut hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se varsinaisesti vaikuta älykkyysosamäärään, mutta se vaikuttaa taitoihin ja kehittää kyllä ongelmanratkaisuajattelua.  Eli kyllä siitä lapsesta taitavampi ja viisaampi tulee mikäli häntä opettaa. Mutta kaikki ei ole ihan niin yksiselitteistä silti.

Tämä on ihan totta. Minulla on aika pahat oppimisvaikeudet ja olen jopa epäillyt lievää kehitysvammaa tai ainakin ns. heikkolahjaisuutta (nykyinen termihän on laaja-alaiset oppimisvaikeudet) itselläni, mutta minulla on kuitenkin sellaiset arkielämän taidot, että selviän itsenäisesti. Tämän lisäksi minulla on yleissivistystä ja itsenäisen tiedonhankinnan kykyä. Pystyn myös käymään sentään jossakin työssä, vaikka työelämä minulle haastavaa onkin enkä pysty esimerkiksi kouluttautumaan.

Uskon, että olisin paljon tietämättömämpi, oppimattomampi ja elämänhallintakyvyttömämpi jos minua ei oltaisi kotona monipuolisesti opetettu ja neuvottu. Tästä kiitos äidilleni ja isovanhemmilleni, joilta olen saanut erittäin hyvät eväät elämään.

Hyvä ravinto vaikuttaa älykkyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se varsinaisesti vaikuta älykkyysosamäärään, mutta se vaikuttaa taitoihin ja kehittää kyllä ongelmanratkaisuajattelua.  Eli kyllä siitä lapsesta taitavampi ja viisaampi tulee mikäli häntä opettaa. Mutta kaikki ei ole ihan niin yksiselitteistä silti.

Tämä on ihan totta. Minulla on aika pahat oppimisvaikeudet ja olen jopa epäillyt lievää kehitysvammaa tai ainakin ns. heikkolahjaisuutta (nykyinen termihän on laaja-alaiset oppimisvaikeudet) itselläni, mutta minulla on kuitenkin sellaiset arkielämän taidot, että selviän itsenäisesti. Tämän lisäksi minulla on yleissivistystä ja itsenäisen tiedonhankinnan kykyä. Pystyn myös käymään sentään jossakin työssä, vaikka työelämä minulle haastavaa onkin enkä pysty esimerkiksi kouluttautumaan.

Uskon, että olisin paljon tietämättömämpi, oppimattomampi ja elämänhallintakyvyttömämpi jos minua ei oltaisi kotona monipuolisesti opetettu ja neuvottu. Tästä kiitos äidilleni ja isovanhemmilleni, joilta olen saanut erittäin hyvät eväät elämään.

Tähän piti vielä lisätä, että minulle todella annettiin sitä aikaa ja oltiin läsnä. Aika moni on kokenut lapsena sellaista tunnepuolen laiminlyöntiä, että vaikka lapsesta sinänsä huolehditaan, niin hän ei kuitenkaan tunne, että vanhemmat olisivat kiinnostuneita hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Toiset lapset kyllä tyhmennetään vanhempien toimesta. Vauvaa saatetaan istuttaa sitterissä ruudun ääressä pienestä pitäen. Pienelle lapselle ei opeteta perusasioita, kuten värejä ym vanhempien toimesta, ei jakseta lukea kirjoja jne. Osa perheistä saattaa panostaa paljonkin lapsiin ja lasten harrastuksiin, mutta pelkästään liikunnallisiin, joka toki tärkeää sekin, mutta esim musiikkiharrastus tutkitusti kehittää lasten aivoja ja oppimistaidot musiikkiharrastuksen omaavilla lapsilla ovat selvästi muita ikäisiään edellä. 

Mietin usein yhdestä lapseni kaverista, että puhutaankohan sille koskaan yhtään mitään. Ei oikeasti tiedä tai tajua mistään mitään ja on kolmannella. Ei osannut kertoa missä hänen isovanhemmat asuu, ei tiennyt mitä vanhempansa tekevät työkseen eikä tiennyt missä maassa Mallorca on, kun olivat olleet siellä lomalla. Todella hämmentävää. Jos lapselle puhutaan normaalisti, niin tietää kyllä tällaiset asiat. Ei nimittäin ole mikään erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset lapset kyllä tyhmennetään vanhempien toimesta. Vauvaa saatetaan istuttaa sitterissä ruudun ääressä pienestä pitäen. Pienelle lapselle ei opeteta perusasioita, kuten värejä ym vanhempien toimesta, ei jakseta lukea kirjoja jne. Osa perheistä saattaa panostaa paljonkin lapsiin ja lasten harrastuksiin, mutta pelkästään liikunnallisiin, joka toki tärkeää sekin, mutta esim musiikkiharrastus tutkitusti kehittää lasten aivoja ja oppimistaidot musiikkiharrastuksen omaavilla lapsilla ovat selvästi muita ikäisiään edellä. 

Mietin usein yhdestä lapseni kaverista, että puhutaankohan sille koskaan yhtään mitään. Ei oikeasti tiedä tai tajua mistään mitään ja on kolmannella. Ei osannut kertoa missä hänen isovanhemmat asuu, ei tiennyt mitä vanhempansa tekevät työkseen eikä tiennyt missä maassa Mallorca on, kun olivat olleet siellä lomalla. Todella hämmentävää. Jos lapselle puhutaan normaalisti, niin tietää kyllä tällaiset asiat. Ei nimittäin ole mikään erityislapsi.

Tämä! Olen joidenkin lasten tapauksessa kiinnittänyt huomiota samaan. Koululainen ei tiedä missä kuussa hän on syntynyt? Tai juurikin joku 3. luokkalainen ei tiedä missä heidän perheen kesämökki on tai kuinka kauan sinne kestää ajaa autolla?

Tuntuu minusta käsittämättömältä tällaiset, kun itselläni on myös useampi lapsi ja jopa nuorin 3v osaisi varmaan vastata tällaisiin kysymyksiin. Isommat ovat kyllä myös pärjänneet hyvin koulussa, ihan normaalisti olen mielestäni heidät kasvattanut ja opettanut asioita ihan siinä arjessa. Tärkeää on myös huomioida lapsen kiinnostuksen kohteet ja tarttua niihin, koska silloin lapsi oppii parhaiten. Lapsia ei pidä myöskään aliarvioida. Virikkeitä voi tarjota monella tavalla ja yksinkertaisesti, esim ihan yhtä lailla lapsi voi mielellään katsoa jotain mielenkiintoista luontodokumenttia kuin Ryhmä hauta tv:stä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset lapset kyllä tyhmennetään vanhempien toimesta. Vauvaa saatetaan istuttaa sitterissä ruudun ääressä pienestä pitäen. Pienelle lapselle ei opeteta perusasioita, kuten värejä ym vanhempien toimesta, ei jakseta lukea kirjoja jne. Osa perheistä saattaa panostaa paljonkin lapsiin ja lasten harrastuksiin, mutta pelkästään liikunnallisiin, joka toki tärkeää sekin, mutta esim musiikkiharrastus tutkitusti kehittää lasten aivoja ja oppimistaidot musiikkiharrastuksen omaavilla lapsilla ovat selvästi muita ikäisiään edellä. 

Mietin usein yhdestä lapseni kaverista, että puhutaankohan sille koskaan yhtään mitään. Ei oikeasti tiedä tai tajua mistään mitään ja on kolmannella. Ei osannut kertoa missä hänen isovanhemmat asuu, ei tiennyt mitä vanhempansa tekevät työkseen eikä tiennyt missä maassa Mallorca on, kun olivat olleet siellä lomalla. Todella hämmentävää. Jos lapselle puhutaan normaalisti, niin tietää kyllä tällaiset asiat. Ei nimittäin ole mikään erityislapsi.

Tämä! Olen joidenkin lasten tapauksessa kiinnittänyt huomiota samaan. Koululainen ei tiedä missä kuussa hän on syntynyt? Tai juurikin joku 3. luokkalainen ei tiedä missä heidän perheen kesämökki on tai kuinka kauan sinne kestää ajaa autolla?

Tuntuu minusta käsittämättömältä tällaiset, kun itselläni on myös useampi lapsi ja jopa nuorin 3v osaisi varmaan vastata tällaisiin kysymyksiin. Isommat ovat kyllä myös pärjänneet hyvin koulussa, ihan normaalisti olen mielestäni heidät kasvattanut ja opettanut asioita ihan siinä arjessa. Tärkeää on myös huomioida lapsen kiinnostuksen kohteet ja tarttua niihin, koska silloin lapsi oppii parhaiten. Lapsia ei pidä myöskään aliarvioida. Virikkeitä voi tarjota monella tavalla ja yksinkertaisesti, esim ihan yhtä lailla lapsi voi mielellään katsoa jotain mielenkiintoista luontodokumenttia kuin Ryhmä hauta tv:stä. 

Minusta tuntuu, että lapsia myös aliarvioidaan, että mitä he voivat edes ymmärtää tai oppia. Puhutaan lapsille eri tavalla kuin aikuisille, vaikka lapselle voisi puhua monesti ihan tavallisesti. Tietenkin tietyt lapsille sopimattomat asiat pitää pitää ulkona heidän kanssa keskustellessaan. Mutta esim. meidän lapset ovat oppineet värit, oikean ja vasemman, ajantajun, maanosat jne perusjuttuja ihan vaan sillä, että ne ojat olleet osa päivittäistä juttelua. Ollaan pienestä pitäen puhuttu esim. keltainen pallo on siinä sinun oikealla puolella. Tai automatka kestää vielä puolituntia. Tai sinne on matkaa kolme kilometria. Jne. Ja tuntuu, että osa ei osaa puhua yhtään tällä tavalla lapsilleen. Tai esim. katso kartasta mihin ovat menossa, kun menevät lomalle.

Lapset on tosi tiedonjanoisia. Minusta on vähän sääli, että tätä ei hyödynnetä. Se menee kuitenkin ohi monella teini-ikään mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Toiset lapset kyllä tyhmennetään vanhempien toimesta. Vauvaa saatetaan istuttaa sitterissä ruudun ääressä pienestä pitäen. Pienelle lapselle ei opeteta perusasioita, kuten värejä ym vanhempien toimesta, ei jakseta lukea kirjoja jne. Osa perheistä saattaa panostaa paljonkin lapsiin ja lasten harrastuksiin, mutta pelkästään liikunnallisiin, joka toki tärkeää sekin, mutta esim musiikkiharrastus tutkitusti kehittää lasten aivoja ja oppimistaidot musiikkiharrastuksen omaavilla lapsilla ovat selvästi muita ikäisiään edellä. 

Meni melkein kahvit väärään kurkkuun, kun anoppi kehui miten hyvä keskittymiskyky lapseni serkulla on. Jaksaa kuulemma katsoa YouTubea vaikka kuinka pitkään yhtään herpaantumatta. Ikää tällä serkulla on 6kk.

Vähän surullista mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset lapset kyllä tyhmennetään vanhempien toimesta. Vauvaa saatetaan istuttaa sitterissä ruudun ääressä pienestä pitäen. Pienelle lapselle ei opeteta perusasioita, kuten värejä ym vanhempien toimesta, ei jakseta lukea kirjoja jne. Osa perheistä saattaa panostaa paljonkin lapsiin ja lasten harrastuksiin, mutta pelkästään liikunnallisiin, joka toki tärkeää sekin, mutta esim musiikkiharrastus tutkitusti kehittää lasten aivoja ja oppimistaidot musiikkiharrastuksen omaavilla lapsilla ovat selvästi muita ikäisiään edellä. 

Meni melkein kahvit väärään kurkkuun, kun anoppi kehui miten hyvä keskittymiskyky lapseni serkulla on. Jaksaa kuulemma katsoa YouTubea vaikka kuinka pitkään yhtään herpaantumatta. Ikää tällä serkulla on 6kk.

Vähän surullista mielestäni.

Apuaaa, onko tämä nykyään tavallistakin??

Älykkyystestillä mitattavaa älykkyyttä tuo ei lisää yhtään. Pikemminkin virikkeiden antaminen lapselle on ihan normaalia kasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyystestillä mitattavaa älykkyyttä tuo ei lisää yhtään. Pikemminkin virikkeiden antaminen lapselle on ihan normaalia kasvatusta.

Entä jos lapsi ei saa tarpeeksi ikätasoisia virikkeitä? Onko hän tyhmempi aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset lapset kyllä tyhmennetään vanhempien toimesta. Vauvaa saatetaan istuttaa sitterissä ruudun ääressä pienestä pitäen. Pienelle lapselle ei opeteta perusasioita, kuten värejä ym vanhempien toimesta, ei jakseta lukea kirjoja jne. Osa perheistä saattaa panostaa paljonkin lapsiin ja lasten harrastuksiin, mutta pelkästään liikunnallisiin, joka toki tärkeää sekin, mutta esim musiikkiharrastus tutkitusti kehittää lasten aivoja ja oppimistaidot musiikkiharrastuksen omaavilla lapsilla ovat selvästi muita ikäisiään edellä. 

  Liikunta aktivoi aivoja ja parantaa huikeasti kognitiivisia taitoja. Ongelma on vain siinä, että ihmiset eivät liiku tarpeeksi. Nykypsykologia painottaa juuri liikunnan tärkeyttä, mutta tämä tieto ei ole siirtynyt vanhemmille. Liikunta on todellisen luovuuden perusedellytys, ts. että saadaan intuitio toimimaan, joka mahdollistaa luovan ajattelun kehittymisen. 

Niin. On se vaan outoa, että tutkijat eivät ole ollenkaan lihaskimppuja, pikemminkin päinvastoin...

Puolisoni on tutkija ja äkkiseltään en muista että hänellä olisi yhtään ylipainoista työkaveria. Liikkuvat kävellen, hölköten, työmatkapyöräillen ja ihan perus kuntosalitreeniä ei mitään fitnestä. Aika älykästä?